Opetatteko lapsillenne, että toisten tekemisistä ei pidä kannella esim. opettajalle ja että solidaarisuus lasten kesken on suurin hyve ja kanteleminen pahinta? Ja että lasten kuuluu itse keskenään sopia kähinänsä, eikä huutaa heti aikuista apuun. Toisaalta tuo kuulostaa hyvältä, mutta...
Miten tuo oppi auttaa kiusaamistilanteissa? Toisaalta sanotaan, että kiusaamisesta pitää heti kertoa aikuiselle, mutta toisaalta sellaisesta kertomisesta saa sitten kantelupukin nimen. Pitääkö sittenkin jäädä oman avun varaan ja toisten armoille, kunnes oppii pitämään puolensa.
Lapseni sai joululahjaksi kirjan Konsta, tokaluokkalainen, jota yhdessä luettiin. Muuten oikein mukava kirja, mutta lapseni kanssa emme todellakaan ymmärtäneet, miten pitkä pinna sillä Konstalla oli uuden luokkakaverinsa Ripan kiusanteon suhteen. Ripa häiriköi, mutta Konsta sai syyt niskaansa, muttei sanallakaan yrittänyt puolustaa itseään opettajalle. Kävelyretkellä Ripa tönäisi Konstan sillalta ojaan ja Konsta kastui läpimäräksi. Hän itki, mutta ei sanonut, että Ripa tönäisi. Ynnä muuta samantapaista.
En ymmärrä! Miltä teistä kuulostaa noin vahva solidaarisuus? No, hyväksihän se poikien tilanne sitten lopuksi muuttui, eli voi kai sanoa, että Konstan kärsivällisyys palkittiin, mutta enpä olisi itse jaksanut yhtä kärsivällinen olla, enkä omaa lastanikaan noin opettaa. Kommentteja, kiitos!
Miten tuo oppi auttaa kiusaamistilanteissa? Toisaalta sanotaan, että kiusaamisesta pitää heti kertoa aikuiselle, mutta toisaalta sellaisesta kertomisesta saa sitten kantelupukin nimen. Pitääkö sittenkin jäädä oman avun varaan ja toisten armoille, kunnes oppii pitämään puolensa.
Lapseni sai joululahjaksi kirjan Konsta, tokaluokkalainen, jota yhdessä luettiin. Muuten oikein mukava kirja, mutta lapseni kanssa emme todellakaan ymmärtäneet, miten pitkä pinna sillä Konstalla oli uuden luokkakaverinsa Ripan kiusanteon suhteen. Ripa häiriköi, mutta Konsta sai syyt niskaansa, muttei sanallakaan yrittänyt puolustaa itseään opettajalle. Kävelyretkellä Ripa tönäisi Konstan sillalta ojaan ja Konsta kastui läpimäräksi. Hän itki, mutta ei sanonut, että Ripa tönäisi. Ynnä muuta samantapaista.
En ymmärrä! Miltä teistä kuulostaa noin vahva solidaarisuus? No, hyväksihän se poikien tilanne sitten lopuksi muuttui, eli voi kai sanoa, että Konstan kärsivällisyys palkittiin, mutta enpä olisi itse jaksanut yhtä kärsivällinen olla, enkä omaa lastanikaan noin opettaa. Kommentteja, kiitos!
Vastaukset 60
Vanhimmat
Mielestäni jätetään liikaa oppilaiden varaan ja vastuulle, jos opettaja ei havaitse kiusaamista ja puutu siihen itsenäisesti ilman että pitää mennä kantelemaan. Vastuu ei ole lapsilla. Lapsen asema ei paljonkaan parane jos hänestä tulee kantelupukki sen takia, että opettajalla ei ole silmiä päässä.
Äitinä opetan omille lapsilleni, että jos joku kiusaa, puolustaudu: sano takaisin selvästi, että nyt riitti tms. tai lähde tilanteesta pois. Joskus olen myös joutunut sanomaan, että lyö takaisin. Ja jos tuntuu hankalalta puolustautua, tilanne tuntuu ylivoimaiselta, hae aikuiselta apua välittömästi.
Opettajana sanon oppilaille, että minulle voi tulla kertomaan kaikki vähänkään epäilyttävä. Mieluummin liian paljon juttuja kuin että jätetään jotain kertomatta ja joku kärsii. Mitä pienempi oppilas on sitä helpompaa kertominen on, pienille liiankin helppoa usein, koska eivät oikein osaa erottaa turhia juttuja. Senkin uhalla saavat kertoa juttujaan. Yritän sitten vähän ujuttaa suhteellisuudentajua vähitellen takaraivoon. Esim. kerran eräs ekaluokkalainen tuli minulle tuohtuneena kertomaan, kuinka joku oli kävellyt hänen pulpettinsa ohi ja koskenut hänen reppuunsa (vahingossa - mutta kuitenkin). Toisten tavaroihinhan ei saa koskea! :)
Minä kannatan keskustelua ja taas keskustelua sekä kotona että koulussa. Maalaisjärki käyttöön sekä mielikuvitus hyvänä kaverina ja keskustelu jatkuu....
PS. Opettajalla on silmät yleensä päässä, mutta selästä ne puuttuu - ja se on kaikista suurin puute tässä asiassa.
Jos opettaja ei havaitse jatkuvaa kiusaamista, niin kyse on opettajan mukavuudenhalusta. Kun ei näe, ei tarvitse puuttua ja sitten voi sanoa tyyliin: olisinhan minä puuttunut, jos olisit kertonut. Eli vastuu siirretään lapselle ja vielä syyllistetään. Kasvakaa aikuiseksi opettajat, jos kaipaatte silmiä selkäänkin. En minäkään tuollaiselle opettajalle kertoisi, jos minua kiusattaisiin. Puuttuu aikuisuus, puuttuu valppaus, puuttuu vastuu.
