nyt hävettää

ehkä purin itseäni sitten vaikeaselkoisesti. että ongelma on siinä että jos itse aktia ei ole, niin mies kokee että hän ei pysty mua silti hyväileen tai olemaan hommassa mukana.

nyt hävettää...pitäiskö kirjoitti:

ehkä purin itseäni sitten vaikeaselkoisesti. että ongelma on siinä että jos itse aktia ei ole, niin mies kokee että hän ei pysty mua silti hyväileen tai olemaan hommassa mukana.

Lue lisää

Pystytkö itse olemaan rennosti, jos on tunne, että toinen vain sinun pyynnöstäsi siinä touhuaa. Itse en pystynyt aikanaan. Jos sinun perustarpeitasi ei tyydytetä, hanki itsellesi rakastaja. Tuntuu julmalta, kyllä, mutta sinulla on vain tämä elämä ja jonakin päivänä se kaikki on mennyt hukkaan, kuten huomaat.

kiitti kirjoituksestasi. painin tässä nyt pääni sisällä että olenko ollut kohtuuton. parisuhteessa pitäisi ottaa molempien tunteet ja halutkin huomioon. ihan kaikessa muussakin kuin seksiasiassa. voi tehdä niitä kuuluisia kompromisseja. ja jos miehelle olen seksiä ehdotellut niin minulle olisi ja riittäisi se toisen läheisyys. mä olen kunnioittanut miestäni että hän ei halua yhtä usein, hän on sanonut että tuntuu mahtavammalta kun on muutama päivä välissä. onhan se hienoa jos mies on silloin täysillä mukana, mutta jos otan mieheni huomioon etten ole nälvinyt ettei hän halua/pysty useammin niin hän voisi huomioida mut ja antaa sitten pelkästään sitä läheisyyttä.

tää toimi näin hyvän aikaa, muta nyt tuli mutta matkaan. ihmettelen syvästi että miten sitä itse aktia ja läheisyyden antamista voi edes kokea yhdeksi ja samaksi asiaksi.

olenkin kysynyt että kumpi kärsii enempi hän vai minä. molemmat varmasti, mutta eri tavalla. myönnän olevani enemmän tunne kuin järki-ihminen. mies taas on tasamaan tallaaja, ja mä taas romantikko joka kaipaan ja haluan sitä hellyyttä. mietin että näkeekö mies mut jonain naishirviönä. että kun tulen lähelle hän pelkää, että ei kai vain taas. tai että uskaltaako hän edes pukeutua tai riisuutua etten ole heti läheisyyttä tyrkyttämässä. ja kokeeko hän että tulen lähelle vain silloin kun haluttaa. toki myönnän että välttelen sitä lähellemenoa, kun tiedän kuinka hyvä siinä toisen lähellä on. ja pelkään että pilaan taas yhden kauniin hetken kun haluan mennä pidemmälle. musta se on vain kauneinta mitä parisuhteessa on. tuntee olevansa niin lähellä toista, ettei tiedä mistä toinen alkaa ja toinen päättyy. siinä on se oma kliimaksi joka voimistuu ja voimistuu. sitten sitä on niin raukea ja täynnä sitä hyvää oloa, joka vaatii sen tasoittumisen. mutta kyll sitä nopsaan saa itsensä maan pinnalle, sillä eihän sitä jatkuvassa huumassa pysty olemaan. mutta kun se tunne tulee että haluaa sitä läheisyyttä, ja kun se kaikki jää kokematta sitä tuntuu että sydämen kohdalle tulee niin raskas mötti joka ei hetkessä sula.

toki mies myöntää että hänellä on huono omatunto kun ei pysty mua tyydyttämään, ja antamaan mitä haluan. mutta ne loukkaavat sanat, ja suoraan singahdelleet loukkaukset niitä ei hetkessä unohda. vaikka tämä elo tässä tasaantuisi ja jatkettais yhdessä, niin miettisin vain hänen sanomisiaan.

nyt on jo takaraivossa, että tämä halu menisi ohi. kun koskaan en kertoja laske, siis olen sanonut ettei halut kysy aikaa, paikkaa tai kertojen määrää. olenkin kysynyt että mikä on se hyvä ratkaisu. se että tyydytän itseni päivällä kotona, vai illalla sanon että käynpäs surruttamassa.

mä olen sitten ehkä liian helppo kun miehen ei tarvitse haluta eikä saalistaa. että saa aina kun haluaa. mietinkin että onko sitä liian tyrkky. mies sanoo että hänellä on näitä jaksoja kun hän haluaa useammin. mutta hän vain tukahduttaa sen halunsa, ja voi sanoa että haluttaa tai illalla halutti. että se hänen viettinsä ei ole niin voimakas.

aloin miettiä kun mies sanoi ettei sitä päivittäin millään jaksa. mulla on yksi hullu viikko kuukaudessa, joita leikkisästi kutsuin hulluksi viikoksi, se on ajankohta jolloin nainen on halukkaimmillaan(useampi) ja tää on sidoksissa tuohon kiertoon eli oviksen aikoihin. ja olen sen miehelle sanonut. että yksi halukkaampi viikko ei vielä ole sitä päivittäistä. ja pahaan oloon se läheisyys on ollut myös lääkettä. toki sitä haluaisi että se toinenkin saisi jotakin siitä irti. mutta kun miehellä ei ole ollut noita suorituspaineita niin ihottelu toisen kanssa mulle se on vain asia mihin en kyllästy. kuten en hyvän olonkaan tuottamiseen toiselle. toki haluaisin miestä hyväillä, mutta hän on sanonut että keskitytään sinuun, ja hän lepää tänään. olen tämän hyväksynyt ja liikaa en yritä. mutta jos en vaadi että miehen pitää olla kova tai että suorastaan väkisin hyväilisin häntä. mutta tilanne on että haluaisin sen 5-10 minuuttia hänen ajastaan tuohon läheisyyteen. voiko toista enää rakastaa jos mitään ei tunne toisen lähellä edes pientä lämmön tunnetta. voiko silloin olla vaikea hyväillä toista.

