Viimeinkin oli eka tunti lavatanssin alkeissa.
Vähän humpattiin ja foksiakin harjoiteltiin.
Humppan aakkoset oli helpot vaikkei niistä aloittelija enää mitään muista.... ; )
Foksi tuntui tosi mukavalle tanssimuodolle. Yllättävän helppo askel ja samalla sai hyvän fiiliksen kun partnerin kanssa meni hyvin yhteen pariin otteeseen. Sellainen "Wau" tunne iski sieluun!!! Siitä saattoi kuvitella tanssin nautinnon sitten kun sen joskus oikeasti osaa ja yhteistyö pelaa... Olisi upeaa oppia viemään naista hyvin.
Mutta ongelma!
Ekakerralla piti keskittyä tekemiseen liiaksi, joten kertokaapa että miten esim. foksissa saa parhaiten kiinni rytmistä. Siis siitä kun täytyy ottaa eka "ykkönen"... Mihin kohtaan sen tulisi musassa osua??? Homma lähti aina hienosti käyntiin kun ope laski 1-2-3-4, mutta miehenä mulla oli ongelma startata uudelleen kun tanssi keskeytyi johonkin törmäilyyn...
Vähän humpattiin ja foksiakin harjoiteltiin.
Humppan aakkoset oli helpot vaikkei niistä aloittelija enää mitään muista.... ; )
Foksi tuntui tosi mukavalle tanssimuodolle. Yllättävän helppo askel ja samalla sai hyvän fiiliksen kun partnerin kanssa meni hyvin yhteen pariin otteeseen. Sellainen "Wau" tunne iski sieluun!!! Siitä saattoi kuvitella tanssin nautinnon sitten kun sen joskus oikeasti osaa ja yhteistyö pelaa... Olisi upeaa oppia viemään naista hyvin.
Mutta ongelma!
Ekakerralla piti keskittyä tekemiseen liiaksi, joten kertokaapa että miten esim. foksissa saa parhaiten kiinni rytmistä. Siis siitä kun täytyy ottaa eka "ykkönen"... Mihin kohtaan sen tulisi musassa osua??? Homma lähti aina hienosti käyntiin kun ope laski 1-2-3-4, mutta miehenä mulla oli ongelma startata uudelleen kun tanssi keskeytyi johonkin törmäilyyn...
Vastaukset 71
Vanhimmat
Nyt kun se "tunne on " iskenyt niin olet varmaan kursilla tanssinut fox musiikkiin ja humppaa tietysti humppa musiikkiin.
Tuli mieleen että, kannattaa viejänä kuunnella juuri noita kyseisiä musiikikappaleita ja paljon.
Kuuntelemalla opit yhdistämään sen ykkösen ja kun paikallaan siirrät painoa jalalta toiselle musiikin mukaan niin se samalla jää lihasmuistiin.
Musiikki on jaettu tahteihin, säkeisiin, ja fraaseihin ja ne alkavat ykkösellä. Ainakin tahdit. Tanssiin lähtemisellä ei ole kiire vaan on uskallettava olla niin kauan lähtemättä minnekkään ja haettava poljento omaan kehoon ja jaloille ja se ensiksi välitettävä daamille että hän osaa lähteä seuraamaan.
Eli yleensä tahdin muilla iskuilla tapahtuva liikkeelle lähtö tapahtuu siksi vain kun on niin "kiire" ja ei malta kuunnella sitä esim: basson ja bassorummun ilmoittamaa ykkös iskua.
Kyllä asia kirkastuu harjoittelemalla , tätä muuten voi tehdä ilman paria ja vaikka hississä kunhan muistaa sen biisin mihin yrittää askeltaan sovittaa.
Kertokaapa nyt sitten vielä, että mitä hyviä harjoittelubiisejä on tuossa foksigenressä.
Kappaleiden rytmillisyys on yleensä merkitty levyjen kanteen eli Fox on nimetty ne kaikki ovat hyviä. Tuohon alkeis rytmikuunteluun.
Niitä on tanssimusiikin tekijöillä kaikilla. Antti Huovila, souvarit, Reijo Taipale, yölintukin, varjokuva ym ym
Laitappa omat foksisuosikit ihan biiseinä niin saa kysyjä apuja. Omani on Kari Tapion - olen suomalainen
Niin.... Laittakaa niitä biisejä!
Helpottaisi omaksumaan kun kuuntelee radiota!
Aikaansa kun jankkaa sitä 1-2-3-4 niin sieltä se rytmi hiljalleen löytyy, ei tarvitse enää laskea, voi vain heittäytyä tanssiin koko sielullaan.
Saitin kokarit voivat tietysti olla täysin toista mieltä.
on foxtrotissakin varma valinta eli opettele habanera ja lähde liikkeelle habaneralla käytännöllisesti katsoen melkein kaikissa muissakin suljetuilla otteilla yleensä tanssittavissa vanhaintansseissa: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että habanera tarjoaa sille haparoivalle herralle minimissänsä puolen tahdin mittaisen tuumailutauon ilman, että se daamikaan huomaa, että sen herran vanhaintanssirytmilaskelmathan ovat taaskin aivan sekaisin, jolloin vanhaintanssitunnelma ei sillä kohtaa ainakaan entisestään latistu. Habaneran juju on siinä, että vaikka tulisikin epähuomiossansa lähteneeksi se herra sen daamin mielestä väärällä iskulla, on sen herran vasen jalka kuitenkin turvallisuussyistä matkalla poispäin sen daamin vanhaintanssiavokkaan avonaisessa päässä väijyvästä pottuvarpaankynnestä eikä siihen herran vanhaintanssikengän pohjaan siten taaskin tule helkkarin pahaa naarmua siittä daamin pottuvarpaan kynnestä.
Habanerointeja käytellen saadaan sen herran toimesta jokseenkin kaikki muutoin ihan väärällä eli oikealla oikeaoppisesti eteenpäin lähtevät vanhaintanssit muunnettua nerokkaasti siten, että lähdetäänkin vasemmalla eteen, jolloin ei tarvitse herran pähkäillä, kunpi jalka, koska vasen kelpaa aina ja iskut voi onnistuneen liikkeellelähdön jäljestä laskeskella järjestyksensä puolesta niin kuin tykkää, koska daamin ja herran jalka on synkronissa eikä taitu daamin pottuvarpaan kynsi. Enänpi vanhaintanssittaessa ns väärällä iskulla enimmäkseen liikehtiminen alkaa siittä herrastakin pikkuhiljaa tuntua jotenkin vanhaintanssijärjenvastaiselta, jolloin kenties tehdään habanera tahi muuvastaava siihen verrattavissa oleva vanhaintanssikrumeluuri ja päästään enimmäkseen ns oikealla iskulla tapahtuilevaan vanhaintanssiliikehtimiseen sen herran toimesta ja se daami seuraa.
Foxtrotissakin sen herran ja daamin ykkösen, kakkosen ynnämuunsensemmoisen tulisi osua samaan kohtaan siinä musiikissa ja habaneroiva herra nimenomaisesti ehdottelee viekoittelevasti habanerallaan daamilleen, mihin kohtaan sitä musiikkia oli ainakin alustavasti ne ykköset ja kakkoset ynnämuut ajatellut satuttaa hän sen vanhaintanssitilanteen herrana ja sehän daami joko suostuu tahi ei suostu siihen herran tekemään ehdotukseen. Niin että mistäkö tietää, että se ei daami siinä ole silloin suostuvainen? No sehän se daami seisoo siinä happamen näköisenä kuin tönkkösuolattu muikku, jos se on taaskin sitä mieltä, että heti lähtivät herran toivottomat iskuyritykset päin helkkaria ja silloin on sen habaneran ansiosta sillä herralla minimissänsä puoli tahtia täysin huoletonta vanhaintanssiaikaa pohtia, kuinka saisi vasemman jalkansa eteenpäinmurskaavan voiman parhaassa tapauksessa pysäytettyä tahi ainakin kohdennettua johonkin muuhun suuntaan.
Vanhaintanssithan eivät tippaakaan yksinkertaistamatta sanottuna ole kenenkään herran kannalta katsoen yhtään sen monimutkallisenpaa puuhaa kuin tupakkien ja viinasten tahi naistenkaan kanssa pelailu: pitää vaan rohkeasti kokeilla, mitä tapahtuu ja kerta toisensa jäljestä paeriksiantamattomasti kokeilemalla vähä vähältä oppii se herra, mitä mitenkin tapahtuu eikä yhtään haittaa vanhaintanssikurssinkaan jäljestä, vaik' ei mitään mistään muista, koska taito on siinä vaiheessa jo selkäytimessä.
rekisteröi nimimerkkisi!
Sinusta voi tulla brändi!
Uskomattoman mukavaa ja hauskaa tekstiä!!!Vaino Harha:lla huumorin kukka kukkii...ei ole tiukka pipo!!!!!!
Melkein kaikki tanssimusiikki (paitsi valssi) menee
8 iskun sarjoissa:
pam pam pam pam - pam pam pam pam,
ja uudestaan sama.
ja taas uudestaan.
ja taas.
jne.
Sen 8 iskun aikana laulaja yleensä ehtii laulaa yhden lauseen:
sisäänhengitys, lallallallaa, lallallallaa, uloshengitys.
ykkönen on yleensä se kohta, jossa laulaja aloittaa uuden lauseen, tai kahdeksassa toistuvassa iskussa se ensimmäinen pam.
