Hei vammattomat miehet, "aidot", "oikeat ihmiset"... Kyselen nyt vähän jos vaikka vaivautuisi joku vastaamaan. Tai jos edes ajatuksia herättäisin vaikka tänne ei kukaan vastaisikaan...
Mulla on näkövamma ollut melkein aina, pari vuotta oli "normaali" näkö mutta en muista aikaa kun näin kunnolla.
En ole syntynyt sinkuksi, tarvitsen, haluan miehen jonka kanssa voisin elämäni ilot ja riemut jakaa.
Mutta miksi, MIKSI miehet niin pelkäätte(??) ja välttelette mua? Miksi ei missään ikinä kukaan tule juttelemaan? Ei netissä, ei baarissa, ei sitten yhtään missään? En SOKEA ole, jotain näen. Kepin kanssa kyllä liikun, opaskoiraa en saa kun NÄEN LIIAN HYVIN!
Kun ei tämä mun näkövammani tartu, eikä muutakaan tarttuvia tauteja mulla. Hulluuskin on näkövammani aiheuttajaa tarttuvampi tauti!! Ymmärrän normaalia puhetta ja elämää, mustavalkoista tekstiä luen, en ehkä ihan niin nopeasti kuin näkevät. Ajokorttia en saa enkä kyllä tarvitsekaan.
Olen opiskellu itelleni ammatin, olen kiltti, kohtelias, siisti. Hellä ja uskollinen poikaystävä olisin jollekin ennakkoluulottomalle miehelle. Yksin asun ja pärjään...
Missä vika???
Naisille kyllä kelpaisin mutta kun olen homo. Ja naisissakin olen huomannut todella paljon sellasta äidillistä huolehtimista, enemmän kuin jaksaisin. En tarvitse äitiä enkä isää, ihan itse huolehdin itsestäni mutta kun haluaisin jonkun kanssa halia, pussailla ja rakastella...
Eihän minua voi silleen käyttää seksuaalisesti hyväkseen jos ei nyt ihan raiskaamaan tule. Mullakin on seksuaalisia haluja ja tarpeita. Ymmärrän seksin ja rakkauden, osaan sanoa jos joskus en haluaisi seksiä ja kunnioittaisin jos mahdollinen kumppanini ei haluais. Kaikilla on myöskin haluttomuuskausia ja niitä saakin olla.
Toivottavasti tästä nyt joku jotain saisi, edes ajattelemisen aihetta, ehkä keskustelujakin...
Näitä yksinäisyyden keskellä mietiskeli
Hound Dog Boy
Mulla on näkövamma ollut melkein aina, pari vuotta oli "normaali" näkö mutta en muista aikaa kun näin kunnolla.
En ole syntynyt sinkuksi, tarvitsen, haluan miehen jonka kanssa voisin elämäni ilot ja riemut jakaa.
Mutta miksi, MIKSI miehet niin pelkäätte(??) ja välttelette mua? Miksi ei missään ikinä kukaan tule juttelemaan? Ei netissä, ei baarissa, ei sitten yhtään missään? En SOKEA ole, jotain näen. Kepin kanssa kyllä liikun, opaskoiraa en saa kun NÄEN LIIAN HYVIN!
Kun ei tämä mun näkövammani tartu, eikä muutakaan tarttuvia tauteja mulla. Hulluuskin on näkövammani aiheuttajaa tarttuvampi tauti!! Ymmärrän normaalia puhetta ja elämää, mustavalkoista tekstiä luen, en ehkä ihan niin nopeasti kuin näkevät. Ajokorttia en saa enkä kyllä tarvitsekaan.
Olen opiskellu itelleni ammatin, olen kiltti, kohtelias, siisti. Hellä ja uskollinen poikaystävä olisin jollekin ennakkoluulottomalle miehelle. Yksin asun ja pärjään...
Missä vika???
Naisille kyllä kelpaisin mutta kun olen homo. Ja naisissakin olen huomannut todella paljon sellasta äidillistä huolehtimista, enemmän kuin jaksaisin. En tarvitse äitiä enkä isää, ihan itse huolehdin itsestäni mutta kun haluaisin jonkun kanssa halia, pussailla ja rakastella...