kyllä siinä hyvänolon tunteessa on itsekkyyttäkin. kyllä mulle tulee se halu vaikken suorastaan miehen läheisyydessä ole. ettei mies itsessään sitä halua käynnistä, tai se että hän olisi siinä niin taitava. mutta vaikeuksia on jos ollaan lähekkäin, mulle vain tulee toisen läsnäolosta ja läheisyydestä niin valtava halu. ehkä mä olen outo, jopa mieheni silmissä. mutta alkuvuosien mittapuulla että yleensäkin haluan, ja juuri miestäni. yritänkö sitten vain liikaa. taas sorruin pähkäilemään ja tulee sekavaa kirjoitusta.

monen riidan päätteeksi miehellä on halut kympissä. moni riita ollaankin sovittu sängyssä. joskus yritin miettiä että miten voisin toimia toisin että mies haluaisi mua. yritin pukeutua ja laittautua kauniiksi. mietin ettei ajankohta ole väärä, koska ajattelin pitkään että ajoitin nuo haluni vääriin hetkiin. mutta viikonlopun sunnuntaiaamukin voiko sen ihanimmin alkaa kuin antamalla toiselle sitä läheisyyttä ja lämpöä.

ja mies kokee paineeksi jos leikilläni olen lähettänyt hänelle töihin tekstarin. kun on sanonut ettei sitä raskaan työpäivän päätteeksi halua eikä halua edes ajatella. mutta koskaan en ole tarkoittanut että pitäisi työvaatteillaan syöksyä sinne makkariin. vaan antais illan kulua, ja toinen saisi rentoutua ja levätä. tuntuu että sitten sitä olisi liikaa yrittämistä jos pitäisi kaikki ajatella. että pitäisi rentoutua, ehkä viinilasi kädessä ja sexisti pukeutunut nainen ehkä strippamassa vieressä.

nyt on vain takki tyhjä. mietin etten miehen silmissä ole enää viehättävä. olisiko pitänyt jättää sanomatta ja nalkuttamatta. olisiko pitänyt jaksaa vain olla iloinen ja energinen eikä ottaa tuota kritiikkiä niin vahvasti. mietin että miltä näytän miehen silmissä. olenko hänen mielestään ehkä liian vanha. ajatteleeko hän enempi minua lastemme äitinä, kuin vaimona ja naisena.

ja voiko tätä asiaa verrata johonkin muuhun. esim asioihin jotka hoidetaan pois alta. asioita jotka monasti eivät tunnu mukavilta. tai asioita joilla tekee toiselle hyvää mieltä vaikkei jaksaisi. toki tiedän ettei esim. muita asioita voi verrata, mutta käänteisesti jos toiselle tuottaa hyvän mielen ihan missä vain niin taatusti toiselle jää se hyvä mieli. onhan sitä iloista ja energistä aviopuolisoa mukava katsoa, jos vaikkakin kokisi "uhrautuvansa".

tämä on niin vaikeata kun on vielä tunteita jäljellä. ja miehessä kuitenkin niin paljon hyvää. ajattelen tätä äitinä ja vaimona. että yhdessä toimitaan hyvin ja tiimi toimii. mutta sitten ajattelen tätä taa naisena. ja päässä alkaa jyskyttää nuo miehen sanotut sanat. pitäiskö mun vain jättää tuo loukattu nainen sivuun, ja ajatella että äitinä en voi riistää lapsilta isää tai äitiä. itse olen avioerolapsi, ja lapsilleni haluaisin kodin missä olisivat molemmat vanhemmat. kun meillä ei ole päivittäistä riitelyä tahi väkivaltaa. mies ei juo ja on aina ollut hyvä isä. ehkä annan ajan kulua ja katsoa tasoittuuko tämä tästä. silti olen edelleen sitä mieltä että asioista pitää puhua, mutta tahdikkuus täytyisi muistaa, koska niitä loukattuja sanoja ei enää pysty ottamaan takaisin.

nyt hävettää...pitäiskö kirjoitti:

kiitti kirjoituksestasi. painin tässä nyt pääni sisällä että olenko ollut kohtuuton. parisuhteessa pitäisi ottaa molempien tunteet ja halutkin huomioon. ihan kaikessa muussakin kuin seksiasiassa. voi tehdä niitä kuuluisia kompromisseja. ja jos miehelle olen seksiä ehdotellut niin minulle olisi ja riittäisi se toisen läheisyys. mä olen kunnioittanut miestäni että hän ei halua yhtä usein, hän on sanonut että tuntuu mahtavammalta kun on muutama päivä välissä. onhan se hienoa jos mies on silloin täysillä mukana, mutta jos otan mieheni huomioon etten ole nälvinyt ettei hän halua/pysty useammin niin hän voisi huomioida mut ja antaa sitten pelkästään sitä läheisyyttä.

tää toimi näin hyvän aikaa, muta nyt tuli mutta matkaan. ihmettelen syvästi että miten sitä itse aktia ja läheisyyden antamista voi edes kokea yhdeksi ja samaksi asiaksi.