Ja sinulta puuttuu JÄRJENKÄYTTÖ!
Helinä-keiju...Ota ihan rehellisesti itsellesi nimimerkiksi Räksytin! se kuvastaa juttujasi niin paljon paremmin!
Siis, olet kyllä imbesillein tyyppi, jota tältä palstalta löytyy. Mikä hemmettin opettajaviha ja katkeruus sinulla jäytää sisuksissasi?
Sääliksi käy, kun joudut noin ahdistavien ajatusten valossa elämään päivästä toiseen! Säästäisit edes lapsesi idiotismiltasi!
Minusta tuntuu järkevältä tuo sinun linja, että kaikesta saa tulla kertomaan, mutta vähitellen autetaan selkiyttämään sitä, mistä kaikesta kannattaa kertoa. Silloin lapset eivät jää yksin niihin tilanteisiin ihmettelemään.
Ja tuo on juuri se ongelma, minkä omien lastenikin koulussa olen huomannut, että aikuisilla pitäisi olla silmät selässäkin, että pystyisivät kaiken huomaamaan. Siihen kyllä hyvin puututaan, mikä huomataan, mutta kaikkea ei mitenkään pysty näkemään. Onneksi ei mitään pahoja ongelmia ole tietääkseni ollut.
Liian luottavaisena ja lapsenuskoisena perustat kiusaamisen tiedotuksen ja ehkäisemisen lasten kertomuksiin ja kanteluihin. Lapset ovat erilaisia, yhdellä on parempi ulosanti, toinen on avoimempi, kolmas on hyvä manipuloija ja neljännen mielikuvitus riittää mihin tahansa skenaarioihin siitä, mitä todella tapahtui. Näiden selvittelyssä ja juttelussa ei tosiasia tule välttämättä selville sen kiusatun näkökulmasta vaan sen, joka on verbaalisesti lahjakkain ja kenties viehkein ja jonka kaverit todistavat hänen puolestaan. Monesti tytöt ovat verbaalisesti taitavampia kuin pojat joten mitenkään samalla viivalla ei olla näissä selvittelyissä ja keskusteluissa siinä suhteessa. Tuossakaan opettaja ei tarkemmin selvittänyt täällä, että vaikka kiusaamista käsitellään ja selvitellään, kaikkia kuullaan ja kuulostellaan, niin miten konkreettisesti sitten kiusaaminen lopetetaan. Maksun aika tulee sitten yhteiskunnalle myöhemmin kiusatun hoito- ja elatuskuluissa siksi, että opettaja ei ole "nähnyt" (lue: katsonut) eikä valvonut.
Vastuuta ei yhteiskunnassamme kanna enää kukaan. Vanhemmat vierittävät vastuun päiväkodille, opettajat oppilaille. Valitaan vielä joku tenava pääministeriksi, niin homma on täydellinen.
kerroin, että itseään saa puolustaa, ellei ole muuta keinoa päästä tilanteesta pois.
poikani kerran sitten puolusti itseään. oli silloin tokaluokkalainen. 4-luokkalainen tuli tönimään ja haastamaan riitaa (ei yht´äkkiä, kiusannut oli aiemminkin tehnyt vastaavaa). poikani suuttui, vihdoin ja viimein, olin ihmetellyt hänen pinnaansa, nappasi toista isompaa poikaa käsivarresta ja paiskasi maahan. laittoi niskalenkin kiinni ja kysyi: jatketaanko?
tulos: pojalleni varoitus ja jälki-istuntoa ja vakava puhuttelu minulle ja pojalle asiasta. ja huomautus, että jos vastaavaa tapahtuu, on seuraava toimi määräaikainen erotus koulusta. toiselle pojalle "vain" jälki-istuntoa. eli poikani katsottiin syylliseksi.
syy: poikani harrastaa painia ja koulun rehtori katsoi, että poika käytti hyväkseen osaamaansa kamppailulajia liioitellusti. ei auttanut, vaikka toinen poika oli aloittanut päällekäymisen ja että toinen oli paljon poikaani kookkaampi. ei myöskään minun todisteluni, että poika on vielä ihan aloittelija paini saralla ja että paini on ainoa kamppailulaji, jossa ei ole tarkoitus satuttaa toista, potkiminen ja lyöminen ei ole sallittua.
tulos: poikaani ei kiusata enää ainakaan tämän pojan taholta. ei myöskään ole kiusattu muiden taholta, että kai hyvin kävi. minä jouduin varoittamaan, että enää ei itseään saa puolustaa, mahdollisella seuraavalla kerralla: juokse karkuun, ellei onnistu, ota selkääsi. tai lyö nyrkillä takaisin, jos sinua lyödään, älä enää käytä painiliikkeitä. ja jokainen varmasti tajuaa, että se nyrkki saa aikaan pahempaa jälkeä kuin toisen maahan laittaminen.
Aivan samaa kuin aikuisillakin. Jos sinut yritetään raiskata, et saa pahoipidellä raiskaajaa vaan sinun pitää käsitellä häntä silkkihansikkain, ettet joudu itse syytteeseen pahoinpitelystä.
Näinhän se menee tässä maailmassa.
Kukahan lienee vastuunpakoilija?
Itse kannan vastuun lapsistani, myös heidän koulukäyttäytymisestään! Minun ei tarvitse syytellä opettajia. Olen tehnyt työni kasvattajana.
Kyllä minun on tiedettävä tarkemmin lapseni olotila kuin opettajan! Se on vastuunkantamista! Suosittelen sinullekin syyttelyn sijasta!
Eihän koulukiusatun lapsen vanhemmat voi tunkeutua kouluun pistämään muiden lapsia kuriin. Sehän on opettajan tehtävä koulussa valvoa ja ehkäistä, että ketään ei kiusata ja jos kiusataan niin se on opettajan tehtävä lopettaa kiusaamisen mahdollisuudet siihen paikkaan.
