Kaiken pitäisi olla hyvin. On ihminen, jota rakastan ja joka rakastaa minua. Miksi sitten vaivaan päätäni pelkäämällä mieheni entistä vaimoa? Vertailemalla itseäni häneen? Miettimällä, voinko koskaan merkitä miehelleni yhtä paljon kuin tämä super-persoona?
Mieheni tuli jätetyksi. Eli ex nähtävästi kyllästyi. Mieheni vannoo, ettei hän rakasta enää entistä vaimoaan. Että tunteet ovat kuolleet. Hän ei halua olla missään tekemisissä ex:nsä kanssa. He eivät edes tervehdi toisiaan.
Anoppini luona entinen rouva kyllä käy ja on kovasti anopin mieleen edelleen. Joskus tuntuu siltä, että appivanhempani toivovat heidän vielä palaavan yhteen.
Onko muilla vastaavanlaisia ongelmia? Miten olette pärjänneet epävarmuutenne kanssa?
Ihmeellistä, että voin kyllä luottaa mieheeni täysin "muuten". En epäile, että hän voisi langeta vieraan syliin, mutta tutun kyllä ;/
Mieheni tuli jätetyksi. Eli ex nähtävästi kyllästyi. Mieheni vannoo, ettei hän rakasta enää entistä vaimoaan. Että tunteet ovat kuolleet. Hän ei halua olla missään tekemisissä ex:nsä kanssa. He eivät edes tervehdi toisiaan.
Anoppini luona entinen rouva kyllä käy ja on kovasti anopin mieleen edelleen. Joskus tuntuu siltä, että appivanhempani toivovat heidän vielä palaavan yhteen.
Onko muilla vastaavanlaisia ongelmia? Miten olette pärjänneet epävarmuutenne kanssa?
Ihmeellistä, että voin kyllä luottaa mieheeni täysin "muuten". En epäile, että hän voisi langeta vieraan syliin, mutta tutun kyllä ;/
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minäkin 'raahaan' puolisoni (=vaimoni) menneisyyttä mukanani, näköjään vuodesta toiseen. Persoonakysymys varmaankin, jonkinlaista epävarmuutta omasta itsestä loppujen lopuksi. Joskus sisäinen ääneni kehottaa minua irtatumaan kaikesta ITSE ja esim eron kautta ottamaan elämä hallintaan. Mutta, mutta ja mutta. Ne monet siteet puolisoiden välillä, lapset, totuttu arki ja sen sellainen...
Jos miehesi sanoo, ettei rakasta exää enää, mikset usko häntä. Onko miehesi epäluotettava vai oletko sinä mielestäsi sellainen, ettei sinuun voi rakastua. Ikävää, että epäilet ja olet jotenkin kateellinen entiselle vaimolle. Sinä olet ainoa joka ongelman voi selvittää koska olet sen ihan itse kehitellytkin.
Kurja tilanne. Oikeastaan itse vastasitkin jo ... eli jos anoppisi on hyvissä väleissä ja edelleen tekemisissä,on se omiaan luomaan sinuun epävarmuutta.
Ikävä kyllä,niillä mokomilla on yllättävää valtaa joko nostaa tai laskea miniänsä itsetuntoa naisena.
Tsemppiä ja luota mieheesi , anna mahdollisuus teille molemmille , kaikki voi olla juuri kuten hän on antanut ymmärtää. :)
Varmaan se, että ex-vaimo edelleen jaksaa lirkutella anopin kanssa ja anoppi häntä ylistää, on toki luomassa minuun epävarmuutta. Toisaalta, koskaan ei voi olla toisesta ihmisestä varma ja itsehän rouva läksi lätkimään.
Siis tosiaan ärsyttää nämä yli-ihmiset tai me ali-ihmiset, jotka emme pidä itseämme minään. Huono itsetuntohan pohjalla on. Kun ajattelen, niin en itsekään todellakaan vertaile "miehiäni". Itse kyllä tinkaan omaltani, miten hän teki ja millainen hän oli, mitä teitte jne. Joskus näyttää kuin se mielettömästi ärsyttäisi miestäni.
sanot olevasi kolmas pyörä.Miän olen myös entisen mieheni ykkönen, mutta ei tämä hänen nykyinen vaimo ole kuin se kakkonen. Ei mikään kolmaspyörä.Minun mielestä kolmaspyörä no silloin kun miehellä on vaimo ja se rakastajatar.Jos sinä olet mustasukkainen miehesi entiselle vaimolle saat apua ainoastaan lääkäriltä.Ja mielestäi sinun miehesi käytös sinuakohtaan antaa aihetta tälläiseen käytökseen.Ja mitäs se sinulle kuuluu miten entinen vaimo käyttäytyy anopille.OLe onnellinen että olet omastamielestäsi saanut hyvän miehen.Hyvähän on myös se että joku jaksaa vanhalle ihmiselle lirkutella. Saathan sinäkin jos haluat tietenkin vai mitä. Ala hyvä ihminen elämään omaa elämää ja anna muiden olla rauhassa.
