Meillä on 3kk:n ikäinen poika, joka saa pääasiassa rintamaitoa, mutta myös korviketta. Silloin kun pääsimme sairaalasta kotiin, aloin epävarmana äitinä pitämään ns. vauvan ruokailupäiväkirjaa. Päivisin syöttövälit olivat ½h-1h ja sen lyhyenkin syöttövälin vauva yleensä itkeskeli tai oli tyytymätön. Käytännössä rinta olisi pitänyt olla kokoajan suussa. Kun isä oli kotona, tämä onnistuikin. Kun isä lähti lomaltaan töihin, otin korvikkeen käyttöön.
Aamulla kun noustaan, vauva syö molemmat rinnat tyhjäksi, ja sitten annan vielä korviketta n 40ml päälle. Päivän ja alkuillan vauva pysyy tyytyväisenä pelkällä rinnalla, jota syö nyt n. 2h:n välein. Vauva on tyytyväinen ja hymyileväinen kaikki syöttövälit, mikä on mielestäni aivan ihanaa:) Päivällä hän ottaa pieniä n. ½h:n tirsoja muutamat ja yhdet kunnon 3h:n päikkärit. Illalla klo 21.30 Alkaa iltatoimet ja kunnon hellyystankkaus. Kun vauvalla on pyjama päällä, sammutetaan valot olkkarista ja alan imettämään. Vauva imee molemmat rinnat ja lisäksi annamme korviketta, jota menee n. 40-60ml. Usein vauva nukahtaa tämän jälkeen, mutta joskus herää uudelleen ja silloin annan tutin ja otan syliin kunnes nukahtaa, tai sitten annan rintaa edelleen. Ei välttämättä edes syö, mutta rauhoittuu ainakin.
Yleensä meillä nukutaan yöllä 6h putkeen. Yöllä ei pulloja lämmitellä. Kuudelta aamulla, kun mies nousee, vauva tulee mun viereen imemään ja nukkumaan. Klo 9-10 noustaan sängystä, jolloin annan tämän aamupullon imetyksen lisäksi.
Haluan vain sanoa, että mielestäni vauvan hyvinvointiin kuuluu myös se, että äiti ja isä voivat hyvin. Jos vanhemmat ovat aivan poikki ja äkäisiä, voiko se olla vauvalle hyväksi? Ihannehan tietysti on, jos vauva jaksaa pitää pelkällä rintamaidolla edes jonkunlaisia syöttövälejä. Minä ainakin voin myöntää, että ½ h:n syöttövälejä itkuisen ja tyytymättömän vauvan kanssa en olisi kauan jaksanut. Ajatus ei kulkenut, enkä muista ensimmäisestä kuukaudesta kotona paljon mitään. Siinä minä koin itseni riittämättömäksi, kun en saanut pidettyä vauvaani tyytyväisenä. Mutta mahtava asia niille, joilta se onnistuu pelkän rintamaidon avulla.
"Koliikki" loppui kumma kyllä samaan aikaan, kun aloimme antaa lisäravintoa.. Mahtoikohan olla koliikkia laisinkaan?
Älkää siis hyvät äidit poteko huonoa omatuntoa, jos vauvanne ei ole täysimetyksellä. Älkääkä väsyttäkö itseänne sairaaksi imetyksen takia, koska imetyksen tulisi olla nautinnollinen hetki molemmille. En tiedä teistä, mutta minä korvaisin mieluummin määrän laadulla, ja viettäisin vauvani kanssa nautinnollisia imetyshetkiä, vaikka se tarkoittaisi sitten sitä, että niitä olisi vähän vähemmän.
Aamulla kun noustaan, vauva syö molemmat rinnat tyhjäksi, ja sitten annan vielä korviketta n 40ml päälle. Päivän ja alkuillan vauva pysyy tyytyväisenä pelkällä rinnalla, jota syö nyt n. 2h:n välein. Vauva on tyytyväinen ja hymyileväinen kaikki syöttövälit, mikä on mielestäni aivan ihanaa:) Päivällä hän ottaa pieniä n. ½h:n tirsoja muutamat ja yhdet kunnon 3h:n päikkärit. Illalla klo 21.30 Alkaa iltatoimet ja kunnon hellyystankkaus. Kun vauvalla on pyjama päällä, sammutetaan valot olkkarista ja alan imettämään. Vauva imee molemmat rinnat ja lisäksi annamme korviketta, jota menee n. 40-60ml. Usein vauva nukahtaa tämän jälkeen, mutta joskus herää uudelleen ja silloin annan tutin ja otan syliin kunnes nukahtaa, tai sitten annan rintaa edelleen. Ei välttämättä edes syö, mutta rauhoittuu ainakin.