...kun ja jos havaitsee sen kiusaamisen! Mutta se ei useinkaan ole kovin helppoa, varsinkaan, jos ei niitä "kantelijoita" ole. - Kantelijat kunniaan!
Mksi vanhempien on niin vaikea ymmärtää, että 25- jopa 700 oppilaan vahtiminen on vähän vaikeampaa kuin kotona niiden parin-kolmen?!
Näin miettii kolmen murkun ope-äiti.
Muuten, nuorimmaiseneni on sairastunut masennukseen ja paniikkihäiriöön koulukiusaamisen seurauksena. Se jatkui vuosia, ja kukaan ei huomannut... Kotona hän epäilysteni herättyä kielsi johdonmukaisesti kaiken koston pelossa, kunnes sitten ei enää yhtenä päivänä pystynyt lähtemään kouluun.
Julkisuudessa on ollut tapauksia, joissa kanteleminen ei ole auttanut vaan kiusaaminen on jatkunut ja kenties vaan muuttanut muotoaan oppilaan kannalta katastrofaalisin seurauksin. Siksi todella vaatisin kouluilta tiukempaa valvontaa ja välitöntä puuttumista ja kiusaamisen estämistä. Lapsi tarvitsee suojelua koulussa, kotona ja yhteiskunnassa eikä lapselta tule edellyttä erillisiä toimenpiteitä suojelun saamiseksi. Suojelun pitää olla automaattista.
Opettajilla ei ole mahdollisuutta valvoa jokaista oppilasta ja jokaista tilannetta, sen tiedän itse hyvin opettajana.
Oletko koskaan itse ollut koulussa koulupäivän aikana seuraamassa menoa? Voisi olla hyödyllistä, ja avaisi vähän silmiä!
Ehkäpä olisi sen sijaan syytä vaatia kuntaa hommaamaan kouluihinkin vartijat?
Vanhempien ei tarvitse tunkeutua kouluun.
Koulu on avoin laitos, jonne jokaisella vanhemmalla on oikeus mennä seuraamaan opetusta ja muutakin elämää.
Kunpa niitä vanhempia vain tulisikin! Se avaisi heidän silmänsä opettajan tekemälle työlle ja jo sinänsä kummasti rauhoittaisi monta oppi- ja välituntia. Ei pari aikuista edes silloin tällöin olisi ollenkaan liikaa 30 lapsen luokkaan tai 500 lapsen välitunnille.
Missä ne kaikki vanhemmat ovat??? Varsinkin ne, jotka täällä haukkuvat ja syyllistävät kaikesta vain opettajia.
En syyllistäisi opettajia niinkään vaan lähinnä rehtoria, jonka tehtävä on johtaa ja luoda kouluun sellainen henki, että kiusaaminen ei onnistu. Ylikuormitettu opettaja ei varmaan pysty valvomaan liian suurta ja hälisevää oppilasjoukkoa, mutta pystyyköhän hän silloin opettamaankaan tai oppiiko kukaan?
Tuo olisi hyvä tiedottaa vanhemmille, että he voivat tulla kouluun seuraamaan tilannetta. Tosin, lapsen iästä tietenkin riippuen, lapset eivät kenties välttämättä halua vanhempiaan sinne.
Vaikka vanhemmat tulisivatkin hoitelemaan kiusaamistilanteita, niin kyllä vastuu on rehtorilla.
.., ainakin yrittää, ja tekee varmasti parhaansa, mutta se, oppivatko lapset, ei riipu pelkästään opettajasta! Se kannattaa muistaa.
Ei auta vaikka ope tekisi mitä ja olisi kuinka hyvä tahansa. Oppilasaines on tässä asiassa melko ratkaiseva tekjä. Ja siitä ja sen laadusta ovat vastuussa vanhemmat!
Opettajat eivät voi valita oppilaitaan, eivätkä oppilaat opettajaansa.
Millainen koulu teillä mahtaakaan olla, jos teille ei ole koskaan kerrottu, että kaikilla halukkailla on oikeus tulla seuraamaan opetusta, ja olette jopa hyvin tervetulleita?!
Lapset eivät tosiaankaan yleensä halua vanhempiaan kouluun, mutta pitääkö sitten aina tehdä, niin kuin lapsi sanoo?! Kumpi on pomo, huoltaja vai lapsi?
Olet siis vierittämässä vastuuta koulukiusaamisongelmassa vanhemmille ja lapsille itselleen. Ok. Silloin pitäisi myös valtuuksia lisätä näille tahoille.
Vastasin vain kysymykseesi, pystyykö ylikuormitettu opettaja opettamaan, ja oppivatko lapset.
Sinulla taitaa tosiaan olla joku paha ongelma koulun suhteen itselläsi, niin kuin täällä moni on jo maininnutkin, koska haluat tulkita viestejä kuin piru raamattua.
Minusta on raivostuttavaa, että koulukiusaamista ei estetä. Siitä vaan on kyse eikä verukkeesi auta mitään. Minua ei ole kiusattu, tuskin kiusatut täällä uskaltaisivat päätään aukoa.
No tässäpä selvis, mistä lapset ovat oppineet koulukiusaamisen, vanhemmiltaan/opettajiltaan kuten tuokin nim. "nähnyt" tuossa esimerkillään näyttää vetoamalla sakinhivutustyyliin itseensä luottamattomana siihen, että on ne muutkin sinusta Helinä-keiju samaa mieltä kuin minä. Tässä tyylinäyte:
"
Sinulla taitaa tosiaan olla joku paha ongelma koulun suhteen itselläsi, niin kuin täällä moni on jo maininnutkin,
"
Joukkovoimaa ja sakinhivutusta, kiusaajakulttuurin luvatussa maassa aikusvoimin toteutettuna. Huudat nyt sitä porukan johtajaa mielistellen apuun. Niin sisäänrakennettu tuokin käytösmalli on aikuisillakin, että ei sitä heti edes huomaa. Kiitos esityksestäsi.
