Aiomme mennä salaa naimisiin. Paikalle tulee vain paras ystäväni ja hänen miehensä todistajaksi. Mielestäni naimisiinmeno on kahden ihmisen välinen asia, eikä se kuulu kellekään muulle.
Joskus haaveilin suurista kirkkohäistä, mutta enää en. Ensinnäkin kaikki häät, joissa olen ollut joko tarjoilijana tai vieraana, ovat olleet ihan samanlaisia, eikä niissä ole ollut mitään hohtoa, kaikki menee täysin identtisellä kaavalla. En vaan pidä häistä. Toiseksi minulla ei ole oikeastaan sellaisia omia sukulaisia joita paikalle haluaisin ja mieheni sukulaisten kanssa en tule toimeen. Haluaisin omat vanhempani paikalle, mutta siinä on se ongelma, että jos he tulevat, niin sitten koko kylä tietää asiasta välittömästi. Toisaalta olen miettinyt sitä, että naimisiinmeno on kuitenkin niin iso juttu, että sitten kun olen siinä alttarilla, niin tuleeko äitiä ja isää ikävä... Ja siinä vaiheessa on turha enää katua, että en pyytänyt heitä paikalle.
Meidän kohdallamme naimisiinmeno on vain sopimus, olemme olleet yhdessä yksitoista vuotta ja nyt kun omaisuutta on hankittu, on se yksinkertaisin tapa varmistaa perintö- ym. asiat. Lapsia ei ole vielä.
En halua alkaa järjestellä mitään ihmeellisyyksiä, mieheni kolmekymppisten järjestelemiseenkin meni aikaa yli vuosi! Isojen häiden järjestelemiseen tarvitsisin varmaan viisi vuotta, että saisin niistä sellaiset kuin haluan. Ja mielestäni häähössötys on ihan joutavaa, mietitään pannaanko hääkarkit tulitikkurasiaan vai tyllipussiin ja mikä kulunut värssy siihen kirjoitetaan...
Älkää te häähullut nyt loukkaantuko, kyllä ymmärrän niitäkin, jotka haluavat häistä hössöttää ja olla sen päivän prinsessana! Se ei vaan ole mun juttu.
Joskus haaveilin suurista kirkkohäistä, mutta enää en. Ensinnäkin kaikki häät, joissa olen ollut joko tarjoilijana tai vieraana, ovat olleet ihan samanlaisia, eikä niissä ole ollut mitään hohtoa, kaikki menee täysin identtisellä kaavalla. En vaan pidä häistä. Toiseksi minulla ei ole oikeastaan sellaisia omia sukulaisia joita paikalle haluaisin ja mieheni sukulaisten kanssa en tule toimeen. Haluaisin omat vanhempani paikalle, mutta siinä on se ongelma, että jos he tulevat, niin sitten koko kylä tietää asiasta välittömästi. Toisaalta olen miettinyt sitä, että naimisiinmeno on kuitenkin niin iso juttu, että sitten kun olen siinä alttarilla, niin tuleeko äitiä ja isää ikävä... Ja siinä vaiheessa on turha enää katua, että en pyytänyt heitä paikalle.
Meidän kohdallamme naimisiinmeno on vain sopimus, olemme olleet yhdessä yksitoista vuotta ja nyt kun omaisuutta on hankittu, on se yksinkertaisin tapa varmistaa perintö- ym. asiat. Lapsia ei ole vielä.
En halua alkaa järjestellä mitään ihmeellisyyksiä, mieheni kolmekymppisten järjestelemiseenkin meni aikaa yli vuosi! Isojen häiden järjestelemiseen tarvitsisin varmaan viisi vuotta, että saisin niistä sellaiset kuin haluan. Ja mielestäni häähössötys on ihan joutavaa, mietitään pannaanko hääkarkit tulitikkurasiaan vai tyllipussiin ja mikä kulunut värssy siihen kirjoitetaan...
