Sylvi K

me olemme uutta hoitoa ajatelleet. Perjantaina olin lääkärissä ja neljän viikon päästä pitäisi alkaa syömään teroluttia, jotta kuukautiset tulevat. Paitsi kun lähdemme juuri silloin matkalla, niin aloitan reissun lopulla syömään. Siitä kierrosta pitäisi tehdä toinen pass. Täytyy nyt pitää peukkuja, ettei ne menkat ala itsestään juuri ennen matkaa, koska silloin tämä kierto voi mennä mönkään ja taas pitää odottaa kuukausi.

Ensiksi ajattelin, että en kyllä tee pitkään aikaa uutta, mutta kyllä sitä taas odottaa jos vaikka seuraava onnistuisi paremmin. Toki pelkään niin paljon keskenmenoa, että en tiedä osaanko iloita jos kaksi viiva tulee.

Keskenmenosta on pahin tuska ohi, mutta tottakai vieläkin tulee niitä hetkiä kun tulee itku silmään ja sellainen olo, että on se niin väärin, että meille sitä vauvaa ei suoda!

Onneksi vuotosi on pientä ja jos ei ole kipuja, niin uskon, ettei ole mitään vaaraa. Tiedän kyllä ettei siinä ole helppo ottaa rennosti. Aina sitä miettii pahinta vaihtoehtoa.

Ilmoittele kuitenkin miten jakselet! Olet ajatuksissa. Jotenkin vaan haluan teitä muita kannustaa. Se tulee täältä syvältä sydämestä. En minä muita raskaana olevia naisia osaisi näin kuunnella. Tarkoitan siis niitä jotka ovat tulleet tyyliin parin kuukauden yrityksen jälkeen raskaaksi.

elmeri77 kirjoitti:

me olemme uutta hoitoa ajatelleet. Perjantaina olin lääkärissä ja neljän viikon päästä pitäisi alkaa syömään teroluttia, jotta kuukautiset tulevat. Paitsi kun lähdemme juuri silloin matkalla, niin aloitan reissun lopulla syömään. Siitä kierrosta pitäisi tehdä toinen pass. Täytyy nyt pitää peukkuja, ettei ne menkat ala itsestään juuri ennen matkaa, koska silloin tämä kierto voi mennä mönkään ja taas pitää odottaa kuukausi.

Ensiksi ajattelin, että en kyllä tee pitkään aikaa uutta, mutta kyllä sitä taas odottaa jos vaikka seuraava onnistuisi paremmin. Toki pelkään niin paljon keskenmenoa, että en tiedä osaanko iloita jos kaksi viiva tulee.

Keskenmenosta on pahin tuska ohi, mutta tottakai vieläkin tulee niitä hetkiä kun tulee itku silmään ja sellainen olo, että on se niin väärin, että meille sitä vauvaa ei suoda!

Onneksi vuotosi on pientä ja jos ei ole kipuja, niin uskon, ettei ole mitään vaaraa. Tiedän kyllä ettei siinä ole helppo ottaa rennosti. Aina sitä miettii pahinta vaihtoehtoa.

Ilmoittele kuitenkin miten jakselet! Olet ajatuksissa. Jotenkin vaan haluan teitä muita kannustaa. Se tulee täältä syvältä sydämestä. En minä muita raskaana olevia naisia osaisi näin kuunnella. Tarkoitan siis niitä jotka ovat tulleet tyyliin parin kuukauden yrityksen jälkeen raskaaksi.

monesko pas teille tehdään? Onko teillä pitkä hoitohistoria takana? Joo, tiedän tunteen, se just on tässä niin p**kamaista, että jotain "odottamatonta" tulee, niin taas joutuu odottelemaan sen kuukauden.
Se nyt on kuitenkin hyvä, että raskauduit ja sykekin löytyi (vaikka tiedän, ettei varmaan tämä klisee auta).
Mutta, voit siis raskautus passilla, niin varmasti tieto helpottaa. Sitten alkaa uudenlainen jännäys, se vaan on kestettävä.

Arvaa ottiko päähän, kun näin tänään raskaana olevan entisen naapurini, joka naureskeli, ettei edes tiennyt odottavansa, koska luuli menkkojen puuttuvan imetyksen vuoksi. On nyt 4:llä kuulla raskaana ja tämä on siis neljäs muksu seitsemän vuoden sisään. Kutakuinkin se aika, jonka olen nyt ollut ilman ehkäisyä.

Mutta, seurailen täällä taustalla teidän toivottavasti parempi-onnisempaa hoitoa.

sylvi. K kirjoitti:

monesko pas teille tehdään? Onko teillä pitkä hoitohistoria takana? Joo, tiedän tunteen, se just on tässä niin p**kamaista, että jotain "odottamatonta" tulee, niin taas joutuu odottelemaan sen kuukauden.
Se nyt on kuitenkin hyvä, että raskauduit ja sykekin löytyi (vaikka tiedän, ettei varmaan tämä klisee auta).
Mutta, voit siis raskautus passilla, niin varmasti tieto helpottaa. Sitten alkaa uudenlainen jännäys, se vaan on kestettävä.

Arvaa ottiko päähän, kun näin tänään raskaana olevan entisen naapurini, joka naureskeli, ettei edes tiennyt odottavansa, koska luuli menkkojen puuttuvan imetyksen vuoksi. On nyt 4:llä kuulla raskaana ja tämä on siis neljäs muksu seitsemän vuoden sisään. Kutakuinkin se aika, jonka olen nyt ollut ilman ehkäisyä.

