"20v sitten elämässäni oli nainen ja olosuhteiden pakosta erottiin, josta ei sen enempää! sanottiin et"elämä järjestää meidät vielä yhteen jos niin on tarkoitettu" uskomattomien yhteensattumien kautta törmäsimme kasvotusten! tunteet samat kuin 20v sitten! rakastan nykyistä avovaimoani mutten koskaan samoin kuin tätä!!perhesuhteeni on 1vuotiaat kaksoset! tunteeni syvenevät aina vaan, kirjoitellaan jne...
en jaksa kauaa vaan ratkaisu on tehtävä!!
olen neuvoton!!
Tapanko itseni???????
?????????
35
4850
Vastaukset
- Laritsa M
,,,
- noniiiiii
Sinulla on nyt muitakin ja paljon tärkeämpiä ihmisiä elämässäsi. Ehkä se elämä sit vie teidät yhteen jos niin on tarkoitettu, mutta nyt ei ole se hetki kun se tapahtuu. Keskityhän nyt perheeseesi ja unohda se nuoruuden ihastus.
Totta helvetissä rakastat nuorempana kiihkeämmin. Mikä yllätys tuo nyt oli, kenellekään? KAIKILLA on oma salainen soppi sydämessä jollekin ammoin menetetylle. Ihminen se "ensirakkauskin" vaan kuitenkin on, vaikka sen "veroista" ei koskaan tulekaan. Ei se ole merkki taivaassa solmitusta liitosta, vaan merkki oikeasta ajankohdasta....
Olet tehnyt tiettyjä päätöksiä ja lupauksia ja nyt on sitten lunastusten aika. Aika helppoa se olisikin jos aina olisi sitä myötämäkeä? - ///
Mitahan jos ottaisit nuo vaaleanpunaiset lasit silmiltasi ja keskittaytyisit perheeseen jonka olet huolellisesti ja ajatuksella saanut aikaiseksi.
Nuo pienet avuttomat lapset tarvitsevat sinua selvapaisena,rakastavaisena ja huolehtivana isana, ei se vanha nainen jonka olet tuntenut vuosikymmenia sitten.
Tuollaiset typerat hourailut, muka jattaa perheensa ja laukata jonkun haavekuvan peraan on todella tolloa. (Sita saattaa tapahtua joissakin erittain ala-arvoisissa roskaelokuvissa, nakojaan vain yksinkertaisimmat ihmiset uskovat tuon todella tapahtuvan ja etta siita voi seurata mitaan hyvaa.)
Katso lapsiasi ja vaimoasi. Eikohan nyt olisi viimeistaan aika laillistaa liittosi vaimosi kanssa, tehda lapsistasi EI-aparia, ja keskittaa kaikki voimavarasi perheesi hyvaksi. - se on
Kun kaiket illat katellaan saippuasarjoja,eikä enää eroteta tosielämää elokuvasta. Ole kerrankin MIES ja hoivaa naistasi ja lapsiasi,jotka olet alulle saattanut.
- vaan tee
niin mitä sydämmessäsi tunnet toope! ei ne lapsi suheet siihen kaadu, nm. kokemusta on.
kerran täällä elät ja siitä elämästä pitää nauttia vaikka vastuutakin täytyy ottaa kanssa myös ;)
ps. ei tuon takia kannata itseään hirttää, lol! - mies1--76
Älä viitti hullutella iso mies. Eiköhän sulla ole kotona jotain tärkeempää.
- !!!
Kotona rankka arki. Pienet kaksoset vievät varmaan avovaimosi kaiken huomion ja ajan, kun sinulle ei sitä huomiota enää tarpeeksi riitäkään tulee paikalle ah.. niin ihana, nostalgisissa muistoissasi niin täydellinen ensirakkaus ja olet valmis jättämään/pettämään ihmisen joka antoi sinulle elämänkultahippuja, kaksi ihanaa lasta. Milloin miehet kasvaa aikuisiksi? Ei koskaan.
- tappaa
vaan ilmoitat vaan kylmästi nykyiselle kumppanillesi ,että haluat lopettaa suhteenne.
parempi se on lapsillesi,että heillä on isä elossa. kerran täällä vain eletään,kuuntele sydäntäsi mitä se tahtoo. - ///
tappaa kirjoitti:
vaan ilmoitat vaan kylmästi nykyiselle kumppanillesi ,että haluat lopettaa suhteenne.
parempi se on lapsillesi,että heillä on isä elossa. kerran täällä vain eletään,kuuntele sydäntäsi mitä se tahtoo.juuri noin! Mita valia silla on tuleeko avuttomat pienokaiset karsimaan, kuinka heidan aiti jaksaa yksin, niin kauan kuin mina, mina mina,mina "kuuntelen sydameni aanta" ja laukkaan huoraamaan historiallisen haavekuvan kanssa. (Eiko tuon olion kaytos jo puhu puolestaan: yrittaa repia isa pienilta lapsilta ja perheen kannattaja heidan aidiltaan).