Eihän minua voi silleen käyttää seksuaalisesti hyväkseen jos ei nyt ihan raiskaamaan tule. Mullakin on seksuaalisia haluja ja tarpeita. Ymmärrän seksin ja rakkauden, osaan sanoa jos joskus en haluaisi seksiä ja kunnioittaisin jos mahdollinen kumppanini ei haluais. Kaikilla on myöskin haluttomuuskausia ja niitä saakin olla.
Toivottavasti tästä nyt joku jotain saisi, edes ajattelemisen aihetta, ehkä keskustelujakin...
Näitä yksinäisyyden keskellä mietiskeli
Hound Dog Boy
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuinka pitkä ole? Mikä on painosi? Minkä näköinen suunnilleen olet? Pitkä tukka, lyhyt? Minkä ikäinen olet? Minkälaista miestä etsit? Missä päin Suomea olet?
Ottakaa vaan jos saatte, mikäli et ole isomahainen kuin 9. nellä kuulla oleva könsikäs.
..vastaan. Oli sokea (tai puolsokea), jalaton, kädetön, ihan miten vain, ei sillä väliä jos kemiat pelaa, on mielenkiintoinen tyyppi jne.
Voin sanoa että itellänikin on tavallaan vamma. Sen takia etenkin nyt on todella epätodennäköistä mun löytää seuraa. Mutta ehkä joku päivä löydän jonkun joka ymmärtää mun vammani :) Onnea vaan sulle etsinnöissä
Hei ! Oli todella mielenkiintoista lukea ajatuksiasi.Ei vammaisuus ole este ystävyydelle ...ei homoystävyydellekään ! Olen samaa mieltä kuin eräs vastaaja :Miksi et kertonut itsestäsi.Ketä etsit,millaista ihmistä haluat,entä millainen itse olet? Luulisin sinun olevan vähän haaveileva,sympaattinen ja todella miestä ...ystävää etsivä .Ala vähän raottaa sitä kaapin ovea! Toivon sinulle kaikessa menestystä! Älä käperry itseesi. Me kaikki olemme rakkautta kaipaavia ,
Olen joskus ihastunut pyörätuolissa olevaan mieheen ja toisen kerran kuulovammaiseen mieheen. Vammaisuus ei pelota, saati että se olisi este seksuaalisen mielenkiinnon ja muiden herkkien tunteiden heräämiselle. En näe mitään syytä miksi näkövammainen mies ei voisi olla ihana rakastaja ja elämänkumppani.
Homokulttuurin valtavirta on muodostunut sellaiseksi kuin se on muodostunut tiettyjen kulttuuristen olosuhteiden vallitessa. Kun miesten välinen seksuaalisuus on ollut salattua ja usein rikollista, ei ole ollut hedelmällistä maaperää sellaisen alakulttuurin kehittymiselle, jossa korostuisivat rakkaus, välittäminen ja muut moraalisesti korkeat arvot. Historiallisesti ainoa homomiehille tarjolla oleva sosiaalisen kanssakäymisen muoto on ollut nopea seksiakti jossain räkäisessä hotellihuoneessa tai öisessä puistossa, ja kun sosiaalinen kanssakäyminen rajoittuu salamyhkäisiin pikapanoihin, ei siitä voi muodostua syvällisiä arvoja vaalivaa alakulttuuria, jossa ihminen otettaisiin vastaan omana itsenään. Niinpä homokulttuurissa korostuvat edelleen usein kohtuuttomasti sellaiset pinnalliset arvot kuin nuoruus ja viriiliys ja niihin liitetyt myyttiset ja huomattavan kaavamaiset käsitykset siitä, millainen miehen tulee olla ollakseen hyvä partneri (mikäli mitään satunnaista panoa kummempaa kontaktia edes etsitään). Minkäänlainen fyysinen vamma ei näytä sopivan näihin kyynisiin täydellisyyskäsityksiin.