olenkin kysynyt että kumpi kärsii enempi hän vai minä. molemmat varmasti, mutta eri tavalla. myönnän olevani enemmän tunne kuin järki-ihminen. mies taas on tasamaan tallaaja, ja mä taas romantikko joka kaipaan ja haluan sitä hellyyttä. mietin että näkeekö mies mut jonain naishirviönä. että kun tulen lähelle hän pelkää, että ei kai vain taas. tai että uskaltaako hän edes pukeutua tai riisuutua etten ole heti läheisyyttä tyrkyttämässä. ja kokeeko hän että tulen lähelle vain silloin kun haluttaa. toki myönnän että välttelen sitä lähellemenoa, kun tiedän kuinka hyvä siinä toisen lähellä on. ja pelkään että pilaan taas yhden kauniin hetken kun haluan mennä pidemmälle. musta se on vain kauneinta mitä parisuhteessa on. tuntee olevansa niin lähellä toista, ettei tiedä mistä toinen alkaa ja toinen päättyy. siinä on se oma kliimaksi joka voimistuu ja voimistuu. sitten sitä on niin raukea ja täynnä sitä hyvää oloa, joka vaatii sen tasoittumisen. mutta kyll sitä nopsaan saa itsensä maan pinnalle, sillä eihän sitä jatkuvassa huumassa pysty olemaan. mutta kun se tunne tulee että haluaa sitä läheisyyttä, ja kun se kaikki jää kokematta sitä tuntuu että sydämen kohdalle tulee niin raskas mötti joka ei hetkessä sula.

toki mies myöntää että hänellä on huono omatunto kun ei pysty mua tyydyttämään, ja antamaan mitä haluan. mutta ne loukkaavat sanat, ja suoraan singahdelleet loukkaukset niitä ei hetkessä unohda. vaikka tämä elo tässä tasaantuisi ja jatkettais yhdessä, niin miettisin vain hänen sanomisiaan.

nyt on jo takaraivossa, että tämä halu menisi ohi. kun koskaan en kertoja laske, siis olen sanonut ettei halut kysy aikaa, paikkaa tai kertojen määrää. olenkin kysynyt että mikä on se hyvä ratkaisu. se että tyydytän itseni päivällä kotona, vai illalla sanon että käynpäs surruttamassa.

mä olen sitten ehkä liian helppo kun miehen ei tarvitse haluta eikä saalistaa. että saa aina kun haluaa. mietinkin että onko sitä liian tyrkky. mies sanoo että hänellä on näitä jaksoja kun hän haluaa useammin. mutta hän vain tukahduttaa sen halunsa, ja voi sanoa että haluttaa tai illalla halutti. että se hänen viettinsä ei ole niin voimakas.

aloin miettiä kun mies sanoi ettei sitä päivittäin millään jaksa. mulla on yksi hullu viikko kuukaudessa, joita leikkisästi kutsuin hulluksi viikoksi, se on ajankohta jolloin nainen on halukkaimmillaan(useampi) ja tää on sidoksissa tuohon kiertoon eli oviksen aikoihin. ja olen sen miehelle sanonut. että yksi halukkaampi viikko ei vielä ole sitä päivittäistä. ja pahaan oloon se läheisyys on ollut myös lääkettä. toki sitä haluaisi että se toinenkin saisi jotakin siitä irti. mutta kun miehellä ei ole ollut noita suorituspaineita niin ihottelu toisen kanssa mulle se on vain asia mihin en kyllästy. kuten en hyvän olonkaan tuottamiseen toiselle. toki haluaisin miestä hyväillä, mutta hän on sanonut että keskitytään sinuun, ja hän lepää tänään. olen tämän hyväksynyt ja liikaa en yritä. mutta jos en vaadi että miehen pitää olla kova tai että suorastaan väkisin hyväilisin häntä. mutta tilanne on että haluaisin sen 5-10 minuuttia hänen ajastaan tuohon läheisyyteen. voiko toista enää rakastaa jos mitään ei tunne toisen lähellä edes pientä lämmön tunnetta. voiko silloin olla vaikea hyväillä toista.

kyllä siinä hyvänolon tunteessa on itsekkyyttäkin. kyllä mulle tulee se halu vaikken suorastaan miehen läheisyydessä ole. ettei mies itsessään sitä halua käynnistä, tai se että hän olisi siinä niin taitava. mutta vaikeuksia on jos ollaan lähekkäin, mulle vain tulee toisen läsnäolosta ja läheisyydestä niin valtava halu. ehkä mä olen outo, jopa mieheni silmissä. mutta alkuvuosien mittapuulla että yleensäkin haluan, ja juuri miestäni. yritänkö sitten vain liikaa. taas sorruin pähkäilemään ja tulee sekavaa kirjoitusta.

monen riidan päätteeksi miehellä on halut kympissä. moni riita ollaankin sovittu sängyssä. joskus yritin miettiä että miten voisin toimia toisin että mies haluaisi mua. yritin pukeutua ja laittautua kauniiksi. mietin ettei ajankohta ole väärä, koska ajattelin pitkään että ajoitin nuo haluni vääriin hetkiin. mutta viikonlopun sunnuntaiaamukin voiko sen ihanimmin alkaa kuin antamalla toiselle sitä läheisyyttä ja lämpöä.

ja mies kokee paineeksi jos leikilläni olen lähettänyt hänelle töihin tekstarin. kun on sanonut ettei sitä raskaan työpäivän päätteeksi halua eikä halua edes ajatella. mutta koskaan en ole tarkoittanut että pitäisi työvaatteillaan syöksyä sinne makkariin. vaan antais illan kulua, ja toinen saisi rentoutua ja levätä. tuntuu että sitten sitä olisi liikaa yrittämistä jos pitäisi kaikki ajatella. että pitäisi rentoutua, ehkä viinilasi kädessä ja sexisti pukeutunut nainen ehkä strippamassa vieressä.

nyt on vain takki tyhjä. mietin etten miehen silmissä ole enää viehättävä. olisiko pitänyt jättää sanomatta ja nalkuttamatta. olisiko pitänyt jaksaa vain olla iloinen ja energinen eikä ottaa tuota kritiikkiä niin vahvasti. mietin että miltä näytän miehen silmissä. olenko hänen mielestään ehkä liian vanha. ajatteleeko hän enempi minua lastemme äitinä, kuin vaimona ja naisena.