Tosi raskaan sarjan keiju oletkin.
Keijukaisen kannattaisi todellakin harjoitella luetun ymmärtämisen taitoja!
Jos HALUAA ymmärtää jonkun sanoman oikein, ei voi poimia tekstistä vain muutamaa sanaa tai lausetta, joihin takertuu.
Eikös se ole jo koulussa opetettu? Vai menikö sekin keijulta ohi pilkkua viilatessa?
Kiusaamisen selvittelystä on vaivaa ja kun ei huoma mitään, ei tarvitse puuttua mihinkään.
Ei yhtään hassumpi ajatus.
Enpä usko että opettajat on kovin innostuneita siihen että joku vanhemmista olisi seuraamassa heidän työskentelyyään. Ainakaan minulle ei ole koskaan edes mainittu mahdollisuudesta saati pyydetty tunnille opetusta seuraamaan. Tiesin kyllä että sellainen on periaatteessa mahdollista, koska opetus on periaatteessa julkista. Käytäntö on sitten vähän muuta.
Kun itse olin tokaluokalla, niin yhden tytön mummi istui luokassa, koska tyttö ei muuten suostunut kouluun.
Lasteni koulussa ei ole heidän aikanaan kertaakaan ollut ns. avointen ovien päivää, jolloin olisi helpompaa mennä seuraamaan opetusta, kun tuntisi olevansa todella tervetullut. Ei ole myöskään esim. luokan tai koko koulun vanhempainilloissa kehotettu tulemaan. Itse ainakin tuntisin olevani "silmätikku", jos yksin menisin jonakin ihan tavallisena päivänä.
Jos itse olisin opettaja, luulisin tuntevani oloni vähän kiusaantuneeksi, jos oppilaiden vanhempia olisi tunneilla seuraamassa ja havainnoimassa kaikkea, mitä tapahtuu, joten siksi en helposti ole itsekään tunkemassa sinne toisen työtä häiritsemään. Toisaalta voihan olla, että opettajat ovat tottuneet olemaan koko ajan huomion kohteena, joten eivät koe sitä tilannetta sellaisena kuin minä sen kokisin, eli ehkäpä pelkoni on siltä osin turha. Olettaisin kyllä olevan niinkin, että opettajat haluaisivatkin vanhempien näkevän, miten vaativaa heidän työnsä on ja mitä luokassa todella tuntien aikana tapahtuu, jolloin vanhemmat ymmärtäisivät tilanteita paremmin. Mutta siinä tapauksessa toivoisin, että selvästi kutsuttaisiin käymään jonakin tiettynä päivänä, jolloin voisi liikaa huomiota herättämättä mennä.
Mutta ymmärrätkö, miten vaikea on oikeasti huomata kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu, kun vahdittavana on kymmeniä-satoja lapsia?! Oletko itse koskaan kokeillut?
Selvittelyssä on toki vaivaa, mutta työaikanahan sitä tehdään... ;)
Oletettavasi opettajat varaisivat jokaisen lapsen vanhemmalle mahtollisuuden olla luokassa mukana, jos sellaista haluaisivat.
Kyllähän sinne luokkaan saa tulla päiväksi istumaan jos haluaa! Joskus jopa olisi vanhemmille ihan tervettä tulla katsomaan miten tämän päivän opetus toteutuu.
Mutta ne luokan veijarit vaan ei silloin näyttäisi niitä metkujaan.
Joskus on vanhempia istunut luokassa, ei se koulun puolelta kiellettyä ole! On vain niin, että harvalla vanhemmalla on aikaa ja resursseja sinne kouluun tulla, meidän aikuisten arki kun on valitettavasti liian kiireinen...
ainakin meidän koulussa ottavat ihan normaalisti vastaan vanhemmat jotka haluavat tulla luokkaan. Ei se tunnu kovinkaan häiritsevältä, koska opettajahan joutuu alati olemaan esillä luokan edessä.
Vanhempainvartit ja -illat ovat erinomainen paikka kysyä opelta, voisiko tulla istumaan luokan perälle päiväksi. Omaa aktiivisuutta kehiin, jos mahdollista niin työpaikalta tunti vapaata ja rehtorin luo tai sähköpostilla opettajalle viestiä ja ehdotuksia, miten voisi tulla viettämään päivää koulussa.
Aina ei pidä odottaa kehotusta tai pyyntöä, pitää itse toimia!
Opettaja ei ole kaikkivoipainen. Esimerkiksi tytöille tyypilliset kiusaamisen keinot ovat usein todella hienovaraisia. Voidaan esimerkiksi levittää juoruja ja huhuja, jotka eivät todellakaan kantaudu koskaan open korviin. Eristämisen huomaa, mutta on aika hankalaa pakottaa ketään aktiivisesti olemaan jonkun kaveri välituntisin ja vapaa-ajalla, koska ystävyys ei kuitenkaan voi perustua muuhun kuin vapaaehtoisuuteen.
Erityisesti yläasteella opettaja ei todellakaan näe kaikkea. Aineenopettajalla voi olla parikymmentäkin opetettavaa ryhmää. Jos näet porukkaa kerran tai pari viikossa 45 minuuttia kerrallaan, niin...
Ainoa ratkaisu on, että oppilas kertoo, mitä tapahtuu, ja vanhemmat puuttuvat asiaan, mikäli tilannetta ei saada koulussa hallintaan. Fyysinen kiusaaminen, varastaminen, nimittely ym. saadaankin kyllä kuriin, jos halutaan. Sen sijaan pahan puhuminen selän (myös open selän!) takana ja yksin jättäminen ovat asioita, joihin on todella vaikea puuttua. Mielelläni otan sinulta vinkkejä vastaan!!