Sinun velvollisuutesi on perheesi, ei huoraaminen jonkun luuskan kanssa! - näin on
/// kirjoitti:
juuri noin! Mita valia silla on tuleeko avuttomat pienokaiset karsimaan, kuinka heidan aiti jaksaa yksin, niin kauan kuin mina, mina mina,mina "kuuntelen sydameni aanta" ja laukkaan huoraamaan historiallisen haavekuvan kanssa. (Eiko tuon olion kaytos jo puhu puolestaan: yrittaa repia isa pienilta lapsilta ja perheen kannattaja heidan aidiltaan).
Sinun velvollisuutesi on perheesi, ei huoraaminen jonkun luuskan kanssa!itse hoidan lapsia yksin enkä eläisi miehen kanssa joka ei rakasta tarpeeksi minua
- tee!!!!
Älä koskaan sitä virhettä tee et tappaisit itses.. ei asiat oo niin huonosti koskaan.. pohjalta on vaan yks tie pois ja se on ylös!
- sanon minäkin,
mutta harkitse asiaa kuitenkin rauhassa. Koeta olla tarpeettomasti loukkaamatta ketään asianosaista ja pelaa rehellistä peliä.
Älä ainakaan ryhdy mihinkään pitkäaikaiseen salasuhteeseen nuoruudenrakkautesi kanssa, vaan mieluummin eroa. Ainakin minä pitäisin sitä parempana ratkaisuna, jos olisin vaimosi. En haluaisi väkisin pidätellä miestä, jonka sydän on muualla ja joka on kanssani lähinnä velvollisuudesta tai lasten takia.
Nyt on tietysti vaikea ajankohta erota, kun lapsenne ovat pieniä. Toisaalta he ovat pieniä vielä pitkään, joten ratkaisu on hyvä tehdä nyt - tuskin haluat kärvistellä toista naista kaivaten aina lasten aikuistumiseen asti, jos todella et häntä pysty unohtamaan. Silloinhan et olisi sataprosenttisesti läsnä perheellesi, ja saattaisit ainakin alitajuisesti syyllistää heitä omasta tuskastasi. Ei sekään ole lapsille hyvä kasvualusta.
Jos eroat, tee kaikkesi, ettei taakka tule avovaimollesi liian raskaaksi, mitä tulee esimerkiksi pienistä lapsistanne huolehtimiseen. Lapsesihan ovat aina lapsiasi, vaikka eroaisit.
Jos pitkään teet vastoin sisintäsi, sairastut tai masennut ennen pitkää, ja siitäkin kärsii koko perhe. Mutta mitä tahansa teetkin, pelaa avoimin kortein. En tiedä, tietääkö avovaimosi tilanteesta, mutta jos minä olisin hän, haluaisin tietää asiasta. Voisi olla aikamoinen järkytys, jos ilmoitus mieheni muutosta nuoruudenrakastettunsa luokse tulisi kuin salama kirkkaalta taivaalta, ilman mitään ennakkovaroitusta ja keskustelua asiasta. On nimittäin enemmän kun tuttu tilanne. Minä kuuntelin sydämmeni ääntä ja menin menojani enkä välittänyt muden sanomisista, se suuri rakkaus vei voiton eletystä elämästä ja hankitusta maallisesta. Nyt täytyy ottaa huomioon se ettei se toinen osapuolikaan ole missään lyijykaapissa niitä vuosia viettänyt vaikka siltä tuntuu, sielläkin on se aika eletty ja elämän muutosta tullut. se rakkauden huua kun siittä laantuu, aikanaan, ITSELLÄ MENI PARI VUOTTA ,Niin on se arki vastassa.Nyt kehoittaisin avanto uintia lastesi äidin kanssa ja jatkatte onnellista perhe elämää. Tämä on tosi
- ihminen elää vain kerran
lapset on todella tärkeitä,eivätkä häviä elämästä vaikka eroaisi ,mutta loppujen lopuksi elämä on perseestä jos ei rakasta tarpeeksi.
- mielikuvaa?