Useissa tansseissä sillä on väliä, askelia on 8:lle iskulle, sama askellus toistetaan aina kerran 8 iskua kohti.
Mutta foksi on perverssi, siinä on 6 iskun verran askelia, joten se ei mene tasan. hi-das,hi-das,nop-nop.
Joten foksissa tärkeää on vain että "hi" osuu parittomalle iskulle.
Mulla oli alussa sama vaikeus tosin todennäköisesti suurempana. Monesti löysin sen ykkösen mutta siitä eteenpäin oli haparointia kun en saanut jalkaa sattumaan justiinsa oikeaan kohtaan.
Kovaa harjoittelua kotona ilman paria ilman häiriöitä ja yks kaks. rytmi alkoi natsata kohdalleen.
Jos harjoittelet vain ulkoa askeleita niin ei hommasta tule mitään.
Aiemmin mulle ei musiikki keronut mitään ja nyt musiikki ikäänkuin kertoo missä on nopeitten paikka ja missä hitaitten eli en etsi sitä ykköstä vaan toisinaan tulee ihan selvästi esille että nyt nopeat ja sen jälkeenhän sitä lähetään liikkeelle.
Sulla on tosin kurssi edennyt vauhilla, minun ensimmäinen tunti oli musiikin kuuntemista ja vasta seuraavalla kerralla kokeilin miten löytyy jotakin askeleita. Taisi mennä toistakynnentä tuntia että pääsin humpasta eteenpäin.
Älä etsi liikaa sitä ykköstä, etsi vartalolla se rytmi, se voi lähteä vaikka nopeista liikkeelle tai ihan mistä vain mutta sitten jaloilla lähetään sille ensinmäiselle hitaalle.
että kun rumpu lyö Pam, niin silloin yhtäaikaisesti täytyy osua jalka lattiaan... Eli täytyy ns. ennakoida, että osuu kohdalleen...
Yleensä musiikissa on intro, eli alkusoitto ennen varsinaisen säkeen alkua. Odottele rauhassa sen ajan ja ota mielessäsi rytmistä kiinni. Lähde sitten intron loputtua ykkösellä askeltamaan. Pitkän intron aikana voit lähteä aikaisemminkin liikkeelle, kunhan saat ensin rytmistä kiinni.
Jos haluat uppoutua asiaan syvällisemmin, niin lueskele vaikkapa tämä: http://tanssi.net/fi/tausta/metri.html
Tämä mulla oli justiinsa se isoin ongelma. Jotkut sanovat minua matemaatikoksi mun pitää sattua justiinsa kohdalleen mutta jos ei satu niin mulle tulee välittömästi sellainen epämiellyttävä tunne niinkuin väkisin liikuttelisi jalkoja. Valitettavasti monet neuvojat kertovat vain että ykkösellä lähdetään ja sillä selvä, kaikki pitävät päivänselvänä sitä muuta ajoitusta. Ajatelkaa kaikki muut että kukaan ei kerro aloittelijalle missä kohtaa jalka pitää olla esim. hitaan valssin ykkösellä, hänellä menee tuhottomasti aikaa että hän sen sitten joskus oivaltaa (suomennettuna opetusaikaa on kulunut hukkaan).
Nämä asiat ovat päivänselviä sellaisille jotka ovat tanssineet jotakin ennen kursseja, mutta ajatelkaa todella aloittelijaa mikä on tilanne.
ensimmäiselle kurssille mennessäni mainitsin opettajalle etua jo puhelimessa ja myös kurssin alussa etten ole koskaan tanssinut mitään tanssia mutta opetus lähti liikkeelle niin kuin normaalisti eli ykkösellä lähtee.
Käsittääkseni ei aikaa kulu juurikaan jos heti alussa kerrottaisiin yleensäkkin mihin kohtaan iskua askeleen pitää sijoittua.
Oli muuten mahtava tunne huomata itse se että kun jalka osui maahan ja iskun kuuli samaan aikaan korvissa että nyt natsasi kohdalleen (käytännössä siihen havaintoon loppui tanssin opetuksen tarve)
Kiitoksia vielä omalle yksäri opelle joka opetti tansin perusteet hyvin. En silloin osannut kertoa mikä oli vialla kun tanssi oli niin väkisin vääntämisen tuntuista. Ps. humppa ja valssi menee oikein hyvin tällä hetkellä ja tietenkin tango ja foksi loistavasti.
Kysyttiin pitääkö jalka osua lattiaan iskun kohdalla ja sinä annat tyypillisiä vastauksia.
Ihan sama jos joku kysyy sulta onko tämä puu koivu niin vastaat että kyllähän tämä on sekametsää jne.
Kysymykseen olisi pitänyt vastata että kyllä jalka pitää osua iskun kohdalle, pääsääntöisesti.
Introista ei ole mitään hyötyä jos et mielessäsi osaa sijoittaa askelta niihin oikein.
Minä tiedän tämän 100% varmuudella.
Se tunne minkä saa edistymisestään ja uskon vahvistus itsellä on se tärkeä juttu jokaiselle oppijalle tulipa se ahaa elämäys mistä tahansa!
Eli kun kokemuksesi on antanut uskon oppimiseen ja tunteeseen tanssin edistymisestä että voi löytää "ykkösen" on se sinun onni.
Siis sitä ei kukaan kai halua sekoittaa? Myös opetuksessa on monia muitakin asioita sitten sen "ykkäsen " lisäksi ja heitäkin on jotka vielä oivaltavat niidenkin käyttömerkityksen ja yhdistävät tanssiin ilokseen itselleen ja muille.
Tässä olen justiinsa yrittänyt kertoa sitä että puhutaan paljon siitä ykkösestä ja että se on tärkeä löytää (tosin ilman sitäkin tulee toimeen), mutta mitä apua siitä on jos ei kukaan kerro mihin kohtaan askel pitää sijoittua "ykkösessä".
Henkilöllä joka on vasta joskus kuullut sanan tanssi ei voi olla käsitystä että aloittaako hän liikkeen ykköselle vai pitääkö hänellä olla jo jalka maassa "ykkösellä" (eroa voi olla jopa sekuntti).
Se että opetetaan ensin askeleet ja sitten tanssimaan johonkin rytmiin ja sitten paljon myöhemmin havaitaan että askelhan pitää saada sattumaan jusiinsa oikeaan kohtaan, eikö tätä askeleen ajoitusta kannattaisi tehdä selväksi heti alussa, joillekkin se on päivänselvää joillekkin ei.
Hitaissa ongelman varmaan huomaa paremmin mutta nopeissa asia katoaa helposti.
On myös niin että, minkään asian oppinen ei käynnisty jos ei itse selvitä asiaa aneetujen ohjeiden mukaan.
Sillä jos ja kun olettaa että sen pystyy jokin toinen menemään sinne pään sisään ja asettamaan sinne esim: sen musiikkiin teoriaan kuuluvan (ykkösen) on aivan harhajäljillä.
Siis, jokaisella on oma vastuu siitä saako opetuksesta ja esimerkki näyttämisetä "irti" sen musiikkiin sijoiteutun ykkösen. (kuka nyt sillä nyt sitten mitäkin tekee)
Rumpalia voisi verrata musiikin ykkösen toteuttajan sillä hän polkasee jalalla yleensä bassobedaalia ykkösellä. Mutta yhtä hyvin hän voi sen tehdä muillekkin iskuille ja aloittaakkin basson polkemisen niinkuin sen on säveltäjä ja sovittaja kirjoittanut.
Eli tanssissa pian ollaan siinä tilanteessa että se "ykkönen" on liian kiveenhakaattu juttu jos siitä tekee liiaan suuren numeron.
Myös kehon "käskyttäminen" rytmiin on tärkkemäpi asia oppia myös kun että on siirtänyt jalkaa tai että on "loikannut painon" ns: oikealle jalalle ykkösen kuullessaan?!
Tanssi on kokonaisuus ja nuomerot on musiikin teoriaa ja viitteitä sen ymmärtämiseen kun rytmiä tuotetaan aikaarvoihin niin kuin tanssitoimintaakin.
Voisiko joku kertoa onko jossakin sivu josta löytyy ohje missä kohtaa jalka pitää olla iskun kohdassa (itse en löytänyt sitä silloin kun tarvitsin)? Vaikea toimia ohjeiden mukaan jos ei ole saatavilla.
Kun on ihan uusi asia niin ei edes huomaa kysellä aseleen ajankohtaa musiikissa, asia tulee myöhemmin esille. Onko tämä todellakin niin harvinainen asia ettei sitä kannata mainita aloittelijalle heti alussa?
Kaikillahan on toki vastuu että oppii mitä opetetaan, mutta tässäkin ketjun aloittaja kysyi askeleen sijoittamista, niin ei ole tainnut muut vastata kuin minä asiaan, vaan muut ovat alkaneet kertoa ykkösestä ja ohjanneet sivustoille josta asia ei käy ilmi.
Kuten mainittiin ykkönen ei ole se kaikkein tärkein vaan ajoitus, itse lähden joskus liikkeelle esim. kolmosella (nopnop)jos daami on valmis ja hyvin menee.
Ihmettelen miten kehoa voi käskyttää jollei tiedä "sijaintia" rytmissä.