ja voiko tätä asiaa verrata johonkin muuhun. esim asioihin jotka hoidetaan pois alta. asioita jotka monasti eivät tunnu mukavilta. tai asioita joilla tekee toiselle hyvää mieltä vaikkei jaksaisi. toki tiedän ettei esim. muita asioita voi verrata, mutta käänteisesti jos toiselle tuottaa hyvän mielen ihan missä vain niin taatusti toiselle jää se hyvä mieli. onhan sitä iloista ja energistä aviopuolisoa mukava katsoa, jos vaikkakin kokisi "uhrautuvansa".

tämä on niin vaikeata kun on vielä tunteita jäljellä. ja miehessä kuitenkin niin paljon hyvää. ajattelen tätä äitinä ja vaimona. että yhdessä toimitaan hyvin ja tiimi toimii. mutta sitten ajattelen tätä taa naisena. ja päässä alkaa jyskyttää nuo miehen sanotut sanat. pitäiskö mun vain jättää tuo loukattu nainen sivuun, ja ajatella että äitinä en voi riistää lapsilta isää tai äitiä. itse olen avioerolapsi, ja lapsilleni haluaisin kodin missä olisivat molemmat vanhemmat. kun meillä ei ole päivittäistä riitelyä tahi väkivaltaa. mies ei juo ja on aina ollut hyvä isä. ehkä annan ajan kulua ja katsoa tasoittuuko tämä tästä. silti olen edelleen sitä mieltä että asioista pitää puhua, mutta tahdikkuus täytyisi muistaa, koska niitä loukattuja sanoja ei enää pysty ottamaan takaisin.

Lue lisää

Jospa miehesi häpeää sinun puolestasi. Haluaa ettet nolaisi ja nöyryyttäisi itseäsi enempää. Ja jos et halua häntä ymmärtää niin täytyy sanoa hieman rajummin. Mietippä sitä!!!

Laiskanlinna kirjoitti:

Jospa miehesi häpeää sinun puolestasi. Haluaa ettet nolaisi ja nöyryyttäisi itseäsi enempää. Ja jos et halua häntä ymmärtää niin täytyy sanoa hieman rajummin. Mietippä sitä!!!

Lue lisää

kyllähän tää hipoo jo pian täydellistä kasvojenmenetystä sitä varmasti tarkoitit. mutta jos elämässä ei mitään uskalla, niin tuskin mitään saa. tällä asenteella olen mennyt ja menen eteenpäin.

nykyään ainut pelkoni vain on että jos yhteiselämä tästä vielä nousee jaloilleen, niin asiat joihin en saanut selkeää vastausta tai asioita mitä mies sanoi. kuinka vältän etten nosta niitä esille.

mies myönsi myös suoraan että ehkä hänen asenteissaan on vikaa. tai ongelma on hänen päänsä sisällä. yhtä kaikki se ei poista asiaa, että se on se yhteinen ongelma, ja kun toista et voi muuttaa niin koskaan tuskin saadaan tähän asiaan ratkaisua.

nyt hävettää...pitäiskö kirjoitti:

kiitti kirjoituksestasi. painin tässä nyt pääni sisällä että olenko ollut kohtuuton. parisuhteessa pitäisi ottaa molempien tunteet ja halutkin huomioon. ihan kaikessa muussakin kuin seksiasiassa. voi tehdä niitä kuuluisia kompromisseja. ja jos miehelle olen seksiä ehdotellut niin minulle olisi ja riittäisi se toisen läheisyys. mä olen kunnioittanut miestäni että hän ei halua yhtä usein, hän on sanonut että tuntuu mahtavammalta kun on muutama päivä välissä. onhan se hienoa jos mies on silloin täysillä mukana, mutta jos otan mieheni huomioon etten ole nälvinyt ettei hän halua/pysty useammin niin hän voisi huomioida mut ja antaa sitten pelkästään sitä läheisyyttä.

tää toimi näin hyvän aikaa, muta nyt tuli mutta matkaan. ihmettelen syvästi että miten sitä itse aktia ja läheisyyden antamista voi edes kokea yhdeksi ja samaksi asiaksi.

olenkin kysynyt että kumpi kärsii enempi hän vai minä. molemmat varmasti, mutta eri tavalla. myönnän olevani enemmän tunne kuin järki-ihminen. mies taas on tasamaan tallaaja, ja mä taas romantikko joka kaipaan ja haluan sitä hellyyttä. mietin että näkeekö mies mut jonain naishirviönä. että kun tulen lähelle hän pelkää, että ei kai vain taas. tai että uskaltaako hän edes pukeutua tai riisuutua etten ole heti läheisyyttä tyrkyttämässä. ja kokeeko hän että tulen lähelle vain silloin kun haluttaa. toki myönnän että välttelen sitä lähellemenoa, kun tiedän kuinka hyvä siinä toisen lähellä on. ja pelkään että pilaan taas yhden kauniin hetken kun haluan mennä pidemmälle. musta se on vain kauneinta mitä parisuhteessa on. tuntee olevansa niin lähellä toista, ettei tiedä mistä toinen alkaa ja toinen päättyy. siinä on se oma kliimaksi joka voimistuu ja voimistuu. sitten sitä on niin raukea ja täynnä sitä hyvää oloa, joka vaatii sen tasoittumisen. mutta kyll sitä nopsaan saa itsensä maan pinnalle, sillä eihän sitä jatkuvassa huumassa pysty olemaan. mutta kun se tunne tulee että haluaa sitä läheisyyttä, ja kun se kaikki jää kokematta sitä tuntuu että sydämen kohdalle tulee niin raskas mötti joka ei hetkessä sula.

