Keksi minulle iskurepliikkejä.
Minä en osaa muuta kuin vapisevin huulin:
- Anteeksi, käykö neiti täällä usein?
Minä en osaa muuta kuin vapisevin huulin:
- Anteeksi, käykö neiti täällä usein?
auttele vähän
olen ujo vanhapoika
15922
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Viestisi sisälsi aimo annoksen huumoria, niin, että mihis niitä iskurepliikkejä sitten tarvisitkaan?
Mut nyt tää likka lähtee maate, hitaasti mataa taas tämä keskusteluareena. Hyv yöt :)
Kuten sinä.
Jumala ei varmaan panis pahakseen, jos veisin yhden hänen enkeleistään kahville, sopisiko sinulle nyt heti? ;)
jumala ei varmaan panis pahakseen, jos veisin yhden hänen enkeleistään tauolle, eihän sinulla jää nyt mikään pahasti kesken? (enkelinteot) :)
varmaan ihan napakka
Kiitos vain.
Kyllä melkein alkaisi sopia.Olipas suloista.Oletko ihan itse keksinyt?
Iskurepliikit voit unohtaa kokonaan. Niitä ei ole olemassa,,, Riittää kun pyydät hänet tanssimaan ja jos et osaa tanssia, pyydä hänet vain keinumaan. loppu sujuu sitten ihan itsestään´... tee aloite, mutta älä makeile. se tehoaisi ainakin minuun. muista naisista en tiedä.
Esität asiasi kohteliaasti neidille tähän tapaan.
Anteeksi neiti minulla olisi pikkuinen huoli, kun naitattaapi, voisitteko lainata huuliasi?
En takaa onnistumista, mutta varmaan korvapuusti on taattu:))
liian ratikaali alotus, ehkä..:)
Hieno iskurepliikki mettäläisellä !
Seuransaanti saattaapi vähän takkuilla, mutta makeat naurut annoit meikäläiselle, kiitos siitä
mikähän se Nokian kurssi mahtoi olla eilen, jäi tarkistamatta.
Jos ujo vanhapoika ei näillä neuvoilla naista saa iskettyä, niin vika on naisessa :)
kysyä myös sen ehkä jo hieman kulahtaneen kysymyksen, "Anteeksi olemmekohan tavanneet jossain, tunnut jotenkin niin tutulta"
:)
Sinuttele tai rouvittele,, mieluummin
ja jos olet ujo vanhapoika..suosittelisin aloittamaan rouvapuolelta....muutenkin
Kysääse notta: "Pääseekö sulhaaseks?" Niin itte aikoonani tein ja aina oli likkakavereeta. Ei mitään sen kummempia hienosteluja, kyllä tytööt sitte sanoo suorahan ku suorahan kerran kysyykin. Kerran yks likka pikkuusen vissihin epääli ku kysyy minulta jotta, oliiskos susta siihen hommahan. No pakkohan mun oli alakaa kehumahan siinä sitte ittiäni, puhua lorsasin sille ummet ja lammet. Uskoo se sitte ja sanoo jotta jos kaikki tuo on totta niin sähän ookki ihan paras maharollinen sulhaanen. Siinä oikiasti käviki sitte lopuuksi niin notta se tyttö mua veikin, sen luona ne oli "apajat" Se oli sellaanen kuumaverinen, nukkuu aitaas vielä marraskuus, vaikka oli lunta ja pakkaasia. Se asuu mummasa kans ja viikonloppuusin aina tavattihin. Viikolla sille piti tietysti kirijoottaa, se oli taas sitte lauantai-ilta ku ajaa lenoottelin sille friioohin. Se kysääs minulta siinä tuvaas jotta, onko sun näläkä? Sanoon että en ny tierä muutaku rakkauren-näläästä, vaikka eihän se voileipäkään tietysti syömättä jäis. Se sanoo notta tee ittelles voileipä, kaapiis on leipää ja jääkaapiis maitoa ja voita. Aloon tekemähän ja leikkasin pitkällä veittellä oikeen komian viipalehen ja avaasin sen jääkaapin oven jotta otan sitä voita sieltä. Niin kyllä siellä voita ja maitoaki oli, mutta oli siellä muutaki. Siellä jääkaapiis oli kaikki mun kirijoottamat kirijehet nätiis nipuus. Sanoon sille ku siitä hölömistyneenä selevisin ja sain äänehen jotta, et sitte oo parempaa paikkaa noolle kirijeille keksiny? Se sanoo jotta soon paras maharollinen paikka, ne on siellä jäähtymäs. Oli se eläväänen ja nauravaanen tyttö, yksi tuhannestakuuresta.