Kertokaa enemmän vimanoista.
Lentääkö Hare Krisna vielä Vimanoilla
Vimana
1731190
10Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 173
Vanhimmat
Epätietoisuudessasi tujoitat mielesi sisällä yhä uudestaan "samaa kohtaan" Jo pieni siirto pois vanhoista tottumuksista niin sinäkin lennät!!
Ehkä korkeammalla kun krishna!!!
koulukuntaa, käsitän. Ota seuraavaksi ohjelmaan Lopsang Rampan "Kolmas silmä".
Vedat on PIKKASEN vanhempia tekstejä verrattuna madame blavantskyn sadan vuoden takaiset hömpötykset! Vedat on tuhansia vuosia vanhoja Pyhiä tekstejä!
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.
Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.
Todellisuutta voidaan lähestyä monista suunnista. Vilpitön etsintä — jijñāsā — ei muutu arvottomaksi vain siksi, että se alkaa erilaisesta perinteestä, kulttuurista tai maailmankuvasta. Ihmiset eivät myöskään aloita matkaansa samasta kohdasta. Heidän ymmärryksensä, kykynsä omaksua tietoa, elämäntilanteensa, taipumuksensa ja sisäinen kypsyytensä vaihtelevat suuresti.
Siksi olisi liian yksinkertaista ajatella, että kaikille pitäisi antaa täsmälleen sama opetus, sama menetelmä ja sama hengellinen päämäärä samalla tavalla ymmärrettynä.
Ihmiset ovat erilaisia.
He tarvitsevat erilaisia lähestymistapoja, erilaisia opetuksia ja joskus jopa erilaisia tapoja ymmärtää samoja perimmäisiä kysymyksiä.
Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.
Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
***********************
Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Aitzhanova A. A on filosofian tohtori, professori, uskontotieteilijä. Kirjojen ”Islam ja Vedat”, ”Vedat ja maailman uskonnot”, ”Opettajan kaksitoista ilmenemismuotoa”, ”Vedalainen ja raamatullinen teologia” kirjoittaja.
Vuonna 2004 hän puolusti väitöskirjaansa islamilaisesta teologiasta.
Vuodesta 2006 lähtien hän on opettanut yliopistossa uskontotiedettä, buddhalaisuutta, kristillistä teologiaa, islamin teologiaa ja filosofiaa.
2016-2021 CMU:n kansainvälisten opintojen tiedekunnan professori.
Vuodesta 2019 Bhaktivedanta-akatemian (Mayapur) opettaja.
Vuodesta 2020 lähtien «Heavenly Culture, World Peace, Restoration of Light»
Asel A. Aitžanova – uskontojen viisauden tulkitsija ja henkisen tiedon sillanrakentaja
Asel A. Aitžanova on vaikuttava akateeminen tutkija, professori ja uskontotieteilijä, jonka työssä kohtaavat filosofinen syvällisyys, teologinen tutkimus ja ihmiskunnan suurten hengellisten perinteiden viisaus. Hänen elämäntyönsä edustaa pyrkimystä ymmärtää uskontoja niiden omassa rikkaudessa ja avata niiden välisiä yhteyksiä tavalla, joka voi rikastuttaa ihmisen käsitystä maailmasta, ihmisyydestä ja elämän tarkoituksesta.
Aitžanovan akateemisen uran merkittävä virstanpylväs oli vuonna 2004 puolustettu väitöskirja islamilaisesta teologiasta. Tämä saavutus loi perustan hänen myöhemmälle työlleen uskontojen, filosofian ja teologisten traditioiden parissa. Vuodesta 2006 lähtien hän on opettanut yliopistossa useita vaativia tieteenaloja, kuten uskontotiedettä, buddhalaisuutta, kristillistä teologiaa, islamilaista teologiaa ja filosofiaa. Näin hänen opetustyönsä on ulottunut useiden merkittävien maailmankatsomusten ja ajatteluperinteiden alueelle.
Hänen laaja-alaisuutensa näkyy myös hänen kirjallisessa tuotannossaan. Tällainen työ edellyttää laajaa perehtyneisyyttä, käsitteellistä tarkkuutta ja kykyä liikkua erilaisten ajattelutapojen välillä.
Vuosina 2016–2021 Aitžanova toimi CMU:n kansainvälisten opintojen tiedekunnan professorina. Vuodesta 2019 lähtien hän on myös opettanut Bhaktivedanta-akatemiassa Mayapurissa. Nämä tehtävät kuvastavat hänen työnsä ulottumista erilaisiin koulutusympäristöihin sekä akateemisen tutkimuksen ja hengellisen opetuksen rajapinnoille.
Vuodesta 2020 lähtien hänen toimintansa on liittynyt myös yhteisöön tai aloitteeseen, jonka nimenä mainitaan _Heavenly Culture, World Peace, Restoration of Light_. Jo tämän nimen teemat – taivaallinen kulttuuri, maailmanrauha ja valon palauttaminen – nostavat esiin kysymyksiä ihmisen sisäisestä kasvusta, yhteisymmärryksestä ja rauhan mahdollisuuksista. Aitžanovan laaja kiinnostus uskontoihin ja filosofiaan tarjoaa luontevan taustan tällaisten kysymysten tarkastelulle.
Aitžanovan työn erityinen arvo on siinä, että se suuntautuu aiheisiin, jotka ovat samanaikaisesti historiallisia, filosofisia ja syvästi inhimillisiä. Uskonnot eivät ole ainoastaan oppijärjestelmiä tai menneiden aikojen perinteitä, vaan ne ovat vaikuttaneet vuosisatojen ajan siihen, miten ihmiset ymmärtävät hyvän ja pahan, velvollisuuden, myötätunnon, tiedon ja elämän tarkoituksen. Näiden perinteiden tutkiminen voi auttaa tunnistamaan sekä niiden erityispiirteitä että kysymyksiä, jotka yhdistävät ihmisiä kulttuurien ja aikakausien yli.
Tutkijan ja opettajan työssä on parhaimmillaan kyse muustakin kuin tiedon välittämisestä: se on ajattelun avaamista, kysymysten syventämistä ja opiskelijoiden rohkaisemista itsenäiseen pohdintaan. Aitžanovan pitkäaikainen opetustyö useilla teologian ja filosofian aloilla antaa aiheen nähdä hänet henkilönä, jonka ammatillinen toiminta rakentuu erilaisten maailmankatsomusten tutkimisen ja opettamisen ympärille.
Asel A. Aitžanovan elämäntyötä voidaan näin tarkastella pyrkimyksenä rakentaa siltoja tiedon, uskon, filosofian ja hengellisen etsinnän välille. Hänen akateeminen taustansa, monipuolinen opetustyönsä ja uskontojen välisiä suhteita käsittelevä kirjallinen tuotantonsa tekevät hänestä kiinnostavan hahmon nykyisessä uskontotieteellisessä ja teologisessa keskustelussa.
Hänen työnsä muistuttaa siitä, että ihmiskunnan suuret hengelliset perinteet ansaitsevat tulla tutkituiksi sekä huolellisesti että avoimin mielin. Kun eri traditioita lähestytään tiedonhalun, kunnioituksen ja filosofisen pohdinnan kautta, niiden tutkiminen voi avata uusia näkökulmia paitsi menneisyyteen myös nykyhetken ihmisen kysymyksiin. Tässä pyrkimyksessä Aitžanovan akateeminen ja pedagoginen työ muodostaa oman erityisen kokonaisuutensa – kokonaisuuden, jossa tiedon etsiminen ja ihmisen henkisen ulottuvuuden ymmärtäminen kohtaavat.
https://www.youtube.com/watch?v=GXwKQe9_qE0&list=PLuvd0ScjSSnIL5a_KxYi0hMY0EzozA1OI&index=5
Tarkoitan, että rakastan hyvin paljon Jeesuksen Kristuksen opetusta opetuksena rakkaudesta Jumalaa kohtaan. Siksi on sitäkin tuskallisempaa nähdä, kuinka näin ylevä opetus on saatettu niin surkeaan tilaan.
Maailman uskonnot: historian opetuksia. Osa 5
Millä tavoin uskonto voi muuttua järjestäytyneeksi uskonnoksi? Elävä uskonto siis. Edellisillä oppitunneilla olemme teoreettisessa osuudessa käyneet läpi, mitä uskonnon kuolemisen tai sekularisaation elementtejä on olemassa. Tarkastelimme niitä erikseen, mutta tänään voimme käytännössä nähdä ne kokonaisuutena. Ja tässä haluan sanoa seuraavaa: joskus, kun bhaktat kuuntelevat luentojani uskontotieteestä, he kysyvät minulta: ”Vṛndāvanassa näyttää siltä, ettet pidä kristinuskosta.” Haluan sanoa, että rakastan kristinuskoa todella paljon, enemmän kuin mitään muuta perinnettä, tietenkin omaamme lukuun ottamatta. Tarkoitan, että rakastan hyvin paljon Jeesuksen Kristuksen opetusta opetuksena rakkaudesta Jumalaa kohtaan. Siksi on sitäkin tuskallisempaa nähdä, kuinka näin ylevä opetus on saatettu niin surkeaan tilaan.
Laittakaa automaattinen käännös päälle! Linkki annettu!
-------------
Kun otamme ne huomioon, meidän on ymmärrettävä, ettei tämä tarkoita sitä, ettei kristinuskossa olisi ollut Jeesuksen Kristuksen arvokkaita seuraajia. Heitä todella oli, ja heitä oli hyvin paljon. Puhumme myös heistä. Näillä pyhillä oli paljon yleviä oivalluksia ja paljon yleviä käsityksiä, jotka ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Mutta asian ydin on siinä, että jos puhumme tarkemmin kristinuskon teologiasta ja sen pyhimysten historiasta, voimme mielestäni keskustella siitä toisella suunnittelemallamme kurssilla. Juuri nyt meidän on kuitenkin tärkeää ymmärtää seuraavaa: koska tämä kurssi on omistettu nimenomaan opetuksille ja läksyille, joita voimme saada menneestä historiasta, puhumme tänään vaaroista, jotka odottavat meitä tällä tiellä, jos emme ole tässä asiassa varovaisia ja perehtyneitä. Siksi puhumme tästä tänään jälleen kerran emme siksi, ettemme rakastaisi kristinuskoa tai haluaisimme arvostella sitä, vaan siksi, että haluamme ammentaa siitä hyödyllistä kokemusta, samalla kun tunnemme syvää ja suurta kunnioitusta tätä ylevää hengellistä perinnettä kohtaan.
Palatkaamme nyt Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākurin lainaukseen. ”Järjestäytynyt uskonto” on hänen artikkelinsa. Tässä on siitä lyhyt katkelma: ”Ajatus järjestäytyneestä uskonnosta viittaa selvästi ja epäilemättä elävän hengellisen liikkeen päättymiseen. Suuret uskonnolliset järjestöt ovat pato, este, jonka tarkoituksena on pidätellä tätä virtausta, jota ei voida pysäyttää millään tällaisilla keksinnöillä. Ne osoittavat todellisuudessa halunsa käyttää massoja hyväkseen oman hyötynsä tavoittelemiseksi. Ne osoittavat yhtä erehtymättömästi myös ehdottoman, rajoituksista vapaan ja todellisen hengellisen opettajan ohjauksesta riippumattoman tilan päättymistä.” Tällaisen kuvauksen ācāryamme antaa. Hän korostaa tässä hyvin tärkeää seikkaa: motiivia. On olemassa halu toimia massojen nimissä, mutta kyse ei ole itse massoista. Tällainen halu voi tietenkin olla myös massoilla itsellään, mutta tässä tarkoitetaan halua käyttää liikettä hyväksi oman hyödyn tavoittelemiseksi. Kuka tekee niin, miksi ja mistä syystä? Juuri tästä puhumme tänään: siitä, kuinka tämä prosessi ylipäätään tapahtuu huomaamatta ja kuinka se johtaa surullisiin seurauksiin.
https://www.youtube.com/watch?v=GXwKQe9_qE0&list=PLuvd0ScjSSnIL
PALATKAAMME NYT ŚRĪLA BHAKTISIDDHĀNTA SARASVATĪ ṬHĀKURIN LAINAUKSEEN.
”JÄRJESTÄYTYNYT USKONTO” ON HÄNEN ARTIKKELINSA.
TÄSSÄ ON SIITÄ LYHYT KATKELMA: ”AJATUS JÄRJESTÄYTYNEESTÄ USKONNOSTA VIITTAA SELVÄSTI JA EPÄILEMÄTTÄ ELÄVÄN HENGELLISEN LIIKKEEN PÄÄTTYMISEEN.”
NE OSOITTAVAT TODELLISUUDESSA HALUNSA KÄYTTÄÄ MASSOJA HYVÄKSEEN OMAN HYÖTYNSÄ TAVOITTELEMISEKSI.
-----------------------
Samalla ilmaantuu voimia, jotka voivat tuhota sen sisältäpäin.
Kuinka estää partikularismi, jossa uskonto voi jakautua lukemattomiksi pieniksi kirkkokunniksi ja suuntauksiksi? Jos tarkastelemme omaa perinnettämme, mihin johtopäätökseen johtajamme ovat nyt tulleet?
