Olen pitkään harkinnut koiran hankkimista ja miettinyt lähinnä kahden rodun välillä, eli kleinspitzin ja karkeakarvaisen kääpiömäyräkoiran. Valinta on vaikea, sillä molemmat ovat aivan ihania pikku palleroita :) Olen viettänyt tuntikausia lukemalla netistä ja koirakirjoista ym. kuvauksia kyseisistä roduista, mutta nyt haluaisinkin ihan teidän omistajien omakohtaisia kokemuksia! Että tänne vaan kaikkea mahdollista, kiitos :)
kleinspitz + kääpiömäyräkoira
...
9782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minusta kannattaisi ottaa mäyräkoira! Ne vievät sydämesi lopullisesti, kun kerran elämässäsi asut saman katon alla mäykkiliinin kanssa. Itselläni on pitkäkarvainen kääpiö, mut karkkaritkin on aivan ihania! En sano, että kleinspitzeissä ois mitään vikaa, varmasti aivan ihania myös! Silti monet sanoo, että mäyriksissä on sitä jotain, ne on ihan omaa luokkaansa..
Kaniinimäyräkoirat on kanssa toosi ihania pikkusia! Ne on siis vielä pienempiä kuin kääpiöt ja tosi hauskoja veijareita!
Vaan kannatan CHIHUAHUAA! Ne vasta on ihania ja kauniita, tottelevaisia ja pieniä. Mieti hei, voit sit vaikka olla niiQ joQ Paris!!1 Se oiz aiGaz ihQ!!!!11
Kannattaa kuitenkin huomata, että mäykkis on metsästyskoira ja samoin tutkia sen perinnölliset sairaudet - kleinillä niitä ei ole. Näin minä tein ja havaitsin sopivammaksi kleinin. Ja todella tyytyväinen olen valintaani ollut. Sosiaalinen ja erittäin suuri persoona, pienessä hahmossa. Myös erittäin älykäs ja tosi nopea oppimaan. Myös pitkäikäinen...
:)
No mutta kääpiöitä ja kaniineita ei käytetä edes metsästyksessä paljon ollenkaan! Niillä ei oo kovin voimakas metsästysvietti ja siitä ei oo ainakaan tavallisessa(metsästämättömässä) elämässä mitään haittaa! Myöskin mäykkejä on ihana kouluttaa, kun niitä osaa motivoida ja kehua, ne todella haluu oppia aina jotain uutta! Niillä on hyvä katsekontakti! :D Se on niiden erikoisalaa!
Meidän mäykky ainakin on sellanen hyppyheikki, ilopilleri, sylikoira, tokoilia, että muunlaista en kaipaa! Olen todella tyytyväinen meidän mäykkyyn!
"Sosiaalinen ja erittäin suuri persoona, pienessä hahmossa. Myös erittäin älykäs ja tosi nopea oppimaan. Myös pitkäikäinen..."
Tuo on aivan kuin olisit kirjoittanut mäykeistä, se sopii niihin myös täydellisesti! Pieni itsepäisyys on vain hauska juttu.. ei tee rodusta hankalaa ja piirre ei tod. ole huono puoli!!
Tämähän on ainoastaan siitä kiinni, millaisena itseään pitää.
Kleinillä ei ole metsästysviettiä ollenkaan ja jos katsot perinnölliset sairaudet, mäykeillä niitä on enemmän. Myös kleini on hyvin "säänkestävä". Ei siis tarvita vaatetusta eikä pelkoa paleltumista talvellakaan.
Mäyräkoira vaatii myös enemmän liikuntaa (viettiensä vuoksi), kleini pärjää vähemmälläkin (mutta kykenee myös pitkiin lenkkeihin), mutta jos on valmis kävelemään itsensä uneen joka ilta, eihän asia silloin haittaa. Tosin himolenkkeilijän kannattaa miettiä vaikkapa dalmista.
Tutustumalla koiriin, muutoinkin kuin päälisin puolin ja miettimällä oma elämänsä ja tapansa rehellisesti, valinta osuu oikeaan. Omistajan ominaisuudet ovat koirarodun valinnassa ne tärkeimmät.
Myöskään ensimmäiseksi koiraksi ei kukaan suosittele vaikeaa ja työlästä koulutettavaa. En tiedä oliko aloittajan tapauksessa siitä kyse, mutta jos on, mieti myös missä tapauksessa saat pienimmät vahingot aikaan. Ei siis itsepäistä jurnuttajaa vaan sosiaalinen kasvatettava - sekä ihmistä että muita koiria kohtaan.
