Olen vuosien aikana paljon pohtinut näitä seksuaalisuusjuttuja ja seurannut tämän palstan ketjuja homoseksuaalisuuden syistä, paheista ja muusta joutavasta. Tässä on jotain omia ajatuksia ja yhteenvetoja:
Ihan ensimmäiseksi minusta on merkillistä että homoseksuaalisuutta pidetään jotenkin vääränä/huonompana käyttäytymisenä. Maailmaahan vaivaa nykyään yhtenä suurimmista ongelmista ylikansoittuminen (no ei ehkä vielä suomessa), ja homoseksuaalisuus tuntuu siksi ihan luonnolliselta kehitykseltä ihmisyydessä tämän vuoksi.
Toiseksi se että pojat samaistuvat enemmän äitiinsä ja isä jää ehkä etäisemmäksi ei minusta tunnu yhtään huonolta asialta. Mietitään vaikka kumman sukupuolen päätöksistä, valinnoista ja virheistä on suurin osa maailman sodista ja vääryyksiistä aiheutunut.
Naiseen samaistuminenhan tarkoittaa lähinnä vain naisen käytökseen samaistumista, eli esim. arvomaailmassa elämän arvostaminen ja myötätunto on tärkempää kuin vaikka vallan janoaminen.
Kun tutkitaan historiaa voidaan huomata että suurin osa taiteen, musiikin ja filosofian merkittävimmistä mullistajista ovat olleet homoseksuaaleja. Miksihän näin.. ?
On outoa että homoseksi olisi jotenkin väärin sillä perusteella ettei siinä synny sivutuotetta nimeltä vauva. Eiväthän heterotkaan sikiä jatkuvasti vaan pyrkivät kontrolloimaan jälkikasvua ehkäisyn avuin. Lisäksi nykyään on jo tiedossa että seksin/orgasmin aikana aivoissa tapahtuu hermostolle ilmiöitä, joiden välttäminen ei ole mielenterveydelle hyväksi. Eli seksuaalisuudessa ei ole lopulta pelkästään kyse lisääntymisestä.
Psykologisesti homoseksuaalisessa yhdynnässä on kyse siitä, että mies/nainen tyydyttää itsensä.
Ovathan sukupuolet aivan eri lajia: Mies ei voi koskaan tietää miltä naisesta lopulta oikeasti tuntuu ja sama toisinpäin. Siksi loogisesti molemmanpuolisesti eniten nautintoa tuottava seksi olisi homoseksuaalista.
Lisäksi heteromiehillä on ei-niin-harvinainen tapana valittaa siitä kun naisia ei vain ymmärrä ja että poikaporukassa on aina paljon mukavempaa. Eli siis kuitenkin mies tuntee suurempaa yhteyttä omaan sukupuoleen, mutta välillä vain pitää käydä sörkkimässä p***ua, imemässä tissiä ja leikkimässä kiinnostunutta naisen asioista.
Olisi kiinnostava tietää kuinka suuri osa heterosuhteista on ns. täysin pelivapaita, eli ihan aitoa välittämistä.
Päälimmäisenä pointtina on kuitenkin se, että miksi ihmisyyden täytyisi yhä pysyä keskiajalta lähtöisin olevana muuttumattomana muotona kun se on kerta niin paljon harmia aiheuttanut tähän asti ? Vai kaatuuko yhteiskunta siihen, että elämästä ruvetaan vapaasti nauttimaan ? Uskon itse että homopariskunnilla on lopulta aivan yhtä kova halu saada ja kasvattaa lapsia kuin heteroillakin.
Lisääntyminen on kuitenkin pohjimmiltaan vain mekaniinen toimenpide.
Vastaukset ovat enemmän kuin toivottuja :)
Ihan ensimmäiseksi minusta on merkillistä että homoseksuaalisuutta pidetään jotenkin vääränä/huonompana käyttäytymisenä. Maailmaahan vaivaa nykyään yhtenä suurimmista ongelmista ylikansoittuminen (no ei ehkä vielä suomessa), ja homoseksuaalisuus tuntuu siksi ihan luonnolliselta kehitykseltä ihmisyydessä tämän vuoksi.
Toiseksi se että pojat samaistuvat enemmän äitiinsä ja isä jää ehkä etäisemmäksi ei minusta tunnu yhtään huonolta asialta. Mietitään vaikka kumman sukupuolen päätöksistä, valinnoista ja virheistä on suurin osa maailman sodista ja vääryyksiistä aiheutunut.