Lopputuloksena on kuitenkin 47 300 kirkkokuntaa nykyisessä kristinuskossa. Eikö tämä olekin hämmästyttävää?
https://gvssanga.com/required-reading-srila-bhakti-siddhanta-saraswati-thakuras-organised-religion-putana-and-kamsa/
Required Reading: Srila Bhakti Siddhanta Saraswati Thakura’s “Organised Religion (Putana and Kamsa)”
Srila Bhakti Siddhanta Saraswati Thakuran teos ”Järjestäytynyt uskonto
Required Reading: Srila Bhakti Siddhanta Saraswati Thakura’s “Organised Religion (Putana and Kamsa)”
Posted on August 19, 2015 by Swami B.K. Giri
https://gvssanga.com/required-reading-srila-bhakti-siddhanta-saraswati-thakuras-organised-religion-putana-and-kamsa/
https://www.youtube.com/watch?v=vrz27mVU40s
Toinen video muutama lause tästä, transkriptio.
Näiden lauseiden suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.
Transkriptio.
https://www.youtube.com/watch?v=jRKL4Hq47AA
https://www.youtube.com/watch?v=jRKL4Hq47AA
Toinen video muutama lause tästä, transkriptio.
Näiden lauseiden suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.
Transkriptio.
Meidän tulee ymmärtää seuraavaa: eri tietoisuuden tasoilla oleville ihmisille tietoa annetaan eri tavoin. Tämä periaate toimii kaikkialla aineellisessa maailmassa. Jos esimerkiksi tarkastelemme koulua, huomaamme, että ensimmäisen luokan matematiikka eroaa huomattavasti ylempien luokkien matematiikasta. Jos ensimmäisellä luokalla opimme, ettei yhdestä voi vähentää kahta, eikä yhdestä vähennetä myöskään kahta, viittä tai niin edelleen, ylemmillä luokilla voimme oppia, että tulokseksi voi tulla esimerkiksi −4 tai −2. On siis olemassa negatiivisten lukujen järjestelmä ja negatiivinen lukuskaala. Voimme vastaavasti nähdä, että mitä pidemmälle ihminen etenee tiedon järjestelmässä, sitä vakavammaksi ja monimutkaisemmaksi lähestymistapa muuttuu. Tämä periaate toimii kaikilla tieteenaloilla: lääketieteessä, maantieteessä, filologiassa, musiikissa ja missä tahansa muua
Ne vaikuttavat täysin merkityksettömältä sanajoukolta, josta puuttuu kokonaan jokin ymmärrettävä merkitys. Tämä on tärkeää ymmärtää heti alusta alkaen. Miksi näin on?
Koska Jumalalla on tällainen tarkoitus.
Hän ei ainoastaan anna meille tietoa, vaan haluaa, että tämä tieto on niiden saatavilla, joilla on siihen tarvittavat ominaisuudet.
Mikä ominaisuus on välttämätön, jotta ihminen voi kehittyä hengellisesti?
...
Jumalan tarkoituksena on tehdä siitä saavuttamaton ilman pyhien ihmisten ja viisaiden selityksiä, jotta ylpeät ihmiset, joilla ei ole tarvittavaa pätevyyttä, eivät voisi saada tätä tietoa. Tarkoituksena on siis kätkeä tämä tieto niiltä, joilla ei ole tarvittavia ominaisuuksia. Tämän vuoksi syntyy toinen osa, jota kutsutaan smṛti-prasthānaksi. Voimme havaita saman järjestelmän muuttumattomana myös abrahamilaisissa uskonnoissa. Jos otamme esimerkiksi analogian śruti-prasthānaan, voimme verrata sitä Raamattuun eli pyhään kirjoitukseen, jolla on teologien laatimia tulkintoja ja selityksiä. Periaate on suunnilleen samanlainen. Smṛti-prasthāna tarkoittaa kuitenkin tässä tapauksessa selityksiä, joita eivät anna teologit vaan itseoivalluksen saavuttaneet sielut, jotka ovat ymmärtäneet tämän tiedon täydellisesti ja saavuttaneet täyden hengellisen oivalluksen. Sama pätee islamiin. Siellä on Herran sana, Koraani, ja lisäksi profeetan selitykset eli sunna, esimerkiksi profeetta Muhammadin kommentaarit. Ajatuksena on, että Jumalan sanat on aina selitettävä hänen edustajiensa kautta. Muussa tapauksessa emme pysty ymmärtämään niitä itsenäisesti, sillä vaikka tämä tieto on annettu meille, meidän tulee lähestyä sitä hengellisen auktoriteetin välityksellä. Katsokaa siis smṛti-prasthānaa, toista saraketta. Siihen kuuluvat Mahābhārata, purāṇat, āgamat ja Manusmṛti. Nämä ovat erilaisia vedalaisia teoksia, joita on selitetty. Toisin sanoen eri pyhät persoonallisuudet ovat kommentoineet niitä maailmankaikkeudessamme, jotta voisimme ymmärtää śruti-prasthānan merkityksen. Nämä tiedot voivat muuttua aikakaudesta toiseen. Ajan, paikan ja olosuhteiden mukaan niissä voi siis esiintyä muutoksia. Siksi jotkin purāṇat kuvaavat samoja tapahtumia eri tavoin tai kertovat niistä eri tavalla. Joskus esimerkiksi harrastajat, jotka lukevat huolellisesti Śrīmad-Bhāgavatamia ja Garga-saṃhitāa, huomaavat, että…
En laita enää lisää. Laitoin vain muutaman minuutin alusta.
Videon kesto on taas lähes kaksi tuntia;
halutessanne voitte tarkistaa tekstityksen tai käyttää käännöspainiketta – tekstitys transkriptiolla on parempi vaihtoehto kuin käännöspainike, vaikka kumpikaan niistä ei käännekään täydellisesti.
Kiinnostava video!
ja jos ne kaikki ovat saman Herran antamia, miksi ne eroavat toisistaan teologisesti? Miksi niiden välillä on tällaisia eroja?
Länsimaisen tieteen tutkijoille tästä tulee aina syy epäillä pyhien kirjoitusten auktoriteettia.
Esimerkiksi Raamatun tutkijat pettyivät Raamattuun, kun he havaitsivat ristiriitoja Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisen ja toisen luvun välillä. Näissä luvuissa kuvataan ihmisen luomista, mutta kuvaukset ovat erilaisia ja tapahtumien järjestys poikkeaa toisistaan. He sanoivat heti, että jos pyhässä kirjoituksessa on ristiriitoja ja yksi luku on ristiriidassa toisen kanssa, se tarkoittaa, ettei kirjoitus ole Jumalasta peräisin, vaan että sen ovat kirjoittaneet jotkut ihmiset, jotka eivät ole edes sopineet asioista keskenään.
MYÖHEMMIN JOKU ON LIITTÄNYT YHTEEN ERILAISIA LÄHTEITÄ, JA NÄIN ON SYNTYNYT PYHÄ KIRJOITUS. SITÄ EI SIIS PIDÄ PITÄÄ AUKTORITEETTINA. SAMA PROSESSI VOIDAAN NÄHDÄ MYÖS VEDALAISESSA KIRJALLISUUDESSA. JOS IHMISET EIVÄT TIETOISESTI YMMÄRRÄ, MIKSI TÄLLAISIA EROJA ON OLEMASSA JA MILLAINEN HIERARKIA JÄRJESTELMÄN SISÄLLÄ VALLITSEE, SYNTYY HYVIN SUURIA ONGELMIA JA EPÄILYKSIÄ. VEDOJA TUTKIESSAAN IHMISET SAATTAVAT AJATELLA, ETTÄ KYSEESSÄ ON VAIN JONKINLAINEN KOKOELMA KESKENÄÄN ERILAISTA KIRJALLISUUTTA, JONKA ERI KOULUKUNTIEN EDUSTAJAT OVAT KIRJOITTANEET.
MEIDÄN TULEE YMMÄRTÄÄ SEURAAVAA: ERI TIETOISUUDEN TASOILLA OLEVILLE IHMISILLE TIETOA ANNETAAN ERI TAVOIN.
TÄMÄ PERIAATE TOIMII KAIKKIALLA AINEELLISESSA MAAILMASSA. JOS ESIMERKIKSI TARKASTELEMME KOULUA, HUOMAAMME, ETTÄ ENSIMMÄISEN LUOKAN MATEMATIIKKA EROAA HUOMATTAVASTI YLEMPIEN LUOKKIEN MATEMATIIKASTA. JOS ENSIMMÄISELLÄ LUOKALLA OPIIMME, ETTEI YHDESTÄ VOI VÄHENTÄÄ KAHTA, EIKÄ YHDESTÄ VÄHENNETÄ MYÖSKÄÄN KAHTA, VIITTÄ TAI NIIN EDELLEEN, YLEMMILLÄ LUOKILLA VOIMME OPPIA, ETTÄ TULOKSEKSI VOI TULLA ESIMERKIKSI −4 TAI −2. ON SIIS OLEMASSA NEGATIIVISTEN LUKUJEN JÄRJESTELMÄ JA NEGATIIVINEN LUKUSKAALA.
VOIMME VASTAAVASTI NÄHDÄ, ETTÄ MITÄ PIDEMMÄLLE IHMINEN ETENEE TIEDON JÄRJESTELMÄSSÄ, SITÄ VAKAVAMMAKSI JA MONIMUTKAISEMMAKSI LÄHESTYMISTAPA MUUTTUU. TÄMÄ PERIAATE TOIMII KAIKILLA TIETEENALOILLA: LÄÄKETIETEESSÄ, MAANTIETEESSÄ, FILOLOGIASSA, MUSIIKISSA JA MISSÄ TAHANSA MUUALLA.
Smṛti-prasthāna tarkoittaa kuitenkin tässä tapauksessa selityksiä, joita eivät anna teologit vaan itseoivalluksen saavuttaneet sielut, jotka ovat ymmärtäneet tämän tiedon täydellisesti ja saavuttaneet täyden hengellisen oivalluksen. Sama pätee islamiin. Siellä on Herran sana, Koraani, ja lisäksi profeetan selitykset eli sunna, esimerkiksi profeetta Muhammadin kommentaarit. Ajatuksena on, että Jumalan sanat on aina selitettävä hänen edustajiensa kautta. Muussa tapauksessa emme pysty ymmärtämään niitä itsenäisesti, sillä vaikka tämä tieto on annettu meille, meidän tulee lähestyä sitä hengellisen auktoriteetin välityksellä.
Sama pätee islamiin. Siellä on Herran sana, Koraani, ja lisäksi profeetan selitykset eli sunna, esimerkiksi profeetta Muhammadin kommentaarit. Ajatuksena on, että Jumalan sanat on aina selitettävä hänen edustajiensa kautta. Muussa tapauksessa emme pysty ymmärtämään niitä itsenäisesti, sillä vaikka tämä tieto on annettu meille, meidän tulee lähestyä sitä hengellisen auktoriteetin välityksellä.
JUMALAN TARKOITUKSENA ON TEHDÄ SIITÄ SAAVUTTAMATON ILMAN PYHIEN IHMISTEN JA VIISAIDEN SELITYKSIÄ, JOTTA YLPEÄT IHMISET, JOILLA EI OLE TARVITTAVAA PÄTEVYYTTÄ, EIVÄT VOISI SAADA TÄTÄ TIETOA.
VEDĀNTA KOOSTUU KAHDESTA SANASTA: VEDA TARKOITTAA TIETOA JA ANTA TARKOITTAA LOPPUA TAI PÄÄTELMÄÄ. SE TARKOITTAA SIIS KAIKKIEN VEDOJEN PÄÄTELMÄÄ.
TÄMÄ ON VEDOJEN ERITYINEN OSA, JONKA VYĀSADEVA KIRJOITTI TÄLLÄ KERTAA EI ENÄÄ VAIN TAVALLISILLE IHMISILLE SELITTÄÄKSEEN HEILLE JOTAKIN, VAAN IHMISILLE, JOILLA ON ERITYISEN SUURET ÄLYLLISET KYVYT.
EI ENÄÄ VAIN TAVALLISILLE IHMISILLE SELITTÄÄKSEEN HEILLE JOTAKIN, VAAN IHMISILLE, JOILLA ON ERITYISEN SUURET ÄLYLLISET KYVYT.
Edellä muutama katkelma videon alusta.
Toinen video muutama lause tästä, transkriptio.
Näiden lauseiden suomenkielisessä käännöksessä on melko paljon käännösvirheitä.
Transkriptio.
Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni
Ainoat asiat, jotka omistatte, ovat illuusioita, harhoja ja itsepetoksia, niitä teillä on annettava, ja loput... ette omista mitään. Edes kehomme ei kuulu meille, luulemme sen olevan meidän kehomme, mutta itse asiassa sitä asuttavat lukemattomat elävät organismit. Yrittäkää todistaa niille, että se on teidän kehonne. Mikrobit ja muut luulevat, että se on heidän kehonsa. Mutta me luulemme, että jokin kuuluu meille, ihminen haluaa tulla Jumalaksi, siksi ihminen pyrkii kosmokseen. Mitä enemmän laajennamme tietämyksemme rajoja, mitä enemmän laajennamme maailmamme rajoja, pystymme jopa louhimaan plutoniumia, uraania, käyttämään auringon energiaa jo Marsissa. Mutta yleisesti ottaen, jotta meillä olisi selkeät käsitykset itsestämme, me karkeasti ottaen asumme...
Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni, koko maailmankaikkeus, ja kuvitelkaa meidän kokomme. Ja me olemme pienessä elektronissa, otamme esiin teleskoopin tai Chandra-teleskoopin...
Ja me ajattelemme: "Niin, maailmankaikkeus" ja piirrämme, mistä se on tullut, mistä se koostuu.
Itse asiassa me emme asu vain elektronissa, meidän maailmankaikkeutemme on pieni elektroni, ja koko keho, ehkä se on jonkinlainen elävä organismi. Kaikki nämä universumit, galaksit ja niin edelleen, ehkä ne ovat jonkinlainen elävä organismi.