Kotona on pieniä lapsia ja varmaan välillä rankkaa kaksosten kanssa. Ja sitten purjehtii paikalle nainen 20 vuoden takaa, kuin tuulahdus huolettomista vuosista ja lupaus ikuisesta nuoruudesta. Minkäikäisenä ero tapahtui, 15-20 vuotiaana? Aikooko ap. jatkaa siitä mihin jäivät niinkuin 20 vuotta ei välissä olisikaan?
- hyvä ihminen
älä tapa itseäsi....... kyllä se arki tulee vastaan vuosien kuluessa myös sen nuoruuden rakkausen kanssa!! entäs kun saisit hänen kanssaan kaksoset rupeaisitko kaipaanmaan nykyistä parishdettasi??
jos tämä nuoruudenrakkaus alkaa nalkuttaa joka asiasta ja päättää ettet saa mennä mihinkään jne. rupeat miettimään niitä vanhoja aikoja nykyisen naisesi kanssa ja kuinka ihanaa teillä oli vaikka tämä nuoruudenrakkaus tulikin mukaan. SAMA tilanne myös silloin edessä:D
mieti myös sitä huumaa joka laantuu ja varmaan olet myö rakastunut lapsesi äitiin myös jotenkin tulisesti ja huomannut parin vuoden päästä ettei se huuma kestäkkään ikuisesti!!! kestääkö se sitten tämän nuoruudenrakkauden kanssa jonka kanssa olet ollut jo erillään 20 vuotta?? kyllä se ensirakkaus on aina ensirakkaus mutta kuinka monella se ensirakkaus on ollut se jonka kanssa on elämänsä elänyt sinne loppuun asti!! en vähättele sitä etteikö ensirakkauden kanssa voisi olla koko elämäänsä, mutta järki käteen ja katso mitä saatat menettää!!
JA jos eroat nykyisestä vaimostasi niin älä koskaan anna tämän ensirakkauden huuman unohtaa lapsiasi ja sitä taakkaa mitä lasten äiti yksin joutuu kantamaan!! olet saanut heidät tähän maailmaan joudut myös saattamaan heidät sinne omaan elämään!! muista ottaa lapsia tarpeeksi usein luoksesi ja viettää heidän kanssa aikaa ja anna myös äidille sitä omaa aikaa että hänkin voi nauttia omasta elämästään joskus ilman stressiä lapsista!!
mutta toivotaan että saatte elämänne järjestykseen ja että kaikilla olisi kaikki hyvin ja lapsilla onnelliset isä ja äiti!! minä en ainakaan muuta toivo kuin että vanhempani ovat onnellisia vaikka he erosivatkin kun olin nuori on elämä paljon rennonpaa ja lapsilla vähemmän huolia jos vanhemmat erostaan huolimatta pystyvät hoitamaan ainakin lapsen asiat yhdessä ilaman riitoja!!! - siltä
tuntuu niin tee se!
- Bon-es
on tosi helppo ratkaisu moneen ongelmaan, MUTTA...
vain itselle. HELV.... ITSEKÄSTÄ. AJATTELE esim. niitä läheisiäsi jotka joutuisi kestämään seuraukset, lapsia (meillä oli isä...) ja jne.
HALOOO.....
PS. Itsemurhalla uhkailu on RAUKKAMAISTA, yrittäminen vielä pahempi, ja jatkuva ajatteleminen MERKKI AVUN tarpeesta, ja ÄKKIÄ.
ES- rrrrrrrrrrr
sen kuvan sai että ole mitään itheään ampumassa, heitto vain oli!
tee miltä itsestäsi tuntuu mutta hoida lapsesi tietty kanssa!
- tekstiä!
Noista elämäsi naikkosista viis mutta jos tapat itsesi niin sitten lapsillasi ei ole enää isää, mitä *ihmettä* sinä oikein ajattelet?????
- on todellakin
keskittyä nykyiseen suhteeseen. Se on pitemmän päälle järkevämpää.
Minulla on tietoa hieman samantyyppisestä tilanteesta ja loppujen lopuksi vuosien jälkeen kaikkien kannalta parasta oli, että tämän tilanteen x nykyinen suhde säilyi ja tämä ihastussuhde taasen paloi kovan käden kautta pois.
Pahinta on se, että ihmiset eivät anna anteeksi. (jota sinä et tällä hetkellä vielä tajua) Vaikka olet mokannut vuonna yksi ja kaksi, niin vieläkin olet se paska tyyppi. Arvaa vaan, olenko minä nähnyt painajaisia tästä kaikesta ja nämä henkilöt kummittelevat unissanikin. Tästä on kulunut kohta viisi vuotta ja vieläkään asioita ei ole unohdettu. Päinvastoin.
