Vanhan hirsitalon uunit

Ennen ilmanvaihto tapahtui painovoimaisesti siten, että hormeista poistunut ilma korvaantui pääasiassa ikkunoiden ja ovien raoista tulevalla ilmalla. Jos otat palamiseen tarvittavan ilman suoraan tulisijan vierestä, tarvitset koneellisen ilmanvaihdon.

Tuo korvausilman oton "kehitys" on sikäli erikoista, että ikkunatiivisteiden parantuessa ei ikkunoiden välistä tullutkaan riittävästi korvausilmaa, joten jouduttiin laittamaan seinään erillinen imanvaihtoreikä. Tällöin mielestäni mentiin pahasti metsään, sillä tasaisesti ikkunoiden välistä tuleva korvausilma ei tunnu yhtä vetoisalta, kuin yhdestä kohtaa imettävä kylmä ilma.
Itseasiassa viimeaikoina on palattu takaisin tähän ikkunoiden välistä tulevaan korvausilmaan, kun on huomattu, että ilma esilämmittyy pokien välissä ja lisäksi ikkunat eivät huurru, kun lasien väli hiljalleen tuulettuu.

Itselläni on uudessa talossa painovoimainen ilmastointi ( märkätiloissa koneellinen poisto), tosin se vaatii todella isot ja korkeat hormit, jotta ilmanvaihtomääräykset toteutuvat.
Rakennustarkastaja ei oikein tahtonut hyväksyä ratkaisua, lähinnä sillä perusteella, että kesällä ilma ei poistu hormeista (mikä on totta), mutta selitin hänelle, että kesällä ilmanvaihtoamme säädetään saranoilla, sillä meidän ikkunamme ovat ns. avattavaa mallia :)
Kumma, miten niinkin yksinkertainen asia kun ikkunat avaamalla tapahtuva tuuletus on unohtunut.

Sen verran on noita vanhempia asuntoja tullut käytyä läpi, etten usko että moiseen on tarvetta ollut. Korvausilma tuli tosiaan läpi seinien ja ovista ja ikkunoista, joten ilmaa on aina ollut riittävästi palamiseen. Lisäksi huonekorkeudet olivat yleensä huomattavasti suuremmat kuin nykyään, joten kuutioita oli sekä ihmisten että uunien tarpeisiin.
Monta kertaa nykyasunnoissa on tullut vastaan liiallinen tiiveys, pakko raottaa ikkunaa tai ulko-ovea että tulisija vetäisi!