Vedat sanoo, että on olemassa Universaali Keho, Universaali Muoto. On varsin todennäköistä, että kyseessä on jokin jättimäinen organismi, jolla on oma, kuten kreikkalaiset sanoivat, Maailman Sielu. Vaishnava-perinteessä Häntä kutsutaan Ylisieluksi, Paramatmaksi. Hän läpäisee tietoisuudellaan kaikki universumit. Hän on jokaisessa atomissa ja koko universumissa samanaikaisesti.
Mutta edes sellaista lukua ei voi löytää, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa - sitä asemaa, jossa me olemme.
Mutta samaan aikaan ajattelemme, että maailmankaikkeus on jonkinlainen pyörivä pallo, galakseja, pyörteitä.
Se on kuin jotkut mikrobit vatsassani alkaisivat miettiä, kuka olen, mitä luin, mitä söin illalliseksi tänä iltana. Asemamme on sellainen, ja silti kunnianhimomme on suurempi kuin Jumalalle. Vaikka Jumala ei ole lainkaan kunnianhimoinen, muta me olemme. Haluamme vallata kaiken ylipäätään, koko maailmankaikkeuden.
Kun ymmärrämme todellisen asemamme, että olemme mikrobeja, silloin meille saattaa tulla mieleen, että emme omista täällä mitään, olemme kerjäläisiä hengessä. Ainoat asiat, joita omistamme, ovat omat harhakuvitelmamme tai käsityksemme siitä, miten maailma toimii ja mikä on paikkamme maailmassa. Omistamme käsityksen omasta paikastamme tässä maailmassa, siitä, keitä me olemme. Me todella omistamme sen. Ja yleensä tämä mielipide perustuu siihen, että edustan jotain merkittävää.
JA ELÄMÄMME IHANTEENA ON, ETTÄ MUISTO MEISTÄ SÄILYY AINA JÄLKELÄISTEN SYDÄMISSÄ JA ETTÄ MUUT MIKROBIT MUISTAVAT MEIDÄT AINA.
Se on sellainen ihanne.
Ja parhaassa tapauksessa nimemme kaiverretaan jonnekin marmorilaattaan, jossa sanotaan, että TÄSSÄ TALOSSA ASUI USEIDEN VUOSIEN AJAN SE JA SE MIKROBI, JA HÄNEN NIMENSÄ OLI SE JA SE.
Ja tuhansia vuosia myöhemmin joku nuori pariskunta kävelee ja näkee jonkun nimen marmorilaatassa, ja me uskomme, että he muistavat meidät. He näkevät vain marmorilaatan. Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oma nimensä jälkipolville.
---------------
Katkelmia B. Maharajan luennosta, eri kohdista.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Kristus itse myönsi:
12
»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).
Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:
(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?
Myös Koraanissa on kohtia, joissa ajatellaan, etteivät ihmiset vielä ymmärrä kaikkea Jumalan ilmoituksesta tai etteivät he ole valmiita ottamaan sitä vastaan.
1. Koraani 17:85 – Tieto on rajallista
Ihmisiltä kysytään hengestä, ja Muhammedia kehotetaan vastaamaan, että henki kuuluu hänen Herransa asiaan ja ihmisille on annettu vain vähän tietoa.
2. Koraani 18:109 – Jumalan sanat ylittävät ihmisen tiedon
Jakeessa kuvataan, etteivät meret riittäisi musteeksi kirjoittamaan Herran sanoja, vaikka niiden lisäksi tuotaisiin toiset samanlaiset meret.
3. Koraani 2:3 – Usko näkymättömään
Jakeessa kuvataan hurskaita ihmisiksi, jotka uskovat näkymättömään. Tämä liittyy siihen, ettei kaikkea todellisuutta voi havaita tai ymmärtää pelkästään aistein.
Mitä Joh. 3:12 tarkoittaa tässä vertailussa?
Jeesus sanoo:
”Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?”
Tässä Jeesus arvostelee Nikodemoksen vaikeutta ymmärtää hänen opetustaan uudestisyntymisestä ja hengellisistä asioista.
Jakeesta voidaan päätellä, että Jeesuksella oli enemmän opetettavaa kuin Nikodemos kykeni sillä hetkellä ymmärtämään.
Kristillinen tulkinta: Jeesuksen lupaus koskee Pyhää Henkeä, joka johdattaa hänen opetuslapsiaan.
Islamilainen tulkinta: Koraani 61:6 nähdään ilmoituksena Muhammedista Jeesuksen jälkeen tulevana sanansaattajana.
Hadith: kaikkea tietoa ei pidä kertoa kaikille
Sahih al-Bukhari 127 – Tiedon kirja
Tässä hadithissa kerrotaan Alin lausumasta:
”Puhukaa ihmisille sen mukaan, mitä he ymmärtävät. Haluatteko, että Jumala ja Hänen lähettiläänsä kielletään?”
Sunnah
ihmisille ei pidä esittää opetusta tavalla, jota he eivät kykene ymmärtämään, sillä seurauksena voi olla väärinkäsitys.
Tässä kohdassa puhuja on Ali, ei Muhammed suoraan. Hadith on kuitenkin tallennettu al-Bukharin kokoelmaan, ja se käsittelee nimenomaan opetuksen sovittamista kuulijoiden ymmärrykseen.
Näytä vähemmän
Sunnah
ihmisille ei pidä esittää opetusta tavalla, jota he eivät kykene ymmärtämään, sillä seurauksena voi olla väärinkäsitys.
Koraani 17:85 – Ihmisille on annettu vain vähän tietoa
Koraanissa sanotaan:
”Teille on annettu tietoa vain vähän.”
Asiayhteydessä Muhammedilta kysytään hengestä, ja häntä kehotetaan vastaamaan, että henki kuuluu hänen Herransa asiaan.
Tämä kohta osoittaa, että ihmisen tieto on rajallista.
Sahih Muslim 2673 – Tieto voi kadota ajan myötä
Toisessa hadithissa Muhammedin kerrotaan opettaneen, ettei Jumala ota tietoa ihmisiltä suoraan pois, vaan tieto katoaa oppineiden kuollessa. Lopulta ihmiset voivat seurata tietämättömiä johtajia.
Sunnah
Tässä puhutaan tiedon säilymisestä ja katoamisesta, ei uuden salaisen ilmoituksen saapumisesta.
Miten tämä liittyy Jeesuksen sanoihin?
Jeesuksen sanat Koraani ja hadithit
Joh. 16:12: opetuslapset eivät vielä kykene vastaanottamaan kaikkea opetusta. Bukhari 127: opetuksessa tulee huomioida kuulijoiden ymmärrys.
Joh. 16:13: Totuuden Henki johtaa totuuteen. Koraani 17:85: ihmisen tieto on rajallista.
Joh. 3:12: taivaallisia asioita on vaikea ymmärtää. Hadithit korostavat tiedon välittämistä ymmärrettävästi.
Lue lisää
Eli samankaltainen ajatus opetuksen vastaanottajan rajallisesta ymmärryksestä esiintyy islamilaisessa perinteessä.
https://quran.com/explore/jesus-in-the-quran-who-is-jesus-and-what-does-the-quran-actually-say
Jesus in the Quran: Who Is Jesus and What Does the Quran Actually Say?
Muslimit kunnioittavat Jeesusta suuresti. Islamissa Jeesus (arab. Isa) on yksi Jumalan tärkeimmistä profeetoista ja sanansaattajista. Islamin ja kristinuskon välillä on kuitenkin merkittäviä eroja siinä, kuka Jeesus on.
Mitä muslimit uskovat Jeesuksesta?
Jeesus on Messias. Koraanissa 3:45 häntä kutsutaan Messiaaksi, Jeesukseksi, Marian pojaksi.
Jeesus syntyi neitsyestä. Koraani 19:20–21 kertoo Marian saaneen Jeesuksen ilman, että mies oli koskenut häneen.
Jeesus teki ihmeitä. Koraanin 3:49 mukaan hän paransi sairaita ja herätti kuolleita Jumalan luvalla.
Jeesus on Jumalan profeetta. Koraani 19:30 kertoo Jeesuksen sanovan, että Jumala on tehnyt hänestä profeetan.
Jeesus ei islamin mukaan ole Jumala eikä Jumalan Poika. Koraani 4:171 torjuu Jeesuksen jumalallistamisen.
Se osoittaa, että islamilaisessa perinteessäkin tunnistetaan ajatus siitä, ettei kaikkea opetusta ole viisasta esittää kaikille samalla tavalla.
Kirjoitit:
"Kyllä elmä jatkuu, joka helvetissä, tai taivaassa."
https://www.youtube.com/watch?v=bHMgo1TbkfM
"Kyllä elmä jatkuu, joka helvetissä, tai taivaassa."
HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...
Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....
Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":
TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.
Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.
------------------------
Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".
-----------------------
Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.
(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"
Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?
Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"
Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.
https://www.youtube.com/watch?v=7EPQgOwAkgc&pp=ygUJbmRlIGFsbGFo
Islam - Tapasin Allahin(Jumalan) kuolemanläheisessä kokemuksessani (NDE) Tapaamiseni Allahin kanssa | Video Essee |
https://www.youtube.com/watch?v=TZUupVwc-Uk
Nainen kuolee näkee profeetta Muhammedin sanoman jumalallisen ilmestyksen kuolemanläheisessä kokemuksessaan
https://www.youtube.com/watch?v=H2tpa4DowZg&t=42s&pp=ygUSbmRlICByZWluY2FybmF0aW9u
NDE. Löytö sielun todellisesta tarkoituksesta ja parantumisesta! (Inspiroiva NDE) 2024
https://www.youtube.com/watch?v=xMqfErvWHo8
Nainen kuolee; hänelle näytetään muita planeettoja, sivilisaatioita ja kerrotaan ihmisen tarkoitus (NDE).
https://www.youtube.com/watch?v=Id847TEHSE4
NDE: Kuolin ja minulle näytettiin aiemmat elämäni
Jälleensyntyminen.
https://www.youtube.com/watch?v=zs6hUE2npaQ
Nainen kuolee, hänelle näytetään totuus jälleensyntymisestä ja valinnoista (NDE).
https://www.youtube.com/watch?v=mg9V2351FFY&pp=ygUabmRlLiByZWluY2FybmF0aW9uIGlzIHRydWU=
Neurokirurgi Eben Alexander selittää, miten reinkarnaatio hänen mukaansa toimii ja miksi emme voi muistaa aiempia elämiämme.
Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.
Kristitty kirjoitti:
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"
Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?
Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"
Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.
Vain meillä on oikea uskonto, vain meillä on ihmeitä. Tällaiset sanomiset saivat minut kyseenalaistamaan ja aloin miettiä: todellako? Eikö muissakin kristinuskon lahkoissa voi olla ihmeitä ja totuutta, entä muissa uskonnoissa? Aloin tutkia jo nuorena, vaikka opiskelin Raamattua samanaikaisesti, ihmeitä todellakin on kaikilla eri kristinuskon lahkoilla, samoin kuin muissakin uskonnoissa, analysoin, vertailin, tulin johtopäätökseen, se oli pitkä, vuosien mittainen prosessi, ei hetken mielijohde.
Kun paljon vuosia sitten sain tietää Raamatun koodista, jota tutki Ivan Panin, aloin miettiä: jos Raamatussa on koodi, onko koodi myös muiden uskontojen kirjoituksissa, ja onko koodi myös muualla? Niinpä aloin tutkia asiaa.
Raamattu ei ole ainoa paikka, jossa numerologiaa esiintyy, mutta kristittyjen mukaan tietenkin vain Raamatun numerologia on Jumalasta, kun taas Koraanin numerologia on Saatanasta.
Mutta he jättävät sujuvasti huomiotta sen, että myös Koraanissa on numerologiaa, siis koodi. Koraanin numero on 19.
Muinaisilla slaavilaisilla aakkosilla on myös numerologiaa. Sen yliluonnollinen numero on 28.
MYÄS TÄMÄ ON TODISTETTU MATEMAATTISESTI:
https://www.youtube.com/watch?v=4ZQxeQih1tA
Siis juuri muinaisessa slaavin kielessä, sen aakkoset.
Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.
Kristitty kirjoitti:
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"
Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?
https://www.youtube.com/watch?v=CAlVn-t97XM
https://www.youtube.com/watch?v=i9KTUEW56Ik
https://www.youtube.com/watch?v=X_B02ptEh4s
https://www.youtube.com/watch?v=X_B02ptEh4s
https://www.youtube.com/watch?v=cPuMon7c2FI
https://www.youtube.com/@TheQuranCodes
Kristitty kirjoitti:
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"
Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?
https://www.youtube.com/watch?v=QC3sDbVcAbw
https://www.youtube.com/watch?v=GUle-BEau2I
CAMBRIDGE PROFESSOR SHOCKED BY QURAN'S MATHEMATICAL CODE
Cambridgen yliopiston professori järkyttyi Koraanin matemaattisesta koodista
https://www.youtube.com/watch?v=GUle-BEau2I
Jos siis Koraani sanoo: ”Tämä on totuus”, ja Raamattu sanoo: ”Tämä on totuus”, seuraava kysymys ei oikeastaan ole enää kumpi sanoo sen vakuuttavammin. Se on paljon hankalampi:
Mitä tarkoittaa totuus silloin, kun kaksi ilmoitukseksi väittävää tekstiä ovat eri mieltä siitä, mitä Jumala on sanonut?
Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Totuus ei voi olla molempien ristiriitainen väite yhtä aikaa — ellei sitten keksitä kolmatta kirjaa, joka ilmoittaa ratkaisevansa asian ja kertoo tietenkin olevansa se ainoa oikea.
Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten ratkaisu olisi hämmästyttävän helppo: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja ongelma on valmis. Silloin historian suurin uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu suunnilleen samalla menetelmällä kuin lapsi ratkaisee väittelyn ilmoittamalla: ”Minä voitin.”
Ja juuri tästä syntyy kaikkein kiusallisin kysymys:
Jos totuus tarvitsee auktoriteettinsa vakuudeksi vain oman väitteensä, mistä erotamme Jumalan ilmoituksen ihmisen ilmoituksesta, joka vain puhuu Jumalan äänellä?
Siinä ei enää kysytä, kumpi kirja kuulostaa mahtavammalta.
Siinä kysytään, millä perusteella ylipäätään tunnistamme totuuden silloin, kun totuus itse väittää puhuvansa meille.
Ja jos kaksi ääntä sanoo ”minä olen Jumala”, ihmisen todellinen ongelma ei ole enää se, kumpaa ääntä totellaan.
Vaan se, kuka helvetti puhuu.
Mutta tässä on ongelma:
Kristityn kokemus on siis potentiaalisesti autenttinen transsendenttinen kokemus, kun taas muslimin kokemus on epistemologisesti epäilyttävä. Muslimin kokemus toimii samalla logiikalla: hänen kokemuksensa vahvistaa oikean jumalasuhteen, kun taas kristityn kokemus on väärin tulkittu tai johdettu harhaan. On suorastaan vaikuttavaa, kuinka nopeasti universumin näkymätön hallintoelimistö onnistuu ilmoittamaan kummallekin osapuolelle, että juuri heidän puhelinnumeronsa on oikea.
Tässä piilee uskonnollisen kokemuksen epistemologinen ongelma. Kokemus voi olla subjektiivisesti erittäin voimakas, muuttava ja jopa elämää mullistava. Mutta kokemuksen fenomenologinen voimakkuus ei automaattisesti kerro sen ontologisesta alkuperästä. Se, että jokin tuntuu jumalalliselta, kertoo varsin varmasti jotakin kokemuksen kokijasta ja hänen kokemuksestaan. Se ei vielä kerro, mikä metafyysinen entiteetti kokemuksen aiheutti — jos mikään.
Muuten päädymme eräänlaiseen teologiseen kaksinkertaiseen kirjanpitoon:
Kun minä koen yliluonnollista, havainto.
Kun sinä koet yliluonnollista, harha.
Kun minun rukoukseni tuottaa rauhaa, Jumalan läsnäolo.
Kun sinun rukouksesi tuottaa rauhaa, psykologinen mekanismi
Sinä kirjoitit:
"Kyllä elmä jatkuu, joka helvetissä, tai taivaassa."
Mutta tässä on ongelma:
Kun minun rukoukseni tuottaa rauhaa, Jumalan läsnäolo.
Kun sinun rukouksesi tuottaa rauhaa, psykologinen mekanismi.
Kun minun uskonnollinen kokemukseni vahvistaa uskoni, henkilökohtainen todistus.
Kun sinun kokemuksesi vahvistaa vastakkaista uskontoa, eksytys.
Ja jos tämä ei vielä riitä, voidaan aina ottaa käyttöön Saatana. Se on teologisesti kätevä muuttuja, koska sillä on poikkeuksellisen laaja selitysvoima ja vieläpä se etu, ettei sen olemassaoloa tarvitse ensin osoittaa sille ihmiselle, jota ollaan vakuuttamassa. Vastakkainen havainto? Saatana. Vastakkainen kokemus? Saatana. Vastakkainen uskonto? Saatana. Epämiellyttävä argumentti? No, ehkä ei sentään, mutta konsepti on jo mukavasti käytettävissä.
Ja jos tämä ei vielä riitä, voidaan aina ottaa käyttöön Saatana. Se on teologisesti kätevä muuttuja, koska sillä on poikkeuksellisen laaja selitysvoima ja vieläpä se etu, ettei sen olemassaoloa tarvitse ensin osoittaa sille ihmiselle, jota ollaan vakuuttamassa. Vastakkainen havainto? Saatana. Vastakkainen kokemus? Saatana. Vastakkainen uskonto? Saatana. Epämiellyttävä argumentti? No, ehkä ei sentään, mutta konsepti on jo mukavasti käytettävissä.
Tässä vaiheessa skeptikko joutuu kuitenkin esittämään hyvin epämukavan kysymyksen: jos Saatana toimii selityksenä vastakkaisille uskonnollisille kokemuksille, millä riippumattomalla menetelmällä erotetaan Saatanan aiheuttama kokemus Jumalan aiheuttamasta kokemuksesta?
Jos vastaus on ”Raamatun perusteella”, muslimi voi vastata samalla rakenteella Koraaniin vedoten. Jos vastaus on ”koska Pyhä Henki todistaa sisimmässäni”, muslimi voi kertoa vastaavanlaisesta sisäisestä varmuudestaan. Jos vastaus on ”koska kokemukseni oli erilainen”, olemme jälleen palautuneet subjektiiviseen kokemukseen, jonka juuri piti alun perin toimia todisteena.
On melkein koomista, kuinka täydellisesti järjestelmä suojaa itseään falsifioitumiselta: oma kokemus vahvistaa teoriaa, vastakkainen kokemus vahvistaa teoriaa, ja teoriasta poikkeava kokemus todistaa, että vastapuoli on juuri siinä vaarallisessa eksytyksen tilassa, jonka teoria jo etukäteen ennusti. Hypoteesi ei siis koskaan joudu tilanteeseen, jossa se voisi yksinkertaisesti hävitä.
Tämä ei todista kristinuskoa vääräksi. Eikä se todista islamia oikeaksi. Eikä päinvastoin.
Se osoittaa jotakin paljon vaatimattomampaa mutta samalla paljon kiusallisempaa: henkilökohtainen uskonnollinen kokemus ei yksinään pysty toimimaan puolueettomana erotuomarina kilpailevien ilmoitusväitteiden välillä.
Tässä koko asetelman ironisin kohta on se, että kristitty voi vaatia muslimia todistamaan Koraanin jumalallisen alkuperän ilman että tämä saa käyttää Koraania oman jumalallisen alkuperänsä todistamiseen. ”Koraani sanoo olevansa Jumalan sana.” – ”Ei kelpaa, olet jo olettanut Koraanin auktoriteetin.” Mutta kun kristityltä kysytään, miksi Raamattua pitäisi pitää Jumalan sanana, vastaus saattaa olla: ”Koska Raamattu kertoo olevansa Jumalan sana.” Hetkinen. Eikö juuri sama sääntö ollut äsken kielletty muslimilta? Jos Koraani ei voi todistaa omaa jumalallisuuttaan pelkästään vetoamalla itseensä, ei Raamattukaan saa tähän mitään loogista erivapautta vain siksi, että kyseessä on kristitylle tuttu kirja. Muuten argumentti muuttuu muotoon: ”Sinun kehäpäättelysi on kehäpäättelyä, mutta minun kehäpäättelyni on ilmoitusta.” Toki Raamattua ja Koraania voidaan käyttää historiallisina lähteinä, tekstikriittisen tutkimuksen kohteina tai osana laajempia filosofisia ja historiallisia argumentteja. Mutta jos lähtökohta on ”Raamattu on totta, koska Raamattu kertoo olevansa Jumalan sana” tai ”Koraani on totta, koska Koraani kertoo olevansa Jumalan sana”, kumpikaan ei ole vielä antanut ulkopuolista perustetta sille, miksi juuri kyseisen kirjan auktoriteetti pitäisi hyväksyä. Ja tässä kohtaa keskustelu muuttuu kiinnostavaksi: jos kristitty saa käyttää Raamattua todistamaan kristinuskoa, muslimi saa käyttää Koraania todistamaan islamia. Jos muslimilta vaaditaan riippumatonta perustelua Koraanin luotettavuudelle, sama vaatimus koskee kristittyä ja Raamattua. Muuten ei ole olemassa johdonmukaista epistemologista sääntöä, vaan kaksi eri sääntöä: yksi vastapuolelle ja toinen itselle. Ja sehän on tietenkin erinomainen tapa ratkaista uskonnollinen kiista — päätetään ensin, kumpi kirja on oikeassa, ja käytetään sitten juuri sitä kirjaa todisteena siitä, että päätös oli oikea.
Ja sitten keskusteluun tuodaan vielä lopullinen teologinen trumpetti: kristitty ilmoittaa muslimille, että tämä joutuu ikuiseen helvettiin, koska uskoo väärin. Jos muslimi vastaa täysin symmetrisesti, että kristitty joutuu helvettiin, koska uskoo väärin, kumpikaan ei ole tällä vieläkään todistanut toisen olevan väärässä. On vain kaksi keskenään ristiriitaista tuomiota, joista kumpikin perustuu omaan uskonnolliseen järjestelmäänsä.
Kristitty vetoaa Raamattuun: ”Sinut tuomitaan, koska Raamattu opettaa näin.” Muslimi vetoaa Koraaniin: ”Sinut tuomitaan, koska Koraani opettaa näin.” Ja kun molemmat pitävät oman kirjansa auktoriteettia ratkaisevana, syntyy jälleen sama kehä: oma ilmoitus määrittelee, kuka on oikeassa, ja sama ilmoitus määrittelee vastapuolen väärässä olevaksi. Sitten molemmat voivat ilmoittaa toisilleen ikuisen rangaistuksen — ikään kuin metafyysinen tuomio olisi väittelyssä piste, jonka voi vain julistaa itselleen. Ulkopuolisen näkökulmasta tilanne on hieman koominen: kaksi ihmistä seisoo vastakkain, kumpikin julistaa toisen joutuvan ikuiseen helvettiin, ja kumpikin perustelee asian sillä kirjalla, jonka jumalallinen auktoriteetti on juuri se kiistanalainen kysymys. Tällöin helvetillä uhkaaminen ei lisää argumentin todistusvoimaa. Se kertoo lähinnä, kuinka vakavana kyseinen uskonto itse pitää omaa totuusväitettään. Mutta ”minun kirjani sanoo, että sinua rangaistaan ikuisesti” ei vielä ratkaise kysymystä siitä, miksi juuri minun kirjani pitäisi hyväksyä totuuden mittapuuksi. Muuten kaikkein vakuuttavin argumentti olisi aina se, jonka jälkimmäisessä kappaleessa on pisin rangaistus.
Kiitos linkistäsi:
https://youtu.be/0ec1m95VfO4?is=QWq98PRF9gjJMHBr
Teidän aseenne ovat sanat, myötätunto, rukous, sovittelu, rohkeus ja toivo.
Te muistutatte maailmaa siitä, ettei rauha ole heikkoutta. Rauhan puolesta kulkeminen vaatii usein enemmän rohkeutta kuin vihaaminen. Rauhan rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä silloin, kun toiset vaativat kostoa.
Älköön yksikään rauhan puolesta kulkeva ihminen koskaan ajatelko, että hänen askeleensa ovat turhia. Jokainen rauhan puolesta lausuttu sana, jokainen kädenojennus ja jokainen väkivallasta kieltäytyminen voi olla pieni särö vihan muurissa.
Kunnia teille, jotka ette katso kärsivää ihmistä ensimmäisenä kansan, uskonnon, ihonvärin, lipun tai valtion kautta. Te katsotte ihmistä ihmisenä – näette hänen pelkonsa, hänen kaipuunsa, hänen haavoittuvuutensa ja hänen oikeutensa elää.
Kun ympärillä rakennetaan rajoja ihmisten välille, te muistutatte meitä siitä, että kärsimys ei tunne valtioiden rajoja eikä kysy, minkä lipun alla ihminen syntyi.
Kun lapsi itkee raunioiden keskellä, hänen kyyneleillään ei ole kansallisuutta. Kun äiti menettää lapsensa, hänen surunsa ei kuulu millekään kansalle. Kun ihminen pelkää kuolemaa, hänen hätänsä on sama kaikkialla.
Siksi kunnia teille, jotka uskallatte nähdä viholliseksi nimetyn ihmisenkin ihmisessä.
Te olette valon sotilaita – ihmiskunnan toivon kantajia.Te ette erottele ihmisiä uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Te näette jokaisessa ihmisessä saman arvokkaan elämän, saman haavoittuvan sydämen ja saman kaipuun rauhaan.
Te ette kysy, kuka ansaitsee myötätuntoa. Te annatte sitä kaikille.
Te ette rakenna muureja ihmisten välille, vaan siltoja. Te ette kylvä vihaa, vaan myötätuntoa. Te ette kumarra sodalle, vaan uskotte yhä rauhan mahdollisuuteen.
Siksi te olette suuria.
Teidän kulkune ei ole vain matka paikasta toiseen. Se on viesti koko ihmiskunnalle: me emme hyväksy sitä, että ihminen jaetaan vihollisiin ja omiin.
Te olette valon sotilaita. Te olette ihmiskunnan toivo.
Kun maailma jakautuu, te yhdistätte.
Teidän voimanne ei ole aseissa, vaan sydämessä.
Teidän lippunne ei ole minkään kansakunnan lippu, vaan rauhan lippu.
Te olette ihmiskunnan toivo – muistutus siitä, että kaiken erimielisyyden ja kaikkien rajojen alla me olemme edelleen samaa ihmiskuntaa.
Kulkekaa rauhassa. Kulkekaa rohkeasti.
Olkoon valonne näkyvä silloinkin, kun maailma ympärillänne pimenee.
Kun maailma jakautuu, te yhdistätte. Kun ihmiset rakentavat muureja, te rakennatte siltoja.
