ADHD ja LIIKUNTA

...kuin että itse aikuisena ADHD-potilaana koen liikunnan varsin rentouttavana. Kunhan vaan saan itseni ensin liikkeelle....
Lapsena muistan sen olleen tuiki tarpeellista,mutta sen piti olla sellaista,ettei mitään odottelua,vaan täyttä toimintaa koko ajan,ettei päässyt kyllästymään.
Ja mieluummin ulkona.
Joukkuepelit saatoivat olla ongelma,koska niissä on muistettavia sääntöjä,joita oli vaikea pitää muistissa,kun oikein innostui...

Onneksi nykyään puhutaan jo siitäkin,että jos on ADHD_lapsi,on sitä myös aikuisena. Ei se minnekkään katoa.
Olen aina kärsinyt siitä,että lapsena minua pidettiin älykkäänä,mutta nyt aikuisena tunnen olevani juuri ja juuri yhteiskuntakelpoinen.....

Yksilöllisesti. Toiselle joukkuepelit ovat kauhistus, toiselle sopivat. Toinen tarvitsee ympäristön ja perusmotoriikan haltuunottoa ja sosiaalisten taitojen harjoittelua liikuntaryhmissä toisia enemmän ja tukea vastaavaan. Selkokielestä on toisille hyötyä, toisille mielikuvista. Toisilla menee liiallinen ärsykkeiten määrä ympärillä yli, eikä oppimisen ja onnistumisen iloa synny - toiset juuri tarvitsevat stimulointia. Jne. Monitahoinen juttu. Itse teen töitä myös ADHD lasten kanssa - mutta myös muiden erityisryhmien lasten kanssa. Parhaita liikuntapaikkoja tuntuvat olevan luonto (metsä) eri vuodenaikoina ja vesi (uimahallit)sekä liikuntaradat jumppasaleissa. Lisäksi ratsastus voi toimia terapeuttisena liikuntana - elävä luontokappale antaa oman efektinsä. Ryhmän tulee olla riittävän pieni yksilölliseen ohjaukseen, avustajia tulee olla tarvittaessa (varsinkin jos on tapana mennä herne nenään ja saada raivareita) mutta rittävän iso ryhmä, jotta pelienkin harjoittelu pienemmässä mittakaavassa on mahdollista. Pelit kehittävät arkielämän selviytymistaitoja myös.