käyntiin sillä, kun naapuri ilmoittaa kuulleensa sellaisia ääniä seinän takaa, että naapurin vanhempi on varmaankin syyllistynyt rikokseen.
Seuraisi rikoksesta syytetyn henkilön lapsen kiireellinen pidätys ilman mitään tutkintaa tai oikeudenkäyntiä.
Sitten seuraisi 1. oikeudenistunto = sossun järjestämä syytetyn kuulemistilaisuus. Edelleenkään rikoksesta ei ole mitään todisteita, vaan syytetyn täytyy pystyä vaikka aiheettomat syytteet todistamaan suu sanallisesti niin vakuuttavasti vääriksi, että tuomari ja lautamiehet = sossut, uskovat syytteet vääriksi. Jos tuomarista tuntuu, että syytetty ei ole riittävän vakuuttava, lasten pidätys jatkuu määräämättömäksi ajaksi, ts. niin kauan kuin sossusta siltä tuntuu.
Lisäksi tuomarisossutkin myöntävät, että syytetyn tilanne on tukala, koska hänen lapsensa on panttina, mikä vaikeuttaa syytetyn kykyä toimia asiallisesti ja riittävän vakuuttavasti. Syytetyllä ei ole myöskään tarkkaa tietoa kaikista syytteistä, vaan häntä puhutetaan oikeudessa sen mukaan, että tuomarit saisivat lisänäyttöä syytteilleen. Ja koska riittävää näyttöä syyttömyydestä ei tule, lapsen pidätys jatkuu edelleen.
Lapsi on pelästynyt, jopa kauhuissaan, mutta se katsotaan todisteeksi syytetyn syyllisyydestä. Lisäksi vanginvartijat kohtelevat lasta huonosti, mutta se katsotaan vain koti-ikävästä johtuvaksi valitukseksi, sekä huoleksi vanhemmasta, koska lapsi on aina lojaali jopa rikolliselle vanhemmalleen. Vanginvartija uhkailee lasta, jos hän kertoo huonosta kohtelusta tuomarille.
Asia käsitellään hallinto-oikeudessa, joka varmistaa sossutuomareiden toimineen hallinnollisesti oikein. Lapsen pidätyksen syihin hallinto-oikeus ei kajoa.
Asia viedään uudelleen oikeuteen (sossun kuulemistilaisuuteen) rikoksesta epäillyn pyynnöstä. Myös lasta on kuultu, jolloin hän itkien pyysi päästä kotiin ja väitti, että vanhemmat eivät ole koskaan syyllistyneet mihinkään rikokseen. Vanginvartijan tekemistä pahoinpitelyistä hän ei peloteltuna uskalla puhua. Sossutuomari katsoo, että lapsen lojaliteetti vanhempaa kohtaa on käsittämättömän vahva, mutta muuten hänen asiansa ovat oikein hyvin, mitä nyt kotiin suotta itkeskelee.
Rikoksesta ei edelleenkään ole mitään todisteita, mutta oikeudessa syytetty myös välillä itkee, välillä on vihainen tuomareille ja välillä kieltäytyy puhumasta, koska syytteet ovat niin käsittämättömiä tai hän ei tiedä, mistä kaikesta häntä syytetään. Tuo kaikki antaa tuomareiden mielestä syytetystä tasapainottoman kuvan, mikä heistä antaa syyn jatkaa lapsen vangittuna pitämistä.
Syytetty hakee hallinto-oikeudelta lapsen vangitsemisen purkua, mutta lapsi on siirretty jo uuteen perheeseen, johon hänen katsotaan olevan kiintynyt. Sossutuomareiden todetaan hoitaneen lapsen siirron uuteen paikkaan hallinnollisesti oikein.
