Jos eron jälkeen äiti haluaa muuttaa lapsineen kauas (noin 500km) entisestä miehestään ja lapsien isästä niin onko tämä mahdollista? mies sanoo ettei käy, että lapsia ei viedä niin pitkälle. onko olemassa joku säädös tästä?
Lapset tapailee isäänsä kaksi kertaa kuussa, tapaamiset järjestyisi muuton jälkeenkin, tosin ehkä harvemmin.
Lapset tapailee isäänsä kaksi kertaa kuussa, tapaamiset järjestyisi muuton jälkeenkin, tosin ehkä harvemmin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta ei mitenkään järkevää. Äly karannut, hoh hoijaa... En kyllä itse voisi tehdä tuollaista "palvelusta" lapsille. Tapaamiset vähenevät ja rajusti ja se ei ole hyvä erityisesti lasten kannalta. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin - myös eron jälkeen.
Yhteishuoltajuudessa myös toisen - etävanhemman mielipidettä kuunnellaan ja häntä pitää kuulla kaikissa lapsia koskevissa asioissa.
Neuvoisin äitiä jättämään lapset isälle ja hän aikuisena voi sitten matkustaa tapaamaan lapsia - sieltä 500km takaa...
Isä on perustanut uuden perheen jo ja nyt äiti tekisi samoin ja haluaisi muuttaa uuden miehen lähelle, tai siis saman katon alle.
Niin, ja lapset ei ole olleet halukkaita koskaan tapaamisiin isänsä kanssa, puoliväkisin viedään aina.
Entäs sitten sellainen mahdollisuus että äiti vie lapset puoliväliin, parisataa kilsaa ja isä tulee vastaan? Tai sitten lapset kävisivät vaikkapa kerran kuussa isällään ja olisivat kauemmin?
Lapset siis rakastavat luonnostaan vanhempiaan ja haluavat pitää heidät molemmat, niin uskomattomalta ja todellisuuden vastaiselta kuin se avioeroon ajautuneesta puolisosta saattaa kuulostaakin.
Suomen perustuslaki takaa oikeuden vapaasti valita asuinpaikka Tasavallassa, eikä entisellä puolisolla ole tähän painostuskeinoja. Edes avioliitto ei velvoita asumaan saman katon alla. Lapset voivat pitää yhteyttä toiseen vanhempaansa myös puhelimitse ja kirjeitse ja sähköpostin välityksellä, eikä heidän aina tarvitse kohdata kasvokkain.
Molemmilla vanhemmilla on lain mukaan vastuu huolehtia siitä että tapaamiset toteutuvat, siten myös sillä osapuolella jonka johdosta tapaamiset vaikeutuvat on suurempi velvollisuus jatkossa osallistua matka- yms. kuluihin joita tapaamisista jatkosta sytyy enemmän.
Toiselle paikkakunnalle muuttaminen on siis täystin mahdollista eikä sinällään vaadi toiselta lupaa, tms. Tosin toinen vanhemmista voi tällöin hakea huoltajuutta itselleen ja jättää oikeuden harkittavaksi olisiko lasten parempi jatkaa elämää vanhalla paikkakunnalla, esim. koulujen ja kavereiden säilyesssä.
Käytännössä siis suoria juridisia säädöksiä ei löydy ja on mahdollista kun lähivanhempi vain huomioi korostuvan vastuunsa tapaamisten mahdollistamisesta jatkossakin.