Olen jo melko kauan halunnut aloittaa ampuma harrastuksen mutta ei ole saanut aikaiseksi. Joten minkälaista asetta suosittelette? itse pidän vanhoista sotilaskivääreistä niin hintansa kuin ulkonäön vuoksi. Myös piekkarit ovat käyneet mielessä. Ja tietenkin nuo lupa asiat ovat laittaneet pääni pyörälle kun kukaan ei ole osannut neuvoa. Eli onko esim johonkin pystykorvaan vaikea saada luvat? Täytyykö olla jonkin metsästys seuran jäsen että saa aseelle luvan? kertokaapas kun en näistä mitään ymmärrä.. =)
Ps. rikosrekisteriä ei ole.
Ps. rikosrekisteriä ei ole.
Vastaukset 20
Vanhimmat
AINOA OIKEA ALOITUS ASE ON IMPPARI TAI PIENOISKIVÄÄRI.Lupa piekulle on helpposaada jos on metsästys kortti.
Vaikka Suomessa jäjästäytymisvapaus on kuuluttava johonkin seuraan tai reserviläisjärjästöön. Se todistaa että tarvitset aseen. Sotilaskiväärille reserviläisjärjästö ja esim perinneasemmunta. Pienoiskiväärille riittänee virkistysammunta ja ampumaseuran jäsenyys. Kyselevät vielä ampumapaikoista ja aseen säilytyspaikasta. Jos käy huonosti,saat tilapäisluvan ja joudut todistelemaan myöhemmin (ilmoittamasi)harrastuksen jatkuvan.Käytäntö vaihtelee hiukan paikkakunnasta riippuen.
Ilmakiväri ei ole ase. Ei siis tarvita lupaa. Pienoiskiväärillä ammunta tulee ylivoimaisesti halvimmaksi. 7.62x53R- ja 308- sekä myös 8x57 kalipereihin saa halpoja ylijäämäpatruunoita tai esim vanäläistä halpatuotantoa. Jos alat myöhemmin ladata patruunasi,niin noihin kalipereihin on laajat luotvalikoimat kun et osta ruskimosinia.
sillä siihen saa helpoiten luvat. Kannattaa hankkia pulttilukkoinen, sillä se on tarkempi kuin puoliautomaatti ja luvan saa helposti, jos on esittää jonkin ampumaseuran harrastustodistus. Pulttilukkoisella piekkarilla voi harrastaa mielekästä rata-ammuntaa 150 metriin asti, jos radan säännöt vain sallivat piekkarin 150 metrin radalle.
Periaatteessa viranomainen ei saa edellyttää mitään jäsenyyttä, sillä Suomessa on yhdistymisvapaus lailla turvattu. Mutta siitä huolimatta esimerkiksi Helsingin poiisipiiri ei käsittele lupahakemusta ilman jäsenkirjaa tai harrastustodistusta. Lisäksi ensiaseen anojana voit aluksi joutua tyytymään vuoden tai kolmen vuoden määräaikaiseen hallussapitolupaan. Jos tämän ajan kuluttua olet edelleen aktiiviharrastaja eli joku kirjoittaa sinulle uuden harrastustodistuksen, saat pysyvän hallussapitoluvan.
Nämä määräaikaiset luvat ovat aivan viime aikoina käyttöön otettua paskaa, jonka vuoksi ensi aseeseen ei kannata paljoa rahaa sijoittaa, sillä jos joudut luopumaan aseesta, et kuitenkaan saa kuin murto-osan aseen ostohinnasta takaisin.
Poliisipiiri ottaa varmasti hakemuksen käsiteltäväksi, ainakin jos vihjaisee hieman hallintomenettelylaista. Eri asia on sitten, että maksu menee ja bumerangi tulee. Mutta päätöksestä voi valittaa.
Tuo spekulointi ostaako hyvä vai huono ase on vähän turhaa. Itse jokainen tietää harrastuksensa vakavuuden, ja jos tosissaan harrastaa, niin kyllä jatkokin on turvattu. Aivan saman ongelman edessä olet, kun ostat esim. moottoripyörää.
Niin, olen kanssasi kyllä samaa mieltä aselain soveltamisen tasosta noin yleensä. Kyseenalaistan käsitteen oikeusvaltio.
Ei ole olemassa pysyvää hallussapitolupaa. On määräaikainen ja toistaiseksi voimassa oleva lupa. Luvan voi menettää ja otetaan ase pois kun törttöilee tarpeeksi. Ei ole vaikea todistaa harrastuksen jatkuvan.
