hei luonnonlapsi ja muut lukijat!
Kirjoituksesi on herättänyt aika paljon ajatuksia täällä, mikä on hyvä sillä näiden asioiden kanssa sitä tarvitaan. Haluaisin tuoda vielä näkökulman asiaan.
Kun puhut luonnottomasta lapsensaannista/väkipakolla lasten saamisesta, ajattelet että se on väärin sillä uskot "tarkoitukseen" eli luonnon viisauteen joka päättää asiat aina oikein.
Jos tarkastelemme näin mustavalkoisella tavalla maailmaa on meidän ajateltava että myös lääketiede kaikkine editysaskelineen on vain vastustamassa "tarkoituksellista" kehitystä. Ihmisten kuolemaa yritetään pitkittää, kasvaimet leikataan, henkiä pelastetaan. Miksi raja vedetään juuri lapsettomuuden kohtaan?
Jos olet esimerkksi saanut klamydian et saisi turvautua lapsettomuus hoitoihin mutta jos olet tupakoinut 20 v ja saanut keuhkosyövän, on se vähemman "tarkoituksellista" ja voit turvautua lääketieteen apuihin.
Joskus oikein toivoisi että maailma olisi niin mustavalkoinen että voisimme vain luetella että tuo asia paha ja tämä oikea, mutta mielestäni se ei sitä ole.
Itse olen kanssa toivonut lapsia jo vuosia ja nyt tutkimukset ovat todenneet että mieheni ei voi jatkaa sukuaan ilman avusteisia menetelmiä. Olemme yhdessä elämämme risteyksessä ja mietimme mitä me meidän elämässämme teemme. Kaikki vaihtoehdot ovat edessä.
Juodumme syvästi kysymään sisimmästämme oikeata ratkaisua. Kääntymään niin kutsutun "tarkoituksen puoleen", mille voi varmasti antaa muitakin nimiä.
Minä ainakin olen sitä mieltä että vaikka ihmisillä onkin tarve tuoda mielipiteitään julki ja olis kiva jos kaikki toimisi niinkuin itse niin mielipiteemme ovat loppujen lopuksi vain heijastusta itsestämme, siitä ketä me olemme.
Mutta yksi ainoa asia mistä emme voi olla tietoisia on toisten ihmisten kohtalot eli mikä on niinden elämänpolun tarkoitus, mihin suuntaan heidän tulisi kulkea.
Joku ihminen tekee abortin, toinen kieltäytyy asevelvollisuudesta, yksi ihminen ei halua tehdä töitä, ja joku hankkii suurperheen vaikka hedelmöityshoidoilla.
Jos sinun päätöksesi on selvä, että et voi saada lapsia etkä niitä muilla menetelmillä hanki, se on varmasti oikea, varsinkin jos se on noin vahvasti tuntuva. Mutta se on oikea vain sinulle.
Minun äitini kuoli marraskuussa todella yllättäen 52v ikäisenä, ja hänen koulemansa on herättänyt minussa paljon ajatuksia.
Viime hetkillään hän kieltäytyi sairaala hoidosta ja kuoli tosi nopeasti verenmyrkytykseen. Hän oli valmistanut lähtönsä hienosti, ja on vaikea uskoa ettei hän olisi tiennyt omaa lähtöään, tuntenut "kaikkeuden tarkoituksellisuutta". Vaikka monia kysymyksiä jäi jälkeen tiedän että hänen elämänsä "tarkoitus" täyttyi vaikka itse olisin voinut tehdä monessa kohdassa toisin.
Olkaamme siis armahtavaisia toisiamme kohtaan ja ei tyrkytetä omia elämiämme muiden elettäväksi, maailma on niin rikas erillaisuuksineen.
Hyvää jatkoa kaikille ja onnistuneita oman elämän päätöksiä!!
Kirjoituksesi on herättänyt aika paljon ajatuksia täällä, mikä on hyvä sillä näiden asioiden kanssa sitä tarvitaan. Haluaisin tuoda vielä näkökulman asiaan.