Yläasteella kiusaajat ovat niitä, joiden harjoittamaan kiusaamiseen ei ala-asteen opet puuttuneet. Mielestäni pitää panostaa nimenomaan ala-asteella lapsiin niin jämäkästi kiusaamisasioissa, että ne manööverit tulee kitkettyä kokonaan pois luoda lapsille sellaiset arvot ja ihanteet, että sillä kiusaamismenttaliteetillä ei enää pärjäisi ylä-asteen kaveripiirissä.
Kiusaava ylä-asteelainen hallitsee ja saastuttaa ilmapiirin kaikilta ja opetustoimen pitää edes myöntää epäonnistuneensa ala-asteen tasolla, jos vielä ylä-asteella kiusaamista esiintyy.
Panostakaa edes tuleviin ylä-asteelaisiin, jos kerran nämä nykyiset on menetetty.
Ovatko vain ja ainoastaan opettajat avainasemassa niiden arvojen ja ihanteiden luomisen suhteen?
Minä kun luulin, että me vanhemmat pääasiassa opetaisimme niitä ja siirtäisimme omia arvojamme omille lapsillemme. Koulussa lapset ovat kuitenkin vain vajaan kolmasosan vuorokaudesta.
Miksi kaikki opettaminen ja vastuu kaikesta lykätään koululle ja opettajille?
Lue KOULUkiusaaminen, se tarkoittaa koulussa tapahtuvaa kiusaamista ja opet siellä ovat eivätkä vanhemmat. Hyvin käyttäytyvä, kohtelias lapsi joutuu helposti kiusatavaksi, jos opettajat eivät luo sellaista henkeä kouluun, että kiusaamista ei siedetä missään muodossa. Heidän se kuuluu valvoa, ettei kohteliaisuus hupene kuin helmiä sijoille kiusaajien luokassa, jossa kohtelias käytös voi olla jopa kiusaamisen aihe. Härskeimpien ei tule saada temmeltää koulussa sen varjolla,että arvot opitaan kotoa, kun se ei kerran toimi. Arvoja ei ole opittu nyt sen paremmin kotona kuin koulussakaan, kun kerran koulukiusaaminen on ongelma. Tehkää jotain, niin kotona kuin koulussakin.
Sinun tekstissäsi ainakaan ei mainittu sanaa KOULUkiusaaminen.
Fakta on, että suurin osa "koulu"kiusaamisesta tapahtuu nykyisin kännyköiden välityksellä oppilaiden vapaa-ajalla. Mites opettajat sitä tarkkailevat? Koulukiusaamiseksi sitä useimmat vanhemmat nimittävät, koska lapset ovat koulusta keskenään tuttuja ja sillä syyllä lykkäävät kiusaamistapaukset opettajien syyksi ja selvitettäväksi. Usko huviksesi, miten turhauttavaa on noita riitoja ja kiusaamista selvitellä ja vielä kuunnella vanhempien haukut päälle, vaikka ainakin meillä esiintulevat tapaukset 90 prosenttisesti sattuvat kouluajan ulkopuolella... Voi kunpa riittäisikin vain se, että havainnoi koulussa tapahtuvia asioita!
No ei tietenkään koulun ulkopuolella tapahtuvasta kiusaamisesta ole koulu vastuussa. Eihän opettajien resursseja ole tarkoituskaan tuhlata koulun ulkopuolella tapahtuvaan. Minä olen kuvitellut, että tässä avauksessa puhutaan koulukiusaamisesta.
Tuskin nyt kukaan vanhempi voi sälyttää koulutuntien ulkopuoliset ongelmat opettajien harteille.
Jos joku lapsi saa kännykkään kouluaikana kiusaamisviestin, niin neuvoisin lasta näyttämään sen kaikille luokkatovereille ja opettajalle koulussa. Lapsi voi kiusaamisviestin saadessaan hävetä niin että salaa ja poistaa viestit ja pelkää vaan, että koska tulee lisää. Rohkaisisin lasta laulamaan kaikille ja näyttämään, minkä kiusaaja on hänelle lähettänyt ja säilyttämään. Opettajan tulee ottaa kiusaaja rangaistuksen kohteeksi kouluaikana.
Jos taas sama tapahtuu kouluajan ulkopuolella, voi viestit tallettaa ja lapsen vanhemmat ottavat yhteyden kiusaajan vanhempiin ilmoittaen, että jos he eivät saa kännykkäkiusaajaa kuriin viestit toimitetaan poliisille, ja vanhemmat joutuvat korvausvastuuseen rahallisesti.
Mielestäni kännykkäkiusaamiseen puuttuminen on niin helppoa, sekä koulussa että kotioloissa, koska todisteet on siinä nenän edessä ja ne voi säilyttää. Pitää vaan rohkaista lasta olemaan alistumatta pelkoon ja häpeään, koska häpeä on sillä kiusaajalla eikä sillä, johon hän käyttää valtaa kännykkäkiusaamisella. Rohkaiskaa lapsia laulamaan kaikille vastaantulijoille törkyviestit ja esittelemään niitä suurena voittona kiusaajan nolaamiseksi.
Pitääkö open olla ennustaja tai tarkastaa kaikkien kännykkäviestit, jotta saa selville törkypostin lähettäjät, jos kerran lapset eivät kerro "kiusaamisesta"? Opet puuttuvat, jos tietävät, mutta sitä on monen näköjään vaikea tajuta, että nämä jutut tapahtuvat lähes aina open silmien ja korvien ulottumattomissa!
Siis Helinä on nyt kuitenkin sitä mieltä, että kanteleminen ja "laulaminen" kunniaan, vaikka tuolla ylempänä viestiketjussa juuri sitä metodia moitti ja epäili?