Mielestäni kaikkein tärkeintä on tietää mitä tapahtuu justiinsa iskun kohdalla.
Monille tämä on päivän selvää kun on jo lastentarhassa opeteltu ymmärtämään rytmiä mutta on myös niitä jotka joutuvat opettelemaan tämänkin.
Itselläni oli sellainen ongelma että ykkönen löytyi ja sain joten kuten askeleenkin sille mutta jatko ei onnistunut kun ei ollut selvää määritelmää mihin kohtaan askel kuuluisi, sen jälkeen kun hoksasin asian niin homma oli naurettavan helppoa.
Kiitos Tahkojalka erinomaisista kommenteista!
Luot uskoa sille, että minäkin osaan jossain vaiheessa... Upeaa oli kun kaikki natsasi kohdalleen pariin otteeseen.
Tulevalla tokalla tunnilla yritän itseasiassa kuunnella musaa tarkemmin... Ehkä se siitä löytyy!
Ongelmahan minulla on juuri se mitä tahkojalka kommentoi, että kun ei ole tehnyt eikä tiedä!
Luulenpa, että kaikilla aikuisilla jotka vapaaehtoisesti menevät kurssille on motivaatio kohdallaan. Niin myös minulla!
Lisää keskustelua asiasta ja kiitos myös muille vastaajille!
mitäilmeisimminkin se, että kysyjä tietää, mitä se on vanhaintanssirytmi, mutta ei tiedä, mitä se on semmoisen vanhaintanssirytmin ennakointi (että tulee siinä oikeat jalat oikeisiin paikkoihin tietyssä järjestyksessä ja kaikessa rauhalliruudessansa), vaikka ei sitä epätietoisuuttaan sanoiksi puettua saakaan.
Olet oikeassa. Ohitin jotenkin vaistomaisesti varsinaisen kysymyksen varmaankin siksi, että useimmille rytmitajuisille ja musikaalisille ihmisille tuo on itsestäänselvä asia. Vastaukseni liittyi ennakointiin. Intron kuuntelemalla tanssija löytää rytmin ja osaa rytmin mielessään säilyttäen läjäyttää koipensa samalla hetkellä lattiaan, kun varsinaisen säkeen ensimmäinen isku tulee.
Ei niillä entisillä tanssimisilla pitäisi olla alkeiskursseilla mitään merkitystä. Sellainen ihminen, joka on vähänkin soittanut jotain soitinta, laulanut, tai vaikkapa edes taputtanut joskus onnistuneesti perus-/kansakoulun alaluokilla jotain rytmiä opettajan perässä (kuuluu käsittääkseni edelleenkin pakolliseen musiikin opetukseen), osaa automaattisesti sijoittaa ensimmäisen askeleensa ykköselle, olipa taustalla jonkun muun tanssin harjoittelua tai ei. Tanssikursseilla lienee jonkinlainen oletus, että kurssille tulijoilla on luontaista rytmitajua.
Tanssinopettajahan näyttää askeleet yleensä laskien. Jalka osuu samaan aikaan lattiaan kuin opettaja sanoo numeron. Myöhemmin homma näytetään musiikin tahtiin, jolloin jalka osuu lattiaan iskujen mukaan. Ei sitä tarvi erikseen selittää, kun sen näkee ja kuulee muutenkin.
"Käsittääkseni ei aikaa kulu juurikaan jos heti alussa kerrottaisiin yleensäkkin mihin kohtaan iskua askeleen pitää sijoittua."
Tuo on vähän sama kuin jollakin luovan kirjoittamisen kurssilla kerrottaisiin aluksi miten kynää pidetään kädessä. Se on siis asia, minkä suunnilleen kaikki oppivat jo lapsena. Jos osaa laulaa rytmissä, niin osaa sijoittaa tanssiaskeleenkin oikeaan kohtaan.
Sulla on ilmeisesti parempi lähtökohta kuin minulla oli, meinasin jo yhdessä vaiheessa lopettaa kun tanssikurssi ei oikein antanut mitään ja yksityis opetuskaan ei tuntunut tuovan tulosta.
Loppupelissä lähdin jossakin kohdin ihan alusta eli jätin kaikki opitut askeleet ja aloin harjoitella täysin nollilta, kävelemään musiikin tahdissa ja etsimään sieltä sitä sopivuutta musiikkiin pelkästään minä ja musiikki. Sieltä se sitten löytyi ja sen jälkeen kaikki menikin todella helposti.
Jos minä opin niin kyllä sinäkin mutta töitä se vaatii.
Tuolla joku kirjoitti että kaikkihan tämän kyseisen taidon osaa, mutta ei näin ole asia. Kuinkahan moni jättää leikin sikseen kun tuntee tanssin epämielyttävänä (ei natsaa askeleet kohdalleen), niitähän ei näy parketeilla eivätkä varmaankaan kirjoittele täällä. Ps. kommentti minun kouluajoilta joulujuhla orkesterin solistina, opettaja sanoi että ole soittavinaan ja olinhan minä aikoinaan jääkärikuorossakin en tosin päästänyt ääntäkään mutta kahvia ja pullaa kyllä sain.
Vaan kun en osaa laulaa kuorossa enkä osaa soittaa mitään vehjettä mutta halusin oppia tanssimaan.
Niin muuten opetan laitesukellusta ja kurssin pääsyvaatimus on uimataito ja silti joudumme käymään myös uinnin alkeita läpi ihan vain varmuuden vuoksi ja muitakin asioita vain sen takia että kurssilaiset huomaavat yhteyden. Ihmisille opetetaan myös miten kävellään oikein, eikös senkin osaa kaikki.
Laitesukellus on siinä mielessä huono vertaus, että uimataidoton sukeltaja voi hukkua, mutta rytmitajuton tanssija ei ole hengenvaarassa.
Tanssikurssilla heikko rytmitaju on harvinaista, eikä sitä ehkä juuri sen takia osata opettajien taholta huomioida. Tanssista kiinnostuneet ovat usein muutenkin musiikki-ihmisiä. Suurempi ongelma on tanssimista aloittelevien vähän liikuntaa harrastaneiden miesten kömpelyys, josta pääsee eroon vain runsaalla harjoittelulla.
On hyvä, että näistä asioista keskustellaan, niin ehkä opettajat ottavat onkeensa ja kertovat tulevilla alkeiskursseilla iskun ja askeleen yhtenäisestä ajoituksesta. Itse en ole koko asiaa tullut koskaan aikaisemmin edes ajatelleeksi, koska se on niin luonnollisen tuntuinen asia vahvan musiikkitaustan ansiosta.
...ei ole oikein varastaa muilta aikaa sen mahdollisesti ainoan sillä kurssilla olevan rytmitajuttoman yksityisopetukseen.
On edettävä opetussuunnitelman mukaan. Kaikki ovat maksaneet siitä, mitä on luvattu -eivät siitä, että saisivat seurata jonkun toivotonta ponnistelua saamatta itse sinä aikana opetusta lainkaan.
Ikävä totuus on, että niitä täysin rytmitajuttomia on vuosia kursseilla käyneissäkin.
Jokaisella tanssipaikalla sellaisia näkee. Eilen viimeksi ainakin neljä sellaista miestä näin ja yhden naisen jouduin naistentunnilla itse kokemaan.
Kurssit on tarkoitettu tosiaan jakamaan tietoa ja antamaan esimerkkiä ja opettajat laativat suunnitelman ja vain osaajat ja osallistuajat ovat se joukko joka on "mitä sattuu".
Eli opettajat alkeissa tosiaan laittaa askeleet iskujen ja nuomeroiden mukaan eli ei siinä ole ongelmaa jota täällä on kuvattu että, sitä ei jotenkin kerrottaisi.
Jos ei kykene esimerkiksi vasenta jalkaa askeltamaan silloin kun sen opettaja sanoo numerolla on vain omasta tahdosta kiinni että opettaa kehonsa tottelemaan vaikka oman laskemana ja mille numerolle haluaa.
Niinhän täällä moni kertookin onnistuneen kun on ryhtynyt "töihin" eli onko se valitus edes tarpeen?? Mielestäni ei yksikään opettaja ole salannut tietoa siitä milloin ja miten asekel otetaan ykkös iskuille tai muillekkaan iskuille.
Se myös ei kerro rytmitajuttomuudesta jos ei kehoaan saa toimimaan ja jalkojaan annettuun sykliin. Useimmiten esim: taputukset onnistuu samaan tahtiin ja ykkösen voi vaikka lyödä polviin.
instrumentin milläkin iskulla mikin ja tietenkinsä vanhainparitanssinnan kyseessä ollessa myöskin minnin jalka tulisi osua sitä vanhaintanssiparia alta päin ynpäröivään vanhaintanssitilaan eli lattiaan (vrt vanhaintanssiparketti), on hädin ja tuskin vasta puolikas keskeisiltä osiltansa aivan liian kylmää lounasta (vrt vanhaintanssibuffetin mikroaaltouuniateria): Nythän on hyvinkin pitkälti niin, että hämmästyttävänkin monet tunnetuista vanhaintansseista vaativat tanssijaltaan etenkin niistä melkein aina sinänsä toki täysin mahdollisesti saatavissa olevan vanhaintanssimakunautinnon maksimoimismielessä täyttä tietoisuutta ensin siitä, minkä instrumentin milläkin iskulla mikin ja tietenkinsä vanhainparitanssinnan kyseessä ollessa myöskinsä minnin jalka tulisi irrottautua (vrt valtaisa vanhaintanssijalan ponnistus) sitä vanhintanssiparia alta päin ynpäröivästä vanhaintanssitilasta eli lattiasta (vrt vanhaintanssiparketti).