toki mies myöntää että hänellä on huono omatunto kun ei pysty mua tyydyttämään, ja antamaan mitä haluan. mutta ne loukkaavat sanat, ja suoraan singahdelleet loukkaukset niitä ei hetkessä unohda. vaikka tämä elo tässä tasaantuisi ja jatkettais yhdessä, niin miettisin vain hänen sanomisiaan.

nyt on jo takaraivossa, että tämä halu menisi ohi. kun koskaan en kertoja laske, siis olen sanonut ettei halut kysy aikaa, paikkaa tai kertojen määrää. olenkin kysynyt että mikä on se hyvä ratkaisu. se että tyydytän itseni päivällä kotona, vai illalla sanon että käynpäs surruttamassa.

mä olen sitten ehkä liian helppo kun miehen ei tarvitse haluta eikä saalistaa. että saa aina kun haluaa. mietinkin että onko sitä liian tyrkky. mies sanoo että hänellä on näitä jaksoja kun hän haluaa useammin. mutta hän vain tukahduttaa sen halunsa, ja voi sanoa että haluttaa tai illalla halutti. että se hänen viettinsä ei ole niin voimakas.

aloin miettiä kun mies sanoi ettei sitä päivittäin millään jaksa. mulla on yksi hullu viikko kuukaudessa, joita leikkisästi kutsuin hulluksi viikoksi, se on ajankohta jolloin nainen on halukkaimmillaan(useampi) ja tää on sidoksissa tuohon kiertoon eli oviksen aikoihin. ja olen sen miehelle sanonut. että yksi halukkaampi viikko ei vielä ole sitä päivittäistä. ja pahaan oloon se läheisyys on ollut myös lääkettä. toki sitä haluaisi että se toinenkin saisi jotakin siitä irti. mutta kun miehellä ei ole ollut noita suorituspaineita niin ihottelu toisen kanssa mulle se on vain asia mihin en kyllästy. kuten en hyvän olonkaan tuottamiseen toiselle. toki haluaisin miestä hyväillä, mutta hän on sanonut että keskitytään sinuun, ja hän lepää tänään. olen tämän hyväksynyt ja liikaa en yritä. mutta jos en vaadi että miehen pitää olla kova tai että suorastaan väkisin hyväilisin häntä. mutta tilanne on että haluaisin sen 5-10 minuuttia hänen ajastaan tuohon läheisyyteen. voiko toista enää rakastaa jos mitään ei tunne toisen lähellä edes pientä lämmön tunnetta. voiko silloin olla vaikea hyväillä toista.

kyllä siinä hyvänolon tunteessa on itsekkyyttäkin. kyllä mulle tulee se halu vaikken suorastaan miehen läheisyydessä ole. ettei mies itsessään sitä halua käynnistä, tai se että hän olisi siinä niin taitava. mutta vaikeuksia on jos ollaan lähekkäin, mulle vain tulee toisen läsnäolosta ja läheisyydestä niin valtava halu. ehkä mä olen outo, jopa mieheni silmissä. mutta alkuvuosien mittapuulla että yleensäkin haluan, ja juuri miestäni. yritänkö sitten vain liikaa. taas sorruin pähkäilemään ja tulee sekavaa kirjoitusta.

monen riidan päätteeksi miehellä on halut kympissä. moni riita ollaankin sovittu sängyssä. joskus yritin miettiä että miten voisin toimia toisin että mies haluaisi mua. yritin pukeutua ja laittautua kauniiksi. mietin ettei ajankohta ole väärä, koska ajattelin pitkään että ajoitin nuo haluni vääriin hetkiin. mutta viikonlopun sunnuntaiaamukin voiko sen ihanimmin alkaa kuin antamalla toiselle sitä läheisyyttä ja lämpöä.

ja mies kokee paineeksi jos leikilläni olen lähettänyt hänelle töihin tekstarin. kun on sanonut ettei sitä raskaan työpäivän päätteeksi halua eikä halua edes ajatella. mutta koskaan en ole tarkoittanut että pitäisi työvaatteillaan syöksyä sinne makkariin. vaan antais illan kulua, ja toinen saisi rentoutua ja levätä. tuntuu että sitten sitä olisi liikaa yrittämistä jos pitäisi kaikki ajatella. että pitäisi rentoutua, ehkä viinilasi kädessä ja sexisti pukeutunut nainen ehkä strippamassa vieressä.

nyt on vain takki tyhjä. mietin etten miehen silmissä ole enää viehättävä. olisiko pitänyt jättää sanomatta ja nalkuttamatta. olisiko pitänyt jaksaa vain olla iloinen ja energinen eikä ottaa tuota kritiikkiä niin vahvasti. mietin että miltä näytän miehen silmissä. olenko hänen mielestään ehkä liian vanha. ajatteleeko hän enempi minua lastemme äitinä, kuin vaimona ja naisena.

ja voiko tätä asiaa verrata johonkin muuhun. esim asioihin jotka hoidetaan pois alta. asioita jotka monasti eivät tunnu mukavilta. tai asioita joilla tekee toiselle hyvää mieltä vaikkei jaksaisi. toki tiedän ettei esim. muita asioita voi verrata, mutta käänteisesti jos toiselle tuottaa hyvän mielen ihan missä vain niin taatusti toiselle jää se hyvä mieli. onhan sitä iloista ja energistä aviopuolisoa mukava katsoa, jos vaikkakin kokisi "uhrautuvansa".

tämä on niin vaikeata kun on vielä tunteita jäljellä. ja miehessä kuitenkin niin paljon hyvää. ajattelen tätä äitinä ja vaimona. että yhdessä toimitaan hyvin ja tiimi toimii. mutta sitten ajattelen tätä taa naisena. ja päässä alkaa jyskyttää nuo miehen sanotut sanat. pitäiskö mun vain jättää tuo loukattu nainen sivuun, ja ajatella että äitinä en voi riistää lapsilta isää tai äitiä. itse olen avioerolapsi, ja lapsilleni haluaisin kodin missä olisivat molemmat vanhemmat. kun meillä ei ole päivittäistä riitelyä tahi väkivaltaa. mies ei juo ja on aina ollut hyvä isä. ehkä annan ajan kulua ja katsoa tasoittuuko tämä tästä. silti olen edelleen sitä mieltä että asioista pitää puhua, mutta tahdikkuus täytyisi muistaa, koska niitä loukattuja sanoja ei enää pysty ottamaan takaisin.