Kaikkia vammaisia tai muuten erilaisia miehiä, jotka ovat yksinäisiä ja tuntevat olevansa niin valtavirtakulttuurin kuin homokulttuurinkin hyljeksimiä, kehoitan tutustumaan potentiaalisiin elämänkumppaneihin muualla kuin baareissa ja muissa tympäisevissä iskupaikoissa. Herää tietenkin kysymys: missä sitten? Tätä olen miettinyt usein itsekin. Mihin lähtisin itse tutustumaan samanhenkisiin kavereihin, jos olisin etsimässä kumppania? Ongelmana on se, että homoseksuaalisuus on yhteiskunnassa edelleen niin marginaalissa, se ei saa näkyä eikä tulla vapaasti ilmi tavallisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä työpaikoilla, harrastusten lomassa, jne. Käsittääkseni ainakin Seta järjestää toimintaa, jossa miehet voivat tutustua toisiinsa ilman sitä baarien lihatiskimentaliteettia, joka ei ole kovin hyvä perusta seurustelusuhteen löytämiselle (miten siinä humalaisessa kaaoksessa muka voi "tutustua" toiseen ihmiseen fyysisten ulottuvuuksien tarkistamista syvemmin?).
En tosin ole ihan varma millaisia nämä tapahtumat ovat, joten heitän pallon teille, arvon asiantuntijat. Onko Setalla erityistä toimintaa vammaisille miehille, jotka haluaa tutustua miehiin? Jos ei ole, niin eikö olisi aika kehittää sellaista? Kannattaa myös muistaa, että tämäkin foorumi on yksi tapa saada yhteys toisiin ihmisiin; jostainhan sen on alettava.
Joka tapauksessa: tsemppiä sinulle, HoundDogBoy! Vaikutat todella mukavalta kaverilta ja olen aivan varma, että löydät vielä kumppanin, joka ansaitsee sinut.
Heippa...
Uskomattoman paljon vastauksia mun viestiin... Tässähän oikein innostuu!! WOOF! :p)
Mutta taitaa olla samaa sarjaa kuin tähänkin asti, että jos jossain "live"tilaisuudessa olisin nostanut kissan pöydälle, kaikki olisivat kiusallisen hiljaisuuden vallitessa tuijotelleet vain kenkiään?
No nyt olen vähän liian väsynyt kommentoimaan noita vastauksia tuon enempää ja muutenkin väärässä mielentilassa siihen. Kunhan vaan tiedätte että en jättänyt juttua kesken - oikeastaan pelotti minkälaista juttua täällä on, ehkä sen takia nyt vasta kirjotan lisää.
En tiedä miten kertoisin itsestäni ilman että tässä tulis kauheeta mainostamista tai muuta winkuwonkumeininkiä...?
No joo - haaveilija olen... Herkkä haukku, ujokin... 182cm pitkä, painoa 65kg (17.1.2007). Hiukset pidän lyhyinä tai puolipitkinä, ei mitään hevilettiä mulla mutta aina on päässä mistä napata kiinni (muutakin kuin korvat ja nokka).
Lukekaa vaikka mun runojani, linkki löytyy tuolta kun napsautatte mun nimimerkkiä. Runoistani jo saa aika tarkan kuvan mitä mun mielessä liikkuu - silloin harvoin kun siellä yleensä liikkuu yhtään mitään.
No, enpä kerro sen enempää nyt, nukun muutaman tunnin ja ehkä sitten saan jotain muutakin tekstiä aikaiseksi kuin vaan tämä jaarinjaarinjaarin...? :D
Kiitos kun uskalsitte kommentoida... :) Vastauksia tuli tosiaankin enemmän kuin osasin odottaa - ja suurin osa positiivisia? VAU!
*************************************************
Onpa piskillä pienellä
Pää täynnä unta
Koiruuksia, kavereita
Valkoista lunta
Pian haukku haukahtelee
Unten kultamailla
Laukkaa lunta pöllytellen
Murheitansa vailla
©2007 HoundDogBoy
*************************************************
Hyvää yötä/huomenta...
HDB
Olipa näpäkkä runo! Kiitos!!!
Olen ite musiikkialalla, mutta kirjoittelen ja suomentelen juttuja harrastuksen vuoks.
Taitaa olla niin, että kun on joku poikkeama, sanotaanpa nyt vaikka vamma, niin elämään alkaa tulla heti vipinää, sisältöä.
Läpeensä terveet ja vammattomat suoriutujat on tylsiä. Mikäli sellaisia on edes olemassa.
Kirjoittelehan lisää!