Puhelinterroristi

Mun ongelma ratkesi siten, että vaihdoin numeron jonka laitatin operaattorilla salaiseksi, ja töitä varten hommasin vanhaan puhelimeeni prepaid liittymän jota voin tarviitaessa ladata ja sen numeron ilmoitan aina työasioissa, ja tämä ns. työpuhlin on viikonloput ja illat kiinni, koska työaikani on päivässaikaan joten kukaan ei velvoita minua vastailee työpuhelimeen työajan ulkopuolella. Ja kun oma puh.numeroni on salainen ja valituille vain ilmoitettu, niin ei tarvitse jatkuvaa puhelimen kilinää kuunnella. Ja tämä numeron vaihto ja salaiseksi laitettu viestii aikamonelle ei tovotulle tuttavuudelle, että ei tarvitse pidellä yhteyksiä.

Minulla on hieman samanlainen ongelma.

Tosin vielä suurempi ongelma itselleni on poikaystävävillään terrorisoivat, mutta he myös harrastavat tuota puhelinterrorismia. Mutta siis ihmiset kuvittelevat, että olen joku parisuhdeterapeutti, psykologi ja henkilökohtainen hoitaja, jonka siis pitäisi 24/7 jaksaa toisen itkua ja vinkunaa ja ah-niin-mielenkiintoisia poikakaverijuttuja. Rehellisesti sanoen minulla tulee poikakaverit korvista ulos.
Se menee aina samaa rataa: ensin monta viikkoa jauhetaan, kun se yksi poika on niiiiiin ihana ja joka toinen päivä itketään, kun se puhui toiselle tytölle, ei kuitenkaan tykkää siitä jne. AINA kun mesessäkin näemme, niin kaikki sanomiseni ohitetaan lahjakkaasti ja hän puhuu vain ihastuksestaan ja poikakaveristaan. Sitten kun he "alkavat olemaan", niin sitten ei puhuta mistään muusta kuin siitä mitä kaikkea ihanaa ne ovat taas tehneet. Kaupungilla mietimme, mitä hän ostaisi lahjaksi. Lähes jokainen saamani tekstiviesti käsittelee sitä, mitä he ovat tänään tehneet. Luojan kiitos hän ei vielä ole harrastanut seksiä, joten ei tavitse siitäkin kuulla kaikkia yksityiskohtia..... Asiaan tietysti kuuluu eroaminen ja yhteen palaaminen noin kerran kuukaudessa ja sitten taas saa kuunnella sitä itkua ja vinkumista, kun maailma on niin kauhea paikka.
Sitten kun he vihdoin eroavat lopullisesti, niin sitä itkua ja tuskaa kestää viikon, pari, kunnes löytyy uusi ihastus ja sama rumba lähtee käyntiin.

Jos tästä huomauttaisi, niin todennäköisin vastaus olisi, että "sä oot vaan kateellinen!!"

Olen tullut siihen tulokseen, että tämänkaltaisissa tapaukissa uusi poikakaveri on aina "lohdutuspoikakaveri", koska tuollaisilla ihmisillä tuntuu olevan pakkomielle poikiin ja siihen, että aina on pakko olla joku. Ei ihme, että hänen suhteistaan ei tule mitään. Lisäksi hän ei tunnu ymmärtävän, että myös hänen kaverit tarvitsevat hänen aikaansa ja kavereiden yhteisiä juttuja eikä aina niin, että poikakaveri on mukana joka paikassa ja jos ei ole, niin hänestä sitten pitää puhua. Olen tästä yrittänyt sanoa, mutta ilmeisesti olen liian hienotunteinen, koska asia ei mene perille. Olen myös yrittänyt sanoa, että ehkä ihastus ei tykkää, kun hänelle jatkuvasti soitetaan ja epätoivoisesti kiinnitetään huomiota, vaan että jotkut tykkäävät rauhllisemmasta etenemisestä, mutta ei sekään mene perille.