Sitä ei silloin tajunnut, että mikä on kaikkien kannalta parasta. Ihminen on siitä monimutkainen plus tyhmä, että se kuvittelee, että joku asia x on hänelle paras ratkaisu vaikka se ei sitten olekaan.
Todella sain niin turpiini, että en enää ikinä vapaaehtoisesti hankkiudu samantyyppiseen ongelmaan (kolmiodraama). Älä sinäkään vapaaehtoisesti ota turpiisi.
Ihastumiset ovat ihastumisia ja jos joku selittää, kuinka on ihastunut, niin älä kuuntele, silloin kun on lapset ja kaikki. Antaa ihmisten selittää.
Ja vaikka henkilöllä X kuinka menisi elämä päin p:tä ja kuinka hän olisi sitä mieltä, että juuri sinä olet hänen elämänsä pelastus, niin älä kuuntele. Saat vaan itse kärsiä lopun elämääsi typeristä tempauksista ja saat ihmisten vihat niskaasi. - IRIS
Etkä tapa. Jokaisella meistä on tällainen IHASTUS
nuoruudesta jäänyt päälle! Se on vain vahva tunne, et tiedä, mitä arkipäivä hänen kanssaan saattaisi olla? Jos sinulla on pienet kaksoset, iloitse hyvä ihminen heistä ja vaimostasi, Järki ja vastuu on ihmiselle annettu. Kotomaamme on täynnä onnettomia ja kahden kodin välissä raahautuvia lapsia, vain siitä syystä, että "VANHEMMAT OVAT LÄHTENEET JA KUUNNELLEET SYDÄMENSÄ ÄÄNTÄ...!?
Pidä itselläsi tämä kaunis muisto nuoruuden kultaisista muistoista. Jos teidät olisi tosiaan luotu toisillenne, ei´mitkään olosuhteiden pakot olisi voinut teitä eroittaa. Ajatteleppa sitä.- eivät unohdu
Itselläni ei ole kyse nuoruudenrakastetusta, vaan miehestä, joka oli ikävä kyllä jo perheellinen, kun tapasimme. Minä oli tuolloin vapaa.
En ole miehen kanssa missään vaiheessa ollut suhteessa. Muuten olemme kyllä olosuhteiden pakosta silloin tällöin etäisemmin tekemisissä. Välillämme on ollut vahvasti kaipausta ja kipinöitä jo vuosien ajan.
Nyt mietin, mahdoinko tehdä väärin, kun aikoinaan torjuin hänet. Jos kyse olisikin ollut vain siitä, että minä kärsin, sairastuin ja masennuin sen seurauksena, mutta olen ollut huomaavinani hänessä samaa.
Molemmilla meistä kärsii työ, terveys ja perhe-elämä. Hänellä on avioliitto ja murrosikäisiä lapsia, minulla vain miesystävä, jonka kanssa en pysty sitoutumaan pysyvämmin ja perustamaan perhettä, koska sydämeni on muualla. (Tavallani rakastan miesystävääni, mutta enemmän ystävänä kuin intohimoisesti.) Tunteitteni kohteen avioliitto rakoilee ilmeisesti minusta huolimatta, sillä olen myöhemmin muualta kuullut, että avioero on perheessä ollut harkinnassa.
Olen pian sen ikäinen, etten saa enää lapsia. Tuntuu välillä, että tässäkö tämä elämä oli? Näinkö vietän yhtä onnettomana loppuelämäni, sillä vuodet eivät ole tuoneet helpotusta kuin akuuteimpaan kaipaukseen.
Joistain tunteista ei vain pääse yli, jos kyseessä ovat voimakkaimmat tunteet, mitä ikinä on kokenut tai voi kokea. (Ja puhun nyt lähes 40-vuotiaan elämänkokemuksella, joten monenlaisia tunteita ja suhteita olen tähän ikään mennessä kyllä läpikäynyt.) Ei, vaikka toinen olisi varattu. Jos ne ovat molemminpuolisia ja kestävät läpi vuosien tai vuosikymmenien, ei niitä ehkä pitäisi järjellä väkisin yrittää tukahduttaa. Jos taas kyseessä on vain ihastus tai rakkaus, joka ei ole molemminpuolista ja voimakasta, niin niistä kyllä pääsee ajan kanssa paremmin yli.
"Kotomaamme on täynnä onnettomia ja kahden kodin välissä raahautuvia lapsia, vain siitä syystä, että "VANHEMMAT OVAT LÄHTENEET JA KUUNNELLEET SYDÄMENSÄ ÄÄNTÄ...!?"