Kännykkäkiusaamisessa löytyy fakta, se on se kännykkäviesti ja minusta opettajat voisivat rohkaista kaikkia oppilaita ihan tunnilla julkisesti näyttämään kiusausviestit kaikille kavereilleen ja aikuisille aina kun niitä tulee, jotta kiusaajat oppivat varautumaan siihen, että niistä ei jatkossa vaieta häpeillen ja häpeä onkin kiusaajalla eikä kiusatulla. Tämä voisi vähentää kännykkäkiusaamista niin kotona kuin koulussakin. Meillä usein niin lasten kuin aikuistenkin maailmassa uhria syyllistetään ja sitten ryhdytään ikäänkuin jakamaan syyllisyyttä ja ulottamaan sitä myös uhriin, laiskuudesta johtuen kenties.
Yritin vain löytää ratkaisua teidän ongelmaan, täydellisellä mentaliteetin muutoksella luopuen häpäisyn salaimisesta, mutta ei tarvi käyttää sitä, jos ette haluu. Tylsää vaan, jos alistutte siihen, että edes kännykkäkiusaamiselle ei voi mitään eikä kiusattuja voi auttaa mitenkää. Vali, vali se riittää siis teille.
Kantelusta, ilman konkreettista näyttöä, voi joutua kiusattu kiusaajaksi leimatuksi, siksi en luottaisi välttämättä pelkkiin puheisiin jos olisin opettaja, joka ei itse ole nähnyt tapausta.
Tietenkin, jos tulee vammoja, niin siinä on lääkärillä todisteet.
Matka koulusta kotiin kuuluu rehtorille. Perustuu siihen, että lapsi on kouluvakuutuksen piirissä koulumatkallaan.
Kiusaaminen koulumatkalla siis kuuluu koululle.
Kai jokainen lapsestaan välittävä äiti/isä saattaa lapsen koulun portille, jos pelkona on, että häntä kiusataan ihan oikeesti matkalla. Rehtorilla ei ole mahdollisuuksia vahtia koulumatkoja, vaikka kuinka kuuluis. Pääasiahan tässä on, että lasta suojellaan.
Iltapäiväkerhossa tyskenneenä tiedän asian. Jos tulee vahinko kamitus tai muu ja lapsi loukkaa koulumatkalla, asia tulee REHTORIN vastuulle juuri sen kouluvakuutuksen vuoksi.
Senvuoksi on tärkeää, että eivät poikkea väärään paikkaan koulumatkallakaan. Esim. Jos koululaiset menevät käymään jonkun kotona iltsikkaan meno matkalla, heti vakavat keskustelut rehtorilta, ilmoitukset kotiin ja selvitys asiasta.
Lapset ovat vakuutettuja koulumalkalla, tiedän esim. hammaslääkärikeikan, joka on tullut juuri koulukiusaamisista johtuen koulumatkalla ja REHTORIN selvitykset koska koulu oli korvausvelvollinen.
Minun pikkumaisuudellani ei ole mitään tekemistä, ei ne minun muksujani ole, vain vastuullisuusasiat on minun tiedettävä koska sellaiset kuuluu minun tietää koska ne ovat osa toimenkuvaani.
Rehtorilla ja opettajilla ei ole käytännön mahdollisuuksia valvoa koulumatkoja, joten kehottaisin kieltäytymään moisesta vastuusta jyrkästi. Mielestäni yksittäisen vakuutusyhtiön käsitys ja korvausvelvollisuus ei tähän vaikuta. Jos vakuutusyhtiö ei halua myydä vakuutusta niillä ehdoilla, että rehtori ei vastaa koulumatkoista, niin pitää vaihtaa vakuutusyhtiötä. On järjetöntä suostua ottamaan vastuu sellaisesta, mitä ei pysty millään hoitamaan. Asiaan on tultava muutos, vaatikaa muutosta.
Koulumatkat ovat vakuutettuja koulun puolesta, ehkä samasta syystä kuin työmatkatkin työn puolesta. Tiedä häntä.
Käsittääkseni jos lapsi vahingossa luokkaa itseänsä tai esim. rikkoo silmälasinsa koulumatkalla, koulun puolesta tulee korvaus.
Mutta jos toinen rikkoo pahoinpitelyn seurausella toiselta esim. silmälasit. Tuo vahingon aiheuttaja korvaa sen siinä tapauksessa. Siis sen pahoinpitelijän vanhemmat ovat silloin korvausvelvollisia. Ja se on sitten heidän siis pahoinpitelijän asia, mitä vakuutusyhtiötä ja millä vakuutusehdoilla käyttävät ja korvaako heidän kulujaan heidän vakuutusyhtiö.
Tässä se vastuu asia pääpiirtein. Senvuoksi koulu puuttuu kuolumatkoilla tapahtumisiin, ja rehtorin kautta kaikki koulumatkoilla tapahtuvat kiusaamiset.
Koulumatkakiusaamiseen pystytään puuttumaan vain jälkikäteen, vaikka minusta tavoite pitää olla, että kiusaaminen estetään etukäteen. Kiusattua, joka pelkää koulumatkaa, ei paljon lohduta tieto, että sitten kun hänet on mukiloitu, niin kiusaamiseen puututaan. Etukäteen rehtori ei mitenkään pysty estämään koulumatkakiusaamista, ellei sitten saata ykstellen jokaista kotiinsa.
Lainsäädännöllä on puututtu juuri ennalta ehkäisyyn. Miksi muuten niistä vahingon aiheuttamisen korvaamisen velvollisuuksista oltaisiin ne lait säädetty.
Käytännössä rehtori kysyy kiusaajan vanhemmilta suostuuko ne korvaamaan, jos ei, niin tehdään rikosilmoitus.
