Kuulee usein toistettavan, "ihmisen koko elämä on kasvamista"..ja siksi ajattelinkin kysyä, että onko teissä enää mitään parantamisen, tai kasvun varaa (ei vyötärössä)? :)
Millaisista luonteenpiirteistäsi haluaisit päästä eroon, - tai vaikka vielä pikkuisen muuttaa niitä?
Kuinka luulet näiden havaitsemiesi "vikojen" vaikuttaneen (pitkän :) elämäsi kulkuun - ihmissuhteisiin työelämässä, perhe-elämässä jne..?
ps. anteeksi kun poistin illalla syöttämäni samantyylisen aloituksen; en ollutkaa aamulla enää sen sanamuotoihin tyytyväinen, - siis aamu ON, iltaa viisaampi.. :)
Millaisista luonteenpiirteistäsi haluaisit päästä eroon, - tai vaikka vielä pikkuisen muuttaa niitä?
Kuinka luulet näiden havaitsemiesi "vikojen" vaikuttaneen (pitkän :) elämäsi kulkuun - ihmissuhteisiin työelämässä, perhe-elämässä jne..?
ps. anteeksi kun poistin illalla syöttämäni samantyylisen aloituksen; en ollutkaa aamulla enää sen sanamuotoihin tyytyväinen, - siis aamu ON, iltaa viisaampi.. :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Enää uusia temppuja opi.:))
Liekkö enää tarviskaa.
En siis näe enää kehitys kelpoista yksilöä uuden
ajan haasteisiin.
Enkä muuttumisen tarvetta muuteskaan.
Vaikka jotain pientä ruuvaamisen tarvetta"ehkä"
oikean sävelen löytämiseksi oliskin.
sitä vikkoo vai ei, itestä?
:)
Ei löyry, ei millähän vaikka tikuulla kaiveloos. Eikä Sinustakaan Pirre. Noon nua likaat ny valinnu sut joukkohon täs kevään aikana ku tuloovat tänne mun luokse, vissihin ihan oikeen olemahan. Jotta tieroksi. Kolome ny ainakin ja sinä nelijäntenä. Kaks sisarusta ja tammikuun likka. Toinen piti näistä sisaruksiista olla hyvä leipomahan ja toinen ei muuta ku makoolis mun vierees ihan oikohoonsa ja sinusta meinasivat siivoojan. Näin ovat välihnään päättänehet, suuren yhteesymmärryksen vallites. Oon omin silimin lukenu. Tualla soon präntätty ja kaikille tiarooksi saatettu, sellaasen otsikon alla ku "halausta kaipaava" Itte sitten vissihin jo alan ihan kokopäivääseks "Vihtoriks"
Tottahan ny nelijä tomeraa vaimoostahenkiä saa yhyreen sepän elämähän. Ne alakaa ny sepälle kevätkorvaas loko-oloot, itte vain pirän likkaan kengät lämpöösinä jotta tointuvat aamuusin työnlaitahan. Soon sitte siitä alakain sepällä jatkuva juhannus. Kyllä se sun ukko siellä pärijää keität sille pakastimen täytehen hernesoppaa ja viet sanaa serän emännälle jotta kattoo pikkuusen perähän, saat sitte olla huoleti ja keskittyä vain tänne uuteen ympäristöhön. Sen viis vuotta ku oot, niin kyllä se sitten jo menöö ittestänsä. Nuan noon tytööt ny päättänehet.
sulttaaniako meinaavat sepästä, ja miut haaremmiin siivvoojaks, - sano vain kuule naisille jotta eeiiii tullu kauppoja, jokkainen siivotkkoon jäläkesä..:)
Viijjeks vuuvveksko pitäs ukkorukkanj jättee hernevellille, ei pertana - johan ne syyttäs minnuu ukkon heitteille jätöstäkkii, - eiei kuule, kyllä miun pittää jiähä siitä kompuksesta pois..kiitos vuan kunniista, mutta nyt ei iskenä oikkeen..
:)
tämänhetkiseen olotilaani ja varmaan tulevaankin, eilistä en voi enää muuttaa, tulevaa ei tarvi.
Toiveena on säilyttää, ylläpitää tähän mennessä hankitut taidot ja tiedot, kun ei koskaa tiedä mitä sitä voi jne..plaa.
Mitäs sitä kaikella nippelitiedolla tekee yksinkertainen ihminen, paitsi on kiva lueskella joskus.
Muuten olen tavattoman tyytyväinen itseeni mutta mieltymykseni lihallisiin iloihin ja alkoholiin aikeuttavat ristiriitaisia tunteita.
Yritän pitää yllä kauhun tasapainoa säädellen sitä kuntoilulla.
Minun testotuotannollani rehevä, lihallinen nautiskelu ja juopottelu ovat valitettavasti vaihtoehtoja.
Eivät enää toisiaan täydentäviä.
Löytyisikö myötätuntoa, ymmärrystä, lohdutusta, rohkaisua, neuvoja???
Usko pois, mitä vanhemmaksi tulet sen vähemmän kyseiset asiat kiinnostaa.
Olen tullut armeliaammaksi itselleni.
Aika tyytyväinenkin olen.
En haluaisi olla kukaan muu.
En myöskään ole kovin kateellinen.
jotensakin, mutta kyllä parantamisen varaa olisi, "joskus" tullut oltua vähän liian äkkipikainen.
Onneksi menee nopeasti ohi,
mutta eihän vanhaa koiraa voi opettaa istumaan, käskemällä, jos ei ole istunut tähänkään asti.
Odotan uteliaana, mitä tulevat vuodet vielä tuovat tullessaan. Jatkuvasti olen huomannut viisastuvani ja nuorempien sössääminen elämän tuoksinnassa säälittää.
Täytettyäni 40 tulivat valot päälle kaaliini ja aloin vasta käsittää, että elämä opettaa, vaikkei mikään ihmeellinen kohtalo olisikaan.
ihminen olisi minusta tosi tylsä. Siksi iloitsen ajatuksesta, ettei omalla kohdalla ole pelkoa sellaiseksi kasvamisesta. Vähän särmää toivon säilyvän loppuun asti, että elämä maistuisi. ;)
Tervettä itseluottamusta ja omanarvontuntoa olisi nuorempana saanut olla vähän enemmän.
Ihan äskettäin jouduin toteamaan, että käsitys itsestäni taas kerran hieman muuttui. Sain niin vakuuttavaa palautetta, että oli pakko uskoa itsekin. Samanlaista olin saanut aikaisemminkin, mutten tosissani uskonut, pidin näkemyksiä puolueellisina ja epäpätevinä. Hämmästyttävä ja ihan hauska juttu, jolle yhdessä nauroimme. ...että vielä tässä iässä saa yllättyä ja ihmetellä.;)
Joko sinä tunnet itsesi?
olen ainakaan liian täydellinen..:)
Sitä itseluottamusta olisin tarvinnut elämässäni enemmän.
Tunnen, ja olen jo hyväksynyt puutteenikin - ne pienet joita onneksi vielä on..:)
Olisi kiva kuulla. :D
en mie nyt jaksa...kivempi oisi vain kehua itseään..:/
kyllä mie huomasin mitä s i e ajat takaa, en viittiny tarttua syöttiiiiiin..niih..:)