minut taas vuosien jälkeen
löydätkö minut ihmis merestä
tuon kaiken harmauden keskeltä
joukosta tuhansien kasvottomien
Näetkö minun kaipaavan katseeni
poimitko minut merestä
löydätkö minut ihmis merestä
tuon kaiken harmauden keskeltä
joukosta tuhansien kasvottomien
Näetkö minun kaipaavan katseeni
poimitko minut merestä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet kyllä tuttu tunteiltais,
mutta et mulle tuttu kasvoiltais.
Näen sinut lailla muiden ihmisten,
vain kuljen ohi ja sua tunne en.
Ei harmaa massasta voi erottua,
mut luulen, värit toiset pukee sua,
mä silloin voisin sinut pysäyttää,
ja tunnistaa ja syliis rysäyttää!
etten harmaaksi jää
loistakoon kasvoillani hymy
olkoon se yllätys jymy
vai pitäisinkö kädessä kynttilää palavaa
se osoittaisi ihmistä kaipausta halavaa
Kynttilä on mulle merkki hyvä,
se näkyy kauas, pimeyden poistaa.
Voi silloin syttyä myös tunne syvä,
ja sitten yhdessä voi kaksi vaeltaa...
Ja hymy kasvosi myös kirkastaa,
mä tahdon yksin vain sua rakastaa,
ja kuljeskella yhteisellä tiellä,
ei tuska, kipu, paha olo kohtaa siellä...
ulkona pimeässä
mietin onko paikkani tässä
vai voisinko toisinkin toimia
päätös sellainen kysyy voimia
rakastaminen on raskas taakka
jaksaako rakastaa loppuun saakka
Jos rakastamisesta on tullut raskas taakka,
onko silloin rakkaus tuttu perille saakka?
Minusta rakkauden pitäisi tuottaa paljon iloa,
jos painossa arvioisin, ainakin miljoona kiloa!
Miksi pitäisi rakastaa loppuun saakka,
eihän niin tee edes lintumaailman naakka!
Jos taas tunteet ovat väliltänne loppuneet,
on hyvä silloin miettiä, mitä seuraavaksi teet.
On päätös varmasti raskas, mutta se tehtävä on,
muuten kärsimyksen tie voi olla loputon!
Haluan Sinun löytävän itsellesi oikean tien,
ja voi olla, että Sinut lopulta onneen vien!
Kieltämättä monillekkin tuttu
asioista voi aina puhua
vaikka ne olis pelkkää huhua
turha on kirjoittajalle suuttuu
jos asiasta totuus puuttuu
kirjoittajaa vaivaa suuri mielikuvitus
lienee kirjoittaminen ainoa huvitus
Olen kirjoitellut näitä vasta vähän aikaa,
ja toivon, et kun luet näitä, sun naurusi raikaa!
On runoissa paljon kuvitteellisuutta,
ei liene se kenellekään enää uutta.
Mut kuitenkin totta näissäkin toinen puoli,
ainakin helpottaa vähäksi aikaa elämänhuoli.
Ja tulee tunne, että on löytämässä jotakin,
nettiyhteyttä toiseen, hyvä edes sekin!
tajunut oon sen jo varhain
tänne kun riimiä vääntää
ajatuksia mutkalle kääntää
ei se voi olla paha rasti
ei siitä kärsi mikään kasti
itsekkin täällä vasta toita päivää
ja hyvin menee ei huolen häivää
mutta jos tuntuu et haluut ajatuksia vaihtaa
turha on mahdollisuutta kaihtaa
mutta ajattele asiaa.
En tiedä edes sitä oletko nainen,
mut sehän on huoli pelkästään mainen!
Olen itse mies parhaassa iässä,
ja nämä runot, ai mitkä runot!
Varmaankin moni on toista mieltä tässä...
Nämä sekavat riimit ihan uunot...
En ole kynään tarttunut monta kertaa,
kun lukiosta pääsin, sä siksi vertaa,
mieluummin näitä ekaluokkalaisen töihin,
mitkä pian katoavat unohduksen öihin...
Mut kiva on kanssasi kirjoitella,
ja yhdessä yötä näin huvitella...