Vasta molenpia em hetkiä vuorojen periin käytettävissä olevan musiikin edelyttämässä tahdissa herkeämättä ennakoiden aletaan todenteolla vanhaintanssimakunautiskeluitten edistämismielissä kuumentamaan siinä tilanteesssa siihen vanhaintanssitilaan sen orkesterin toimesta luonnollisestikin taitavasti, mutta kannaltamme katsoen vain alustavasti katettua vanhaintanssilounasta oikeaan nautiskelulänpötilaan. Tämäkään havainto ei mielestäni kuitenkaan sinänsä ainakaan täysin aukotta selitä sitä, mitä tuossa mielessä himoittu ennakointi voisi olla.
Opettaja huutaa "hidas,hidas,nopnop".
kesti kauan että tajusin sen tarkoittavan
askel,tauko,askel,tauko,askel,askel.
Jos sanoo aloittelijalle "hidas" niin kyllä silloin aloittelija kuvittelee että askeleen pitää olla "hidas" - kestää koko sen ajan, saapuu perille kohdassa "-das".
Selventäisi paljon jos kerrottaisiin että jalka menee maahan jo kohdassa "hi-"
Voisi siinä alkeiskurssin alussa mainita tuon näköjään joillekin tärkeän jutun, että jalan olisi tarkoitus osua lattiaan samaan aikaan kuin isku tulee. Ei siihen tarvi käyttää kuin yksi lause ja se saa sitten riittää.
Paitsi että asia ei ole noin yksiselitteinen. Askeleen osuminen iskulle ei ole ainoa oikea vaihtoehto. Alkeiskurssilla toki näin opetetaan, koska näin rytmityksen hahmottaminen on helpointa, mutta jos asia sanotaan ääneen, se jää ikään kuin "jumalan sanaksi".
Askeleen voi musiikista ja halutusta tyylistä riippuen ottaa joko iskulle, hieman sen jälkeen tai reilusti jälkeen, jopa niin, että "hi-das" askel osuu maahan vasta siinä "das"-kohdassa.
Tämä on mielenkiintoinen aihe, josta saisin sivun verran tekstiä aikaiseksi, mutta nyt on pakko panostaa muihin asioihin, joten tämä vain tällaisena pintaraapaisuna aiheesta.
"Askeleen voi musiikista ja halutusta tyylistä riippuen ottaa joko iskulle, hieman sen jälkeen tai reilusti jälkeen"
Tai askeleen voi ottaa myös ennen iskua ja tanssia etutahtiin.
Pääasia lienee se, että käyttää yhtä tyyliä, eikä sotke niitä keskenään epäsäännöllisen säännöllisesti. Näin tanssivaa kutsutaan usein rytmitajuttomaksi...
Rauhallisimmalta ja parhaimmalta tanssi näyttää monesti, kun askel otetaan jonkinverran iskun jälkeen eli tanssitaan selkeästi jälkitahtiin.
Näkemystä: "Rauhallisimmalta ja parhaimmalta tanssi näyttää monesti, kun askel otetaan jonkinverran iskun jälkeen eli tanssitaan selkeästi jälkitahtiin."
Juuri niin, ja ennen kaikkea se sillä tavoin nimenomaan tuntuukin parhaalta.
Etutahtiin tanssiminen tuntuu (tai näyttää) hyvältä vain tietyissä erikoistapauksissa, lähinnä sellaisissa tulkinnoissa, joissa pyritään humoristiseen vaikutelmaan tai muuten vain hullutellaan.
Silloinkin siitä yleensä ko. kohdan mentyä ohi pyritään mahdollisimman pian palaamaan joko täsmälliseen tai jälkitahtiin.
"Tai askeleen voi ottaa myös ennen iskua ja tanssia etutahtiin.
Pääasia lienee se, että käyttää yhtä tyyliä, eikä sotke niitä keskenään epäsäännöllisen säännöllisesti."
Voihan askeleen toki ottaa mihin kohtaan vaan, tai ihan randomina, mutta jos nyt "oikein tanssimisesta" puhutaan.
Eturytmiin tanssiminen ei ole suositeltavaa, tai korkeintaan hyvin pieninä annoksina, tehokeinona, esim. tangossa.
"Rauhallisimmalta ja parhaimmalta tanssi näyttää monesti, kun askel otetaan jonkinverran iskun jälkeen eli tanssitaan selkeästi jälkitahtiin."
Kyllä. Tanssi näyttää rauhallisemmalta ja useimmissa tapauksissa myös paremmalta näin. Nopeissa ja "jäpteissä" tansseissa, kuten esim. fusku ja nopea foksi, parhaimman oloisen tuloksen saa kuitenkin tanssimalla iskulle.
Askeleet ennen iskua => Hätäisen, löysän ja rytmistä putoamaiillaan olevan oloista tanssia.
Askeleet iskulle => Jäptin oloista tanssia.
Askeleet iskun jälkeen => Sitkeää, täyteläisen oloista tanssia.
Joku ehkä jäi miettimään, mikä tarkoittaa tuo kirjoituksessani kaksi kertaa mainittu sana "jäpti". Niin, jämptiähän siis tarkoitin! :D
" Ei niillä entisillä tanssimisilla pitäisi olla alkeiskursseilla mitään merkitystä."
Täysin eri mieltä. On täysin eri asia aloittaa uuden lajin alkeiskurssi kokeneena tanssijana kuin vasta tanssimista alusta pitäen opettelevana. Kokemus omista kyvyistään on tällöin täysin eri tasolla suhteessa odotuksiin.
Kokenut tanssija voi silti olla alkeiskurssilla huonompi oppilas kuin kokematon tanssimista aloitteleva oppilas, jos jälkimmäisellä on paremmat fyysiset ominaisuudet tanssijaksi. Uusi kyky kehittyy tällöin nopeahkosti alkeista kunnon tanssijaksi.
Paino onkin tässä tuolla kokemuksella omista kyvyistään oppia tanssia. Ns. konkaritanssija ei varmaankaan pety normaalisti tällaisessä tilanteessa, jos alkeiskursseilla ennen tanssimaton osoittaa vahvempaa edistymistä. Pettyminen on jo tapahtunut aiemmin, kun on havainnut oman kyvyttömyytensä tanssin oppimiseen.
Sen sijaan fyysisesti kyvytön, vasta tanssimista opetteleva pettyy hyvin todennäköisesti omaan edistymiseensä, jos luulot kyvyistä ovat olleet ylimitoitetut alunpitäen.
"Sellainen ihminen, joka on vähänkin soittanut jotain soitinta, laulanut, tai vaikkapa edes taputtanut joskus onnistuneesti perus-/kansakoulun alaluokilla jotain rytmiä opettajan perässä (kuuluu käsittääkseni edelleenkin pakolliseen musiikin opetukseen), osaa automaattisesti sijoittaa ensimmäisen askeleensa ykköselle"
Itse hieman epäilen tuota. Moni "tanssija" ei tunnista musiikista edes säkeistöjä eli fraaseja, eikä sitä kuuluisaa ykköstä.
Ykkösen paikka kun on monelle epäselvä syystäkin: yleensä ykkönen alkaa varmasti kun säkeistö/fraasi vaihtuu. Laulajasta tuon pystyy myös monesti tunnistamaan, kun laulaja aloittaa, niin siinä on se ykkönen, vaikka perusrytmi pohjalla alkaisikin eri kohdasta.
Jos biisissä ei olekaan laulajaa, niin ykkönen on tunnistettava jostain selkeästi erottuvasta soittimesta ja tämän jaksotuksesta (milloin soitin alkaa soimaan ja lopettaa soimisen.). Basso on monesti tällainen soitin.
Entä epäselvät introt: toinen voi tulkita biisin niin, ettei siinä ole introa ollenkaan ja toinen aloittaa samantien biisin alusta, kun kuulee, että ykkönen on heti alussa.
Pitää varmaankin paikkansa, että musikaalisen taustan omaavat tanssijat hahmottavat musiikin rakenteen ja ne ykköset paremmin, kuin muut tanssijat. Ykkönen ja sen paikka on kuitenkin monesti tulkinnanvarainen asia ja vaatii harjaantumista tietyn tyyppisen musiikin tanssimiseen, ennenkuin varmuus ykkösten paikoista muodostuu.
Jos sitä ei sanota ääneen, niin se voi todellakin jäädä joiltakin kokonaan ymmärtämättä ja tanssiharrastus hiipuu mahdottoman tuntuisena jo ensimmäisellä kurssilla. Ei siis päästä edes siihen tilanteeseen, että "jumalan sana" voisi estää kehittymistä. Niille, jotka ovat luonnostaan rytmitajuisia, ei noilla sanoilla ole mitään merkitystä, koska rytmiin käyvä askellus tulee luonnostaan.