Kyllä taitaa maamme olla täynnä niitä onnettomia lapsia enemmänkin vanhempien alkoholinkäytön tai perheväkivallan seurauksena, kun monet nimenomaan yrittävät tukahduttaa sitä todellista sydämensä ääntä. Enkä puhu nyt vain rakkaudesta, vaan siitä, että monilla on ylipäätään kosketus omiin todellisiin tunteisiinsa hukassa. - eivät unohdu
eivät unohdu kirjoitti:
Itselläni ei ole kyse nuoruudenrakastetusta, vaan miehestä, joka oli ikävä kyllä jo perheellinen, kun tapasimme. Minä oli tuolloin vapaa.
En ole miehen kanssa missään vaiheessa ollut suhteessa. Muuten olemme kyllä olosuhteiden pakosta silloin tällöin etäisemmin tekemisissä. Välillämme on ollut vahvasti kaipausta ja kipinöitä jo vuosien ajan.
Nyt mietin, mahdoinko tehdä väärin, kun aikoinaan torjuin hänet. Jos kyse olisikin ollut vain siitä, että minä kärsin, sairastuin ja masennuin sen seurauksena, mutta olen ollut huomaavinani hänessä samaa.
Molemmilla meistä kärsii työ, terveys ja perhe-elämä. Hänellä on avioliitto ja murrosikäisiä lapsia, minulla vain miesystävä, jonka kanssa en pysty sitoutumaan pysyvämmin ja perustamaan perhettä, koska sydämeni on muualla. (Tavallani rakastan miesystävääni, mutta enemmän ystävänä kuin intohimoisesti.) Tunteitteni kohteen avioliitto rakoilee ilmeisesti minusta huolimatta, sillä olen myöhemmin muualta kuullut, että avioero on perheessä ollut harkinnassa.
Olen pian sen ikäinen, etten saa enää lapsia. Tuntuu välillä, että tässäkö tämä elämä oli? Näinkö vietän yhtä onnettomana loppuelämäni, sillä vuodet eivät ole tuoneet helpotusta kuin akuuteimpaan kaipaukseen.
Joistain tunteista ei vain pääse yli, jos kyseessä ovat voimakkaimmat tunteet, mitä ikinä on kokenut tai voi kokea. (Ja puhun nyt lähes 40-vuotiaan elämänkokemuksella, joten monenlaisia tunteita ja suhteita olen tähän ikään mennessä kyllä läpikäynyt.) Ei, vaikka toinen olisi varattu. Jos ne ovat molemminpuolisia ja kestävät läpi vuosien tai vuosikymmenien, ei niitä ehkä pitäisi järjellä väkisin yrittää tukahduttaa. Jos taas kyseessä on vain ihastus tai rakkaus, joka ei ole molemminpuolista ja voimakasta, niin niistä kyllä pääsee ajan kanssa paremmin yli.
"Kotomaamme on täynnä onnettomia ja kahden kodin välissä raahautuvia lapsia, vain siitä syystä, että "VANHEMMAT OVAT LÄHTENEET JA KUUNNELLEET SYDÄMENSÄ ÄÄNTÄ...!?"
Kyllä taitaa maamme olla täynnä niitä onnettomia lapsia enemmänkin vanhempien alkoholinkäytön tai perheväkivallan seurauksena, kun monet nimenomaan yrittävät tukahduttaa sitä todellista sydämensä ääntä. Enkä puhu nyt vain rakkaudesta, vaan siitä, että monilla on ylipäätään kosketus omiin todellisiin tunteisiinsa hukassa.Nykyinen miesystävänikin kärsii tilanteesta. Ei vain siitä, etten ole kovin sitoutumishaluinen häneen, vaan myös siitä, että hän tietää tai aavistaa tunteideni olevan muualla. En asiasta juurikaan puhu, mutten ole sitä täysin peitellytkään. Kyllä läheinen ihminen huomaa ja kärsii siitä, jos toinen ei ole suhteessa täysillä läsnä.
- se oli vain tokaisu
eivät unohdu kirjoitti:
Itselläni ei ole kyse nuoruudenrakastetusta, vaan miehestä, joka oli ikävä kyllä jo perheellinen, kun tapasimme. Minä oli tuolloin vapaa.
En ole miehen kanssa missään vaiheessa ollut suhteessa. Muuten olemme kyllä olosuhteiden pakosta silloin tällöin etäisemmin tekemisissä. Välillämme on ollut vahvasti kaipausta ja kipinöitä jo vuosien ajan.
Nyt mietin, mahdoinko tehdä väärin, kun aikoinaan torjuin hänet. Jos kyse olisikin ollut vain siitä, että minä kärsin, sairastuin ja masennuin sen seurauksena, mutta olen ollut huomaavinani hänessä samaa.
