Nurkassaistumispäivinä en viitsi
imuroida itseäni huonettani paremmin
Vaikka selkä, joka kääntyi
kuinka kiroaisi: häpeä, häpeä!
Vaikka eräät suljetut ovet
kuinka heristelisivät lukkojaan.
En viitsi
Ja jotenkin oloani helpottaa halkeama seinässä
Epäonnistuttuaan itsekin se hyväksyy eleettömästi
katkeran naurun.
imuroida itseäni huonettani paremmin
Vaikka selkä, joka kääntyi
kuinka kiroaisi: häpeä, häpeä!
Vaikka eräät suljetut ovet
kuinka heristelisivät lukkojaan.
En viitsi
Ja jotenkin oloani helpottaa halkeama seinässä
Epäonnistuttuaan itsekin se hyväksyy eleettömästi
katkeran naurun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen lukenut runosi moneen kertaan,
on vaikea se, en tiedä mihin vertaan.
Kuten näet, teen itse nytkin loppusointua,
voi tämä tyyli monille helpommin avautua...
Jos jotakin runostasi sanoisin,
on se kiehtova, vai olit nurkassa...
En tiedä, mitä itse silloin tekisin,
mutta enhän istu enää koulupulpetissa!
En yhtään tiedä, mitä mielessäsi liikkuu,
tuo runosi ei sitä juurikaan sano,
mut luulen että aatoksesi korkealla kiikkuu,
on siellä suuri ajatusten kartano!
Kah, olipa hauska tuo vastaukses soma,
kertoi, miks mietitytti runoni oma.
Vaan eivät loppusoinnut helppoutta takaa.
Kas itse sanojen, takana tarkoitus makaa.
-
No, juu. Olenhan minäkin tuota riimittely joskus kovastikin yrittänyt harrastaa, mutta kovin vaikea laji tuo tuntuu olevan. Muinaset runoni sen voivat selvääkin selvemmin sinulle paljastaa. Kai huijaavat riimit joskus ehdankin taitajan. Tähän jää koukkuun. No, kiitos joka tapauksessa kivasta vastauksestasi. Lorumuodossakin voi sanoa paljon.
Minun mielessäni liikkui tuota runoa rustatessani seuraavaa: Nurkassaistumispäivä viittaa, aivan oikein, koulunpenkkimielikuvan kautta ensinnäkin häpeään tai häpeään, jota ainakin pitäisi tuntea, toiseksi yksinäisyyteen ja kolmanneksi ikävystymiseen. Ikävystymisestä pääsemme kätevästi runon puhujan suhteeseen imuroimiseen. Itsensä imuroiminen tarkoittanee jonkinlaista peiliin katsomista: pitäisi niin sanotusti mennä itseensä, kartoittaa erehdyksensä, ajattelettomat tekonsa ja mahdollisesti yrittää korjata se, mikä korjattavissa on. Tätä runon puhuja ei kuitenkaan viitsi tehdä. Imuroiminen on tylsää ja kaiken lisäksi on nurkassaistumispäivä. Nurkkaan häpeämään laitettu lapsi tuskin todella jaksaa miettiä, missä mahtoi mennä vikaan. Pikemminkin häpeärangaistus herättää kapinatunteen. On valmis tekemään mitä tahansa muuta kuin katumaan ja pyytämään anteeksi.
Toisen säkeistön kääntynyt selkä, suljetut ovet sun muut, viittaavat tapahtumaan, josta kuuluu erittäin korvia repivä ääni eli bänks. Runon puhuja on hylätty ja jätetty ainakin väliaikaiseksi, ja syy mitä ilmeisimmin on hänessä itsessään. Ainakin toinen osapuoli on syvästi loukkaantunut, syystä tai suotta. Runon puhuja ei voi olla ajattelematta asiaa, vaikkei olekaan valmis tekemään sen hyväksi mitään. Joskus ei vain enää jaksa: haluaa vain huutaa voipuneesti "antaisit olla, minäkin olen ihminen, anteeksi..."
Halkeama seinässä taas. No, minä nyt vain tykkään herätellä elottomia asioita henkiin. Viimeisen säkeistön on tarkoitus luoda lukijan mieleen humoristinen, lähinnä surkuhupaisa kuva: voipuneen runohenkilön vuoropuhelu seinässä olevan halkeaman kanssa. Koska seinä on haljennut, se on tavallaan epäonnistunut tehtävässään, pettänyt odotukset. Siispä. On niitä muitakin, joilla ei mene hyvin. Ja mikäli katkera nauru ei ole parannuskeino aivan terveellisimmästä päästä, on se toisinaan ihan ymmärrettävä reaktio.
Jotain tällaista. Kiitän kommentistasi.
en itse tunne juuri lainkaan runoutta, kaikkein vähiten modernia sellaista, olen aivan vasta-alkaja. Jo koulussa pidin eniten perinteisestä loppusointuisesta ilmaisusta (Leino, Jylhä, Kailas), koska on kai aika haasteellista saada runoon sekä aitoja tunteita että loppusointuja.
En ole runoja lukenut lainkaan sitten kouluaikojen, mutta nyt kun tällä palstalla kävin erään ihmisen innoittamana, olen alkanut kiinnostua ja tehdä itse ex tempore -runoja. Ja kun minua kiinnostaa historia ja vanhat asiat ylipäänsä, niin siihen sopii hyvin myös vanha runomuoto.
Runosi tosiaan kiehtoi ja olen iloinen, että vaivauduit noin perusteellisesti "avaamaan" runosi taustoja. Toivon, että tänään on jo parempi päivä ja että saat suhteesi kuntoon: vaikeudet on tehty voittamista varten!
toivotuksistasi, mutta runoni eivät oikeastaan koskaan kerro itsestäni. En myöskään usko, että riimitön runo olisi jotenkin aidompi kuin riimillinen, näin kumartaen mainitsemiesi mestarien suuntaan. Se kyllä pitää täysin paikkansa, että on vaikeaa saadaa runoon oikenlaista tunnetta, ja että on vaikea saada runoon luontevia loppusointuja. Minulle vain sopii tuo moderni tapa paremmin. Lykkyä pyttyyn oman kirjoitusharrastuksesi kanssa.
hk