Lue lisää

vielä tuon kirjoituksesi takia.

Kyllä tuo nyt vaikuttaisi siltä näin ulkopuolisen silmin että olet tehnyt, tosin olosuhteittesi vuoksi asiasta melko ison ja dramaattisen. Koska en tiedä tarkkaan kuinka kauan tuota "puutetta" elämässäsi on jatkunut, oletan ettei hirveän kauan.

Kyllä jokaisessa liitossa tulee aikoja ettei seksi oikein maistu, varsinkin silloin kun lapset ovat pieniä tai on muuten stressiä työn tai raha-asioiden takia. Silloin ei kyllä yhtään auta asiaa se että painostetaan ja syytetään toista siitä mitä itse ei huvita tehdä. Naisilla on tuo salainen ase käytössään, -en anna kun sanoit mulle eilen pahasti-, mutta sitä asetta kannattaa käyttää kyllä aika harvoin ja todellisessa kriisissä, sillä se jää kummittelemaan kyllä mieleen pitkäksi aikaa. Sinun tapauksessasi asetta käyttää näköjään mies. Voin hyvin kuvitella miltä se sinusta tuntuu. :(

Hyvä, että voitte keskustella asiasta miehesi kanssa, mutta silloin keskustelun pitäisi olla analysoivaa ja rakentavaa. Sain jutustasi sellaisen kuvan että ne on teillä enemmän syyttelyä, se pahentaa asiaa enemmän kuin korjaa. Tuosta teidän tilanteesta ei ole enää pitkä matka syrjähyppyyn ja silloin ei ole enää kuin yksi kärsijä eli koko perhe. Toivottavasti et saa siihen tilaisuutta, koska epäilen että käyttäisit sen. Tuo riitely jonka mainitsit teillä olevan kiihokkeena, on ihan normaali asia kun adrenaliini nousee riidellessä on luonnollista purkaa iso kiukku seksiin joka silloin tuntuukin kaikkein alkukantaisimmalta ja on mainio paineen purkauskeino.

Oletko koittanut antaa miehellesi selibaattikautta, eli et puhu etkä pussaa sanotaanko vaikka pariin kuukauteen. Suristelisit vaan itseksesi aina kun mielesi tekee ja katsoisit kuinka kauan hän jaksaa olla ilman. Omasta kokemuksesta voin sanoa että kyllä kuukausi alkaa olemaan jo liikaa. Kyllä miehetkin kaipaa läheisyyttä ja lämpöä pelkän panemisen lisäksi. Jos vaan pystyt siihen niin kokeile antaa aimo annos välinpitämättömyyttä, pitäisi kyllä tehota tai sitten pitää miettiä jotain radikaalimpaa.

miehenä kirjoitti:

vielä tuon kirjoituksesi takia.

Kyllä tuo nyt vaikuttaisi siltä näin ulkopuolisen silmin että olet tehnyt, tosin olosuhteittesi vuoksi asiasta melko ison ja dramaattisen. Koska en tiedä tarkkaan kuinka kauan tuota "puutetta" elämässäsi on jatkunut, oletan ettei hirveän kauan.

Kyllä jokaisessa liitossa tulee aikoja ettei seksi oikein maistu, varsinkin silloin kun lapset ovat pieniä tai on muuten stressiä työn tai raha-asioiden takia. Silloin ei kyllä yhtään auta asiaa se että painostetaan ja syytetään toista siitä mitä itse ei huvita tehdä. Naisilla on tuo salainen ase käytössään, -en anna kun sanoit mulle eilen pahasti-, mutta sitä asetta kannattaa käyttää kyllä aika harvoin ja todellisessa kriisissä, sillä se jää kummittelemaan kyllä mieleen pitkäksi aikaa. Sinun tapauksessasi asetta käyttää näköjään mies. Voin hyvin kuvitella miltä se sinusta tuntuu. :(

Hyvä, että voitte keskustella asiasta miehesi kanssa, mutta silloin keskustelun pitäisi olla analysoivaa ja rakentavaa. Sain jutustasi sellaisen kuvan että ne on teillä enemmän syyttelyä, se pahentaa asiaa enemmän kuin korjaa. Tuosta teidän tilanteesta ei ole enää pitkä matka syrjähyppyyn ja silloin ei ole enää kuin yksi kärsijä eli koko perhe. Toivottavasti et saa siihen tilaisuutta, koska epäilen että käyttäisit sen. Tuo riitely jonka mainitsit teillä olevan kiihokkeena, on ihan normaali asia kun adrenaliini nousee riidellessä on luonnollista purkaa iso kiukku seksiin joka silloin tuntuukin kaikkein alkukantaisimmalta ja on mainio paineen purkauskeino.

Oletko koittanut antaa miehellesi selibaattikautta, eli et puhu etkä pussaa sanotaanko vaikka pariin kuukauteen. Suristelisit vaan itseksesi aina kun mielesi tekee ja katsoisit kuinka kauan hän jaksaa olla ilman. Omasta kokemuksesta voin sanoa että kyllä kuukausi alkaa olemaan jo liikaa. Kyllä miehetkin kaipaa läheisyyttä ja lämpöä pelkän panemisen lisäksi. Jos vaan pystyt siihen niin kokeile antaa aimo annos välinpitämättömyyttä, pitäisi kyllä tehota tai sitten pitää miettiä jotain radikaalimpaa.