En kuulu mihinkään Seuraan tai järjestöön. Ilmeisesti Ylivieskan nimismies päättää että saanko luvan vai en? En ainakaan ole kuullut että kenelläkään tutulla olisi tullut bumerangina lupaanomus takaisin.. Tässä lähellä(30km säteellä) on ainakin 3-5 ampumarataa("virallista") että ampuma paikoista se ei ainakaan ole kiinni.
pysyvällä luvalla toistaiseksi voimassa olevaa. Se on käytännössä pysyvä, jos ei törttöile; lupa pysyy voimassa vaikka et olisikaan jatkuvasti aktiiviharrastaja. Kaikkiin elämäntilanteisiin ammuntaharrastus ei vain sovi, mutta siitä huolimatta on tärkeää, että voi säilyttää omistamansa aseet hallussaan, kun harrastukselle taas löytyy aikaa.
Koska aseelle on esitettävä hyväksytty käyttötarkoitus on seuran jäsenyys kivuttomin tapa.Ei häiritse minua. Olen kuulunut neljään seuraan koska niistä on ollut määrättyjä etuisuuksia. Tällä hetkellä kuulun vain kahteen ja yksi jäsenyys on "lepäämässä".
Jos liittyy johonkin hirviporukkaan niin miten määritellään aktiivinen toiminta sen porukan kanssa?
Olen luullut ettei nimismiehiä ole enää. Piirit lakkautettu. Näin täällä etelässä. Kai viralliset radat kuuluvat seuroille eikä niille voi lompsia kuka tahansa paukuttelemaan. Näin ainakin täällä rintamailla.
Tuosta en ole aivan varma.. Kaverin kanssa käytiin ampumassa kerran oman paikkakunnan ampumaradalla Ja paikalla oli joku hirviporukka. Kysyttiin että saako tuossa toisella radalla ampua. Sanoivat että ampukaa vaan.
Ja sano että aiot metästää valtion mailla(jos et kuulu seuraan), joudut esittämään kuitit että olet metsästänyt valtion mailla(sitten aikanaan), mutta luvat irtoo vaikkapa pystykorvalle kyllä. Itselataavat kiväärit tuntuvat olevan lupaviranomaiselle se kirosana, en käsitä miksi, mutta tuollaiselle pulttarille kyllä luvan luulisi irtoavan. Tosin n tämän päivän harrastuksen aloittajan vaikeuksista tiedä, mutta metsästys kun oli 10 vuotta sitte perusteena niin mitään rajaa ei ollut!
On sen verran pieni paikka, että mahtaa olla samoin kuin täällä. Täällä on myös käytäntö ollut iät ja ajat että radat jotka kuuluu jollekkin metätys seuralle, niin sellä saakäydä kuka vaan harrastamassa, paitsi ei hirvikoepäivinä. Ja tietenkin edellytetään että siivoot jälkes(hysyt ja muut), mutta radat taulun taustoineen, jantterit, kaikki on käytössä vapaasti. ehkä täällä pohjosessa ei olla vielä niin toisilleen helvein kateellista sakkia kun tuolla etelelässä. Vaikka siellähän tietty kävis vaikka minkä sortin hampuusit ampumassa ja radat ois aina täynnä, joten ymmärrettävää siltä kannalta.
johtuu siitä kun on vähän jengiä. Tästä seuraa, että hampuusejakin vain kuorallinen. Ihmiset tuntee siellä toisensa ja pystyvät päättelemääm kuka on milloinkin örveltänyt.
Jos pääsee hirvip.
Ostat suoraan kunnon aseen ja jätät kiertotiet väliin. Mitä hyötyä on napsutella piekkarilla koska järeä kivääri on aivan toista maata. Itselläni on parisenkymmentä asetta. Yksikään ei ole 22LR-kaliperia.
Isäni on aseseppä vuodesta -94(ei vaan olla väleissä..) Että aseet aika tuttuja jo pienestä pitäen. Aseita mitä on ollut(isällä): Ruottin mauseri, joku sakon lintukivääri, ykspiipuinen haulikko,venäläinen sotilaskivääri,venäläinen vm-39 piekkari, smith&wesson 357 magnum, Mustaruuti revolveri, mustaruuti kivääri ja pistooli. niin ja saksalainen imppu.
koska on alanmiehiä. Ruotsin Mauserin kal. 6,5x55 hankalahko verrattuna 308-,
ja suomal.7,62x53R-kalip. Näissä voi käyttää 308 luotia kuten yleisessä 30-06:sa. Venäl. piipu on 311-välyksinen, vaikka merkintä 7,62. 308 ja 311 ovat käytännössä tuuma tuhannesosia= 0,308" ja 0,311". Edelläoleva vaikuttaa vain luotivalikoimaan mikä on suurin 308:sa. Tietysti venäl. 311.kal voi ampua rynkyn 8g-luoteja. Koko edellä olevalla on väliä jos alat lataamaan
tässä vähän jelpiä lupa asioissa.
http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/pages/2B272BB7376DA041C2256BDD002CF870?OpenDocument