Mutta, seurailen täällä taustalla teidän toivottavasti parempi-onnisempaa hoitoa.

ensimmäinen pass hoito ja nyt keväällä sitten toinen. Kuusi alkiota pitäisi olla pakkasessa ellen väärin muista. Minulle kuin ei meinaa jäädä nuo luvut yms. aina mieleen. Täytyy toivoa, että nekin selviäisi niin kuin ekassa. Alkiot jotka siirrettin ekassi, niin toinen oli 8 ja toinen 7 soluinen.

Ollaan oltu ilman ehkäisyä kaksi ja puoli vuotta ja siitä asti lapsi olisi ollut tervetullut. Oliko tämä teidän eka ivf vai miten se meni?

Juuri tuollaisten tyyppien raskaudet tuntuvat pahalta. Minullakin on niitä ystäviä kun laskeskelevat, että milloin sen toisen tekisi kun täytyy miettiä työ ja muut kuviot.. joopa joo. Olisi se noin yksinkertaista.

JOs tästä jotain hyvää haluaa etsiä, niin on tämä loppujen lopulta parisuhdettamme lähentänyt, vaikka alku näytti toista. Nyt olemme pystyneet paremmin tästä asiasta kommunikoimaan. Miten teillä?

elmeri77 kirjoitti:

ensimmäinen pass hoito ja nyt keväällä sitten toinen. Kuusi alkiota pitäisi olla pakkasessa ellen väärin muista. Minulle kuin ei meinaa jäädä nuo luvut yms. aina mieleen. Täytyy toivoa, että nekin selviäisi niin kuin ekassa. Alkiot jotka siirrettin ekassi, niin toinen oli 8 ja toinen 7 soluinen.

Ollaan oltu ilman ehkäisyä kaksi ja puoli vuotta ja siitä asti lapsi olisi ollut tervetullut. Oliko tämä teidän eka ivf vai miten se meni?

Juuri tuollaisten tyyppien raskaudet tuntuvat pahalta. Minullakin on niitä ystäviä kun laskeskelevat, että milloin sen toisen tekisi kun täytyy miettiä työ ja muut kuviot.. joopa joo. Olisi se noin yksinkertaista.

JOs tästä jotain hyvää haluaa etsiä, niin on tämä loppujen lopulta parisuhdettamme lähentänyt, vaikka alku näytti toista. Nyt olemme pystyneet paremmin tästä asiasta kommunikoimaan. Miten teillä?

Tämä oli toinen, ekasta sain varhaisen keskenmenon ja pakkaseen ei saatu mitään. Näitä ennen kolme inssiä ja taukoakin pidettiin vuosi tilanteen nollaamiseksi.

Parisuhde..niin, kaksipiippuinen juttu. Ekojen hoitojen aikana (inssit) olimme henkisesti niin lukossa asian mukana tuoneen epäonnistumisen tuskan, syyllisyyden ja häpeän tunteiden kanssa, että emme puhuneet asiasta lainkaan. Sitten pidettiin vuoden tauko. Yhtenä iltana sitten otin asiaa esiin ja mies vaikeni tilanteesta taas. Tämän jälkeen sain järkyttävän paskahalvauksen ja aloin itkeä suoraa huutoa että ei vaan jumalauta puhuta tästä yhdessä, niin ero tulee meillekin.

Tämän episodin jälkeen tilanne muuttui täysin. Menimme samana iltana ravintolaan syömään ja puhuimme kaikki asian tiimoilta halki ja teimme "sotasuunnitelman". Siitä asti minusta on tuntunut, että meitä on tässä paskassa kaksi ja toinen kantaa toista eteenpäin, kun jompikumpi on luovutusfiiliksillä.

Että monenlaista vaihetta mahtunut mukaan. Olemme jo päättäneet, että mikäli tämä menee kesken, pidämme taas reilusti taukoa.

sylvi. K kirjoitti:

Tämä oli toinen, ekasta sain varhaisen keskenmenon ja pakkaseen ei saatu mitään. Näitä ennen kolme inssiä ja taukoakin pidettiin vuosi tilanteen nollaamiseksi.

Parisuhde..niin, kaksipiippuinen juttu. Ekojen hoitojen aikana (inssit) olimme henkisesti niin lukossa asian mukana tuoneen epäonnistumisen tuskan, syyllisyyden ja häpeän tunteiden kanssa, että emme puhuneet asiasta lainkaan. Sitten pidettiin vuoden tauko. Yhtenä iltana sitten otin asiaa esiin ja mies vaikeni tilanteesta taas. Tämän jälkeen sain järkyttävän paskahalvauksen ja aloin itkeä suoraa huutoa että ei vaan jumalauta puhuta tästä yhdessä, niin ero tulee meillekin.

Tämän episodin jälkeen tilanne muuttui täysin. Menimme samana iltana ravintolaan syömään ja puhuimme kaikki asian tiimoilta halki ja teimme "sotasuunnitelman". Siitä asti minusta on tuntunut, että meitä on tässä paskassa kaksi ja toinen kantaa toista eteenpäin, kun jompikumpi on luovutusfiiliksillä.

Että monenlaista vaihetta mahtunut mukaan. Olemme jo päättäneet, että mikäli tämä menee kesken, pidämme taas reilusti taukoa.

nyt peukku pystyssä,ettei tulisi keskenmenoa ja pääsisitte nauttimaan perhe-elämästä vauvan kera. Kerron sitten teille kun teen seuraavan pass hoidon. Nyt en aijo kertoa ystäville aikatauluista, sillä oli aika raskasta kaikille samaan aikaan kertoa keskenmenosta, vaikka olen heiltä saanut valtavasti tukea. Etenkin vanhempani ottivat asian kovin raskaasti.