En usko, että alkeiskurssilla kerrottu oppimista helpottava asia sotkisi kenenkään myöhempää kehitystä tanssijana. Kun musiikkia oppii aluksi kuuntelemaan, niin vähemmälläkin rytmitajulla ja musikaalisuudella alkaa huomata miten askeleet on sovitettava. Alkeet ovat alkeita ja vaativampi rytmiikka opitaan sitten joskus, jos opitaan. Ei mahdollista jatkoa voi pitää lähtökohtana alkeiskurssilla.
hitaan alussa eli esimerkiksi otat päkiällä kosketuksen hitaan alussa ja hitaan lopussa myös kanta menee maahan tai päinvastoin hitaan alussa kanta ja lopussa päkiä.
Askeleen voi ottaa myös kokonaan hitaan alussa ja ollaan jalan päällä hitaan loppuun asti tai voi askeltaa koko jalkapohjalla vasta hitaan lopussa.
Vaihtoehtoja on monia.
"Niille, jotka ovat luonnostaan rytmitajuisia, ei noilla sanoilla ole mitään merkitystä, koska rytmiin käyvä askellus tulee luonnostaan."
Enpä usko, että tulee kenellekään ihan yks-kaks. Moni osaa marssia tahdissa, kun on käynyt armeijan. Tuo on sinänsä jo hyvä lähtökohta.
Moni oppii iskuille askeltamisen viimeistään, kun tarpeeksi kauan jauhaa. Jälkitahtiin tanssiminen jää taasen monelle haaveeksi, kun ei ole mitenkään helppoa ja vaatii runsaasti treeniä.
Entäpä esimerkiksi boogie woogien triple step? Enpä usko sitäkään, että tuo tulee kenellekään luonnostaan. Vaatii todella paljon treenausta saada triple stepin askeleet tarkasti kolmimuunteiseen rytmiin. Tuo on useimmille vuosien työn takana.
Ne, joilla on menestyksellistä urheilutaustaa, yleensä oppivat kohtalaisen nopeasti tekemään erilaisia rytmillisiä askelluksia jaloillaan, kun ovat urheilu-urallaan tottuneet jo rytmilliseen harjoitteluun.
Useimmissa urheilulajeissa kun oikea suoritustapa vaatii mm. askeleiden ja/tai kehon liikkeiden oikeaa rytmittämistä.
Rytmitaju ja musikaalisuus ovat sellaisia asioita, joita joillakin on luontaisesti enemmän kuin toisilla. Ne joilla ne ovat vahvoja, oppivat nopeasti tanssin alkeet, tai ainakin ymmärtävät nopeasti miten sen pitäisi mennä. Joillakin voi fysiikka panna hanttiin, vaikka pääkoppa jo tietäisi miten homma menee.
Rytmitajuinen ihminen osaa kyllä mielessään heittää ne triplestepitkin, vaikka ei siihen heti fyysisesti pystyisi. Näin se vaan on. Tunnen sellaisia useita, mukaanlukien minä itse.
Ensimmäinen ja toinen lauseeni kuuluivat samaan kokonaisuuteen. En väitä, että aikaisemmin tanssineet ja täysin vasta-alkajat olisivat uuden tanssin oppimisen kannalta samalla viivalla. Mutta sen väitän, että rytmitajuinen ihminen löytää varmasti kaikilla alkeistason lavatanssikursseilla ykköset, vaikka ei olisi koskaan tanssinut. Se oli juttuni pointti. Muilla ykkösen löytäminen helpottuu kokemuksen myötä.
Ihmettelen vähän tuota ajatustasi ykkösten tulkinnanvaraisuudesta. Ei niitä minun mielestä ole kuin tietyissä aivan yksiselitteisissä kohdissa. Laulajan aloitus ei muuten välttämättä tule ykköselle.
Meillä on tässä mielenkiintoinen keskustelu, jossa osapuolet puhuvat eri asiasta. Minä puhun oikean musiikinmukaisen rytmin löytämisestä ja sinä puhut jonkin motorisen askeltekniikan oppimisesta. Kumpaakin tarvitaan tanssimisessa, mutta musiikin tulkinta on kuitenkin se, mistä tanssissa on oikeasti kysymys.
Urheilutaustaisilla on parempi kehon ja raajojen hallinta, mistä on hyötyä tanssimisen oppimisessa. Heilläkin on kuitenkin kynnyskysymyksenä rytmitaju ja jossain määrin sävelkorva. Ilman niitä ei tanssiminen suju kunnolla. Onneksi niitä pystyy kehittämään, kuten motorisia kykyjäkin.
"Ihmettelen vähän tuota ajatustasi ykkösten tulkinnanvaraisuudesta. Ei niitä minun mielestä ole kuin tietyissä aivan yksiselitteisissä kohdissa."
Ei ole aina näin. Introjen epäselvyys on yksi syy tähän. Seuraavassa vielä jonkunverran tarkennusta. Aiheesta voisi kirjoittaa pitkään. Aika ei vain riitä tuohon.
En ole väittänyt, että laulajan aloitus tulee aina ykköselle todellisuudessa. Voi tulla esimerkiksi vaikka kuutoselle tai seiskalle, jos perusrytmiä laskee kahden tahdin pätkissä (kun kyseessä on 4/4-tahti).
Silloin kun tanssitaan melodian mukaan, tanssitaan pääasiassa laulajan mukaan, jos kappaleessa on selkeät lauluosuudet. Tällöin tanssijan ykkönen on lähes väistämättä laulajan (uudelleen)aloituskohta perusrytmin ykkösestä riippumatta.
"Meillä on tässä mielenkiintoinen keskustelu, jossa osapuolet puhuvat eri asiasta. Minä puhun oikean musiikinmukaisen rytmin löytämisestä ja sinä puhut jonkin motorisen askeltekniikan oppimisesta. Kumpaakin tarvitaan tanssimisessa, mutta musiikin tulkinta on kuitenkin se, mistä tanssissa on oikeasti kysymys."
Heh. Mitenkä esimerkiksi tanssit rytmiin, jos pääkopassasi on mielestäsi oikea rytmi, mutta jalkasi eivät mene ollenkaan rytmiin?
Oikeaan rytmiin tanssimisessa tarvitaan motorista askeltekniikkaa, olkoonkin askeltekniikka vaikka pelkkiä kävelyaskelia. Vai esimerkiksi käveletkö rytmiin miten sattuu ja olet tällöin rytmissä?
Musiikin tulkinta ei ole sen kummempi asia pohjimmiltaan, kuin musiikista tiettyjen rytminpätkien hahmottamista ja niiden esittämistä kehollasi ja sen osilla, kuten jaloilla, käsilläsi, päälläsi tai muulla kehon osilla.
Ensin pitää hahmottaa musiikin rytmi ja tuon jälkeen kyetä esittämään tuo rytmi jollain tavalla. Tämä vaatii musiikkikorvaa ja motoriikkaa, jotta voit tuoda esiin kuulemasi rytmin. Usko tai älä. Näin se vaan on.
"Urheilutaustaisilla on parempi kehon ja raajojen hallinta, mistä on hyötyä tanssimisen oppimisessa."
Pitää paikkansa, kuten jo aiemmin totesin.
"Heilläkin on kuitenkin kynnyskysymyksenä rytmitaju ja jossain määrin sävelkorva. Ilman niitä ei tanssiminen suju kunnolla."
Menestyksekkään urheilutaustan omaavilla on taatusti tanssiin riittävä rytmitaju. Jos todella menestyt jossain liikunnallisessa urheilulajissa (Formulat ja muu moottoriurheilu tai esimerkiksi jokin shakki on asia erikseen. Onko nämä edes urheilua?), vaatii tuo menestys kunnollista rytmitajua.
Ei oikein ole olemassa tällaista urheilusuoritusta, jossa oikean ja menestyksekkään suoritustekniikan oppiminen ei vaatisi suorituksen eri vaiheiden oikeaa ja täsmällistä rytmittämistä.
Näin se vaan on tässäkin: ei voi menestyä liikunnallisessa urheilussa, jos ei ole olemassa kunnollista rytmitajua.
Urheilutaustaisilla ei ole välttämättä varsinaista sävelkorvaa, jolla he osaisivat tulkita melodiaa. Tämä voi olla mahdollista. Niinhän sitä toisaalta sanotaan, että rumpaleillakaan (muusikko) ei ole varsinaista sävelkorvaa. Heillekin riittää hyvä rytmitaju, jotta pysyvät täsmällisessä kompissa.
Tärkeintä tanssin kannalta on kuitenkin hyvä rytmitaju ja kyky siirtää kuulemansa rytmi jäseniensä liikkeeseen.
Se, että pystyt näyttämään tarkkaa perusrytmin seuraamista, on varmasti tärkeämpää, kuin joku "musiikintulkinta-räveltäminen", jossa mielestäsi olet edelleen musiikissa, mutta jota kukaan muu ei voi havaita, kun tulkintasi näyttää hyvin epärytmiseltä.
Hyvä olisi tietysti, jos pystyy vähintään molempiin: tarkkaan perusrytmin seurantaan ja tuon jälkeen vielä kykenee osoittamaan musiikintulkinnallisia kykyjä.
Menestyksekkäät urheilijat ovat rytmitajun osalta taatusti perustanssiin kykeneviä ja oppivat normaalisti nopeasti askeleet, jos ne heille näytetään. Eri asia on, onko heillä todellista musiikkikorvaa. Todellisen musiikkikorvan puuttuminen ei kuitenkaan niin paljoa haittaa sosiaalitanssimisessa, kuten lavatanssimisessa.