Koulu ei vastaa kiusaajan tekemisestä, siis vahingonkorvaamisesta, koska lisää korvausvelvollisuuksia voi tulla myöhemmin vahingoittuneen lapsen aloitteesta. Siis vuosia myöhemminkin voidaan vaatia vahingon korvausta ja laki on näin taannut, että kiusaajan vanhemmat ovat siinä tapauksessa korvaamisvelvollisia, eikä koulu. Siis jos asia on koulussa selvitetty.
Siis Suomen kaikki lait on säädetty myös ennalta ehkäisemiseksi. Ja kun vahinko tapahtuu koulukiusaamisen vuoksi, otetaan se koko koulun kanssa käsiteltäväksi. Siis juuri tuon lainsäädännön vuoksi asia kuuluu koululle.
Toivoisin, että ymmärrät ja yritin laittaa niin yksinkertaisesti, että olisi helppo tajuta. Mutta valitan, jos en osaa laittaa tarpeeksi yksinkertaiseen muotoon.
Ymmärrän aivan hyvin, kun kerrot miten asiat ovat. Minusta pitäisi kuitenkin paikallaanpolkemisen sijaan pyrkiä muuttamaan parempaan suuntaan nykytilannetta, joka ilmiselvästi ei ole toiminut kunnolla, koska kiusaamista koko ajan esiintyy. Mikä on ehdotuksesi asioiden parantamiseen?
Puhuessasi ennaltaehkäisystä puhut ainoastaan mahdollisen myöhemmin tulevan vahingonkorvausvaatimuksen ennaltaehkäisystä, eli rahasta ja kuka maksaa. Minä olen puhunut kiusaamisen ennaltaehkäisystä.
Siis ne tapaukset käsitellään koko koulun kanssa ja rehtori esim. puhuu koko koululle. Ja koulu säännöt käydään varmasti aina läpi joten se siitä ennaltaehkäisystä.
Minun ehdotukseni vanhempien asenne tulisi muuttua. Mutta niin kauan kun löytyy juuri sinunlaisiasi itsestään täydellisyyttä kuvittelevia vanhempia, jotka vähättelevät toisen ihmisen ajatuksia, halveksivat toisen ihmisen ammattitaitoa, kuvittelevat omistavansa jotain erikoisoikeuksia, vaativat lapselleen erikoisasemaa, jakelevat omiin eettisiin näkemyksiinsä pohjautuvia neuvoja kanssaihmisilleen ja halveksivat opetushallituksen määräämiä sääntöjä, synnyttävät kasvattamillaan ylimielisillä asenteillaan lapsistaan narsisteja, niin koulukiusaajat vain lisääntyvät.
Kyllä jo ekaluokkalainen tietää, että muita ei saa kiusata. Älä aliarvioi yleisöäsi.
Kyse on siitä, että pitää kouluun luoda sellainen henki, että lapset eivät HALUA kiusata toinen toisiaan. Siihen et ilmeisesti kykene.
Koulu ei ole viihdytyskeskus, koulu on oppilaitos. Iltapäiväkerho on viihdytyskeskus ja siellä kyllä olen viihdyttänyt lapsia.
Mä muistan hyvin, kun mä menin ekalle luokalle kouluuni. Ekan luokan, ekan päivän, ekalla välitunnilla kysyttiin mun nimeä, jota en halua paljastaa. Mutta siitä nimestä alettiin heti vääntää vitsiä. Sitten ne oli isompia oppilaita, niitä oli 2 kertaa enemmän, kuin ikäisiäni. Meillä oli ekoja 3 kappaletta ja kaikista kolmesta valitsivat minut. Kiusaaminen jatkui fyysisellä ja henkisellä väkivallalla 4 vuotta putkeen. 4:llä luokalla kiusaaminen riistäytyi käsistä. Kuljin bussilla kouluun ja kiusaaja otti kaverini rahat ja tiputti ne likakaivoon. Ja tiedättekös mitä, tämä on totta. Lukemattomat kerrat kantelin opettajalle, mutta opettaja vastasi huutaen, että sano takaisin, tai hillitse itsesi. 4:llä luokalla jouduttiin kertomaan poliisille, että kiusaaminen loppuisi. Se loppui. Ja päinvastoin kaikkia oletuksia opettaja raivosi minulle. Sen jälkeen opettaja aukaisi silmänsä. Kymmenet kerrat kävin psykologilla ja nykyäänkin napsin lääkkeitä, jotka auttavat siihen, etten ahdistu niin helposti. KYLLÄ OPETTAJILLA PITÄISI OLLA MUUTAKIN TEKEMISTÄ, KUIN KAFFIN LITKIMISTÄ VÄLITUNNEILLA SISÄLLÄ JA JUTELLEN MUKAVIA NUOREMMAN OPETTAJAN KANSSA.
Meillä on kolme tyttöä ja olen todella kyllästynyt siihen kantelukulttuuriin minkä ovat tuoneet koulusta myös kotiin.
Kantelua käytetään lyömäaseena toisia vastaan. Kolussa pahimmat tyrannit on näitä kantelijoita, jotka ovat vielä usein opettajien lellikeitä.
Tuollainen tietysti on ikävää, että käytetään kantelua tavallaan kiusaamisen välineenä. Kannellaan olemattomista tai ihan turhista asioista ja juuri sen tekemisistä, joka kulloinkin on epäsuosiossa. Sellaisesta kyllä kannattaa yrittää opettaa pois ja kertoa, miten ikävältä se sellaisen kohteeksi joutuneesta tuntuu.
Alkuperäisessä kirjoituksessani vain tarkoitin sellaista täysin aiheellista kantelua, kun joku on oikeasti tehnyt jotakin keljua toista kohtaan. Tuntuu ikävältä, jos sellaisen tapahtuessa pitäisi vain purra hammasta ja "olla välittämättä".