Kun puhut luonnottomasta lapsensaannista/väkipakolla lasten saamisesta, ajattelet että se on väärin sillä uskot "tarkoitukseen" eli luonnon viisauteen joka päättää asiat aina oikein.
Jos tarkastelemme näin mustavalkoisella tavalla maailmaa on meidän ajateltava että myös lääketiede kaikkine editysaskelineen on vain vastustamassa "tarkoituksellista" kehitystä. Ihmisten kuolemaa yritetään pitkittää, kasvaimet leikataan, henkiä pelastetaan. Miksi raja vedetään juuri lapsettomuuden kohtaan?
Jos olet esimerkksi saanut klamydian et saisi turvautua lapsettomuus hoitoihin mutta jos olet tupakoinut 20 v ja saanut keuhkosyövän, on se vähemman "tarkoituksellista" ja voit turvautua lääketieteen apuihin.
Joskus oikein toivoisi että maailma olisi niin mustavalkoinen että voisimme vain luetella että tuo asia paha ja tämä oikea, mutta mielestäni se ei sitä ole.
Itse olen kanssa toivonut lapsia jo vuosia ja nyt tutkimukset ovat todenneet että mieheni ei voi jatkaa sukuaan ilman avusteisia menetelmiä. Olemme yhdessä elämämme risteyksessä ja mietimme mitä me meidän elämässämme teemme. Kaikki vaihtoehdot ovat edessä.
Juodumme syvästi kysymään sisimmästämme oikeata ratkaisua. Kääntymään niin kutsutun "tarkoituksen puoleen", mille voi varmasti antaa muitakin nimiä.
Minä ainakin olen sitä mieltä että vaikka ihmisillä onkin tarve tuoda mielipiteitään julki ja olis kiva jos kaikki toimisi niinkuin itse niin mielipiteemme ovat loppujen lopuksi vain heijastusta itsestämme, siitä ketä me olemme.
Mutta yksi ainoa asia mistä emme voi olla tietoisia on toisten ihmisten kohtalot eli mikä on niinden elämänpolun tarkoitus, mihin suuntaan heidän tulisi kulkea.
Joku ihminen tekee abortin, toinen kieltäytyy asevelvollisuudesta, yksi ihminen ei halua tehdä töitä, ja joku hankkii suurperheen vaikka hedelmöityshoidoilla.
Jos sinun päätöksesi on selvä, että et voi saada lapsia etkä niitä muilla menetelmillä hanki, se on varmasti oikea, varsinkin jos se on noin vahvasti tuntuva. Mutta se on oikea vain sinulle.
Minun äitini kuoli marraskuussa todella yllättäen 52v ikäisenä, ja hänen koulemansa on herättänyt minussa paljon ajatuksia.
Viime hetkillään hän kieltäytyi sairaala hoidosta ja kuoli tosi nopeasti verenmyrkytykseen. Hän oli valmistanut lähtönsä hienosti, ja on vaikea uskoa ettei hän olisi tiennyt omaa lähtöään, tuntenut "kaikkeuden tarkoituksellisuutta". Vaikka monia kysymyksiä jäi jälkeen tiedän että hänen elämänsä "tarkoitus" täyttyi vaikka itse olisin voinut tehdä monessa kohdassa toisin.
Olkaamme siis armahtavaisia toisiamme kohtaan ja ei tyrkytetä omia elämiämme muiden elettäväksi, maailma on niin rikas erillaisuuksineen.
Hyvää jatkoa kaikille ja onnistuneita oman elämän päätöksiä!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
jos on epäselvää miten tässä lapsettomuus asiassa pitäisi edetä!
Hän tais kyllä jo väsähtää maailmanparantamiseen, innokkaan alun jälkeen.
Mutta toivotaan nyt että hän vielä meitä tyhmempiä tulisi ohjaamaan!!!
Ilmeisesti hänet vei tehtävät ylikansoittumisen ja orpojen parissa mennesään!!