Lavoilla tärkeintä on pysyä rytmissä ja olla tallomatta parinsa varpaille. Molemmat ovat tuossa taatusti tyytyväisempiä, kuin jossain musiikintulkintasotkussa, jossa minkäänlaisesta rytmistä ei ole tietoakaan.
" Rytmitaju ja musikaalisuus ovat sellaisia asioita, joita joillakin on luontaisesti enemmän kuin toisilla. Ne joilla ne ovat vahvoja, oppivat nopeasti tanssin alkeet, tai ainakin ymmärtävät nopeasti miten sen pitäisi mennä. Joillakin voi fysiikka panna hanttiin, vaikka pääkoppa jo tietäisi miten homma menee."
Käy mielessä, että jos fysiikka ei riitä, niin ei varmaankaan opi nopeasti tanssin alkeita. Olkoonkin kuinka hyvä rytmitajuisesti tai musikaalisesti.
"Rytmitajuinen ihminen osaa kyllä mielessään heittää ne triplestepitkin, vaikka ei siihen heti fyysisesti pystyisi. Näin se vaan on. Tunnen sellaisia useita, mukaanlukien minä itse."
Paljonko hyödyttää tanssia triple stepejä mielessään, kun kukaan niitä ei sieltä nykytekniikalla näe...
Hyvä, että et kuitenkaan kirjoittanut, että kuka tahansa rytmitajuinen henkilö pystyy nuo triple stepit tekemään jaloillaankin oikein lähes heti. Tuosta olisin jo huolestunut vakavasti...
"Menestyksekkään urheilutaustan omaavilla on taatusti tanssiin riittävä rytmitaju. Jos todella menestyt jossain liikunnallisessa urheilulajissa (Formulat ja muu moottoriurheilu tai esimerkiksi jokin shakki on asia erikseen. Onko nämä edes urheilua?), vaatii tuo menestys kunnollista rytmitajua."
Aivan vain kevyenä sivuhuomautuksena: em. asia ei valitettavasti näytä pitävän paikkaansa. Tunnen/tiedän useampiakin oikeasti urheilullisia kansallisen tason urheilijoita (alppihiihtäjiä, yleisurheilijoita, lentopalloilijoita), joiden rytmitaju ei riitä tanssiin. Tai sanotaan niin, että he eivät ole oppineet soveltamaan lajissan tarvitsemaansa rytmitajua tanssimisen ja musiikin tarvitsemaksi rytmitajuksi.
Olen useammankin kerran pähkäillyt mistä tämä oikein johtuu. Mutta niistä pähkäilyistä ehkä paremmalla ajalla myöhemmin - kommentit ovat tervetulleita.
lähestyttäessä voidaan videokameroilla ja erilaisten vanhaintanssihahmojen tunnisteluihin erikoistuneitten hilavitkuttimien avulla pilkkoa mikä eli kenen tahansa vanhaintanssisuorite erittäinkin pieniin osiin eli hyvinkin pitkälti siivuihin parissa vanhaintanssiotekäden käänteessä siten, että jokaista siittä vanhaintanssisuorituksesta em huipputeknologialla irti leikattua yksittäistä siivuahan voidaan jäljestäpäin tarkastella kaikessa rauhassa alkuperäisen, siivuttamattoman vanhaintanssisuoritekokonaisuuden muitten ja sinänsä toki sekä mielenkiintoisten että häikäisevän upeitten siivujen häiritsemättä keskittymistämme siihen nimenomaiseen irtileikattuun siivuun etenkään silloin, jos nuo muut ja siivut on siinä vanhaintanssitarkastelutilanteessa lakaistu mattojen ynnämuittensensemmoisten näköesteitten alle. Tässä vaiheessa jotkut teistä aikovat protestoida, ettei vanhaintanssia millään voi eikä pitäisikään sillä tavalla siivuttaa ja myöhemmin hukata niitä irtileikattuja arvokkaita vanhaintanssisiivuja mattojen ja tuolien sekä pöytien alle, koska vanhaintanssihan on upea kokonaisuus ja sellaisena sitä tulisi myöskin tarkastella, jotta syntyvä vanhaintanssimakunautinto olisi mahdollisimman suuri.
Onneksemme tästä ei huipputeknologisessa vanhaintanssiaskelanalyysissämme tälläkään kertaa kyse ole: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että alunpitäen todellakin leikkelin tällä esiteltyjen kaltaisista vanhaintanssisuoritekokonaisuuksista vanhaintanssihahmojen tunnistimilla videoimistani vanhaintanssipätkyläisistä irti silmittömästi siivuja ja kaikessa rauhassa pläräilin jokaista siivua yksitellen valiten niistä mielestäni parhaat eli esimerkillisimmät ja lisäilin valitsemiini siivuihin vanhaintanssiaskelongelmamme ratkaisumielessä hyödyllisinä pitämiäni kommentteja ja lopuksi teippasin siivut uudestaan yhteen pötköön (mielestäni täysin turhia siivuja en teipannut) ja lähetin sen pötkön tänne internettiin.
http://www.geocities.com/vaino.harha/BallRoomDanceAnimation.asx
Tarkoituksella teippailin vain ani harvoja sellaisia siivuja, joiden perusteella voisi päätellä, mitä se on vanhaintanssirytmiaskeleen ennakointi teoriassa käytännöstä puhumattakaan, tuohon vanhaintanssilliskäytännöllisteoreettiseen vanhaintanssiopetusmultimediaesitykseeni takaisin, koska nykyään mitäilmeisimminkin vallalla olevan vanhaintanssikäsityksen mukaisesti minkäänlaisella ennakoinnilla ei ole pienintäkään sijaa vanhaintanssinnassa ainakaan sen vanhaintanssiparin sisällä. Tuo havainto on erittäin arvokas siinäkin mielessä, että sehän voisi selittää senkin, miksi ennakointia yleensäkin eli erittäinkin pitkälti niin harvoin suhteessa muihin siinä vanhaintanssitilanteessa kilpaileviin vanhaintanssipareihin käytettään ja niissäkin sinänsä toki suhteellisen harvoissa muisteihin eli hyvinkin pitkälti kuulustelupöytäkirjoihin kirjatuissa tapauksissa ennakointia oli todistajien antamien luotettavien lausuntojen mukaisesti käytetty vakaassa joko vahingoittamis- tahi pääasiassa vahingoittumistarkoituksessa.
"Olen useammankin kerran pähkäillyt mistä tämä oikein johtuu."
Jos ns. menestynyt urheilija ei tunne kiinnostusta tanssia kohtaan, niin tuskin oppii tanssimaan.
Ei ketään voi väkisin opettaa tanssimaan. Eri asia on, että jos tällainen urheilija tosissaan yrittää opetella tanssimaan, eikä silti pysy rytmissä edes vaihtoaskelfoksissa, niin siinä voidaan kysyä, millä ihmeellä on yleensä pärjännyt urheilussa.
Itse en tunne yhtään tällaista menestynyttä urheilijaa, joka ei halutessaan ole oppinut tanssimaan. Ehkä sinulla on antaa nimiä?
Urheilija on (fyysisen lajin) tottunut tekemään erityyppisiä kehoa ohjaavia, käskeviä, ja huoltavia harjoitteita ja ne ovat sitä fyysistä käskyttämistä lajinomaiseen tarpeeseen.
Sitä tehdään usein rytmisesti tosin aikapaljon ilman musiikkia. Mutta tekemisen ja toisteojen säännöllinen rytmittäminen on tärkeää ja useimmiten siten menee automaattiseksi.
Tanssi sana on surmimmalle ei harrastajalle myös (urheilijat) oman teemansa vanki. Niinkuin muutkin erityisharrasteet. Tanssin vaikeus on siinä että se on yleensä kohdistuvaa toisensukupuolen yhdessä tekemään ja siihen sosiaalisuuteen ja kemiaan kuuluvaa ja tähtäävää.
On vähän urheilulajeja mitkä tehdään vastaavasti. Pariluistelua (tanssina) mutta mitä muuta?
No miettimättäkkin on selvää että kaikki lajit on sarjoitettu miehille tai naisille tästä erityispiirteistä johtuen kun mies on mies ja nainen on nainen. Koska se "kompus" on omine vaikeuksien sa vanki niin ei urheilussakaan suostuta juuri huipputasolla tekemään yhdessä siten että miehet ja naiset tekisivät sitä yhteisesti ja joukkueet tai osallistuja tekisivät tuloksen toisiaan verraten. No kun ne lajit on niin fyysisiä ja naisen fyysislyys on erilainen joten lajit on oltava erillään. ok
Urheilija ei tosiaan vain siitä syystä ole kovin hyvä tansija ainakaan ellei harjoittele koska hän käyttää yleensä lajiinsa niin paljon aikaa ja "panoksia" ettei hän ehdi edes ajattelemaan mutta ei hän sitä kovin suuresti arvostakkaan tai että uskaltautuisi edes yrittämään koska julkisuus henkilönäkin on ujous/häpeä ym tuntemusksia ja sehän tiedetään että tunteet ohjaa meitä kaikessa siinä urheilussakin.
No tansijathan sanoo itse olevan urheilijoita ja minunkin mielestä kilpatansijat ovat fyysisen liikunnan tekijöitä aivan urheilijatasoisesti ja tanssi on upea urheilumuoto.