Molemmilla meistä kärsii työ, terveys ja perhe-elämä. Hänellä on avioliitto ja murrosikäisiä lapsia, minulla vain miesystävä, jonka kanssa en pysty sitoutumaan pysyvämmin ja perustamaan perhettä, koska sydämeni on muualla. (Tavallani rakastan miesystävääni, mutta enemmän ystävänä kuin intohimoisesti.) Tunteitteni kohteen avioliitto rakoilee ilmeisesti minusta huolimatta, sillä olen myöhemmin muualta kuullut, että avioero on perheessä ollut harkinnassa.
Olen pian sen ikäinen, etten saa enää lapsia. Tuntuu välillä, että tässäkö tämä elämä oli? Näinkö vietän yhtä onnettomana loppuelämäni, sillä vuodet eivät ole tuoneet helpotusta kuin akuuteimpaan kaipaukseen.
Joistain tunteista ei vain pääse yli, jos kyseessä ovat voimakkaimmat tunteet, mitä ikinä on kokenut tai voi kokea. (Ja puhun nyt lähes 40-vuotiaan elämänkokemuksella, joten monenlaisia tunteita ja suhteita olen tähän ikään mennessä kyllä läpikäynyt.) Ei, vaikka toinen olisi varattu. Jos ne ovat molemminpuolisia ja kestävät läpi vuosien tai vuosikymmenien, ei niitä ehkä pitäisi järjellä väkisin yrittää tukahduttaa. Jos taas kyseessä on vain ihastus tai rakkaus, joka ei ole molemminpuolista ja voimakasta, niin niistä kyllä pääsee ajan kanssa paremmin yli.
"Kotomaamme on täynnä onnettomia ja kahden kodin välissä raahautuvia lapsia, vain siitä syystä, että "VANHEMMAT OVAT LÄHTENEET JA KUUNNELLEET SYDÄMENSÄ ÄÄNTÄ...!?"
Kyllä taitaa maamme olla täynnä niitä onnettomia lapsia enemmänkin vanhempien alkoholinkäytön tai perheväkivallan seurauksena, kun monet nimenomaan yrittävät tukahduttaa sitä todellista sydämensä ääntä. Enkä puhu nyt vain rakkaudesta, vaan siitä, että monilla on ylipäätään kosketus omiin todellisiin tunteisiinsa hukassa.koska oli niin paha ollaaa!!!
ei se mun juttu ole ohi menevä ihastus! näiden vuosien aikana ei ole mennyt viikkoakaan ettenkö olisi joskus häntä ajatellut! rakasatan nykyistäni lapsieni äitiä mutta mutta, se on erilaista eikä läheskään yhtä voimakasta kuin tämä, vaikea selittää :( olen yrittänyt tukahduttaa tunteet ja ajatella järjellä mutta en siihen pysty!! olen hyvä isä eikä se siitä muuksi muutu oliko ratkaisu mikä tahansa. En halua vollottaa mutta sydämmeni sanoo että jos en ole rehellinen tunteilleni en myöskään osaa elää!
"Kyllä taitaa maamme olla täynnä niitä onnettomia lapsia enemmänkin vanhempien alkoholinkäytön tai perheväkivallan seurauksena, kun monet nimenomaan yrittävät tukahduttaa sitä todellista sydämensä ääntä. Enkä puhu nyt vain rakkaudesta, vaan siitä, että monilla on ylipäätään kosketus omiin todellisiintunteisiinsa hukassa. "
juuri näin!!! - swanholm
se oli vain tokaisu kirjoitti:
koska oli niin paha ollaaa!!!
ei se mun juttu ole ohi menevä ihastus! näiden vuosien aikana ei ole mennyt viikkoakaan ettenkö olisi joskus häntä ajatellut! rakasatan nykyistäni lapsieni äitiä mutta mutta, se on erilaista eikä läheskään yhtä voimakasta kuin tämä, vaikea selittää :( olen yrittänyt tukahduttaa tunteet ja ajatella järjellä mutta en siihen pysty!! olen hyvä isä eikä se siitä muuksi muutu oliko ratkaisu mikä tahansa. En halua vollottaa mutta sydämmeni sanoo että jos en ole rehellinen tunteilleni en myöskään osaa elää!