Oletko kokeillut omiin lapsiin seuraavaa metodia;
kun lapsi tulee kantelemaan, anna lapsen selvittää asiansa. Kun lopulta on asia tullut kokonaan ulos kysy; mitä sinä teit?
Näin ainakin meillä saatiin turhat juoruamiset pois. Valitettavasti vain vieläkin on niitä vanhempia, jotka menevät siihen retkuun että, oma lapsi ei tee koskaan mitään. Käyvät sitten nielurisat ulkona lerpattaen huutamassa muille lapsille ja oma enkeli hymyilee tyytyväisenä vieressä. Näin annetaan 'lupa' lapselle kannella ja itse tehdä kiusaa toisille. tiedän nimittäin yhden erittäin hyvän esimerkin asiasta! voisin jopa antaa nimenkin julkisuuteen, niin paljon se ämmeli ottaa ohimoon!
Kiusaamista EI KOSKAAN pidä hyväksyä. Minun mielestä paras on aloittaa siitä, että vanhemmat (jos mahdollista) keskustelevat ensin keskenään ja tuovat oman lapsensa kannan esille. Eli ensin koti yrittää hoitaa asian, jos kiusaaminen jatkuu yhteys kouluun.
Yhdenkään lapsen ei pidä tuntea syyllisyyttä 'kielimisestä', koska varsinkin koulussa tulee jokaisella olla työrauha. Kouluissa (ainakin meillä) pidetään säännöllisin väliajoin kiusaamiskysely, siihen voi laittaa kiusaamiset, kiusaajan/kiusaajat. Eikä silloin joudu kokemaan olevansa 'kielikello'.
-kokemuksen syvä ääni-
lapsiani ns.kantelemasta opettajalle tai muulle aikuiselle toisten tekemisistä etenkään silloin kun joku tekemisen osapuolista kärsii tästä eikä itse pysty puolustautumaan.Aikuisen tehtävä on arvioida tilanne ja sen mukaan puuttua asiaan sopivalla tavalla.Tietysti on hienoa jos lapset voivat itse sopia asiansa kaikkia tyydyttävällä tavalla,kehotan ja neuvon lapsiani tälläiseen toimintaan.
Sitten jos lapset ei yhteisymmärrykseen pääse pyydettävä aikuisen apua. Välttämättä aikuinen ei aina havaitse näitä kähinätilanteita,etenkin tytöt hyvin ovelia salaamaan asioita: jotain voidaan syrjiä,kiusata elein,ilmein yms.keinoin.
Mielestäni kantelupukkina oleminen ei ole huono asia,osoittaahan se toisesta välittämistä.Etenkin pitkäaikainen kiusaaminen voi jättää ihmisen psyykeen pysyvän vaurion,joka aikuisiällä ilmenee mm.masennuksena.Sen takia pyrin aina puuttumaan heti kiusaustilanteisiin; keskustella molempien osapuolten kanssa erikseen ja yhdessä.
kaikki PITÄÄ kertoa kotona. Lapsi ei pysty erottamaan, mikä on oikeasti aiheellista kertoa (ennen kuin oppii sen), mutta kun aina kertoo kaikki vähänkin ikävät asiat, niin sitten tulee kertomaan myös ne jutut, joita toivottavasti ei koskaan tapahdu, mutta jotka oikeesti täytyy kertoa (esim. pedofilia, kiristys, vakava kiusaaminen...)
Ei niihin pikkujuttuihin tarvitse kuitenkaan puuttua. Yleensä vain lohdutan lasta ja mietitään esimerkiksi, että miksi kaveri teki noin (ja tietysti, että mitä itse on tehnyt).
Mä en itse kyllä pysty olemaan hyvä ystävä sellaisen kanssa, joka "kiusaa" tai ärsyttää, joten miksi lapsenikaan pitäisi olla. Energiavampyyrit boikottiin ja ystäviksi vain niitä, joilta itsekin saa jotain.
Olen ollut nyt elokuusta asti ammattikoulussa, jossa minua alettiin kiusata aika lailla koulun alkamisen jälkeen heti, mutta en sitä silloin ottanut niin todesta. Nyt kumminkin viime viikkojen aikana on kiusaamiseni suorastaan räjähtänyt käsiin... Kiusaajat, jotka ovat kiusanneet minua alusta asti ovat melko varmaan kehoittaneet jollain tapaa myös jopa parhaita kavereitani kiusaamaan minua kertomalla perättömiä juttuja heille, mitä olen muka heistä sanonut. Nyt melkein kaikki luokallani jollain tapaa kiusaavat minua jotku paljon jotku vähän. Kiusaamis muotoja ovat selän takana puhuminen, henkistä että fyysistä ahdistelua (Tönimistä porukassa, lyömistä selkään ja kerran jopa puristettu saippuaa niskaani) He ovat myös kirjoitelleet piirtopuikolla kaappini oveen ja repineet kaapin auki ja sen jälkeen hukanneet tavaroitani. He myös yleensä ainakin kerran viikossa jollain tapaa sabotoivat mopoani kuten irroittaen tulpanjohtoja, availlen korkkeja kirjoitelleet, laittaneet mutaa penkille, laittaneet pakoputkeen käpyjä, karkkipapereita ja teippiä niin että se ei ole lähtenyt edes käyntiin. Nyt kumminkin ryhdistäydyin ja kerroin opettajalle heistä. Jo oli korkea aikakin, koska en enää saa nukuttua öitäni kun mitin että mitä huomenna. Mielessä on myös pyörinyt koulun lopettaminen. Katson nyt että loppuuko kiusaaminen siihen vai jatkuuko. Neuvoni kaikkille kiusatuille: Kertokaa asiasta mahdollisimman pian jollekkin vaikka opettajalle, vanhemmille, terveydenhoitajalle tai kellekkä vaan niin tulee parempi olo. Älkää lannistuko!!