Joten en mitenkään voi yhtyä ajatukseen että ns: urheilija ei olis rytmitajuinen tai ettei hänen tajuntansa ja ymmärrys riitä tansiin tarvittaviin alyllisiin lahjoihin ja täten ymmärtämään rytmiä tansittavasti.
Kertaalleen jo tähän muka vastasin, muttei mitään näy. Jotenkin näin se meni:
Enpä nyt ala nimiä julkistamalla ketään häpäisemään :-).
Näiden urheilijoiden motiiveista tanssin suhteen en osaa sen tarkemmin sanoa. Ketään tanssiin huippumotivoitunutta urheilijaa on tosin ole tainnut seurata.
Sinänsä olen ihan samaa mieltä siitä, että urheilu, varsinkin koordinaatiota ja tasapainoa vaativa urheilu, luo erittäin hyvän pohjan tanssin oppimiselle. Tanssimiseen liittyy kuitenkin niin paljon muitakin tekijöitä (ainakin sosiaalis-psykologis-emotionaaliset ja musiikilliset aspektit), että ne voivat olla liian suuria esteitä urheilijataustaisellekin kaverille.
Huippu-urheilijoidenkin välillä on suuria eroja. Osa voisi olla huippuja melkein lajissa kuin lajissa, jotkut taas eivät osaa mitään muuta hyvin kuin oman lajinsa suorituksen.
"Tanssimiseen liittyy kuitenkin niin paljon muitakin tekijöitä (ainakin sosiaalis-psykologis-emotionaaliset ja musiikilliset aspektit), että ne voivat olla liian suuria esteitä urheilijataustaisellekin kaverille."
Elikkä suomeksi: ei kiinnosta tanssimisen opetteleminen. Ei tanssiminen ole pohjimmiltaan sen kummempaa urheilua tai liikuntaa kuin muutkaan urheilu/liikuntalajit.
Väitän, että menestyksellisen urheilutaustan omaava todennäköisemmin oppii tanssimaan paremmin kuin sohvalla koko ikänsä maannut sohvaperuna.
"Huippu-urheilijoidenkin välillä on suuria eroja. Osa voisi olla huippuja melkein lajissa kuin lajissa, jotkut taas eivät osaa mitään muuta hyvin kuin oman lajinsa suorituksen."
Tässäkin kohtaa uskallan sanoa, että kun ei kiinnosta kuin oma laji, niin ei osaa muita lajeja.
Väitän, että jos on hyvä yhdessä urheilulajissa, on todennäköisesti ainakin keskitasoa toisessa, jos jaksaa treenata myös toista lajia.
Sama pätee tanssiin. Jos on oikeasti hyvä tanssimaan jotain tanssilajia, todennäköisesti oppii jonkun toisenkin tanssilajin vähintään kohtalaisen hyvin.
Mitähän oikein hait takaa tuolla kirjoituksellasi? Yrität ikäänkuin vääntää rautalangasta asioita, joista minä olen suurimmasta osasta ollut koko ajan samaa mieltä. Jos korostan musikaalisuuden merkitystä, ei se tarkoita, että väheksyisin motoriikkaa. Molempia tarvitaan tanssimiseen, niinkuin olen sanonut. Tanssi on liikkeen ja musiikin symbioosi.
En tarkoita musiikin tulkinnalla jotain epämääräistä melodian mukaista kieppumista, vaan yleisesti liikkumista musiikkia seuraten, pääasiassa sen rytmin mukaisesti. Enkä myöskään tarkoita urheilutaustaisella kilpaurheilijaa, vaan ylipäätään henkilöä, joka harrastaa urheilua. Ei sellainen välttämättä ole automaattisesti hyvä tanssija. Epäilen kyllä kilpaurheilijoidenkin automaattisia tanssitaitoja.
Tuo mainitsemasi rumpaliasia ei kyllä mene ihan noin. Hyvällä rumpalilla on aina myös hyvä sävelkorva. Rumpujen soitossa pääsee toki alkuun pelkällä rytmitajullakin, mutta pidemmälle kehittyminen bändisoitossa, varsinkin bändin improvisoidessa, vaatii sävelkorvaa. Useimmat tanssibändien rumpalit osallistuvat taustalauluun ja muutamat ovat jopa bändin ykköslaulajia. Ei sellainen onnistu ilman sävelkorvaa.
Tarkoitan lähinnä sitä, että jos ihmisellä on rytmitajua, niin hän voi tanssissa kehittyä. Ei kukaan ole automaattisesti hyvä tanssija, mutta jos ymmärtää miten sen pitäisi mennä, niin silloin sitä on mahdollista harjoitella omatoimisesti. Kyllä se motoriikka pikkuhiljaa kehittyy.
Vielä kun tuohon saisi taustalle vaikka opettajan laskemaan askeleita liikkeeseen sykronoituna. Toinen äänetön askellusmalli löytyy täältä: http://www.tanssi.net/fi/tausta/foksi-perusaskel.swf
"Enkä myöskään tarkoita urheilutaustaisella kilpaurheilijaa, vaan ylipäätään henkilöä, joka harrastaa urheilua. Ei sellainen välttämättä ole automaattisesti hyvä tanssija."
Ei olekaan, jos ei ole edes näyttöä osaamisesta urheilun puolella (menestynyt jollain mitta-asteikolla urheilussa.). Urheilijaksi ja tanssijaksi voi itsensä nimittää kuka tahansa. Eri asia on ne, jotka todella osaavat lajinsa.
"Tuo mainitsemasi rumpaliasia ei kyllä mene ihan noin. Hyvällä rumpalilla on aina myös hyvä sävelkorva."
Ei välttämättä. Rumpalille riittää pääasiassa, että pysyy rytmissä. Toiset rumpalit eivät osaa edes laulaa, saatikka, että heillä olisi jonkinlaista todellista sävelkorvaa. Onhan näitä laulavia rumpaleita, joten kyseessä ei ollut mikään väite tyyliin: kaikki ovat juuri tuollaisia.
"Ei kukaan ole automaattisesti hyvä tanssija, mutta jos ymmärtää miten sen pitäisi mennä, niin silloin sitä on mahdollista harjoitella omatoimisesti. Kyllä se motoriikka pikkuhiljaa kehittyy."
Ymmärrys ei riitä, jos ei kykene motorisesti toteuttamaan ymmärrystään. Ainahan voit kertoa, miten pitäisi tanssia. Jos et osaa itse tuota näyttää, niin vaikea siinä on väittää osaavansa tanssia tietyllä tavalla.
muitten kuin niitten huipputeknologioitten, joita olen täällä käytellyt, toimesta kauhean paljon enemmän, että yhdenkin askelia ääneen semmoisen vanhaintanssianimaation taustalla laskevan opettajan lisääminen aiheuttaisi vähänkään pidemmässä vanhaintanssijuoksussa hirvittäviä yhteysongelmia, koska näin pienillä budjeteilla toimittaessa kovinkaan moni myöskin vanhaintanssipalveluntarjoaja ei kauaa suostu koviin ääniin höpäjiäviä vanhaintanssin virtuaaliopettajia etenkään hyysäämään. Uskoisin, että yhdessäkään toisessakaan vanhaintanssivirtuaalianimaatiossa ei vanhaintanssin opettajia syrjitä, vaan heidän osittainenkin käyttämisensä tulisi niin kalliiksi aivan kuten todellisessakin vanhaintanssin opetustilanteessa (vrt vanhaintanssikurssien hinnat), joten etenkin säästösyistä kannattaa olla käyttämättä ammattitaitoista vanhaintanssinopettajaa näissä animaatioissakaan, vaikka toki vanhaintanssitietotaitoa sinänsä eli nouhauta piisaisikin.
Vastaan tähän kun hierarkia meni liian syväksi.
Aiemmin:
Difenbaker: "Tanssimiseen liittyy kuitenkin niin paljon muitakin tekijöitä (ainakin sosiaalis-psykologis-emotionaaliset ja musiikilliset aspektit), että ne voivat olla liian suuria esteitä urheilijataustaisellekin kaverille."
Siinä se syy -nimimerkki: "Elikkä suomeksi: ei kiinnosta tanssimisen opetteleminen."
Täytyy vain toivoa, ettet ole ammatiltasi kääntäjä :-) . Kiinnostus on toki keskeinen tekijä, mutta vaikka kiinnostus olisi kunnossa, niin silti nuo "sosiaalis-psykologis-emotionaaliset ja musiikilliset aspektit" vaikuttavat niin urheileviin kuin ei-urheileviin tanssijoihin.
PS. Karate vaikuttaa muuten erityisen hyvältä urheilulajilta tanssimisen avittajaksi, melkoisen ilmiselvistä syistä toki.
Elikkä olimme kai sitten sammaa mieltä?
Eli urheilija on täysin samallaisessa toimintaympäristössä oppiakseen tanssimaan kuin muutkin?
Kiinostus tai millä nimellä se nyt on sanottava on kai jokaisen selitys tansimattomuuteen esim: hevosihmiset / tai koiraihmiset ym eli ei ole kiinostusta mutta ei se lähde kai se tanssinoppimattomuus siitä että on esim urheilija?
