Hindulaisuus ja Intian kastilaitos

Kastilaitos perustuu hindujen pyhiin kirjoituksiin ja arjalaisten mukanaan tuomaan yhteiskuntajärjestelmään. Tai siis ne pyhät kirjat perustuvat isolta osaltaan arjalaiseen perintöön.

Kastilaitos kuuluu nimenomaan hindulaisuuteen. Muut uskonnot eivät sitä hyväksy. Mm. buddhalaisuus, sikhiläisyys ja jainalaisuus ovat osittain syntyneet kastilaitoksen vastustuksesta.

Kastijärjestelmä on nykyään kielletty Intiassa, mutta käytännössä se elää ja voi hyvin. Mm. naimisiin meno jonkun muun kuin omaan kastiin kuuluvan kanssa on edelleen poikkeuksellista. Toki kukaan ei enää ole tuomittu yksinomaan kastinsa osoittamaan elämään. Jopa Intian presidenttinä on ollut kastiton henkilö, eli henkilö, joka on vielä "alempana" kuin alin neljästä kastista.

Rolf Grönblom:

"On tärkeää huomata, ettei hindulaisuudessa voida osoittaa uskonnon perustajaa tai keskushahmoa kuten Jeesus tai Buddha tai Muhammed. Sellaisen puuttuminen kenties korostaa entistä enemmän uskonnon ikivanhaa ja kaikenkattavaa luonnetta. Myöskään dogmeja tai ehdottomia uskonkappaleita ei ole. Ainoa koossapitävä aines ovat pyhät kirjoitukset. Tästä johtuu, että tulkintoja voi ja saakin olla: hindulaisuus on olemukseltaan liberaali, eikä harhaoppisuutta voi olla."

"Jos halutaan tehdä yhteenveto siitä, mikä on yhteistä kaikille hinduille ja mitä siis voisi pitää yhteisenä nimittäjänä, ei listasta tule pitkä:
1. Usko jälleensyntymiseen, reinkarnaatioon.
2. Usko siihen, että karma, ihmisen pahojen ja hyvien tekojen summa, ratkaisee lopullisen autuuden saavuttamisen.
3. Usko jumalakäsitykseen, jossa on sekä luova ja säilyttävä että tuhoava mutta uudelleen luova, uudistuva ulottuvuus tai aspekti. Näitä edustavat jumalat Brahma, Vishnu ja Shiva.

Varauksin voi lisätä vielä:

4. Usko yhteiskuntajärjestykseen (neljä yhteiskuntaluokkaa, kastilaitoksen perusta).
5. Usko ihmisen neljään elämänvaiheeseen."

Marjatta Parpola:

"Kastilaitoksen uskonnollinen oikeutus on haettu muinaisesta Veda-teksteistä. Rigvedan hymnin 10,90 mukaan yhteiskunta jakautuu neljään säätyyn (varna, ´väri´), jotka saivat alkunsa uhratun alkuihmisen Purushan ruumiinosista. Hänen suustaan syntyi brahmaani (brahmana), käsivarsistaan kshatriya, reisistään vaishya ja jaloistaan shudra. Klassisessa hindulaisuudessa kullakin säädyllä on oma symbolinen värinsä: valkoinen, punainen, vihreä ja musta.

Manun nimissä kulkevan vanhimman lakitekstin mukaan Purusha määräsi brahmaanit opiskelemaan ja opettamaan Veda-tekstejä ja suorittamaan uskonnollisia uhritoimituksia itsensä ja muiden hyväksi sekä antamaan ja vastaanottamaan lahjoja. Kshatryat velvoitettiin puolustamaan kansalaisia ja vaishyat määrättiin hoitamaan karjaa, viljelemään maat, käymään kauppaa ja lainaamaan rahaa. Molempia kasteja käskettiin myös brahmaanien tavoin uhraamaan ja opiskelemaan. Shudrien tuli palvella muita. Brahmaaneilla on ajateltu olevan hengellinen valta, mutta kuninkaalla maallinen. Vaikka ihanteena oli, että kuningas oli kshatriya, todellisuudessa hän saattoi itsekin olla brahmaani, tai jopa vaishya tai shudra. Kuninkaan on selitetty ylituomarin asemassa olevan brahmaanien tulkitseman maailmanjärjestyksen, dharman, välittäjänä kansalle.

Edellisten neljän säädyn alapuolelle kehittyi vielä epäpuhtaiden luokka (asprishya ´jota ei saa koskettaa´), joka hoiti likaisia töitä, kuten ruumiidenkäsittelyä, nahan muokkaamista ja jätteiden keruuta. Heistä käytetään usein nimitystä ´kastittomat´. Tämän luokan jäsenten liikkumista rajoitettiin, eikä heillä ollut pääsyä temppeleihin. Vaikka heidän kosketuksensa katsottiin saastuttavan muihin säätyihin kuuluvat, Mahatma Gandhi kutsui heitä ´Jumalan lapsiksi´(harijan). Itse he suosivat ilmaisua dalit, ´sorrettu, alistettu´."