Niin, minä en puhunutkaan omasta koirastani, vaan kleinistä rotuna...
todella ihana ja metsästysvietin puuttuessa voi pitää pihassa välillä irtikkin, yksinään en kuitenkaan jätä vahtimatta. uroksilla turkki on tosiaan mahtava ja välillä tuntuukin että pikkasen liikaakin...ja jos sattuu vähän tälläinen herkempi vatsainen yksilö kuten minulla , niin ei kulu viikkoa etteikö joku päivä saa olla pylly pesulla;) sen vuoksi trimmailen peräpään karvoja aika ajoin lyhyiksi, myös mahanaluskarvoja silloin tällöin leikkelen. Turkki näyttää upeimmalta kun sen viitsii kunnolla karstata kerran viikossa. kesäaikaan pesukertoja tulee välillä 2vk välein, kun ukkeli on käynyt mullassa ym muualla vähän möyhimässä, niin kerman värinen turkki on sen jälkeen aika raju näky;) Fiksu ja oppivainen, karvansa vuoksi ei kauheasti ainakaan minun poju sylissä viihy, kun tulee kuuma. ehkä himpun omapäinen, arka vieraillessa oudossa ympäristössä, ei oikein viihdy lenkillä ja kotipiha tuntuukin olevan paras paikka maan päällä:)
mun kleinit ovat todella mielellään pitkilläkin lenkeillä. Oli keli ihan mikä tahansa. Tosin ne on opetettu siihen, kun itsekin lenkkeilen, koiran otin lenkkikaveriksi ja toisen seuraavana vuonna, koska NIIIIIN ihania pelleroita nämä sydämenviejät ovat.
Mut kuten sinäkin sanoit, pihassa voi pitää vapaalla, eivät lähde minnekään.
Meillä taas on vatsat tosi hyvässä kunnossa. Uroksia on mun koirat myös.
Ei viihdy meidänkään koirat sylissä.
joku sanoi sehän tässä eniten merkitsee, kuinka paljon olet halukas panostamaan elämänmuutokseen. Jos aioit muuttua koiran myötä ihan millaiseksi tahansa, ei rodulla silloin ole mitään väliä, vaan vopit vaöita vapaasti. Jos kuitenkin haluat ottaa sellaisen koiran, joka sopii omaan elämääsi, harkitse ja tutustu.
Ihan pikkuseikka ei myöskään ole nämä perinnölliset sairaudet. Jouduin oman dogini lopettamaan kolme vuotiaana perinnöllisen sairauden takia - oli muuten raskas paikka, koska yhteinen elämä ei oikein koskaan alkanutkaan. Jos joku olisi minulle silloin sanonut, että tutustu hyvä ihminen perinnöllisiin sairauksiinkin, olisin jättänyt varmasti koiran ottamatta. Niin karmeata luettavaa se nyt on, kun sen olen itselleni jälkeen kaiken selvittänyt - ja käynyt läpi huolen lemmikin terveydentilasta. Rotu ei ole kumpikaan mainituista.
Siksi otin selvää puolestasi - koska sitä pyysit, tutkin molemmat koirarodut ja kyllä minun on sanottava, että jos vaihtoehdot ovat tuossa niin ehdoton valintani olisi kleinspitz.
http://www.koirat.com/rotu.phtml?id=162
(mielenkiintoista muuten, että mainitusta karkeakarvaisesta kääpiömäykystä ei ole edes kuvausta koirat.comissa )
Tässä linkistä ne kohdat, joilla kleinispitz meni ohi:
"Kleinspitz on aina valpas, eloisa ja poikkeuksellisen uskollinen omistajalleen. Se on oppivainen ja helppo opettaa. Epäluuloisuus vieraita kohtaan ja puuttuva metsästysvietti tekevät siitä ihanteellisen kodin ja pihan vartijan. Se ei ole arka eikä aggressiivinen. Säänkestävyys, sinnikkyys ja pitkäikäisyys ovat sen erinomaisia ominaisuuksia. Kleinspitzeille on pidettävä kuria samalla tavoin kuin suuremmille koirille ja kleinien haukkuherkkyyden vuoksi."
Ja erityisesti tämä:
"Yleensä kleinspitz on terve rotunsa edustaja, ainoastaan polvilumpion sijoiltaanmeno (patella luksaatio) ja PRA ovat perinnöllisiä sairauksia. Polvi- ja silmätarkastus tulisi suorittaa koiran täytettyä yhden vuoden, jolloin myöskin ns. kotikoirat tulisi tarkistuttaa."
Mielenkiintoinen tieto oli myös sekin, että kleinspitz on monen rodun kantaäiti, eli monet rodut ovat kehitetty tästä yhdestä Euroopan vanhimmista koirarodusta.