Hei!
Oasisiko joku vastata näihin minua askarruttaneissiin kysymyksiin? Eli lapsen hankinta on ollut tässä jonkin aikaa tapetilla, ja nyt mietinkin onko aivan ”turvallista” alkaa heti yrittää lasta, vimeisen ehkäisypilleri-laatan ja ensimmäisten kuukautisten jälkeen? Muistan joskus lukeneeni jostain neuvolaoppaasta, että kannattaa käyttää esimmäinen kuukausi kondomia. Jos näin todella on niin miksiköhän? Entä vaikuttaako kuukautisten niukkuus hedelmällisyyteen tai yleensä mihinkään?
Tässä on muutenkin hyvin ailahtelevat tunteet asian tiimoilta. Muutaman vuoden ollut ”kuumetta” ajoittain, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu, että voisin oikeasti kuvitella itseni äidiksi, ja luopua tästä nykyisestä ”vapaudesta” mennä niin kuin huvittaa. Kaikki periaatteessa kunnossa, itse olen 25 vuotta, hyvä ja luotettava parisuhde jo viimeiset 6 vuotta ja talokin on. Vakkari työpaikkaa ei ole, mutta jos sitä jään odottamaan, niin sitten voipi mennä tovi… Kuitenkin jollain lailla pelottaa, lähinnä oma jaksaminen, olisinko hyvä äiti? Olen kuitenkin aina ollut hyvin mukavuuden haluinen, käynyt paljon ulkona (siitä valmis luopumaan) ja elämä yleensäkin ollut melko mutkatonta. Tiedän, että lapsen tultua tämä kaikki muuttuu. Tiedän, että raskasta tulee varmasti olemaan, mutta jotenkin luulen etten koskaan tämän valmiimmaksi tule, ja eihän se odottamalla helpotu?!? Ja mitä asioita tulee ottaa huomioon, ennen raskautta ja sen aikana? Tarkoitan lähinnä asioita mitkä ei tule mieleen, esim. mahdolliset vakuutukset, paljon olisi hyvä olla rahaa säästössä pienen varalle, ym. vinkkejä?
Iso kiitos kaikille jo etukäteen!!
Oasisiko joku vastata näihin minua askarruttaneissiin kysymyksiin? Eli lapsen hankinta on ollut tässä jonkin aikaa tapetilla, ja nyt mietinkin onko aivan ”turvallista” alkaa heti yrittää lasta, vimeisen ehkäisypilleri-laatan ja ensimmäisten kuukautisten jälkeen? Muistan joskus lukeneeni jostain neuvolaoppaasta, että kannattaa käyttää esimmäinen kuukausi kondomia. Jos näin todella on niin miksiköhän? Entä vaikuttaako kuukautisten niukkuus hedelmällisyyteen tai yleensä mihinkään?
Tässä on muutenkin hyvin ailahtelevat tunteet asian tiimoilta. Muutaman vuoden ollut ”kuumetta” ajoittain, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu, että voisin oikeasti kuvitella itseni äidiksi, ja luopua tästä nykyisestä ”vapaudesta” mennä niin kuin huvittaa. Kaikki periaatteessa kunnossa, itse olen 25 vuotta, hyvä ja luotettava parisuhde jo viimeiset 6 vuotta ja talokin on. Vakkari työpaikkaa ei ole, mutta jos sitä jään odottamaan, niin sitten voipi mennä tovi… Kuitenkin jollain lailla pelottaa, lähinnä oma jaksaminen, olisinko hyvä äiti? Olen kuitenkin aina ollut hyvin mukavuuden haluinen, käynyt paljon ulkona (siitä valmis luopumaan) ja elämä yleensäkin ollut melko mutkatonta. Tiedän, että lapsen tultua tämä kaikki muuttuu. Tiedän, että raskasta tulee varmasti olemaan, mutta jotenkin luulen etten koskaan tämän valmiimmaksi tule, ja eihän se odottamalla helpotu?!? Ja mitä asioita tulee ottaa huomioon, ennen raskautta ja sen aikana? Tarkoitan lähinnä asioita mitkä ei tule mieleen, esim. mahdolliset vakuutukset, paljon olisi hyvä olla rahaa säästössä pienen varalle, ym. vinkkejä?
Iso kiitos kaikille jo etukäteen!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kysyin tuota omalta gyneltä, että voiko alkaa heti yrittämään. Sanoi että voi heti ruveta yrittämmän kun pillerit on lopettanut. Syy miksi jotkut neuvovat odottamaan yhdet luomut on että, silloin on helpompi arvioida laskettu aika. Oma gyne tosin sanoi että voihan sitä laskettua aikaa tarkistaa sitten ultrassa. Gyne sanoi myös että voi jopa olla paremmat mahikset tärpätä heti kun on lopettanut pillerit.
PS:Aika paljon tietoa löytyy sivulta www.helistin.fi
jos sulla selvästi on sellainen tunne, että haluat äidiksi, silläkin uhalla, ettei vakityöpaikkaa ole, niin antakaa mennä vaan. Jos olet valmis äidiksi, et voi olla huono äiti. Ja jos kaipaat vapautta tai omaa aikaa lapsen syntymän jälkeen, aina lapsen saa hoitoon, eikä se tee susta huonoa äitiä. Olin itse samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin ja olin valmis riskeeraamaan kaiken muun. Töitä saa kun on valmis tekemään, jos lapsentekoa liikaa lykkää, voi jäädä kokonaan tekemättä. Plussatuulia sulle!
Olen täysin samassa tilanteessa kuin sinä! Mietin, että onko nyt se oikea aika lapselle? Voinko luopua tästä menevästä elämän tyylistäni? Voin, sen olen itselleni jo vakuuttanut. Mutta silti pelottaa aivan kamalasti!
Vakituinen parisuhde on ollut jo 9 vuotta ja mies on valmiimpi kuin minä. Järki sanoo, että anna mennä, ikää on jo 26, mutta silti pelottaa se elämänmuutos. Koulu vasta loppusuoralla joten työtäkään ei vielä ole. Osasyy varmasti tähän
pelkoon.
Kirjoitelkaa muutkin samaa läpi käyvät.
täällä. Olen 23v ja parisuhdetta takana jo kohta 9 vuotta eli ihan teinistä asti. Valmistuminen häämöttää keväällä, mutta vakityöpaikkaa ei siis ole. Eniten just jänskättää se et miten sit saa töitä kun lapsi kasvaa ja pitäis työelämään päästä kiinni. Valmistumisen jälkeen olis kuitenkin hyvä aika hakea töitä ja hyvä mahku niitä saada. Mutta kuume perheen perustamiseen on kova ja mies myös olisi valmis.
Sekin mietityttää että riittääkö miehen palkka koko perheen elätykseen kun äitiyspäiväraha ei kovin iso ole kun ei ole sitä vakutuista työtä jonka perusteella se laskettais?!
Vaikeita ajatuksia, mutta kyllä mä alan kallistua sen perheen perustamisen puolelle. Jos sitä vakituista työtä jää nykypäivänä odottamaan niin huomaa pian äkkiä olevansa 40v ja ilman perhettä..
Mutta kiva kuulla että muillakin on samankaltaisia ajatuksia.
Mutta minun mielipiteeni siis on se että jos parisuhde on kunnossa ja halu on kova niin ei muuta kun perhettä perustamaan.