Syytetty ottaa yhteyttä asianajajaan ja poliisiin. Poliisi jättää asian tutkimatta, ilmoitus siitä saadaan kahden vuoden kuluttua asiakkaan pyynnön jälkeen kirjallisesti. Asianajaja tekee voitavansa, riittävää näyttöä syyllisyydestä tai syyttömyydestä ei hänkään saa aikaiseksi. Myös uudet vanginvartijat kertovat, miten epäluotettava syytetty on, siitäkään ei ole mitään todisteita vanginvartijoiden kertoman lisäksi, mutta lapsen vangittuna pitäminen jatkuu.
Kaiken kaikkiaan se jatkuu Suomen rikoshistorian pisimmällä tuomiolla, liki 18 vuotta. Koska vartijat estivät yhteydenpidon vanhempiin, ei hän enää heitä paljon muista, joten yhteiskunta järjestää hänelle tukiasunnon, joita vapautuville lapsille tällaisissa tilanteissa joskus järjestetään.
Jos hän on ns. erityislapsi, eikä ole vankilavuosinaan saanut mitään tukea, kuntoutusta tai erityisopetusta, hänellä ei ole muuta paikkaa kuin palata kotiin. Äiti saa hänet nopeasti laajaan neurologiseen arvioon ja paikan erityislapsille tarkoitetussa koulussa, koska muuten hän on täysin kyvytön sopeutumaan yhteiskuntaan. Lapsen vankilavuosien ajan äidin pyyntöjä lapsen erityisavun tarpeesta ei otettu huomioon millään tavalla, koska kaikki lapsen oirehdinta katsottiin vain ja ainoastaan rikollisen vanhemman aiheuttamiksi traumoiksi, jotka ihme kyllä eivät toistakymmeneen vuoteen parantuneet kuitenkaan.
Seuraisi rikoksesta syytetyn henkilön lapsen kiireellinen pidätys ilman mitään tutkintaa tai oikeudenkäyntiä.
Sitten seuraisi 1. oikeudenistunto = sossun järjestämä syytetyn kuulemistilaisuus. Edelleenkään rikoksesta ei ole mitään todisteita, vaan syytetyn täytyy pystyä vaikka aiheettomat syytteet todistamaan suu sanallisesti niin vakuuttavasti vääriksi, että tuomari ja lautamiehet = sossut, uskovat syytteet vääriksi. Jos tuomarista tuntuu, että syytetty ei ole riittävän vakuuttava, lasten pidätys jatkuu määräämättömäksi ajaksi, ts. niin kauan kuin sossusta siltä tuntuu.
Lisäksi tuomarisossutkin myöntävät, että syytetyn tilanne on tukala, koska hänen lapsensa on panttina, mikä vaikeuttaa syytetyn kykyä toimia asiallisesti ja riittävän vakuuttavasti. Syytetyllä ei ole myöskään tarkkaa tietoa kaikista syytteistä, vaan häntä puhutetaan oikeudessa sen mukaan, että tuomarit saisivat lisänäyttöä syytteilleen. Ja koska riittävää näyttöä syyttömyydestä ei tule, lapsen pidätys jatkuu edelleen.
Lapsi on pelästynyt, jopa kauhuissaan, mutta se katsotaan todisteeksi syytetyn syyllisyydestä. Lisäksi vanginvartijat kohtelevat lasta huonosti, mutta se katsotaan vain koti-ikävästä johtuvaksi valitukseksi, sekä huoleksi vanhemmasta, koska lapsi on aina lojaali jopa rikolliselle vanhemmalleen. Vanginvartija uhkailee lasta, jos hän kertoo huonosta kohtelusta tuomarille.
Asia käsitellään hallinto-oikeudessa, joka varmistaa sossutuomareiden toimineen hallinnollisesti oikein. Lapsen pidätyksen syihin hallinto-oikeus ei kajoa.
