Elämäni ei ole enää elämisen arvoista ja minun täytyisi todella tehdä asialle muutos..but how?
En osaa hankkia kavereita, enkä oikeastaan osaa yhtään mitään. Ketään ihmistä en saa lähelleni.
Muutosta olen yrittänyt tehdä jo muutaman vuoden, mutta tuloksetta, olen aina yksin. Liian moni ihminen on ollut minusta kiinnostunut, mutta en osaa kuin ajaa heidät kauas pois. Aika järjetöntä, eikö? Olen miettinyt mikä ihme mua vaivaa.... ..
Oli muuten kiva kertoa ihmisille mitä tein lomalla -->olin kotona-->ja taas kotona-->ja kotona. Kavereita mulla ei ole yhtäkään, eikä yksin tule tehtyä yhtikäs mitään. Viime viikolla yksi poika bussissa, joka istui penkkirivin edelläni, vilkuili koko ajan ja välillä katsoi pitkään. Mutta mitäs minä tein.. No tietenkin pelästyin ja katsoin vain ikkunasta ulos kuin en huomaisikaan. Jälkeenpäin vitutti niin suunnattomasti, bussissa ajatuksissani pyöri ''kato nyt sitä takas, sun on pakko'', mutta ei onnistunut. Näin käy aina.
Okei, tän ei ollut tarkoitus olla mikään itsesääliviesti, vaan kysyisin teidän neuvoja miten pääsisin edes pikkuhiljaa oikeasti haluaani lopputulokseen, eli uskaltaisin tutustua ihmisiin. Se ei ole niin yksinkertainen homma ''lähde ulos ja puhu jollekkin mukavan tuntuiselle ihmisille''
En osaa hankkia kavereita, enkä oikeastaan osaa yhtään mitään. Ketään ihmistä en saa lähelleni.
Muutosta olen yrittänyt tehdä jo muutaman vuoden, mutta tuloksetta, olen aina yksin. Liian moni ihminen on ollut minusta kiinnostunut, mutta en osaa kuin ajaa heidät kauas pois. Aika järjetöntä, eikö? Olen miettinyt mikä ihme mua vaivaa.... ..
Oli muuten kiva kertoa ihmisille mitä tein lomalla -->olin kotona-->ja taas kotona-->ja kotona. Kavereita mulla ei ole yhtäkään, eikä yksin tule tehtyä yhtikäs mitään. Viime viikolla yksi poika bussissa, joka istui penkkirivin edelläni, vilkuili koko ajan ja välillä katsoi pitkään. Mutta mitäs minä tein.. No tietenkin pelästyin ja katsoin vain ikkunasta ulos kuin en huomaisikaan. Jälkeenpäin vitutti niin suunnattomasti, bussissa ajatuksissani pyöri ''kato nyt sitä takas, sun on pakko'', mutta ei onnistunut. Näin käy aina.
Okei, tän ei ollut tarkoitus olla mikään itsesääliviesti, vaan kysyisin teidän neuvoja miten pääsisin edes pikkuhiljaa oikeasti haluaani lopputulokseen, eli uskaltaisin tutustua ihmisiin. Se ei ole niin yksinkertainen homma ''lähde ulos ja puhu jollekkin mukavan tuntuiselle ihmisille''
Vastaukset 5
Vanhimmat
www.kavereita.net
en tiedä mikä auttas, mutta mikä ton biisin nimi on mis lauletaan hiljaa jotain että" and what can I do.."
Hmm. Tuo on hankalaa, jos et kerta pysty tahdonvoimallakaan kääntämään katsettasi toiseen ihmiseen. Miten, luuletko että voit itse aloittaa katselun? Siis että sinun ei tarviis katsella jotain ihmistä takasin vaan että voit vaan vilkuilla jotain ihmistä ja vaikkapa hymyillä. Sillonkin voisit yrittää niin, ettet edes ajattele että "tuosta mulle pitää tulla poikaystävä" vaan ihan harjoittelun vuoksi. Niin saat piristettyä jonkun toisen päivää, mutta samalla omaasi, kun saat aikaseksi jotain - vaikkapa "vain" katseen.
Kun sitten oot opetellu katsomaan satunnaisia ihmisiä, voit pikkuhiljaa yrittää siirtyä näihin ihmisiin, jotka vilkuilevat sinua. Yritä vaikka psyykata itseäsi lupaamalla itsellesi palkkio jostain katseesta. Jokin sellainen palkkio minkä vuoksi kannattaakin tehdä jotain. Toinen mikä voisi auttaa, on se että ei kai se ihminen sinua muuten katselisi kuin sen vuoksi että pitää sinua kivannäköisenä :) Etenkin kun monikin on ollut susta kiinnostunut. Kehitä pikkuhiljaa itsetuntoa näillä keinoin, ja muista iloita jokaisesta onnistumisesta ja jos epäonnistut yrityksessäsi: yritä ottaa oppia. Mikä meni pieleen? Miksi en kyennyt? Jos syy on pelko - miten pelon saa pois, ja miksi pelätä? Jos syy on itsetunnon puute - miksi minulla on huono itsetunto, miten voin parantaa sitä?
Niin ja jos haluat, niin mailaa osoitteeseen: [email protected]. Haluaisin mielellään kirjoittaa kanssas ja yrittää olla enemmänkin avuksi :)
Ota pari ryyppyä, näin sain itse ainakin säpinää elämään.
Mul oli vähä sama tilanne kunnes: löysin netistä rakkaani,tytön josta pystyin vain haaveilemaan.
Olemme jo kihloissa nykyään.