Älkää te häähullut nyt loukkaantuko, kyllä ymmärrän niitäkin, jotka haluavat häistä hössöttää ja olla sen päivän prinsessana! Se ei vaan ole mun juttu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä sitten kuitenkin, että olette päässeet sopimukseen asiasta, että siis tuleva miehesikin on valmis menemään salaa naimisiin. Voi kuinka itsekin tahtoisin sitä! Mutta mieheni välttämättä haluaa paikalle 5 lähintä perheenjäsentään, joten joudun siksi kai kutsumaan omianikin, koska siitähän räjähdys syntyisi, jos oma perhe saisi tietää, että toinen puoli oli paikalla, mutta ne eivät. Mutta kun oma perhetilanteeni on niin tulenarka, on alkoholistia sun muuta häiriintynyttä, niin en todellakaan haluaisi sitä mahdollisuutta, että he päiväni pilaavat! Eli meillä kai ei häitä sitten tulekaan, vaikka pää puhki asiaa vatvotaan. Mieheni ei halua maistraatissakaan naimisiin, vaan jotain vähän enemmän, vaikkei isoja kirkkohäitä kumpikaan meistä halua. Ne on karseita ja inhoan olla huomion keskipisteenä.
Niin että ole nyt onnellinen, että olette asioista yhtä mieltä ja pitäkää ihanat, omannäköisenne häät!
avioliiton solmiminen on kylläkäni parisuhteen julkinen rekisteröinti- yhteenmeno "salaa" voi tapahtua avoliiton merkeissä. Häiden mahtipontisuus riippuu sitten parin mieltymyksistä. Häiden järjestämisellä osoitetaan julkisesti rakkauden tunteet sukulaisille ja ystäville.
Voi luoja....
jos menet salaa naimisiin, saattaa sillä olla haittavaiktuksiakin; lapsen syntyessä sitä haukutaan "äpäräksi" ja lisäksi voit saada kosintaa, kun moni luulee, että et ole naimisissa.
Haukutaanko Suomessa vielä avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia äpäröiksi? Millä vuosisadalla elät? No, ihan varmasti kirjotit tuon vitsinä...
Kun muakin on tosi moni tuolla kadulla tullut kosimaan viimesen 17 vuoden aikana, vaikkei sormusta olekaan ollut sormessa.
Ollaan suunnittelemassa. Saispa vain jostain vaivihkaa tietää sopivia vihkipaikkoja jotka luonteeltaan kirkon ja maistraatin väliltä. Siis kaunis, pieni ja rauhallinen, johon sovimme me, pappi ja nää todistajat. Jotenkin arveluttaa alkaa kyselemään seurakunnaltakin, jotteivat jotenkin suivaannu, kun perinteinen kirkko ei kiinnosta.
Kuten sanoit: Avioliitto on kahden kauppa, ei siihen muita tarvita eikä muille tarvitse mitään toitottaa ja todistaa! Varsinkin kun nyt jo ollaan yli nelikymppisiä neljäännesvuosisadan yhdessäololla...
Mikäli haluat papin vihkimään niin kysy häneltä tuleeko johonkin ehdottamaasi paikkaan. Yleensä ovat suostuvaisia. Myös kirkon sakastissa tiedän pienimuotoiset vihinnät olleet. Sitten on kuulutukset. En tiedä onko ne pakko ilmoittaa kotiseurakunnassa. Erosin kirkosta 1982.
Ekan kerran menin naimisiin käräjäoikeudessa. Ainoastaa esteettömyystodistus piti olla mukana. Meillä oli kaksi ystävää todistajina. Todistajatkin saa paikan päältä. Helsingissä käräjäoikeuteen voi mennä ilman ajanvarausta vihittäväksi.
Juhlat oli vain ystävien kesken. Päivä oli vappuaatto ja oltiin kutsuttu parhaita ystäviä kotibileisiin. Ei haluttu mitään isoja juhlia.
Nyt on syksyllä kunnon kinkerit. Perjantaina maistraatissa naimisiin ja lauantaina kekkerit lähisukulaisille (vanhemmat ja sisarukset vajaa 20 henkeä) sekä kavereille. Taitaa tulla noin 70 henkeä.
Minua ei arveluttaisi ollenkaan soittaa kirkkoherranvirastoon kysyäkseni olisiko heillä tiedossa vihkipaikkaa, joka olisi luonteeltaan kirkon ja maistraatin väliltä. Kyllä pastorit ovat tottuneet vihkimään pareja milloin missäkin! Kyllä ainakin täällä mun kotipaikkakunnan virastossa on niin leppoisia pastoreita, että enpä epäröisi yhtään. Miten he nyt suivaantuisivat siitä, jos kirkko ei kiinnosta? Satuhäät-ohjelmassakin nähtiin puistovihkiminen, järven rannalla vihkiminen yms. Papeilla jos kellä on kokemusta eri paikoista. Tietenkin heissäkin on joka lähtöön ihmisiä, kuten meissä kaikissa.