Kun viha erottaa, te löydätte toisistanne ihmisyyden. Kun pelko käskee kääntymään toisia vastaan, te ojennatte kätenne.
Kumarran edessänne kunnioituksesta.
Perimmäisten kysymysten äärellä ei ole olemassa yksinkertaista jakoa ”meihin” ja ”heihin”, pelastettuihin ja pelastumattomiin
Ei ole ”meitä”, jotka omistamme totuuden, ja ”heitä”, joiden täytyy löytää meidän tiemme.
Ei ”me vastaan he”.
Ei ”pelastetut vastaan pelastumattomat”.
Ei ”oikeat vastaan väärät”.
Vaan ihmiset, jotka elävät saman rajallisen elämän keskellä ja etsivät merkitystä eri tavoin.
Ja juuri siksi toista ei tarvitse ensin käännyttää, määritellä tai tuomita voidakseen kohdata hänet.
https://www.youtube.com/watch?v=qVRELd8tXS8&list=RDqVRELd8tXS8&
https://www.youtube.com/watch?v=nB7EafjjXVg
https://www.youtube.com/watch?v=2v3j5fOTRLs&list=RD0ec1m95VfO4&i
He ovat kuulemma vietnamilaisia buddhalaismunkkeja, tarkemmin vietnamilaisesta theravada-buddhalaisesta yhteisöstä. Heidän lähtöpaikkansa oli Huong Dao Vipassana Bhavana Center, joka palvelee suurelta osin vietnamilaistaustaisia buddhalaisia.
Jaetaanpa tuo video kaikille suomalaisille.
Ei ole olemassa oikeita tai vääriä uskontoja!
Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista tai amerikkalaista uskontoa, vaan on vain sielun uskonto.
Ontologisesta ja perenialistisesta näkökulmasta tarkasteltuna uskonto ei viime kädessä jakaudu kansallisiin, kulttuurisiin tai historiallis-maantieteellisiin kategorioihin, kuten “intialainen”, “egyptiläinen” tai “amerikkalainen” uskonto. Tällaiset luokitukset kuvaavat ensisijaisesti uskonnollisten ilmiöiden ulkoisia, institutionaalisia ja kulttuurisesti määräytyneitä muotoja, eivät itse uskonnollisen kokemuksen tai hengellisen todellisuuden perusolemusta.
Syvemmällä tasolla voidaan puhua yhdestä universaalista uskonnosta, jota voidaan nimittää sielun uskonnoksi. Tällä tarkoitetaan sielun luontaista ja ontologista suhdetta Jumalaan, joka ei ole kulttuurisidonnainen vaan kuuluu kaikkiin inhimillisiin yhteisöihin ja aikakausiin. Vaishnava-filosofian mukaan tämä suhde määrittää sielun alkuperäisen identiteetin ja tarkoituksen, ja kaikki historialliset uskonnot voidaan ymmärtää tämän perustavan hengellisen todellisuuden erilaisina ilmaisuina ja ped
Vaishnava-filosofian mukaan tämä suhde määrittää sielun alkuperäisen identiteetin ja tarkoituksen, ja kaikki historialliset uskonnot voidaan ymmärtää tämän perustavan hengellisen todellisuuden erilaisina ilmaisuina ja pedagogisina muotoina.
Näytä vähemmän
Uskontotieteellisesti tarkasteltuna tämä näkemys edustaa universalistista ja essentialistista uskonnon käsitettä, jossa uskonnollinen moninaisuus ei merkitse perimmäisen totuuden moninaisuutta, vaan pikemminkin erilaisten symbolisten kielten ja käytäntöjen kehittymistä vastaamaan eri kulttuurien ja historiallisten tilanteiden tarpeita. Näin uskonnolliset erot nähdään aksidentaalisina, kun taas sielun suhde Jumalaan ymmärretään substanssina.
Tällainen lähestymistapa haastaa modernin uskonnonluokittelun, joka usein painottaa institutionaalisia rajoja ja oppijärjestelmiä, ja siirtää huomion yksilön sisäiseen hengelliseen todellisuuteen. Samalla se tarjoaa teoreettisen perustan uskonnolliselle dialogille ja keskinäiselle kunnioitukselle, koska eri uskontojen ytimessä nähdään yhteinen eksistentiaalinen ja metafyysinen perusta.
Emme ei rajoitu luokittelemaan ihmisiä kristittyihin, hinduihin, muslimeihin jne. vaan näkee viime kädessä jokaisessa ihmisessä sielun, Jumalan ikuisen yksilöllisen hiukkasen, joka on kutsuttu palvelemaan häntä. Tämän maailmankatsomuksen ansiosta voimme voi tuntea sukulaisuutta, veljellistä yhteyttä muiden monoteististen uskontojen kannattajien kanssa.
Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.
Uskonnolliset identiteetit kuten “kristitty”, “hindu” tai “muslimi” nähdään sekundaarisina ja kontingentteina ilmiöinä, jotka liittyvät historiallisiin ja sosiaalisiin konteksteihin, eivät sielun perimmäiseen olemukseen. Näin tämä filosofia edustaa universaalistista antropologiaa, jossa kaikki elävät olennot jakavat saman metafyysisen statuksen Jumalan ikuisina osasina (aṁśa).
Epistemologinen näkökulma ja uskonnollinen pluralismi
Tämä metafyysinen näkemys johtaa erityiseen epistemologiseen asenteeseen uskonnollista moninaisuutta kohtaan. Koska jokainen ihminen ymmärretään ensisijaisesti sieluna, jonka olemassaolo ja tarkoitus ovat riippuvaisia Jumalasta, vaishnava ei tarkastele muita uskontoja pelkästään oppijärjestelminä tai dogmaattisina kokonaisuuksina, vaan ihmisten pyrkimyksinä suhteeseen Korkeimman kanssa.
Tästä seuraa mahdollisuus kokea yhteyttä ja hengellistä sukulaisuutta muiden monoteististen traditioiden edustajien kanssa ja tämä ei edellytä teologisten erojen kieltämistä, vaan niiden asettamista hierarkkisesti toissijaiseen asemaan suhteessa yhteiseen perimmäiseen päämäärään: Jumalan tunnistamiseen ja palvelemiseen.
Mikäli Jumalan läsnäolo tunnistetaan jokaisessa elävässä olennossa, on johdonmukaista olettaa, että sama läsnäolo voi ilmetä myös erilaisissa uskonnollisissa traditioissa, vaikka niiden opilliset muodot ja käsitteelliset rakenteet poikkeaisivat toisistaan. Näin henkinen kypsyys ei ilmene ainoastaan henkilökohtaisena hurskautena, vaan kykynä havaita Jumalan toiminta ja merkitys myös oman tradition ulkopuolella.
Miksi on yksi Jumala, mutta monia uskontoja
Anonyymi-ap
2026-06-01 13:46:51
Ilmoita
Palautetaan poistettu viestiketju yhä uudelleen.
Muutama katkelma V. K. Prabhun tekstistään, paljon käännösvirheitä suomen kielellä, vain muutama katkelma eri kohdista.
Hän on toiminut kääntäjänä ja tulkkina japanin ja englannin kielten välillä.
Nykyisin hän toimii edelleen aktiivisesti filosofin ja filologin tehtävissä sekä on asiantuntija ja tiedemies useilla muilla tieteellisillä ja kulttuurisilla aloilla. Hän on edelleen myös japanin kielen filologi.
-------------------
Vedisen kalenterin mukaan elämme parhaillaan Kali-yugaa – henkisen rappeutumisen aikakautta. Tänä aikana uskonto menettää pitkälti olemuksensa eikä enää toimi käytännöllisenä henkisenä teknologiana. Useimmiten se muuttuu sentimentaaliseksi uskoksi, kirkkokunnaksi, rituaaliksi tai kansalliseksi perinteeksi. Monet ihmiset eivät enää koe uskontoa hyödylliseksi, vaan sietävät sitä menneisyyden jäänteenä tai inhimillisenä tunteellisuutena. Joskus uskonto jopa aiheuttaa konflikteja. Miksi se, minkä pitäisi johdattaa ihmiset yhteisen Isän luo ja ratkaista monia ongelmia, on itse muuttunut ongelmaksi?
Tämä on tapahtunut siksi, että papisto on suurelta osin menettänyt henkisen tiedon, ja perinteisistä uskonnollisista instituutioista on tullut materialistisia, enemmän yhteiskunnallisia ja poliittisia organisaatioita muistuttavia. Tällaisessa ilmapiirissä erilaiset näennäishenkiset opit kukoistavat.
Lähes jokainen ajatteleva ihminen on esittänyt kysymyksen: ”Miksi Jumala on yksi, mutta uskontoja on monia?” Onko Jumalan näkökulmasta outoa sallia tällainen moninaisuus, joka usein synnyttää vihamielisyyttä ihmisten välille?
Elämme maailmassa, jossa vallitsevat yhtenäiset fyysiset lait. Olisi loogista olettaa, että myös henkimaailmassa on yhtenäiset lait. Miksi henkisissä perinteissä on kuitenkin niin paljon eroja ja ristiriitoja?
Tähän on sekä ulkoisia että sisäisiä syitä. Ulkoisia syitä ovat etniset, kulttuuriset, maantieteelliset ja kielelliset erot, joissa maailman uskonnot ovat kehittyneet. Kuten valkoinen valo jakautuu prisman läpi kulkiessaan spektriksi, samoin yksi uskonto saa erilaisia muotoja heijastuessaan tämän maailman olosuhteiden läpi. Siksi on luonnollista, että eri perinteiden ihmiset käyttävät erilaisia termejä, pukeutuvat eri tavoin ja suorittavat erilaisia rituaaleja. Lisäksi toimii ”rikkinäisen puhelimen” periaate: viesti vääristyy sukupolvelta toiselle siirtyessään, ja ajan myötä muutokset heijastuvat ulkoiseen muotoon.
Jopa suurten uskontojen sisällä tapahtuu ajan kuluessa jakautumista ja syntyy uusia suuntauksia. Tämä johtuu sisäisistä syistä, kuten ihmisten erilaisesta sisäisestä kulttuuritasosta ja motiiveista, joiden vuoksi he kääntyvät Jumalan puoleen. Samassa perinteessä eri ihmisillä voi olla erilaisia motiiveja, mikä johtaa muutoksiin filosofiassa ja käytännöissä ja myöhemmin erillisten suuntausten syntyyn. Tämä prosessi on väistämätön.
Krishna, Mooses, Buddha, Kristus ja Muhammad puhuivat eri aikoina ja eri paikoissa ihmisille, joilla oli erilainen ymmärryksen taso. Siksi samat totuudet täytyi esittää eri tavoin ajan, paikan ja olosuhteiden mukaan. Jos esimerkiksi laite toimii 110 voltilla ja se kytketään ilman muuntajaa 220 volttiin, se palaa. Samoin aurinko ei nouse suoraan zeniittiin, vaan vähitellen. Koulutuksessa aloitteleville annetaan perusasioita ja edistyneemmille syvällisempää tietoa. Oppikirjat eri tasoille eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan muodostavat yhden järjestelmän eri tasot. Samalla tavoin henkinen tieto mukautetaan ihmisen tasolle, jotta vältetään ”ylikuormitus”. Myös ihmisten tarpeet ovat erilaisia: joku tarvitsee vain perustason ymmärrystä, toinen syvällistä tietoa. Siksi jotkin uskonnot tarjoavat yksinkertaisen tavan lähestyä Jumalaa, kun taas toiset johdattavat syvälle henkiseen todellisuuteen.
Tähän on sekä ulkoisia että sisäisiä syitä. Ulkoisia syitä ovat etniset, kulttuuriset, maantieteelliset ja kielelliset erot, joissa maailman uskonnot ovat kehittyneet. Kuten valkoinen valo jakautuu prisman läpi kulkiessaan spektriksi, samoin yksi uskonto saa erilaisia muotoja heijastuessaan tämän maailman olosuhteiden läpi. Siksi on luonnollista, että eri perinteiden ihmiset käyttävät erilaisia termejä, pukeutuvat eri tavoin ja suorittavat erilaisia rituaaleja. Lisäksi toimii ”rikkinäisen puhelimen” periaate: viesti vääristyy sukupolvelta toiselle siirtyessään, ja ajan myötä muutokset heijastuvat ulkoiseen muotoon.
Jopa suurten uskontojen sisällä tapahtuu ajan kuluessa jakautumista ja syntyy uusia suuntauksia. Tämä johtuu sisäisistä syistä, kuten ihmisten erilaisesta sisäisestä kulttuuritasosta ja motiiveista, joiden vuoksi he kääntyvät Jumalan puoleen. Samassa perinteessä eri ihmisillä voi olla erilaisia motiiveja, mikä johtaa muutoksiin filosofiassa ja käytännöissä ja myöhemmin erillisten suuntausten syntyyn. Tämä prosessi on väistämätön.
Krishna, Mooses, Buddha, Kristus ja Muhammad puhuivat eri aikoina ja eri paikoissa ihmisille, joilla oli erilainen ymmärryksen taso. Siksi samat totuudet täytyi esittää eri tavoin ajan, paikan ja olosuhteiden mukaan. Jos esimerkiksi laite toimii 110 voltilla ja se kytketään ilman muuntajaa 220 volttiin, se palaa. Samoin aurinko ei nouse suoraan zeniittiin, vaan vähitellen. Koulutuksessa aloitteleville annetaan perusasioita ja edistyneemmille syvällisempää tietoa. Oppikirjat eri tasoille eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan muodostavat yhden järjestelmän eri tasot. Samalla tavoin henkinen tieto mukautetaan ihmisen tasolle, jotta vältetään ”ylikuormitus”. Myös ihmisten tarpeet ovat erilaisia: joku tarvitsee vain perustason ymmärrystä, toinen syvällistä tietoa. Siksi jotkin uskonnot tarjoavat yksinkertaisen tavan lähestyä Jumalaa, kun taas toiset johdattavat syvälle henkiseen todellisuuteen.