Jos lasket pääsi ales ja myönnät olevasi kolmas pyörä, silloin myös olet!
Olette vahvoja, sekä tiedätte mitä teette.
Yhdessä hiljaa hyvää tulee. : )
mieheesi.
Mutta kuulostipas tää tutulta: "Anoppini luona entinen rouva kyllä käy ja on kovasti anopin mieleen edelleen. Joskus tuntuu siltä, että appivanhempani toivovat heidän vielä palaavan yhteen."
kah, eivät palanneet koskaan, mutta miä erosin ja nyt ukolla ihan uusi kolmas vaimo. Niin ja anoppikin on jo kuulemma kuopattu.
Anoppi oli ihan kiva ihminen, jos halusi, ei sen puoleen, mutta se muu suku, huh huh!
Tsemppiä sulle, älä välitä exästä, mä välitin joskus liikaakin, mitä seuras turha mustasukkaisuus ja riidatkin jopa, turhanpäiväiset riidat, huomasin sitten myöhemmin. Tulet huomaamaan, ukkosi rakastaa enää vain sinua. :)
roikkumaan vanhaan suhteeseen. Minusta on selkeää, että kun erotaan niin sitten todella erotaan. Ei tarvitse silti olla riidoissa mutta en näe syytä pitää yhteyttäkään saatika yrittää olla "ystävänä". Miksi sitten erota jos ei halua päästää irti. Niin kauan kuin on vihaa, on tunteita. Vasta kun voi suhtautua yhtä neutraalisti kuin keneen tahansa tai jopa olla iloinen exän uudesta onnesta, on päässyt entisetä yli. Minä haistaisn moisen jo suhteen alkumetreillä ja katselisin muita vaihtoehtoja
Siinähän se, ettei itsekään, järjellä ajatellen, voisi edes kuvitella "alkaa lämmitellä" entistä suhdetta. Kerran meni metsään rytisten, eikä siitä enää uutta saa - millään. Miksi siis edes kuvittelen miehenikään moista ajattelevan?
Järki sanoo, ettei ole yli-ihmistä. Ei edes hänen ex-rouvansa voi olla mikään super-hyper. Jos olisi, niin kaipa hän olisi saanut jollain ihme tempulla liittonsa toimimaan.
Onko sitten fiksua appivanhempien taholta mainita rouva wx:n vierailuista ja kuulumisista, kun minä olen paikalla? Minun mielestäni ei. En tiedä, kuinka suhtautua. Miestäni moiset kuulumiset eivät kiinnosta...Tästä haistan, että he tässä haikailevat super-miniänsä perään. Se syö appivanhempien ja minun suhdettani. Mutta oma vikansa.
Nostanko pääni pystyyn ja nautin onnestani ;)
Kuka teistä tekee, kuten Ritva Enäkoski televisiossa viime viikolla meitä kehoitti tekemään? Mene joka aamu peilin eteen ja sano peilikuvallesi; Minä rakastan sinua.
Tunnustaa teennäiselle? Yltiöpositiiviselle? Vai onko siinä perää, että itsetunto voi löytyä hokemalla. Who knows..
Olen kovasti ex-anoppini - voisin jopa väittää että olemme ystäviä, mieleen ja tärkeintä; meitä yhdistävät lapset. En missään nimessä, ikinä, koskaan palaisi takaisin vanhaan suhteeseen, josta kerran lähdin, vaikka ex niin alussa toivoikin. Olen onnellinen hänen löydettyään uuden puolison itselleen. En pode enää niin suurta syyllisyyttä, siitä että jätin hänet.
Heitä romukoppaan moiset aatokset. "Aika kultaa muistot" ja samalla tavalla exät kultaantuvat, mutta realistisesti nykyisyys on nykyisyyttä ja mennyt mennyttä.