Naiseen samaistuminenhan tarkoittaa lähinnä vain naisen käytökseen samaistumista, eli esim. arvomaailmassa elämän arvostaminen ja myötätunto on tärkempää kuin vaikka vallan janoaminen.
Kun tutkitaan historiaa voidaan huomata että suurin osa taiteen, musiikin ja filosofian merkittävimmistä mullistajista ovat olleet homoseksuaaleja. Miksihän näin.. ?
On outoa että homoseksi olisi jotenkin väärin sillä perusteella ettei siinä synny sivutuotetta nimeltä vauva. Eiväthän heterotkaan sikiä jatkuvasti vaan pyrkivät kontrolloimaan jälkikasvua ehkäisyn avuin. Lisäksi nykyään on jo tiedossa että seksin/orgasmin aikana aivoissa tapahtuu hermostolle ilmiöitä, joiden välttäminen ei ole mielenterveydelle hyväksi. Eli seksuaalisuudessa ei ole lopulta pelkästään kyse lisääntymisestä.
Psykologisesti homoseksuaalisessa yhdynnässä on kyse siitä, että mies/nainen tyydyttää itsensä.
Ovathan sukupuolet aivan eri lajia: Mies ei voi koskaan tietää miltä naisesta lopulta oikeasti tuntuu ja sama toisinpäin. Siksi loogisesti molemmanpuolisesti eniten nautintoa tuottava seksi olisi homoseksuaalista.
Lisäksi heteromiehillä on ei-niin-harvinainen tapana valittaa siitä kun naisia ei vain ymmärrä ja että poikaporukassa on aina paljon mukavempaa. Eli siis kuitenkin mies tuntee suurempaa yhteyttä omaan sukupuoleen, mutta välillä vain pitää käydä sörkkimässä p***ua, imemässä tissiä ja leikkimässä kiinnostunutta naisen asioista.
Olisi kiinnostava tietää kuinka suuri osa heterosuhteista on ns. täysin pelivapaita, eli ihan aitoa välittämistä.
Päälimmäisenä pointtina on kuitenkin se, että miksi ihmisyyden täytyisi yhä pysyä keskiajalta lähtöisin olevana muuttumattomana muotona kun se on kerta niin paljon harmia aiheuttanut tähän asti ? Vai kaatuuko yhteiskunta siihen, että elämästä ruvetaan vapaasti nauttimaan ? Uskon itse että homopariskunnilla on lopulta aivan yhtä kova halu saada ja kasvattaa lapsia kuin heteroillakin.
Lisääntyminen on kuitenkin pohjimmiltaan vain mekaniinen toimenpide.
Vastaukset ovat enemmän kuin toivottuja :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjotit jokseenkin asiaa, mutta itse jokseenkin ymäärrän miksi homot eivät ole kovinkaan suosittuja kaikkien heteroiden keskuudessa.
"Ihan ensimmäiseksi minusta on merkillistä että homoseksuaalisuutta pidetään jotenkin vääränä/huonompana käyttäytymisenä."
Tuohon löytyy vastaus kaikista helpointen seuraamalla vaikkapa koodia silloin tällöin. Eli lähinnä tarkoitan homojen irstautta.
Toinen jonka uskon toisia ihmisiä ärsyttävän on neidit, sisältäen myös "homoaksentin".
"Toiseksi se että pojat samaistuvat enemmän äitiinsä ja isä jää ehkä etäisemmäksi ei minusta tunnu yhtään huonolta asialta. Mietitään vaikka kumman sukupuolen päätöksistä, valinnoista ja virheistä on suurin osa maailman sodista ja vääryyksiistä aiheutunut.
Naiseen samaistuminenhan tarkoittaa lähinnä vain naisen käytökseen samaistumista, eli esim. arvomaailmassa elämän arvostaminen ja myötätunto on tärkempää kuin vaikka vallan janoaminen."
Onko Condoleezza Rice (Yhdysvaltain ulkoministeri) todellisuudessa rauhan haluinen ilman, että oma maa antaisi periksi aloittamissaan sodissa?
Tässä oli nyt muutama kommentti omasta näkökannastani näin lyhykäisyydessään.
Huomautan että vaikka kommenttini eivät olleet mitenkään homo myönteisiä, niin itse olen 100% homppeli. Pettynyt sellainen viellä. En toki yleistä mut harmillisen suurin osa homoista on omastakin mielestäni "kuvottavia"..