------------------
Kuten valkoinen valo jakautuu prisman läpi kulkiessaan spektriksi, samoin yksi uskonto saa erilaisia muotoja heijastuessaan tämän maailman olosuhteiden läpi.
Fanatisoituneet ihmiset kiinnittyvät ulkoisiin muotoihin ja pitävät muita väärässä olevina.
...
Tällaisten ristiriitojen vuoksi monet kääntyvät pois uskonnosta tai yrittävät harjoittaa henkistä elämää ilman perinteitä, mikä on kuitenkin vaikeaa. Muoto ei ole tärkein, mutta se auttaa ymmärtämään sisältöä – kuten lasi auttaa juomaan vettä.
Toinen näkökulma on uskonto suhteena Jumalaan, eli ihmisen sisäinen motivaatio. Motiiveja on kolme pääryhmää:
halu saada aineellisia hyötyjä
halu vapautua aineellisesta maailmasta
halu kehittää rakastava suhde Jumalaan
Ensimmäisessä ryhmässä Jumala on väline, ei päämäärä. Toisessa ryhmässä etsitään vapautusta ja rauhaa. Kolmannessa ryhmässä pyritään rakkauteen Jumalan kanssa. Nämä motiivit voivat esiintyä missä tahansa uskonnossa.
Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.
Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?
Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.
Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.
Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.
Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.
Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.
Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?
Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.
Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.
Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.
Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.
Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.
Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.
Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa Itsensä kaikille.
Miksi? Koska Hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on, joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän Hänen luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.
-----------
B. S. Swami, fyysikko
Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.
Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.
Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa Itsensä kaikille.
Miksi? Koska Hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on, joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän Hänen luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.
-----------
B. S. Swami, fyysikko
Ongelma ei ole uskonto vaan käsitys siitä.
B.S.Swami, fyysikko:
Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.
Ihminen tuo vääristymiä uskontoon: ihminen vääristää alkuperäistä ilmoitusta - kirjoja kirjoitetaan uudelleen, tapahtuu paljon. Pidän tästä vertailusta: uskonto on käsi, joka osoittaa kuuhun. Käsi on uskonto, ja kuu, johon se osoittaa, on Luoja. Mitä uskonnollinen ihminen tekee? Sen sijaan, että hän katsoisi siihen suuntaan, johon käsi osoittaa, hän katsoo kättä. Näin tapahtuu, siinä on ongelma.
Jos uskonnolliset ihmiset katsoisivat samaan suuntaan, koska Jumala on yksi, ongelmia ei olisi. Jokaisella on oma erityinen tapansa kulkea kohti Häntä, ja se on hienoa.
Mutta koska kaikki katsovat kättä, uskonnolla on hajaannuttava vaikutus, joka jakaa yhteiskuntaa. Se on ongelma. Ei uskonnossa vaan tavassa, jolla uskonto koetaan. Tämän välttämiseksi meidän on siirryttävä muodosta olemukseen. Muoto säilyy, mutta korostamme olemusta, merkityksiä. Näin me teemme.
Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.
Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.
Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.
Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.
Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.
Jokaisessa Pyhässä Kirjoituksessa on valtava energialataus, joka pakottaa ihmisen muuttamaan elämäänsä. Ilman tätä energiaa kukaan ei kykenisi voittamaan karman hitautta ja irtautumaan aineen kahleista.
------------------
B. V. Goswamin tekstistä.
Ääni on aalto. Mikä voi tuhota aallon? Mitä sitten puhuttaisiin henkisestä äänestä, joka sisältää itsessään ikuisuuden muodon ? Tämä ikuisuuden kaunis muoto on vangittu Koraanin säkeisiin, evankeliumin sanoihin ja Vedojen hymneihin.
Tämä ikuisuuden kaunis muoto on vangittu Koraanin säkeisiin, evankeliumin sanoihin ja Vedojen hymneihin.
Ääntä ei voi tuhota, mutta se voi hiipua, menettää voimansa. Jopa ikuisesti elävä ääni voi tässä kuoleman maailmassa jäätyä ja kuolla, muuttua itsensä muumioksi, balsamoiduksi muumioksi.
Kaikki suuret acharyat ja pyhimykset ovat niitä, jotka kykenevät kuulemaan ikuisen henkisen äänen, vangitsemaan sen ja välittämään sen toisille, ja kun tuo ääni tulee heidän huuliltaan, se täyttyy jälleen kerran elämää antavalla voimalla.
Jokaisen suuren acharyan, pyhän, perään tulevat ihmiset, joita tuo elävän, ikuisen äänen voima vetää puoleensa.
Mutta alitajuisesti he haluavat tappaa tuon äänen ja sen kantajan, koska ne estävät heitä elämästä edelleen ja nauttimasta tämän maailman typeristä nautinnoista. Siksi ihmiset tappoivat kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesuksen.
Mutta miten tappaa ikuinen ääni? Miten sulkea itsensä pois sen elävästä voimasta? On yksi varma tapa tuhota Pyhät kirjoitukset - tappaa itsessämme psykologinen tarve noudattaa niitä, teeskennellä, että nämä käskyt eivät koske meitä. Lakkaamalla noudattamasta vania, suuren acharyan ohjeita, tapamme henkisen äänen ja samalla sen kantajan, sillä jos emme noudata opettajan ohjeita, opettaja lakkaa olemasta opettaja.
Mutta miten tämä tehdään? Miten voimme tukahduttaa sisäisen tarpeen totella suuren pyhien suusta puhuttua totuutta?
JOKAISESSA PYHÄSSÄ KIRJOITUKSESSA ON VALTAVA ENERGIALATAUS, JOKA PAKOTTAA IHMISEN MUUTTAMAAN ELÄMÄÄNSÄ.
ILMAN TÄTÄ ENERGIAA KUKAAN EI KYKENISI VOITTAMAAN KARMAN HIT AUTTA JA IRTAUTUMAAN AINEEN KAHLEISTA.
TÄMÄ IKUISUUDEN KAUNIS MUOTO ON VANGITTU KORAANIN SÄKEISIIN, EVANKELIUMIN SANOIHIN JA VEDOJEN HYMNEIHIN.
TÄMÄ IKUISUUDEN KAUNIS MUOTO ON VANGITTU KORAANIN SÄKEISIIN, EVANKELIUMIN SANOIHIN JA VEDOJEN HYMNEIHIN.
Ne olivat aikansa ufoja -vs kunnia ja kirkkaus,. lentävät vaunut,
Tunteeko joku Taavi Kassilaa? Kiinnostava hahmo!
Taavi Kassilako?
https://www.youtube.com/watch?v=CoNZ7JJdfOQ
Nasaretin miehen salaisuus -Taavi Kassila
https://www.youtube.com/watch?v=j9LMyjE4Qzc
https://www.youtube.com/watch?v=uBarobnp7rg
Hurjaa kamaa!
Kyllä niin on. Taavi Kassila on tutkinut aihetta ja videossa 48 minuutin ja 23 sekunnin kohdalla hän sanoo niin:
48.23
48 sekuntia
https://www.youtube.com/watch?v=CoNZ7JJdfOQ
Transkriptio:
Minkä ihmeen takia viidennen uskonnon kirjoittajat olisivat eri aikakausina kaikki valehdelleet samansuuntaisesti tää ei kuulosta kovin uskottavalta olisi parempi että nämä tiedemiehet noudattaisivat tieteellistä metodia ja tutustuisivat näihin lähteisiin ensin huolellisesti ennen kuin antavat lausuntoa ...
...
Taavi Kassila on tutkinut aihetta ja videossa 48 minuutin ja 23 sekunnin kohdalla hän sanoo niin:
Transkriptio:
Minkä ihmeen takia viidennen uskonnon kirjoittajat olisivat eri aikakausina kaikki valehdelleet samansuuntaisesti tää ei kuulosta kovin uskottavalta olisi parempi että nämä tiedemiehet noudattaisivat tieteellistä metodia ja tutustuisivat näihin lähteisiin ensin huolellisesti ennen kuin antavat lausuntoa ...
Minkä ihmeen takia VIIDEN USKONNON kirjoittajat olisivat ERI AIKAKAUSIN kaikki valehdelleet samansuuntaisesti
Videon loppu selittää kovin paljon!
Hyvä kirjanhaastattelu!
Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista tai amerikkalaista uskontoa, vaan on vain sielun uskonto.
Ontologisesta ja perenialistisesta näkökulmasta tarkasteltuna uskonto ei viime kädessä jakaudu kansallisiin, kulttuurisiin tai historiallis-maantieteellisiin kategorioihin, kuten “intialainen”, “egyptiläinen” tai “amerikkalainen” uskonto. Tällaiset luokitukset kuvaavat ensisijaisesti uskonnollisten ilmiöiden ulkoisia, institutionaalisia ja kulttuurisesti määräytyneitä muotoja, eivät itse uskonnollisen kokemuksen tai hengellisen todellisuuden perusolemusta.
Syvemmällä tasolla voidaan puhua yhdestä universaalista uskonnosta, jota voidaan nimittää sielun uskonnoksi. Tällä tarkoitetaan sielun luontaista ja ontologista suhdetta Jumalaan, joka ei ole kulttuurisidonnainen vaan kuuluu kaikkiin inhimillisiin yhteisöihin ja aikakausiin. Vaishnava-filosofian mukaan tämä suhde määrittää sielun alkuperäisen identiteetin ja tarkoituksen, ja kaikki historialliset uskonnot voidaan ymmärtää tämän perustavan hengellisen todellisuuden erilaisina ilmaisuina ja pedagogisina muotoina.
Uskontotieteellisesti tarkasteltuna tämä näkemys edustaa universalistista ja essentialistista uskonnon käsitettä, jossa uskonnollinen moninaisuus ei merkitse perimmäisen totuuden moninaisuutta, vaan pikemminkin erilaisten symbolisten kielten ja käytäntöjen kehittymistä vastaamaan eri kulttuurien ja historiallisten tilanteiden tarpeita. Näin uskonnolliset erot nähdään aksidentaalisina, kun taas sielun suhde Jumalaan ymmärretään substanssina.
Tällainen lähestymistapa haastaa modernin uskonnonluokittelun, joka usein painottaa institutionaalisia rajoja ja oppijärjestelmiä, ja siirtää huomion yksilön sisäiseen hengelliseen todellisuuteen. Samalla se tarjoaa teoreettisen perustan uskonnolliselle dialogille ja keskinäiselle kunnioitukselle, koska eri uskontojen ytimessä nähdään yhteinen eksistentiaalinen ja metafyysinen perusta.
Emme rajoitu luokittelemaan ihmisiä kristittyihin, hinduihin, muslimeihin jne. vaan näkee viime kädessä jokaisessa ihmisessä sielun, Jumalan ikuisen yksilöllisen hiukkasen, joka on kutsuttu palvelemaan häntä. Tämän maailmankatsomuksen ansiosta voi tuntea sukulaisuutta, veljellistä yhteyttä muiden monoteististen uskontojen kannattajien kanssa.
Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.
Tämä ontologinen lähtökohta merkitsee, että uskonnolliset identiteetit kuten “kristitty”, “hindu” tai “muslimi” nähdään sekundaarisina ja kontingentteina ilmiöinä, jotka liittyvät historiallisiin ja sosiaalisiin konteksteihin, eivät sielun perimmäiseen olemukseen. Näin vaishnava-filosofia edustaa universaalistista antropologiaa, jossa kaikki elävät olennot jakavat saman metafyysisen statuksen Jumalan ikuisina osasina (aṁśa).
Tämä periaate laajenee loogisesti myös uskonnolliseen moninaisuuteen. Mikäli Jumalan läsnäolo tunnistetaan jokaisessa elävässä olennossa, on johdonmukaista olettaa, että sama läsnäolo voi ilmetä myös erilaisissa uskonnollisissa traditioissa, vaikka niiden opilliset muodot ja käsitteelliset rakenteet poikkeaisivat toisistaan. Näin henkinen kypsyys ei ilmene ainoastaan henkilökohtaisena hurskautena, vaan kykynä havaita Jumalan toiminta ja merkitys myös oman tradition ulkopuolella.
Ihan samaa, sufilaisuus, islam , kristinusko tai mikä muu!
https://www.youtube.com/watch?v=OVmCGiNsX00&list=RDOVmCGiNsX
https://www.youtube.com/watch?v=sTHNveCLCJ4
https://www.youtube.com/watch?v=-EN5b1piGB0&list=RD-EN5b1piGB0&st
https://www.youtube.com/watch?v=m0wO-YMIc9I
Ongelma ei ole uskonto vaan käsitys siitä.
B.S.Swami, fyysikko:
Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.
Ihminen tuo vääristymiä uskontoon: ihminen vääristää alkuperäistä ilmoitusta - kirjoja kirjoitetaan uudelleen, tapahtuu paljon. Pidän tästä vertailusta: uskonto on käsi, joka osoittaa kuuhun. Käsi on uskonto, ja kuu, johon se osoittaa, on Luoja. Mitä uskonnollinen ihminen tekee? Sen sijaan, että hän katsoisi siihen suuntaan, johon käsi osoittaa, hän katsoo kättä. Näin tapahtuu, siinä on ongelma.
Jos uskonnolliset ihmiset katsoisivat samaan suuntaan, koska Jumala on yksi, ongelmia ei olisi. Jokaisella on oma erityinen tapansa kulkea kohti Häntä, ja se on hienoa.