Haluaisin sanoa nämä samat sanat myös exäni nykyiselle, joka on kovin mustasukkainen miehestään. Monen ihmisen elämä mutkistuu yhden ihmisen epävarmuuden takia. Lapset ovat kahden naisen välissä, eikä kohtelu ole aina asiallista, koska lapset ovat exiä yhdistävä tekijä.
Sinuna luottaisin mieheen ja kertoisin tuntemuksistani. Jos hän sinua rakastaa, hän lopettaa kiusallisen exänsä ylistämisen, josta sinulle tulee sydänsuruja.
(Se, että miehesi ei halua edes tervehtiä exäänsä pistää kyllä miettimään, onkohan hän ihan kokonaan sujut eronsa kanssa.)
Olet saanut varsin kannustavia viestejä. Tässä vähän toisenlainen.
Olin itse jo vuosia sitten samassa tilanteessa. Mies vannotti, ettei koskaan palaisi ex-vaimonsa luokse. Miehet valehtelevat vain saadakseen sen hetkisen haluamansa tai muuten vain miellyttääkseen ja välttääkseen riitoja, näin se vain menee. Eipä siis aikaakaan (muutama kuukausi), kun mies teki kanssani bänät. Minulle ei tietenkään ilmoitettu todellista syytä suhteen katkeamiseen, sillä kaiken piti olla kunnossa. Tilanne oli varsin outo. Ilmoitus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuukautta myöhemmin huomasin miehen ja ex-vaimon osoitteiden muuttuneen samoiksi. Että silleen, vanha suola oli alkanut janottamaan. Noh, meni taas muutama kuukausi niin sama hemmo soitti ja yritti alkaa taas lämmittämään suhdetta kanssani. Oli kuulemma mennyt poikki exänsä kanssa. Tällä kertaa lopullisesti...(lol) En todellakaan lämmennyt, sillä minulla oli jo toinen (nykyinen mieheni), enkä ajatellut hetkeäkään palata takaisin suhteeseen tuollaisen ääliön kanssa.
Olet eri henkilön kanssa suhteessa ja tilanteenne on siis toisenlainen. En tarkoita, että Sinulle kävisi samoin kuin minulle. Halusin vain kertoa, miten myös voi mahdollisesti käydä. Toivotan Sinulle onnea.
Kiitos kaikille. Lisääkin saa tulla. "Ilo" huomata ettei paini yksin tällaisen asian kanssa.
Minunkaan ex-mieheni ei tervehdi minua. Minulle hän on aivan kuin vieras ihminen, jota voisin hyvin jopa tervehtiä - lailla entisen naapurin taikka vastaavan. Hän ei mahdu kanssani myöskään samoihin koulun juhliin tms. En ole ottanut siitä pulttia. Mutta mietityttää...
Itsekasvatustako tässä on harjoittaminen. Olen puhunut mieheni kanssa siitä, että entinen vaivaa minua. Hän ei ymmärrä minua. Sanoo, ettei yhteenpalaaminen ole mahdollista. Kyseessä on kuitenkin ensirakkaus. Aloimme seurustella muutamaa kuukautta sen jälkeen, kun hänet oli jätetty...Tokkopa silläkään lienee merkitystä... hmm
Miehesi tekoihin et voi vaikuttaa tai siihen haluaako hän seurassasi pysyä. Ainoa mihin voit vaikuttaa on luottaa itseesi enemmän. Ei haittaa jos exä on hyvä asioissa missä sinä et ole. Vaan vahvista niitä lajeja joissa olet hyvä jo entuudestaan, ei sinun tarvitse verrata itseäsi toisiin naisiin ainoastaan omilla teoilla on merkitystä. Ei ne miehet naisissa etsi tehokkuutta vaan kerta toisensa jälkeen sortuvat naisiin joilla olikin jotain muuta annettavanaan kun sillä tehokkaalla exällä. älä päästä sitä unohtumaan mielestäsi mihin miehesi sinussa ihastui...
Sinua vaivaa tuikitavallinen täydellisyyden pakko mielle, irrota omista pakkomielteistäsi kerrankin ja nauti siitä mitä sinulla on sellaisena kuin olet äläkä yritä tehdä itsestäsi muuta ja saa tehdä asioita jotka epäonnistuvat nauti siitäkin, että sentään yritit jotain, luota itseesi niin muidenkin on helpompi luottaa sinuun ja lopeta muiden epäileminen se on oikeasti ihan turhaa ;D