mulla vauva kohta 6vkoa ja suurimman osan ajasta mitä hän on hereillä niin hän huutaa ja itkee! Mutta jos ottaa syliin ja liikkuu hänen kanssaaan huuto loppuu. Eli paikallaan vauva ei viihdy ollenkaan vaan alkaa hirveä huuto. Tuttia annan huutoon, mutta senki hän sylkee vähän ajan päästä pois ja huutaa kahta kauheemmin. Tartteisin jotain neuvoja/vinkkejä että mitä mun kannattais tehdä tai mitä tämä ylipäätänsä on. Rupee itse palaa loppuun kun koko ajan pitää vauvaa "viihdyttää" ja hyvä kun omasta itsestäni kerkeän huolehtimaan. Ja voimat loppuu käsistä kanssa. Itse en jaksa montaa tuntia putkeen vauvaa kanniskella- hyvä jos puol tuntia.
Mitä tämä on????
Cilla24
9875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
eli oletko varma että saa tarpeeksi ruokaa?
ja esim jos saa korviketta, mahdollisuus on sekin, että ko korvike käy mahaan.
Meillä oli näin.
Meil oli samanlainen. Enkeli laitoksella, mutta kotona niiiiiiiiiin vaativa tapaus, ei hetkeä yksin. Sitä riitti vain 7,5 kk, kunnes oppi ryömiin... Keksi kantamisen sijaan muuta virikettä: laula, leiki, lue katselukirjoja... vauva lattialle tai sitteriin ja esim. piiri pieni pyörii onnistuu omilla koreografioilla, kun heiluttelet vauvan käsiä ja jalkoja. Eläinten äänet meil oli tosi suosittuja. Mitä enemmän eläydyt, sitä hauskempi kaverilla. Ei muuta kuin mielikuvitusta kehiin ja pitkää pinnaa.
Tarvittaessa koita saada hoitoapua, jos mahdollista. Meillä se ei onnistunut, kun mies aina töissä ja sukulaiset 500 km päässä. Eikä yhtään helpottanut, että lapsi ei ees nukkunut koskaan eikä ainakaan ilman äitiä. Ohimenevää, jos yhtään lohduttaa, ja jotkut sanoo, että tollaisista lapsista kasvaa tosi reippaita ja itsenäisiä taaperoita.
JOSKUS jopa sai aamukahvit juoda suht rauhassa, kun raahasin vaunut keittiöön, nallea tai jotain muuta kaverille ja jalalla pidin vaunuja liikkeellä tai tarvittaessa hyssytin toisel kädel.
Meidän tytöllä oli samanlainen vaihe, että
missään muualla kuin sylissä ei ollut hyvä.
Olen kuullut, että on ihan tavallista, mutta aika rasittavaa, täytyy myöntää.
Oletko koettanut rintareppua? Siinä vauva saisi olla lähellä sinua,
mutta saisit itse tehtyä kotitöitä ja vaikka hiuksetkin harjattua ;-)
Muuten tuota aikaa synnytyksen jälkeen aina 12 viikkoon asti
sanotaan lapsivuodeajaksi, jolloin ei ole juuri tarkoituskaan sen kummenpaa saada aikaiseksi,
kuin olla vaan vauvan kanssa ja tutustua toisiinne.
Voisiko lapsen isä (tai vaikka oma äitisi) auttaa enemmän kotitöissä, esim. ruokahuollossa?
Voin lohduttaa, että tuo vaihe on todella lyhyt
ja alkaa jo muutamassa viikossa helpottamaan.
Tsemppiä ja voimia :-)
Meidänkin tyttö rupesi viiden viikon ikäisenä yhtäkkiä huuhtamaan ja ei viihtynyt yhtään paikallaan vaan kantaa piti koko hereilläoloajan. Rupesi jo ärsyttämään, kun vauva ei tehnyt muuta kuin nukkui ja hereilläollessaan itki, välillä kovaa parkuikin. Tuntui vaan, ettei vauva yhtään viihdy meidän kanssamme... Siskoni tosin totesikin, että sehän voi olla totta. Kun ajatele miten ihanaa sillä on ollut 9 kk olla äidin kohdussa ja nyt se viimein on havahtunut vauvan unestaan ympäröivään todellisuuteen, niin kelläpä ei olisi sopeutumisvaikeuksia...=)
No nyt vauva on 7 viikkoinen ja on ruvennut viihtymään myös muilla tavoin kuin jatkuvalla kaniskelulla. Istuskelee sitterissä pitkähköjäkin (15-30min) aikoja tyytyväisenä katsellen mobilea ja on ruvennut myös viihtymään sylissä ilman jatkuvaa kanniskelua. Virikkeeksi riittää tutin lutkuttaminen ja sylissäpitäjän kasvojen tuijottelu. Varsinkin aamuisin on ihanaa kun vauva viihtyy edes hetken sitterissä tai omassa sängyssään, että saan vaatteet päälle, kahvit hörpättyä ja ainakin hampaat harjattua. Muut omat touhuni teen sitten päiväunien aikaan.