Luojan kiitos me emme asu samalla paikkakunnalla, joten en vain vastaa aina viesteihin ja kirjaudun meseen AINA ensin offline-tilassa ja katson onko siellä mestarivinkujia paikalla. Harmi, että tästä kärsii myös hyvät tyypit, mutta suunnitelmissa on hankkia toinen meseosoite.

Kukaan ei kuole siihen, jos en vastaa hänen puheluihin tai viesteihin tai jos en ole mesessä kuuntelemassa hänen poikakaverijuttuja.
Samaa suosittelen sinulle. Älä vastaa tuollaisen terroristin puheluihin. Minulla tuollaiset poikaystäväterroristit terrorisoivat myös puhelimella, mutta en vain vastaa. Soittakoon sitten vaikka miljoona kertaa tunnissa. Pitää vain elää siinä toivossa, että se tajuaa edes joskus lopettaa.

Ja jos yksi on poikaystäväterroristi, niin toinen on ongelmaterroristi. He ovat näitä, joilla on kaikki maailmat ongelmat ja pelkkiä kipuja koko ajan ja jos minulla on joku ongelma, heillä on samanlainen, mutta monta kertaa pahempana. Saan koko ajan olla kuulemassa, miten huonosti heillä kaikki on.

Ja kolmas tuntemani terroristityyppi on puheripuli- ja valittajaterroristi. Sellainen puhuu ihan järjettömällä vauhdilla ja hyppii asiasta toiseen, niin ettei meinaa pysyä perässä. Joudun korottamaan ääntäni, jos haluan puheenvuoron. Hän puhuu niin kauheasti, että en saa sanottua väliin kuin ehkä "niin" tai muuta lyhyttä. Hän puhuu vaikka tunnin yhteen menoon, taukoamatta. Sylki vaan lentää, kun hän ihan maanisella nopeudella vaahtoaa asioista. Näemme aika harvoin nykyään. Hän on muuten hyvä tyyppi, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa kuunnella. Minusta se on loukkaavaa, että silloin harvoin kun näemme, niin en saa koskaan kerrottua omia kuulumisiani. Sen sijaan kuulen hänestä, hänen perheestä, sukulaisista, naapureista, naapueiden sukulaisita ja vieraista, kavereista ja kavereiden poikakavereistä ja entisistä luokkalaisistamme kaiken. Hän on kauhea haukkuja ja haukkuu minulle kaikki tuntemansa ihmiset. Kerran kävelimme yhteen paikkaan ja hän ehti sinä noin 10 minuutin aikana haukkua mm. taloja, autoilijoiden virheitä, liikennevaloja, vastaantulevia ihmisiä ja heidän lastenkasvatustaan, idoleitani, kaikki tv-sarjat, säätilan jne. Jos olemme keikalla, mitä en nykyään edes hänen kanssaan halua tehdä, hän haukkuu jälkikäteen esityksen ja lavalla olevat esineet. Olipa siinä sitten hauskaa, kun minä itse olin ihan haltioissani, kun oli niin mahtavaa.
KAIKKI sanomiseni ohitetaan ja se sama puheripuli jatkuu.

Tällaisia ihmisiä siis vain tunnen. Tuntuu kuin minulla ei olisi mitään väliä kenellekään. Olen vain roskakori, johon kaikki roska kaadetaan. Ketään ei oikeasti kiinnosta kuulumiseni. Minun pitäisi jaksaa koko ajan muiden ongelmia ja olla valmiina kuuntelemaan kaikkien juttuja vuorokauden ajasta riippumatta. Tulee vähän hyväksikäytetty olo. Olen sellaistakin kokeillut, että lopetan yhteydenpidon ja katson, miten kauan menee, että joku kysyy, että missä oikein olen.

Tietysti ystävät auttavat toisiaan vaikeiden paikkojen tullen ja ovat toistensa tukena, mutta siitä on ystävyys kaukana, jos minä alan tuntea itseni enemmän henkilökohtaiseksi psykologiksi ja parisuhdeterapeutiksi. Se on ystävyyssuhteessa hyväksikäyttöä, terrorisointia ja manipulointia.

Tämä vähän taisi poiketa aiheesta, mutta päätinpä nyt avautua, kun terrorismista tällainen tuli mieleen.