Yleensä meillä nukutaan yöllä 6h putkeen. Yöllä ei pulloja lämmitellä. Kuudelta aamulla, kun mies nousee, vauva tulee mun viereen imemään ja nukkumaan. Klo 9-10 noustaan sängystä, jolloin annan tämän aamupullon imetyksen lisäksi.
Haluan vain sanoa, että mielestäni vauvan hyvinvointiin kuuluu myös se, että äiti ja isä voivat hyvin. Jos vanhemmat ovat aivan poikki ja äkäisiä, voiko se olla vauvalle hyväksi? Ihannehan tietysti on, jos vauva jaksaa pitää pelkällä rintamaidolla edes jonkunlaisia syöttövälejä. Minä ainakin voin myöntää, että ½ h:n syöttövälejä itkuisen ja tyytymättömän vauvan kanssa en olisi kauan jaksanut. Ajatus ei kulkenut, enkä muista ensimmäisestä kuukaudesta kotona paljon mitään. Siinä minä koin itseni riittämättömäksi, kun en saanut pidettyä vauvaani tyytyväisenä. Mutta mahtava asia niille, joilta se onnistuu pelkän rintamaidon avulla.
"Koliikki" loppui kumma kyllä samaan aikaan, kun aloimme antaa lisäravintoa.. Mahtoikohan olla koliikkia laisinkaan?
Älkää siis hyvät äidit poteko huonoa omatuntoa, jos vauvanne ei ole täysimetyksellä. Älkääkä väsyttäkö itseänne sairaaksi imetyksen takia, koska imetyksen tulisi olla nautinnollinen hetki molemmille. En tiedä teistä, mutta minä korvaisin mieluummin määrän laadulla, ja viettäisin vauvani kanssa nautinnollisia imetyshetkiä, vaikka se tarkoittaisi sitten sitä, että niitä olisi vähän vähemmän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoituksesi oli täyttä asiaa!
On totta, eipä masentunut tai loppuunpalanut äiti paljoa hyödytä lastaan, saati edesauta hyvää psyykkistä kehitystä. Toisilla asiat menevät kuin oppikirjan mukaan, toisten on löydettävä omat polkunsa, tärkeintä on että lapsi siinä samalla voi ja kasvaa ja kehittyy hyvin. Liian mustavalkoinen ajattelu on näissä asioissa -kuten missä tahansa, ainoastaan haitallista. Maalaisjärjellä useimmat meistä ja varsinkin meitä edeltäväkin sukupolvi on kasvatettu, ihan toimivia ihmisiä meistäkin näyttää tulleen. ;)
............
itseäsi missään vauvan hoidosta, terveydestä, imettämisestä jne?
etkö ole käynyt neuvolan synnytysvalmennusta?
jos vastaus kumpaankin kysymykseen on "kyllä" , ja siis tiedät näistä asoista, olet vaan äiti joka EI LAITA LAPSENSA PARASTA KAIKEN MUUN EDELLE.
niin yksinkertaista se on.
eri asia oon jos äidille ei jätetä vaihtoehtoja.
ja sulla on ihan oikeus omiin mielipiteisiin. Mä olen katsonut, että mun lapsen kohdalla parasta on toimia näin. Mä en nyt lähde sun kanssa tohon väärin/oikein -keskusteluun, koska se ei ollut kirjoitukseni pointti.
Olen hyvinkin paljon sivistänyt itseäni eri lastenhoitoon liittyvillä oppailla, ja olen myös ollut mukana neuvolan synnytysvalmennuksessa. Nämä tahot ovat antaneet ymmärtää, että toimintani on aivan suotavaa.
Kerro tarkemmin, mitä tarkoitat kommentillasi "eri asia oon jos äidille ei jätetä vaihtoehtoja"? -Enkä nyt tarkoita kirjoitusvirhettäsi, vaan ihan asiasisältöä. Mitkä ovat mielestäsi tilanteita, joissa ei ole vaihtoehtoja?