Mutta koska kaikki katsovat kättä, uskonnolla on hajaannuttava vaikutus, joka jakaa yhteiskuntaa. Se on ongelma. Ei uskonnossa vaan tavassa, jolla uskonto koetaan. Tämän välttämiseksi meidän on siirryttävä muodosta olemukseen. Muoto säilyy, mutta korostamme olemusta, merkityksiä. Näin me teemme.
Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.
Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.
Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa itsensä kaikille.
Miksi? Koska Hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on, joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän Hänen luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.
Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.
https://www.youtube.com/watch?v=ckVYO9oI8vc&list=RDckVYO9oI8vc&start_radio=1
Jumala ja puolijumalat, mikä ero heidän välillä on
Ero on jonkin verran samanlainen kuin ero ”Jumalan” ja ”enkeleiden” välillä. Jumala on vain yksi (eri ilmenemismuodoissa), mutta enkeleitä on miljoonia.
Joku kysyi temppelin (alttarin) rakentamisesta kotiin, ja koska ilmeisesti hän haluaa palvoa Jumalaa (Krishnaa) eikä puolijumalia, tästä on syytä puhua.
Asia on niin, että monissa maailman uskonnoissa palvotaan puolijumalia, ja Jumalaa palvotaan hyvin harvoin. Ihmiset eivät tiedä, että he palvovat puolijumalia, he luulevat palvovansa Jumalaa. Toissijaisen maailman luojan palvominen on puolijumalan palvomista, hän ei ole jumala, vaan tavallinen kuolevainen, kuten me kaikki.
Muiden uskontojen edustajilla on harhaluulo, että "hindulaisuudessa" on monia jumalia. Itse asiassa näin ei ole.
On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa elementtien, luonnonilmiöiden ja elämän erilaisesta hallinnasta. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.
Puolijumalat. Keitä he ovat?
Puolijumalat ovat jivoja (sieluja) eli tavallisia eläviä olentoja, joille Jumala antaa valtuudet edustaa Itseään maailmankaikkeuden hallinnassa.
Ensimmäinen puolijumala on Brahma.
Kaikkiaan puolijumalia on kolmekymmentäkolme miljoonaa.
He asuvat universumin ylemmillä alueilla, joita kutsutaan Svargaksi eli paratiisiksi.
Puolijumala-sanan sanskritinkielinen vastine on deva tai devata. Srimad-Bhagavatamin mukaan ajatus siitä, että Krishna olisi puolijumala, on väärinkäsitys.
On vain yksi Jumala, mutta on monia muita voimakkaita eläviä olentoja, jotka ovat vastuussa erilaisista hallintotavoista. Heitä kutsutaan puolijumaliksi.
Kaikki puolijumalat ovat palvelijoita, jotka toteuttavat Korkeimman Herran käskyjä. Kaikkia puolijumalia tulisi kunnioittaa asianmukaisesti.
Termit sura tai deva (upa-deva) ovat peräisin Vedoista.
Käännös länsimaisille kielille on toinen asia.
Deva tarkoittaa Jumaluutta, ja sillä voidaan viitata sekä Korkeimpaan että Hänen kumppaneihinsa tässä maailmassa.
Analyyttisen mielen omaavan länsimaisen ihmisen on helpompi nähdä erottelu kuin samanaikainen erottelu ja ykseys.
Siksi meidän on helpompi hahmottaa termit Jumala ja puolijumala joksikin täysin erilliseksi kuin ymmärtää jumaluuden asteiden samanaikainen ykseys ja ero.
Puolijumalat (Shivaa lukuun ottamatta) ovat ihan tavallisia jivoja, jotka Krishna on valtuuttanut suorittamaan palveluksia maailmankaikkeuden hallinnoijina.
Upa-devat ovat samaa tattvaa, mutta pykälää alempana.
Se on kuin vanhempi ja nuorempi upseeri.
Devoja ja upa-devoja voi verrata arkkienkeleihin ja enkeleihin, mutta siihen ei ole tarvetta, sillä Veda-perinne on itsenäinen ja riippumaton.
Se ei tarvitse vertailuja, lisäyksiä ja terminologian lainauksia.
Emme palvo puolijumalia, mutta kunnioitamme heitä Jumalan edustajina aineellisessa maailmassa.
Jokaisella lukemattomalla universumilla on oma Brahmansa, Durgansa ja oma Shivansa. Maailmassa on miljoonia puolijumalia, mutta Jumala on vain yksi.
Siksi bhakta kunnioittaa puolijumalia Jumalan edustajina, mutta ei ylimpänä auktoriteettina.
Vain ne, jotka eivät tunne Jumalaa, pitävät puolijumalia ylimpinä hallitsijoina.
Bhakta kunnioittaa puolijumalia, mutta hän ei koskaan unohda, että Krishna on Korkein.
Puolijumalat ovat siis kaikille yhteisiä, mutta eri kulttuureissa heitä kutsutaan eri nimillä.
Esimerkiksi kysymys:
Mitä Vedat sanovat egyptiläisten jumalien panteonista. Onko mahdollista korreloida tietämystä muinaisista vedalaisista ja egyptiläisistä jumalista?
sivilisaatioiden ja sen, mitä tiedämme Egyptistä?
Ei ole olemassa egyptiläisiä tai vedalaisia jumalia.
Jumala on yksi kaikille, ja puolijumalat ovat myös kaikille yhteisiä.
Mutta eri kansojen käsitys niistä voi olla erilainen.
Tämä erityinen käsitys ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella kansalla olisi omat jumalansa.
Nimet voivat vaihdella ja ymmärryksen syvyys voi vaihdella, mutta eivät itse jumalat.
Mitä Vedat sanovat egyptiläisten jumalien panteonista. Onko mahdollista korreloida tietämystä muinaisista vedalaisista ja egyptiläisistä jumalista?
sivilisaatioiden ja sen, mitä tiedämme Egyptistä?
V. K. Prabhu vastaa:
Ei ole olemassa egyptiläisiä tai vedalaisia jumalia.
Jumala on yksi kaikille, ja puolijumalat ovat myös kaikille yhteisiä.
Mutta eri kansojen käsitys niistä voi olla erilainen.
Tämä erityinen käsitys ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella kansalla olisi omat jumalansa.
Nimet voivat vaihdella ja ymmärryksen syvyys voi vaihdella, mutta eivät itse jumalat.
Miksi on yksi Jumala, mutta monia uskontoja
Anonyymi-ap
2026-06-01 13:46:51
Ilmoita
Palautetaan poistettu viestiketju yhä uudelleen.
Muutama katkelma V. K. Prabhun tekstistään, paljon käännösvirheitä suomen kielellä, vain muutama katkelma eri kohdista.
Hän on toiminut kääntäjänä ja tulkkina japanin ja englannin kielten välillä.
Nykyisin hän toimii edelleen aktiivisesti filosofin ja filologin tehtävissä sekä on asiantuntija ja tiedemies useilla muilla tieteellisillä ja kulttuurisilla aloilla. Hän on edelleen myös japanin kielen filologi.
-------------------
Vedisen kalenterin mukaan elämme parhaillaan Kali-yugaa – henkisen rappeutumisen aikakautta. Tänä aikana uskonto menettää pitkälti olemuksensa eikä enää toimi käytännöllisenä henkisenä teknologiana. Useimmiten se muuttuu sentimentaaliseksi uskoksi, kirkkokunnaksi, rituaaliksi tai kansalliseksi perinteeksi. Monet ihmiset eivät enää koe uskontoa hyödylliseksi, vaan sietävät sitä menneisyyden jäänteenä tai inhimillisenä tunteellisuutena. Joskus uskonto jopa aiheuttaa konflikteja. Miksi se, minkä pitäisi johdattaa ihmiset yhteisen Isän luo ja ratkaista monia ongelmia, on itse muuttunut ongelmaksi?
Tämä on tapahtunut siksi, että papisto on suurelta osin menettänyt henkisen tiedon, ja perinteisistä uskonnollisista instituutioista on tullut materialistisia, enemmän yhteiskunnallisia ja poliittisia organisaatioita muistuttavia. Tällaisessa ilmapiirissä erilaiset näennäishenkiset opit kukoistavat.
Lähes jokainen ajatteleva ihminen on esittänyt kysymyksen: ”Miksi Jumala on yksi, mutta uskontoja on monia?” Onko Jumalan näkökulmasta outoa sallia tällainen moninaisuus, joka usein synnyttää vihamielisyyttä ihmisten välille?
Elämme maailmassa, jossa vallitsevat yhtenäiset fyysiset lait. Olisi loogista olettaa, että myös henkimaailmassa on yhtenäiset lait. Miksi henkisissä perinteissä on kuitenkin niin paljon eroja ja ristiriitoja?
Tähän on sekä ulkoisia että sisäisiä syitä. Ulkoisia syitä ovat etniset, kulttuuriset, maantieteelliset ja kielelliset erot, joissa maailman uskonnot ovat kehittyneet. Kuten valkoinen valo jakautuu prisman läpi kulkiessaan spektriksi, samoin yksi uskonto saa erilaisia muotoja heijastuessaan tämän maailman olosuhteiden läpi. Siksi on luonnollista, että eri perinteiden ihmiset käyttävät erilaisia termejä, pukeutuvat eri tavoin ja suorittavat erilaisia rituaaleja. Lisäksi toimii ”rikkinäisen puhelimen” periaate: viesti vääristyy sukupolvelta toiselle siirtyessään, ja ajan myötä muutokset heijastuvat ulkoiseen muotoon.
Jopa suurten uskontojen sisällä tapahtuu ajan kuluessa jakautumista ja syntyy uusia suuntauksia. Tämä johtuu sisäisistä syistä, kuten ihmisten erilaisesta sisäisestä kulttuuritasosta ja motiiveista, joiden vuoksi he kääntyvät Jumalan puoleen. Samassa perinteessä eri ihmisillä voi olla erilaisia motiiveja, mikä johtaa muutoksiin filosofiassa ja käytännöissä ja myöhemmin erillisten suuntausten syntyyn. Tämä prosessi on väistämätön.
Krishna, Mooses, Buddha, Kristus ja Muhammad puhuivat eri aikoina ja eri paikoissa ihmisille, joilla oli erilainen ymmärryksen taso. Siksi samat totuudet täytyi esittää eri tavoin ajan, paikan ja olosuhteiden mukaan. Jos esimerkiksi laite toimii 110 voltilla ja se kytketään ilman muuntajaa 220 volttiin, se palaa. Samoin aurinko ei nouse suoraan zeniittiin, vaan vähitellen. Koulutuksessa aloitteleville annetaan perusasioita ja edistyneemmille syvällisempää tietoa. Oppikirjat eri tasoille eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan muodostavat yhden järjestelmän eri tasot. Samalla tavoin henkinen tieto mukautetaan ihmisen tasolle, jotta vältetään ”ylikuormitus”. Myös ihmisten tarpeet ovat erilaisia: joku tarvitsee vain perustason ymmärrystä, toinen syvällistä tietoa. Siksi jotkin uskonnot tarjoavat yksinkertaisen tavan lähestyä Jumalaa, kun taas toiset johdattavat syvälle henkiseen todellisuuteen.
Tähän on sekä ulkoisia että sisäisiä syitä. Ulkoisia syitä ovat etniset, kulttuuriset, maantieteelliset ja kielelliset erot, joissa maailman uskonnot ovat kehittyneet. Kuten valkoinen valo jakautuu prisman läpi kulkiessaan spektriksi, samoin yksi uskonto saa erilaisia muotoja heijastuessaan tämän maailman olosuhteiden läpi. Siksi on luonnollista, että eri perinteiden ihmiset käyttävät erilaisia termejä, pukeutuvat eri tavoin ja suorittavat erilaisia rituaaleja. Lisäksi toimii ”rikkinäisen puhelimen” periaate: viesti vääristyy sukupolvelta toiselle siirtyessään, ja ajan myötä muutokset heijastuvat ulkoiseen muotoon.
Jopa suurten uskontojen sisällä tapahtuu ajan kuluessa jakautumista ja syntyy uusia suuntauksia. Tämä johtuu sisäisistä syistä, kuten ihmisten erilaisesta sisäisestä kulttuuritasosta ja motiiveista, joiden vuoksi he kääntyvät Jumalan puoleen. Samassa perinteessä eri ihmisillä voi olla erilaisia motiiveja, mikä johtaa muutoksiin filosofiassa ja käytännöissä ja myöhemmin erillisten suuntausten syntyyn. Tämä prosessi on väistämätön.
Krishna, Mooses, Buddha, Kristus ja Muhammad puhuivat eri aikoina ja eri paikoissa ihmisille, joilla oli erilainen ymmärryksen taso. Siksi samat totuudet täytyi esittää eri tavoin ajan, paikan ja olosuhteiden mukaan. Jos esimerkiksi laite toimii 110 voltilla ja se kytketään ilman muuntajaa 220 volttiin, se palaa. Samoin aurinko ei nouse suoraan zeniittiin, vaan vähitellen. Koulutuksessa aloitteleville annetaan perusasioita ja edistyneemmille syvällisempää tietoa. Oppikirjat eri tasoille eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan muodostavat yhden järjestelmän eri tasot. Samalla tavoin henkinen tieto mukautetaan ihmisen tasolle, jotta vältetään ”ylikuormitus”. Myös ihmisten tarpeet ovat erilaisia: joku tarvitsee vain perustason ymmärrystä, toinen syvällistä tietoa. Siksi jotkin uskonnot tarjoavat yksinkertaisen tavan lähestyä Jumalaa, kun taas toiset johdattavat syvälle henkiseen todellisuuteen.