Olet oikeassa siitä karatesta tai mistä tahansa keskittymislajista se auttaa kun osaa jo entuudestaan kesittyä tekemään tarvittavia harjoitteita sekä että, on pitkäjänteinen ja kärsivällinen.. (kun tähdätään esim kilpatanssiin)
Toinen nimimerkki: 'siinä se syy' koetti tuolla jo vastailla tähän puolestani. Vastattakoon tähän käsityksenäni 'kaima'-nimimerkistä poiketen, että karatesta saa erityisesti liikekoordinaatio- ja tasapainokykyä.
Samoja ominaisuuksia tarvitaan monessa muussakin urheilulajissa. Ei itämaiset taistelulajit tuossa mielessä ole tanssin kannalta mitenkään erityisen poikkeuksellisia.
"sosiaalis-psykologis-emotionaaliset" -aspektit ovat edelleen suomeksi -"hieman" kärjistäen- sama kuin "ei kiinnosta". "Musiikilliset aspektit" toki vaikuttavat tanssin kannalta selvästi enemmän.
Tärkeintä on kuitenkin edelleen se, että kykenee hahmottamaan musiikin rytmin ja siirtämään tuon rytmin jäseniinsä. Tässä (menestyksekkään) urheilutaustan omaavat ovat varmasti edelleen vahvoilla verrattuna liikunnallisesti vaatimattoman taustan omaaviin, olkoon nämä sitten muuten musikaalisesti vahvoja henkilöitä.
Jos nyt ajatellaan tanssimista lähinnä tanssilavaympäristössä, mikä tässä ketjussa on kai ollut lähtökohtana, niin ei siellä tarvita kovin erikoista motoriikkaa. Sellaisen kyllä oppii kuka tahansa fyysisesti terve ajan kanssa.
Kilpatanssi ja kaikenlainen ammattimainen tanssi onkin sitten kokonaan eri asia. Ammattitanssijaksi ei ole kaikista.
"Ei välttämättä. Rumpalille riittää pääasiassa, että pysyy rytmissä. Toiset rumpalit eivät osaa edes laulaa, saatikka, että heillä olisi jonkinlaista todellista sävelkorvaa. Onhan näitä laulavia rumpaleita, joten kyseessä ei ollut mikään väite tyyliin: kaikki ovat juuri tuollaisia. "
Niin, minä kirjoitinkin, että HYVÄLLÄ rumpalilla on myös hyvä sävelkorva. Pelkällä rytmitajulla hakkaava rumpali kuulostaa konemaiselta.
"Jos nyt ajatellaan tanssimista lähinnä tanssilavaympäristössä, mikä tässä ketjussa on kai ollut lähtökohtana, niin ei siellä tarvita kovin erikoista motoriikkaa. Sellaisen kyllä oppii kuka tahansa fyysisesti terve ajan kanssa."
Suunnilleen samaa mieltä, jos on rytmitajuinen. Lavoilla tietysti pärjää, kunhan siellä "kävelee" jotensakin tahtiin.
Rytmitajuttomat raakataan lavoillakin monesti alimpaan kastiin.
Eri asia on sitten, onko tanssitekniikka ns. lajinomainen. Tanssilavojen tanssilajikohtaiset tekniikat ovat tietysti eri asia, kuin todellliset lajikohtaiset tekniikat. Lavoilla näillä tekniikoilla on monesti taipumusta "ruostua" ja muuttua joksikin muuksi, kuin kyseistä tanssilajia muistuttavaksi.
Tämä ei ole välttämättä huono asia, kun lavoilla vastapainona taitavimmat tanssijat kykenevät kehittämään ja kokeilemaan lähes satunnaisesti syntyviä uusia ideoita, joista myöhemmin saattaa kehittyä jopa aivan uusia tanssilajeja.
melkein lopuksi, että etenkään täysin ammattitaitoisesta vanhaintanssinopetuksesta minulla ei ole koskaan mitään huomauttamista ollut, vaan olen ammattitaitoisissakin vanhaintanssinopetuksissa kelkoista putoiltuani tyytynyt pääasiassa pureksimaan hanpaitani narskuen yhtiin, jotten sellaisissa ja sinänsä toki melko harvinaisissa tilanteissani alkaisi vahingossakaan höpöttelemään mitään siitä, mistä suuhuni toi. Ja mainittakoon vielä, että hämmästyttävänkin monet kohtaamistani vanhaintanssinopettajista ovat melkein aina olleet kanssani samaa mieltä siitä, että mähän siinä jo vanhaintanssinkin helkkarin hyvin, vaikka paria pikkudetaljia toki voisikin vielä vähän ehkä minunkin mielestäni hioa.
No nyt noista toisista aika monet ajattelevat itsekin, että näinhän se piruvieköön onkin, mutta kuinka monelle heistä tuon ovat henkilökohtaisesti tulleet kertomaan maamme eturivin vanhaintanssinopettajat siten, että ovat siinä vallinneessa vanhaintanssiopetustilanteessa pyörineet sekä parilliset että parittomat oppilaat ja magnetofonit hyytävään hiljaisuuteen ensin seisautettuaan raahanneet heitä "sinne" eteen sanoen samalla heille ja pääasiassa kaikille muillekin siinä tilanteessa hengityksiään pidätellen oleileville, jotensakin niin, että: "mä olen tässä vähän seurannut tota sun vanhaintanssiasi ja...ja ja sähän vanhaintanssittanssit helkkarin hyvin, mutta..." Noniin mitäs mä sanoin: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että eipä ole kovin monelle heistä tullut yksikään maamme eturivinkään vanhaintanssinopettajista tuotakaan henkilökohtaisesti sanomaan.
No nyt melkein kaikki heistä ajattelevat vahingoniloisina, että hähähäää vanhaintanssilättäpää äääläää ooopiiiiikiiiinää lällälläällälä hähähäää ja sitä rataa ja tota rataa ja miksei tätäkin rataa, mutta he ovat väärässä, kauhean väärässä, tosi pahasti vanhaintanssihakoteillä: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että asiansa osaava vanhaintanssinopettaja toki pystyy parilla silmäyksellänsä päättelemään eli erittäinkin pitkälti poimimaan isommastakin vanhaintanssiopetusporukasta kaikkein kehityskelpoisimmat yksilöt, joihin on syytä jatkossa erityisesti huomiota kiinnitellä ja edes vähän autella heidän siinä tilanteessa puhkeamaisillansa olevan vanhaintanssikukoistuksensa puhkeilemista täysiin kukkeuksiinsa, koska täysin toivottomien tapausten kanssa pelailuhan on toki sinänsäkin hauskaa, mutta ammatillisessa mielessä tietenkin pidemmän päälle tosi turhauttavaa, koska läheskään kaikki noista muista tapauksista puhkeilevat vanhaintanssikukkasethan eivät hyvällä tahdollakaan sanottuna mitään kaunista katseltavaa ole.
Muutamat täällä tosiaankin oivalsivat mistä ongelmasta on kyse.
Itse en peräänkuuluttanut yksityisopetusta kurssilla enkä opettajan huomion varastamista.
Kyse oli siitä että pitäisi mainita niinkin selvä asia että milloin jalka tulee koskettaa lattiaa.
Sen sanomiseen tuskin kuluu montaa minuttia ja tuskin sellaiset jotka sen jo tietävät kovin pahasti turhautuvat. Moneltako tämä jää ikuisiksi ajoiksi pimentoon? Kun parketilla katsoo niin aika monelta.
Pidin meteliä justiinsa sen takia että tanssin opettajat hoksaisivat tämän asian. Voi olla näin pienestä kiinni että kurssien jälkeen onkin suurempi määrä tyytyväisiä tanssinharrastajia, ehkä jatkokursseillekkin on tulijoita enemmäm.
Tunnen monia jotka ovat käyneet tanssikurssin mutta eivät ole alkaneet harrastamaan tanssia, missä vika?
Mikä on prosenttimäärä kurssin käyneistä jotka jatkavat harrastusta?
Tietenkin voidaan ajatella että ne jotka eivät ymmärrä tätä ajoitus asiaa automaattisesti ei tarvitsekkaan jatkaa harrastusta, mutta itse olen tällähetkellä tosi tyytyväinen etten lopettanut kesken, vieläkun jenkan ja polkan oppisi niin hyvä.
Hyvä, että tuli selväksi.
Taitaa vain aika monella olla tilanne sama kuin vaikkapa minulla: Niillä alkeis(ja alkeis-alkeis-)kursseilla, joita on joskus muinoin käyty, on joko opettaja/ohjaaja tuon askeleen rakenteen ja ajoituksen kertonut oma-aloitteisesti tai sitten joku vaikeuksissa oleva on sitä kysynyt.
Niitä taputusharjoituksiakin on käyty jopa jatkotasolla monenkin tanssilajin yhteydessä (mm. bw, fusku, cha cha ja salsa), kun musiikin tulkintaa on opiskeltu.
Niinpä pulmaa juuri tuollaisena ei ole osattu täällä kovinkaan laajalti olemassaolevaksi mieltää.
"Niitä taputusharjoituksiakin on käyty jopa jatkotasolla monenkin tanssilajin yhteydessä (mm. bw, fusku, cha cha ja salsa), kun musiikin tulkintaa on opiskeltu."
Monesti noita taputuksia käytetään myös perusrytmin tai musiikin rytmillisen variaation tunnistamiseen, mikä ei ole jatkotasollakaan huono asia.