"Kyllä taitaa maamme olla täynnä niitä onnettomia lapsia enemmänkin vanhempien alkoholinkäytön tai perheväkivallan seurauksena, kun monet nimenomaan yrittävät tukahduttaa sitä todellista sydämensä ääntä. Enkä puhu nyt vain rakkaudesta, vaan siitä, että monilla on ylipäätään kosketus omiin todellisiintunteisiinsa hukassa. "
juuri näin!!!Tiedän tunteesi...
ne jotka haluaisivat pakottaa sinut luopumaan rakkaudestasi, eivät ole koskaan rakastaneet sydän karrella.
Rakastat varmasti vaimoasi ja lapsiasi, omalla tavallaan.
Mutta se rakkaus, joka kestää yli elämän, ei katoa koskaan.
Rakkauden voimasta löytyy historiasta aika hurjia tarinoita kokonaisten valtakuntien ja kansojen kohtaloista, kun hallitsijat riutuvat rakkauden kourissa.
Varmasti pystyt kantamaan vastuun lapsistasi vaikka eroaisitkin..itseasiassa on julmaa vaimoasi kohtaan antaa hänen elää uskossa, että sinä rakastat häntä, vaikka sydämesi on toisaalla.
Aika saattaa siinä tapauksessa muuttaa sen lämpimän rakkauden katkeruudeksi ja vihaksi..silloin kärsivät kaikki ja ennenkaikkea viattomat lapset.
Vaimosi on nuori ja hänellä olisi vielä aikaa rakentaa itselleen uusi ja arvokas elämä..ja löytää itselleenkin se oikea, sydämenkokoinen rakkaus!
- qazx
kannattaisi varmaan lopettaa tälle exälle kirjoittelu ym. Kaikki tapaa elämänsä aikana suhteessakin ollessaan ihmisiä joihin tuntee vetoa ja ihastusta (enemmän tai vähemmän). Sen takia ei kuitenkaan kannata heittää kaikkea mitä on menemään.. Fiksu ottaa etäisyyttä eikä tiiviissä yhteyessä olemalla vaan kasvata tunteitaan. Sanot rakastavasi avovaimoasi ja teillä on lapsia. Ei luulisi olevan noin vaikeaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen...
- * Neiti *
Tollanen "tapan itseni" -puhe on kyllä tosi etovaa.. En ikimaailmassa katsois sekuntiakaan sellaista tyyppiä joka puhuu tollaisia. Luultavasti teet palveluksen kaikille kun häippäset jollekin yksinäiselle saarelle muiden narsistien sekaan ja jätät perheen ja rakastajattaret rauhaan..
- keskustelun ketjua
vai oleko kenties tyhmä vaiko itse narsisti? kumpi?? tuskin kukaan jolla on oikeasti paha olla haluaa kuulla tuollaista päänaunontaa? en minä ainakaan!
- * Neiti *
keskustelun ketjua kirjoitti:
vai oleko kenties tyhmä vaiko itse narsisti? kumpi?? tuskin kukaan jolla on oikeasti paha olla haluaa kuulla tuollaista päänaunontaa? en minä ainakaan!
Ei ole aikaa lukea koko ketjua, mutta tietääkseni silloinkaan ei ole mitään kommentointikieltoa. Sanoin vaan oman mielipiteeni, että jos on niin paha olo että itsemurha on mielessä, niin silloin vastuullinen ihminen hakee ammattiapua. Yleensä vaan sellaisilla itsemurhalla uhkailijoilla ei ole mielessä mikään muu kuin nimenomaan se *OMA* paha olo, viis miltä läheisistä tuntuu. Monilla on sairautta, lapsen tai muun läheisen kuolema tms. oikeita ongelmia, tällä on nuoruudenrakkaus "ongelmana". Että pistetäänpä vähän perspektiiviin. Joo, ei säälitä..
- VeToSa
Mikä mies sinä olet? Joko panet sitä siinä sivussa niin kuin luikurit tai sitten olet uskollinen vaimollesi, mutta lopeta itkeminen ja ole mies. Mies ei höpötä tuolla tavalla romantiikasta, koska Joutsalaiseen tapaan tietää ettei rakkautta ole olemassakaan, on vain perseen suhinaa.
- manhattan
joo tapa itsesi ihmeessä!Säästyypähän jälkipolvikin näkemästä tuollaista luuseria.Ranteet auki vaan ja äkkiä.!!!
- kysyit, niin
vastaan: et.
Vaihtoehtoja on lukuisia muitakin, kunhan vähän mietit... - kuullut
sanontaa: "aika kultaa muistot". Ensirakkaus on kaikill jollain tavalla ainutlaatuinen kokemus, kaikki tunteet on ensi kertaa tunnettaessa normaaleja voimakkaampia.