Toivottavasti teilläkin tuo itkuisuus ja viihtymättömys rupeaa helpottamaan. Toki kannattaa varmistaa ettei ole nälkä ja ainahan voi olla myös niitä viheliäisiä vatsavaivoja pienen kiusana...
tsemppiä pienen huutajan kanssa =) Äidillä ainakin voimat kasvavat käsivarsissa....
..ihan perinteiseltä vauvailulta! Siinä alussa sitä joutuu toista kanniskelemaan tuntikaupallakin, vaikkei jaksaisikaan niin pakko opetella jaksamaan. Kyllä siihen aika äkkiä tottuu.
Meillä helpotti reilun 3kk iässä kun tyttö alkoi viihtyä lattiallakin ja nyt 4,5kk ikäisenä jumppailee jo kovasti lattialla, sylikanniskelut ovat unholaa :)
ja oli se tosi raskasta, muistan. Käytin vuorokauden ympäri samoja vaatteita (sängyssäkin) ja suihkussa kävin vanhempieni luona jos jaksoin kun mieheni on päivät töissä ja illat koulussa. Vauva kun ei nukkunut paljonkaan. Päivällä ei juuri ollenkaan ja yölläkin meni valvomiseksi.
Käytin korvatulppia (itteasiassa vieläkin öisin, vauva 5kk, koska jään kuuntelemaan vauvan hengitystä ja herään jo vauvan tuhinaankin) ja kantoliinaa. Ehdottomasti hanki kantoliina niin kädet ei väsy. Meillä ainakin kantoliinassakin rauhoittui. Nii-iin, mutta tiedän, vain jos on itse liikkeessä... kyllä sun täytyisi saada jostain apua (kumppanisi, sukulaiset tai ihan neuvolastakin voi joku tulla ainakin juttelemaan).
Meillä toimi myös kun piti sylissä ja itse istui sohvalla tai sängyn laidalla ja pomppi siinä istualtaan. Se ylös-alas -liike jostain syystä tehosi jollain tavalla. Mietin silloin, että oisko jossain semmosta jäykkää isoa vieteriä, josta vois kopan pistää roikkumaan katosta ja siten keinuttaa sitä ylös-alas-suunnassa. Nykyään illalla jos/kun menee aina jossain vaiheessa itkuksi, toimii aika hyvin kun istuu sohvalla vauva sylissä ja itse heivaa niin, että välillä nojaa selkänojaan ja sitten taas eteenpäin (melko nopeaa tahtia). Oon miettinyt, että auttasko nykyään sitten semmonen perinteinen kehto kun siinähän liike on sillain sivuttain.
Meillä muuttui tilanne paremmaksi siinä 2,5 - 3 kk iässä. Tosin takapakkiakin ollaan välillä aina menty. Vattavaivojen piikkiin oon kyllä laittanut ne alkuvaikeudet.
Meillä oli ihan samanlaista, kyseessä oli meidän tapauksessa "vaativa vauva", ja lisänä vielä allergiat. Helpotusta tuli seuraavista asioista:
-Sitteri! Baby Björnin sitterissä voi olla jo pienikin vauva. Meillä siinä välillä jopa nukuttiin. Vauva ei suostunut olemaan yhtään pitkällään, olisiko ollut refluksi vaivaakin allergian lisäksi...
-Allergiat diagnosoitiin. Eli meillä ei käynyt rintamaito eikö korvike. Vasta kolmen kuukauden iässä saatiin erityiskorvike, ja sitten vasta löytyi hymykin!
-Mahavaivoihin helpotti kantaminen. Eli kantoliina oli kovassa käytössä. Myös mahallaan olo sylissä helpotti joskus. Oletko kokeillut vyöhyketerapiaa? Siitä saattaisi löytyä apua!
-Touhuaminen... Eli leikkejä, loruja, tanssia ym. Mobile oli kiva juttu, samoin soittorasiat. Näytä vaualle kaikenlaisia kuvia, meillä neuvolan antama hymynaama oli suosikki.
-Ryömimään oppiminen. Eli sitten vasta vauva viihtyi hetken yksinään, niin että pääsin esim. yksin vessaan...
-HOITOAPU! Eli koita saada joskus edes muutamaksi tunniksi vauvalle hoitaja, että pääset suihkuun/nukkumaan/syömään kunnolla. MLL:n lastenhoitajia voi kysellä, jos ei ole ketään tuttua hoitajaa.
Jaksamista sinulle! Kyllä se siitä ajan myötä... Ja joskus ei vaan auta muu kuin antaa vauvan vähän huutaa, kun olet esim. vessassa...
Kuulostaa tutulta. Mulla on nyt jo 4kk:n ikäinen poika, mutta kädet kipeänä olen joutunut häntä kantelemaan. Meillä hieman auttoi, kun aloitin Disflatyl tipat ilmavaivoihin, mutta kyllä sitä on saanu kanniskella siitä huolimatta. En itsekään saanut siihen oikein mitään apua, vasta nyt hän on alkanut viihtyä sitterissä ja lattialla ilman jatkuvaa viihdytystä. Ranteet hellinä isoa poikaani (joka sytntyessään painoi 4230g) olen kanneskellut. Valitettavasti en muuten osaa auttaa...
Tsemppiä ja voimia.