Lue lisää

asiat kasvaa ja paisuu, että varmasti tästä on tullut iso ja dramaattinen, ihan jo minunkin puoleltani. aihe jo sinänsä voi tuntua oudolta alkaa kinastelemaan. meillä on ja on ollut tuo seksi ja läheisyys semmoinen kummitteleva peikko koko suhteemme ajan. asioista pyritään puhumaan, onneksi enemmän kuin ennen, ja kasvua on tapahtunut meissä molemmissa. nyt kun luin tuota kirjoitustasi niin olen tosiaan ajatellut että mentäisiin jonkin aikaa vain äitinä ja isänä. sekä iha vain tiiminä, vaimona ja miehenä missä olisi seksi täysin pois.

kirjoitit tuosta aseesta, jonkinlaisesta vallankäytöstä että en anna kun teit tahi sanoit... noinhan se ei aina mene, mielipahaa voi olla niin paljon että molemmista on ajoittain voinut tuntua että seksi ei ole siinä tilanteessa oikein kumpaakaan kohtaan. ja mulla taas haavat ei täysin parantuneet, vaikkakin jonkinlainen sovinto tehtiin tuolla sängyssä. että tuli sellainen iloton ja haluton olo. esim. oman hyvän olon näyttäminen toisen lähellä, ja yleensä seksi on niin herkkä alue, että jotain olennaista siitä meni pois. ehkä ajan kanssa se jokin palautuu, tiedä sitten mutta tässä tilanteessa koen että on parempi katsella ja edetä hissukseen.

pari kertaa on käynyt niin että mies on tässä tehnyt aloitteen. itselläni ei silti ole tullut halua, vaan olen miestä sitten hyväillyt. koska ratkaisu ei ole täysi seksittömyyskään. kaivelee vain että mies on tosiaankin tukahdutellut noita halujaan. tai ei ole vain voinut olla rento ja pyytää kanssa niitä "palveluja". tosin koskaan ei vastaankaan ole laittanut jos häntä olen hyväillyt, koska itselleni tuottaa valtavan nautinnon tuottaa toiselle mielihyvää. ja on kiihottava katsella myös toista, ja olla toisen lähellä jos avioliittossa se puoli on ok, ja kumpikaan ei koe tekevänsä mitään joka sotisi toisen arvoja, ja kuinka pitkälle liitossa voidaan mennä.

koska samoilla linjoilla edetään tuolla sänkypuolella. ei koskaan mitään kiusallista tai toista loukkaavaa. piristyksiä voi tehdä, etei edetä jollain kaavalla johon kyllästyy. ehkä tässä silti vois tuo seksittömyys olla paikallaan, voisihan se olla sellainen "akkujen lataus" tiedä itseasiassa kuinka hyvääkin se voisi suhteelle tehdä. aloittaa siinäkin kuin puhtaalta pöydältä varovasti edeten.

ja tiedän että liitossa niin pitkässä kuin lyhyessä tulee kausai ettei voisi vähempää kiinnostaa. kyllä silloin kun lapset olivat pieniä oli paljon näitäkin kausia, että sinällään tämä ei uutta ole. uutta on vain kun tätä kahdenkeskistä aikaa on enemmän. lapset jo isompia, ja on sitä kodin ulkopuolistakin elämää, kun kahleet ja pallo jalassa emme kotona kulje.

ehkä olisi hyvä pieni irtiotto. käydä jossain hyvin syömässä ja viettää yhteistä iltaa.

kirjoitit tuosta syyttelystä, siihen se menee aikakin usein ihan molemminpuolisesti. ne vanhat asiat tai ajat kun asioista ei puhuttu. tavallaan hyvä että nousevat esiin koska mielestäni on hyvä etteivät jää sinne takaraivoon kummittelemaan. ehkä se tapa miten niitä silloin käsitellään ole se paras mahdollinen, mutta sitä oppii silti tuntemaan ja ehkä ymmärtämään puolisoansa entistä paremmin. mä ehkä naisena tunnen olevani loukattu, miehestä en osaa sanoa että purkautuuko se paha sitten suun kautta, vai käpertyykö hän sitten itseensä. vai pidemmällä aikajanalla ehkä huomaan sen hänen muuttuneesta käytöksestä.

mutta sivallettu on sanoja molemminpuolin, eritavoin ehkä, mutta tasan on niissäkin menty ettei kumpikaan kanna tässä syntipukin roolia. että yhdessä tässä sopassa ollaan, kumpi nyt sitten kauhoo nopeammin pinnalle, ja lusikoidaanko tässä vielä yhdessä vuosienkin päästä se jää nyt nähtäväksi.

mutta kun asiat ovat vielä niin tuoreita ja mieli on vereslihalla niin olisi parempi hetkeksi vaieta. ja koittaa löytää se sopiva hetki puhumiseen. jos on läheisiä hetkiä niin ehkä ei parasta ole silloin avautua. ja jos tuo romanttinen ilta onnistuu tuskin silloinkaan. mutta kokeeko toinen sen haasteeksi uuteen riitaan jos ilmoitan että haluan puhua, koska mielestäni kun vähän aikaa tässä mennään nyt näin kaveripohjalla niin parempi olisi puhua molempien pahansa pois koska kokemuksesta tiedän että kyllä ne tuolla sisällä kaihertaa jos ne sinne jää.