Olet aikuinen ihminen, sinulla on perhe, jota ilmeisesti rakastat? Ja sinulla on tämä ensirakkaus jota aikanasi rakastit, ja jota olisit halunnut rakastaa kauemmin. Sinun täytynee tehdä valinta.
Muista vain että kun rakkauden ensihuuma menee ohi, astuu arki myös siihen suhteeseen, joka nyt tuntuu täydelliseltä sekä muistojesi että ensihuuman ansioista. Ja tosiasia on myös, että kun jonkun jättää ottaakseen jonkun uuden, se uusi harvoin paljastuu paremmaksi (ellei edellisessä suhteessa ollut jotain pahasti vialla).
Mieti myös oletko valmis tämän uuden rakkautesi tähden satuttamaan nykyistä avovaimoasi ja lapsiasi, jotka tarvitsevat sinua?
Sinuna miettisin tarkkaan. Maailma harvoin on niin ruusunpunainen kuin se saattaa näyttää rakkauden ensihuumassa. Tosi asia kun kuitenkin on ettei tässä maailmassa ole meille vain sitä "yhtä ainoaa oikeaa", jota monissa prinsessatarinoissa kuvaillaan.. Sinulla on yksi jota rakastat ja hänen kanssaan lapsia, miksi ihmeessä haluisit sen suhteen pilata uudella, joka vain muistojesi kautta tuntuu hyvältä..?
Rakastumisen ja rakastamisen välillä on suuri ero. Rakastuminen on ihanaa, silloin toisesta näkee vain ne kaikki hyvät puolet ja silloin myös itsestä näyttää ne parhaat puolensa. Muista että vaikka 20 vuotta (se on pitkä aika) sitten tunsitte, on tämä ihminen muuttunut vuosien varrella eikä hän ole enää se sama, sinä et voi täydellisesti häntä tuntea (olethan itsekin varmasti tuona aikana muuttunut, kasvanut), ennen kuin elät arkipäivää (johon kuuluu mm ruuanlaitto, siivous, lapset, työ, harrastukset ja kaiken sen yhteensovittaminen)hänen kanssaan. Sitten kun elät arkipäivää hänen kanssaan, ja silti voit sanoa rakastavasi, se on sitä "oikeaa" rakkautta, jonka vuoksi kannattaa vaikka kuolla. Mutta tuskinpa siihen tarvii mennä.. Sinullahan on jo yksi jota rakastat, ja se on paljon arvokkaampi kuin rakastumisen tunne, joka ei läheskään aina muutu rakastamiseksi. Koeta olla järkevä, vaikka se ei tunnu ehkä helpolta.. :)- lisäys
Jos asiaa ihan vakavissasi ja todella mietit, on nykyinen avovaimosi ansainnut varmasti kuulla asiasta ennen kuin lopullisen päätöksen teet.
Anna hänelle mahdollisuus kertoa oma kantansa asiaan. Teillä on yhteinen elämä ja sitä kautta myös huolenne ja murheenne ovat yhteisiä (niin kauan kuin asutte yhdessä ja rakastatte toisianne).
On varma että asian julki tuominen satuttaa avokkiasi, mutta vielä enemmän se satuttaa jos vain pakkaat kamppeesi lähtiessäsi seuraamaan sydäntäsi..
Olen ehkä puoluellinen ja minuun sattuu vaimosi puolesta, mutta haluan sanoa, että monesti se sydän loppusissaan tekee tepposensa, eikä se mikä tuntuu ensiluokkaisen mahtavalta ole mitään verrattuna onneen arjessa..
No, itse teet valintasi ja kannat vastuun seurauksista, mutta mietithän asiaa kunnolla ennen hätäisiä päätöksiä? Ja vaimosi on varmasti ainakin aavistanut että jotakin on sinun päässäsi käynnissä, et ole täysin läsnä hänelle ja lapsille, kerrothan hänelle mistä on kyse, ja ymmärräthän että hän aluksi ainakin järkyttyy?
Voimia! Toivon että pystyt tekemään valinnan, joka on kaikille osapuolille oikea...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t947783- 374117
- 483670
- 2533308
Häiriköinti
Sinä joka rälläsit viime yönä aamuun klo. 00 :04 koulun pihassa ja pitkin kyliä. Rekkari ylhäällä. Terv. Kerrostalon as442878Askanmäessä Huippu esitys
Kävimme Ystävien kanssa Askanmäen kesäteatterissa. Kaikki tykättiin esityksestä aivan valtavasti. En varmaan koko vuonna222800Kauan säkin jaksoit
Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐402772- 462653
- 1452637
Miksi kaipaat
Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?292589