Se että homoseksuaalisuus yhdistetään useasti heti neiti/nahka/whatever-stereotyyppeihin on minusta vain median ja vielä kesken kehityksessä olevan homokulttuurin syytä. Ehkä asenteet paranevat kun vaikka telkkariin saataisiin enemmän "tylsiä" homoja, joissa ei ole mitään viihdyttäviä/huvittavia piirteitä. Mutta ainiin, eihän se ole sitten enää viihdyttävää ja myyvää :P
Sellainen seikka tuli mieleen että mitenköhän kaapista tulemisen ajankohta vaikuttaa tuohon irstailuun. Jos tullaan kaapista ja muodostetaan kokonainen identiteetti tarpeeksi nuorena, voidaan seksuaalisuusiasiat ehkä käsitellä "luonnolliseen" aikaan tarpeeksi varhain. Taas jos kaapista tullaan vasta vanhempana on ehkä enemmän painetta päästä toteuttamaan sitä seksuaalisuutta ja henkinen kypsyminen lähtee vasta silloin jatkumaan .. ?
ja
Condoleezza Rice on minusta aika kaukana perinteisestä naisen/äidin mallista lapsettomana presbyteeripapin tyttönä :)
joku jaksaa pohtia asiaa noinkin pitkälle. Olen pohtinut asioita aika lailla samoista lähtökohdista. Ajattelin pohtia asiaa vielä hieman ihmisen suhtautmisesta köytöstapoihin.
Jos ajattelen itseäni niin toisten käytös herättä itsessäni epämukavuuden tunnetta silloin kuin en tunne hallitsevani tilannetta. Käytös siis seuraa kaavaa johon en ole tottunut enkä hallitse. En tiedä mitä minulta odotetaan ja miten tuohon asiaan nyt suhtautuisin. Reaktioni voi olla hämmennystä josta yritän päästä eroon huumorilla tai vaihtamalla aihetta ja vaikka millä keinolla hyvänsä kunhan pääsen epämukavuuden tunteesta eroon. Toinen reaktio voisi olle vihastuminen ja antaa takaisin sillä mitalla että se mykistää toisen.
Nämähän ovat omia reaktioita ja niitä tulisi oppia käsittelemään jotenkin. Varsinkin jos on omaksunut ajatuksen että tulee pysyä rauhallisena ja käyttäytyä kohteliaasti ristiriita kärjistyy. Näistähän syystä viihdymme erilaisessa seurassa eri tavoin. Jossakin seurassa viihdymme toisia taas kartamme jos vain voimme.
Tämänhän jokainen voi havaita melko helposti. Ja kun tulemme alueelle joka on niin intiimi kuin seksuaalisuus joka on monelle arka alue huomaamme että hämmentäviä tilanteita voi syntyä aika helposti. Siihen ei oikein valmenneta mitenkään vaan viljellään enemmän tai vähemmän hyväksyttyjä käytöstapoja sekä käsityksiä mikä on ns. luonnollista ja mikä ei. Valmennukseksi tuskin voi kutsua kaksimieliset vitsit ja pornokuvat ym. Meille ei siis suoda oikeastaan ottaa selvää asioista vaan ne sanellaan normeina joista ei saa poiketa. Omista tunteista ei siis saa ottaa selvää vaan on ainoa sallittu tunne on vastakkaiseen sukupuoleenolen suuntautunut ja roolit on jaettu.
Tosiasia on että näitä tunteita ihmisellä elämänsä aikana on eri aikoina ja tilanteissa aika ristiin rastiin sukupuoleen katsomatta. En tarkoita että ne tulisi nk. elää mutta ne on tosiasioina hyväksyttävä. Hyväksyessään ne voi jättä taakseen ilman suurenpia traumoja.
Juuri tällä seksin alueella on vaikeata se että näitä tuntojaan ei sovi näyttää avoimesti hyvin monestakin syystä. Koskettaminen väärällä tavalla
tai väärässä yhteydessä (vaikka tarkoituksettomasti) herättää hämmennystä ja jopa vihaisuuttaa samasta syystä kuin selostin alussa. Normeissa pysyminen on niin juurtunut että keinoja kaihtamatta käytetään leimaamista ja solvaamista keinoina ojentaa muita. Siksi kai leimautumisen pelosssa on vaikeaa hyväksyä julkisesti muiden taipumuksia vaikka se ei koskisi itseä. Oma lukunsa on sitten vallan tunne kun voi toisia painostaa jollakin asialla kuten homoksi tai lesboksi nimittämällä.
Tarkoitus oli osoittaa että syy ristiriitaan on todellisuuden ja normien välinen. Toisenlainen suuhtautuminen voisi lopettaa ristiriidan ja voisimme elää rauhallisemmin.