Asia viedään uudelleen oikeuteen (sossun kuulemistilaisuuteen) rikoksesta epäillyn pyynnöstä. Myös lasta on kuultu, jolloin hän itkien pyysi päästä kotiin ja väitti, että vanhemmat eivät ole koskaan syyllistyneet mihinkään rikokseen. Vanginvartijan tekemistä pahoinpitelyistä hän ei peloteltuna uskalla puhua. Sossutuomari katsoo, että lapsen lojaliteetti vanhempaa kohtaa on käsittämättömän vahva, mutta muuten hänen asiansa ovat oikein hyvin, mitä nyt kotiin suotta itkeskelee.
Rikoksesta ei edelleenkään ole mitään todisteita, mutta oikeudessa syytetty myös välillä itkee, välillä on vihainen tuomareille ja välillä kieltäytyy puhumasta, koska syytteet ovat niin käsittämättömiä tai hän ei tiedä, mistä kaikesta häntä syytetään. Tuo kaikki antaa tuomareiden mielestä syytetystä tasapainottoman kuvan, mikä heistä antaa syyn jatkaa lapsen vangittuna pitämistä.
Syytetty hakee hallinto-oikeudelta lapsen vangitsemisen purkua, mutta lapsi on siirretty jo uuteen perheeseen, johon hänen katsotaan olevan kiintynyt. Sossutuomareiden todetaan hoitaneen lapsen siirron uuteen paikkaan hallinnollisesti oikein.
Syytetty ottaa yhteyttä asianajajaan ja poliisiin. Poliisi jättää asian tutkimatta, ilmoitus siitä saadaan kahden vuoden kuluttua asiakkaan pyynnön jälkeen kirjallisesti. Asianajaja tekee voitavansa, riittävää näyttöä syyllisyydestä tai syyttömyydestä ei hänkään saa aikaiseksi. Myös uudet vanginvartijat kertovat, miten epäluotettava syytetty on, siitäkään ei ole mitään todisteita vanginvartijoiden kertoman lisäksi, mutta lapsen vangittuna pitäminen jatkuu.
Kaiken kaikkiaan se jatkuu Suomen rikoshistorian pisimmällä tuomiolla, liki 18 vuotta. Koska vartijat estivät yhteydenpidon vanhempiin, ei hän enää heitä paljon muista, joten yhteiskunta järjestää hänelle tukiasunnon, joita vapautuville lapsille tällaisissa tilanteissa joskus järjestetään.
Jos hän on ns. erityislapsi, eikä ole vankilavuosinaan saanut mitään tukea, kuntoutusta tai erityisopetusta, hänellä ei ole muuta paikkaa kuin palata kotiin. Äiti saa hänet nopeasti laajaan neurologiseen arvioon ja paikan erityislapsille tarkoitetussa koulussa, koska muuten hän on täysin kyvytön sopeutumaan yhteiskuntaan. Lapsen vankilavuosien ajan äidin pyyntöjä lapsen erityisavun tarpeesta ei otettu huomioon millään tavalla, koska kaikki lapsen oirehdinta katsottiin vain ja ainoastaan rikollisen vanhemman aiheuttamiksi traumoiksi, jotka ihme kyllä eivät toistakymmeneen vuoteen parantuneet kuitenkaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jne. käräjäoikeuksista, jolloin rikoksesta epäilty tai hänen lapsensa tuomitaan tuomitaan ilman todisteita?
Tuomio 8 v ilman näyttöä.
Lisäksi poliisi on estetty toimimasta näytön selvittämiseksi. Tuomarina toimii henkilö, jolla ei ole tuntiakaan oikeusopillisia opintoja takanaan. Rikoksesta epäillyn asianajaja katsotaan pakolliseksi sähläriksi, jota on pakko sietää, mutta jonka tekemällä työllä ei ole mitään vaikutusta.
voi olla niin taitava näyttelijä, että saa sossut vakuuttumaan syyttömyydestään silloinkin, vaikka hän olisi syyllistynyt lastensuojelurikokseen.
Ei sekään ole lasta kohtaan oikein.
Missä on lapsen oikeus?
Ei ainakaan sossulassa tai hallinto-oikeuksissa.
eikö totta?