Kuten valkoinen valo jakautuu prisman läpi kulkiessaan spektriksi, samoin yksi uskonto saa erilaisia muotoja heijastuessaan tämän maailman olosuhteiden läpi.
Tarkastellaan uskontoa kolmesta näkökulmasta: kirkkokuntana, Jumalaan suuntautumisena ja sielun tarpeena.
Ensimmäinen näkökulma – uskonto kirkkokuntana – liittyy usein kansallisuuteen. Koska kansat eroavat toisistaan ulkoisesti, tällainen pinnallinen suhtautuminen johtaa usein konflikteihin. Fanatisoituneet ihmiset kiinnittyvät ulkoisiin muotoihin ja pitävät muita väärässä olevina. Esimerkkejä tästä ovat konfliktit protestanttien ja katolilaisten välillä Pohjois-Irlannissa, ortodoksien ja muslimien välillä Serbiassa sekä hindujen ja muslimien välillä Pohjois-Intiassa. Tällä tasolla ihmiset näkevät vain ulkoiset erot.
Tällaisten ristiriitojen vuoksi monet kääntyvät pois uskonnosta tai yrittävät harjoittaa henkistä elämää ilman perinteitä, mikä on kuitenkin vaikeaa. Muoto ei ole tärkein, mutta se auttaa ymmärtämään sisältöä – kuten lasi auttaa juomaan vettä.
Toinen näkökulma on uskonto suhteena Jumalaan, eli ihmisen sisäinen motivaatio. Motiiveja on kolme pääryhmää:
halu saada aineellisia hyötyjä
halu vapautua aineellisesta maailmasta
halu kehittää rakastava suhde Jumalaan
Ensimmäisessä ryhmässä Jumala on väline, ei päämäärä. Toisessa ryhmässä etsitään vapautusta ja rauhaa. Kolmannessa ryhmässä pyritään rakkauteen Jumalan kanssa. Nämä motiivit voivat esiintyä missä tahansa uskonnossa.
https://www.youtube.com/watch?v=iBd1r5VOK2c
https://keskustelu.suomi24.fi/t/6057988/mita
https://www.youtube.com/watch?v=961ihcx4PoQ&list=RD961ihcx4PoQ&s
Uskonto, hengellisyys tai uskonnottomuus on jokaiselle henkilökohtainen asia. Joku löytää rauhan sufilaisuudesta, toinen islamista, kolmas kristinuskosta ja joku muu buddhalaisuudesta tai omasta tavastaan ymmärtää elämää.
Ehkä tärkeintä ei olekaan vain se, mihin uskoo, vaan myös se, miten kohtelee muita ihmisiä: rakkaudella, myötätunnolla ja kunnioituksella.
Eri polkuja, mutta yhteinen kaipuu merkitykseen, rauhaan ja rakkauteen.
Ei ole olemassa oikeaa tai väärää uskontoa
https://en.wikipedia.org/wiki/Saccidananda_Ashram
Saccidananda Ashramin perustivat vuonna 1950 kaksi ranskalaista pappia: Jules Monchanin, joka otti myöhemmin nimekseen Parma Arupi Anananda (”Hengen ylin ilo”), ja Henri le Saux, joka otti myöhemmin nimekseen Abhishiktananda (”Kristuksen autuus”).[1][2][3] Le Saux oli myös benediktiinimunkki. [4] He kirjoittivat yhdessä ashramistaan kirjan nimeltä *An Indian Benedictine Ashram* (Monchanin & le Saux 1951), joka julkaistiin myöhemmin uudelleen nimellä *A Benedictine Ashram*
https://en.wikipedia.org/wiki/Saccidananda_Ashram
https://www.facebook.com/SaccidanandaShantivanam/photos/
https://ritrit.com/en/directory/saccidananda-ashram
https://www.youtube.com/@saccidanandaashramnarsingh4424/about
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRjMN0vrufaGh1WwgJpG6tx6IPjZQiim3sUnzzouCKDs2Vq6IBdHn65lYo&s=10
https://www.shantivanamashram.com/
Tervetuloa SACCIDANANDA ASHRAMiin
Toinen Vatikaanin kirkolliskokous totesi julistuksessaan ”Ei-kristillisistä uskonnoista”, että ”kirkko ei hylkää mitään, mikä on totta ja pyhää näissä uskonnoissa”, ja kannusti katolilaisia ”tunnustamaan, säilyttämään ja edistämään niiden hengellisiä ja moraalisia arvoja sekä sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja”. Tämän ohjeen mukaisesti vuonna 1969 pidetyssä All India Seminar -seminaarissa, johon osallistuivat koko hierarkia ja edustajat koko Intian katolisesta kirkosta, puhuttiin ”Intian uskonnollisen perinteen totuuden, hyvyyden ja kauneuden rikkaudesta” ”Jumalan lahjana kansallemme muinaisista ajoista lähtien”. Seminaarissa tuotiin esiin tarve liturgialle, joka on ”läheisesti yhteydessä Intian kulttuuriseen perinteeseen”, ja teologialle, jota ”eletään ja pohditaan Intian hengellisen perinteen elintärkeässä kontekstissa”. Erityisesti tuotiin esiin tarve luoda aitoja munkkielämän muotoja, jotka ovat sopusoinnussa kirkon parhaiden perinteiden ja Intian hengellisen perinnön kanssa.
Jumalan Intialle antamista lahjoista suurimpana pidettiin sisäisyyttä: tietoisuutta Jumalan läsnäolosta jokaisen ihmisen ja jokaisen luodun sydämessä, jota edistetään rukouksella, meditaatiolla, kontemplatiivisella tieteellä, joogan ja sanyasan harjoittamisella. ”Nämä arvot”, sanottiin, ”kuuluvat Kristukselle ja ovat positiivinen apu aidossa kristillisessä elämässä”. Tämän seurauksena sanottiin: ”Olisi perustettava ashrameja, joissa eletään aitoa kristillistä hengellisyyttä, ja ne olisi avattava myös ei-kristityille, jotta he voisivat kokea aitoa kristillistä yhteyttä.” All India Seminarin ohjeiden mukaisesti ashramimme tavoitteena on tuoda kristilliseen elämään intialaisen hengellisyyden rikkaudet, jakaa se syvällinen kokemus Jumalasta, joka sai alkunsa Vedoista, kehittyi Upanishadeissa ja Bahagavad Gita -teoksessa ja on periytynyt meille nykypäivään jatkuvan viisaiden ja pyhien miesten ja naisten ketjun kautta. Toivomme, että tämän aidon kristillisen elämän kontekstissa eletyn Jumalan kokemuksen avulla voimme auttaa aidon intialaisen kristillisen liturgian ja teologian kasvussa.
https://www.shantivanamashram.com/
Shantivanam-ashram on ashram, jonka visiona on olla eri perinteiden ja kulttuurien kohtaamispaikka, erityisesti perustajiemme visiona. Paikka, jossa itä ja länsi kohtaavat. Ashram onkin aina mukana hindulaisuuden, kristinuskon, islamin, jainalaisuuden ja monien muiden uskontojen välisessä vuoropuhelussa edistääkseen rauhaa ja harmoniaa maailmassa. Järjestämme vuosittain kaksi kokousta, yhden 21. syyskuuta maailman rauhanpäivänä ja toisen tammikuussa. Paavi Franciscus korosti, että ”todellinen avoimuus tarkoittaa pysymistä lujana omissa syvimmissä vakaumuksissaan ja siten avoimuutta ymmärtää muita”. Käymme myös ekumeenista vuoropuhelua eri kirkkojen kanssa.
erilaiset uskonnolliset järjestelmät on luotu Jumalan toimesta vain siksi, että ne tarjoaisivat mahdollisuuden hengelliseen kehitykseen kaikille lukemattomille elävien olentojen lajeille maailmankaikkeudessa.
Totuus ei ole vain yhdessä, kahdessa tai kolmessa uskonnossa, ei, se on kaikissa perinteissä, muuten niitä ei olisi olemassa. Totuus on yksi kaikille, jokainen perinne on oikeutettu eikä mikään niistä ole tarpeeton.
Vapaan tahtonsa mukaan jokainen voi valita perinteen, joka sopii hänen tämänhetkisen ymmärryksensä tasolle.
Niin kauan kuin olet itse vielä polulla, et voi tuomita muiden polkua. Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi, ja jos kyseenalaistat toisten oikeuden totuuteen, menetät oman oikeutesi totuuteen.
J. Favors
Monet ihmiset suhtautuvat nykyään uskoon lahkolaisena, ikään kuin Jumala kuuluisi vain heidän valitsemalleen ryhmälle tai uskonnolle.
Pseudo-uskonnollisuuden ja eripuraisuuden kannattajien vääristynyt käsitys uskonnosta ei edistä ihmiskunnan kehitystä ja henkistä kehitystä riippumatta siitä, onko ilmiöt puettu nationalismin, rasismin, sovinismin tai uskonnollisen suvaitsemattomuuden vaatteisiin. Loppujen lopuksi on vain yksi Jumala ja yksi uskonto.
Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista. Silloin he voivat tulla toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa ilman tuomiota siitä, että kaikki muut joutuvat helvettiin.
Uskonnollisten perinteiden väliset erot ovat väistämättömiä - muuten ei olisi olemassa erilaisia uskontoja. Tämä on niiden arvo: ihmiset, joilla on erilaiset uskonnolliset tarpeet, tarvitsevat erilaisia uskonnollisuuden muotoja, ja todennäköisesti siksi Jumala antaa erilaisia uskonnollisia järjestelmiä.
Jokaisessa uskonnossa on joitakin hämmästyttäviä oivalluksia, ilmestyksiä. Ongelmana on vain yksi asia: koska uskonnollisissa perinteissä on ihmisen tietämättömyyttä, jokainen uskonnollinen perinne väittää, että sillä on vain Totuus. Ja kun kuulette näitä asioita, teidän on ymmärrettävä, että tämä on jo aineellisen tietoisuuden vaikutusta, tietämättömyyden vaikutusta.
Jokaisessa Pyhässä Kirjoituksessa on valtava energialataus, joka pakottaa ihmisen muuttamaan elämäänsä.
Ilman tätä energiaa kukaan ei kykenisi voittamaan karman hitautta ja irtautumaan aineen kahleista.
Pyhien kirjoitusten sanat sisältävät totuuden, joka on niin kiireellinen ja vaativa, että ihmisen on lähes mahdotonta vastustaa tuon totuuden voimaa.
Energialataus on siis Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissakin Kirjoituksissa.
Ikuisuuden kaunis muoto on vangittu Koraanin säkeisiin, Evankeliumin sanoihin ja Vedojen hymneihin.
--------------
B.V. Goswamin tekstistä.
Uskontojen välinen vuoropuhelu
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQ8EsE0zb9v6SzHaHPqKvsNjxDSeJNxOEKjFyjZ_oUwzYkMfojgImlNIShujni318OxXA3SLDu8bx5jq8unZ2X_huiPrODOo8TRqF2NOQs&s=10
Nostra aetate on katolisen kirkon Vatikaanin II kirkolliskokouksen (1965) julistus, joka käsittelee kirkon suhdetta muihin uskontoihin. Asiakirja korostaa:
kaikkien ihmisten yhteistä alkuperää ja ihmisarvoa
kunnioitusta ja vuoropuhelua muiden uskontojen kanssa (erityisesti hindulaisuus, buddhalaisuus, islam ja juutalaisuus)
juutalaisvastaisuuden ja kaiken uskonnollisen vihan tuomitsemista
rauhan, ymmärryksen ja yhteistyön edistämistä eri uskontojen välillä
"Nostra aetate": a milestone. 28 October 1965 – 28 October 2025.
https://www.youtube.com/watch?v=aeLaZRJrrW8
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQ8EsE0zb9v6SzHaHPqKvsNjxDSeJNxOEKjFyjZ_oUwzYkMfojgImlNIShujni318OxXA3SLDu8bx5jq8unZ2X_huiPrODOo8TRqF2NOQs&s=10
Monet ihmiset suhtautuvat nykyään uskoon lahkolaisena, ikään kuin Jumala kuuluisi vain heidän valitsemalleen ryhmälle tai uskonnolle.
Totuus ei ole vain yhdessä, kahdessa tai kolmessa uskonnossa, ei, se on kaikissa perinteissä, muuten niitä ei olisi olemassa.
Totuus on yksi kaikille, jokainen perinne on oikeutettu eikä mikään niistä ole tarpeeton.
Vapaan tahtonsa mukaan jokainen voi valita perinteen, joka sopii hänen tämänhetkisen ymmärryksensä tasolle.
Oppikirjat eri tasoille eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan muodostavat yhden järjestelmän eri tasot. Samalla tavoin henkinen tieto mukautetaan ihmisen tasolle, jotta vältetään ”ylikuormitus”. Myös ihmisten tarpeet ovat erilaisia: joku tarvitsee vain perustason ymmärrystä, toinen syvällistä tietoa. Siksi jotkin uskonnot tarjoavat yksinkertaisen tavan lähestyä Jumalaa, kun taas toiset johdattavat syvälle henkiseen todellisuuteen.
Totuuden täydellisyys ja ihmisen kyky ymmärtää totuutta ovat eri asioita.
Ihminen voi vastaanottaa vain osan tiedosta, tulkita sitä omista lähtökohdistaan ja silti edetä kohti syvempää ymmärrystä.
Aiemmin käytettiin termiä vimāna, kun taas nykyään puhutaan UFOista. Ne ovat yksi ja sama asia.