tuossa kirjoituksesi lopussa puhut ihan asiaa. päätin jo eilen tuosta pussaamattomuuskaudesta. siis en itse aktiivisesti tee aloitteita, mutta en niitä toiseltakaan kiellä koska voin vuorostani antaa hänelle sitten sitä läheisyyttä. ja jos kieltäytysin miten hän sen kokisi. mutta uutta asiassa olisi se etten itse saisi niistä kerroista nautintoa, vaan kuppi kallistuisi toiseen suuntaan. voisi itsellekin tehdä tuonkaltainen selibaatti ihan hyvääkin. minä kenties voisin normalisoitua tuossa halussa, ja mies voi taas halutakin enemmän omaa haluamistaan, koska jossain syövereissä se heijastuu että mies kuitenkin kokee hänessä olevan jotain outoa kun hän haluaa harvemmin. tätä asiaa en voi sopia että ollanko nyt hetki ilman. voi käydä hänen miehisen tunnon päälle, jos totaalisesti kieltäytyisin. ehkä hän sitten pari kertaa pyytää tuota läheisyyttä, ja ymmärtää se pikkuvinkkinä kun huomaa että en haluakaan ihan sitä mitä hän ajoi takaa.

mutta haluillani en ole häntä tätä draivia vienyt. se on vai niin häntä itseään, ja joskus on myös sanonut että hän ei osaa ottaa asiasta mitään paineitä. nuorempana ehkä, mutta nykyään sinut ja sujut oman seksuaalisuutensa kanssa.

mutta antaa ajan kulua, ja hyväähän tämä tekee suhteellekkin. että kiitti vinkistä ja oli ihan kiva saada se miesnäkökulmasta.

kiitti ja moikka :)

p.s. sori taas sekavasta sepustuksesta mutta kiirrellä tätä naputan ja pääkoppa vielä sopivasti sekaisin. mutta helpottaa kun saa tänne naputella tätä asiaa.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

asiat kasvaa ja paisuu, että varmasti tästä on tullut iso ja dramaattinen, ihan jo minunkin puoleltani. aihe jo sinänsä voi tuntua oudolta alkaa kinastelemaan. meillä on ja on ollut tuo seksi ja läheisyys semmoinen kummitteleva peikko koko suhteemme ajan. asioista pyritään puhumaan, onneksi enemmän kuin ennen, ja kasvua on tapahtunut meissä molemmissa. nyt kun luin tuota kirjoitustasi niin olen tosiaan ajatellut että mentäisiin jonkin aikaa vain äitinä ja isänä. sekä iha vain tiiminä, vaimona ja miehenä missä olisi seksi täysin pois.

kirjoitit tuosta aseesta, jonkinlaisesta vallankäytöstä että en anna kun teit tahi sanoit... noinhan se ei aina mene, mielipahaa voi olla niin paljon että molemmista on ajoittain voinut tuntua että seksi ei ole siinä tilanteessa oikein kumpaakaan kohtaan. ja mulla taas haavat ei täysin parantuneet, vaikkakin jonkinlainen sovinto tehtiin tuolla sängyssä. että tuli sellainen iloton ja haluton olo. esim. oman hyvän olon näyttäminen toisen lähellä, ja yleensä seksi on niin herkkä alue, että jotain olennaista siitä meni pois. ehkä ajan kanssa se jokin palautuu, tiedä sitten mutta tässä tilanteessa koen että on parempi katsella ja edetä hissukseen.

pari kertaa on käynyt niin että mies on tässä tehnyt aloitteen. itselläni ei silti ole tullut halua, vaan olen miestä sitten hyväillyt. koska ratkaisu ei ole täysi seksittömyyskään. kaivelee vain että mies on tosiaankin tukahdutellut noita halujaan. tai ei ole vain voinut olla rento ja pyytää kanssa niitä "palveluja". tosin koskaan ei vastaankaan ole laittanut jos häntä olen hyväillyt, koska itselleni tuottaa valtavan nautinnon tuottaa toiselle mielihyvää. ja on kiihottava katsella myös toista, ja olla toisen lähellä jos avioliittossa se puoli on ok, ja kumpikaan ei koe tekevänsä mitään joka sotisi toisen arvoja, ja kuinka pitkälle liitossa voidaan mennä.

koska samoilla linjoilla edetään tuolla sänkypuolella. ei koskaan mitään kiusallista tai toista loukkaavaa. piristyksiä voi tehdä, etei edetä jollain kaavalla johon kyllästyy. ehkä tässä silti vois tuo seksittömyys olla paikallaan, voisihan se olla sellainen "akkujen lataus" tiedä itseasiassa kuinka hyvääkin se voisi suhteelle tehdä. aloittaa siinäkin kuin puhtaalta pöydältä varovasti edeten.

ja tiedän että liitossa niin pitkässä kuin lyhyessä tulee kausai ettei voisi vähempää kiinnostaa. kyllä silloin kun lapset olivat pieniä oli paljon näitäkin kausia, että sinällään tämä ei uutta ole. uutta on vain kun tätä kahdenkeskistä aikaa on enemmän. lapset jo isompia, ja on sitä kodin ulkopuolistakin elämää, kun kahleet ja pallo jalassa emme kotona kulje.

ehkä olisi hyvä pieni irtiotto. käydä jossain hyvin syömässä ja viettää yhteistä iltaa.

kirjoitit tuosta syyttelystä, siihen se menee aikakin usein ihan molemminpuolisesti. ne vanhat asiat tai ajat kun asioista ei puhuttu. tavallaan hyvä että nousevat esiin koska mielestäni on hyvä etteivät jää sinne takaraivoon kummittelemaan. ehkä se tapa miten niitä silloin käsitellään ole se paras mahdollinen, mutta sitä oppii silti tuntemaan ja ehkä ymmärtämään puolisoansa entistä paremmin. mä ehkä naisena tunnen olevani loukattu, miehestä en osaa sanoa että purkautuuko se paha sitten suun kautta, vai käpertyykö hän sitten itseensä. vai pidemmällä aikajanalla ehkä huomaan sen hänen muuttuneesta käytöksestä.

mutta sivallettu on sanoja molemminpuolin, eritavoin ehkä, mutta tasan on niissäkin menty ettei kumpikaan kanna tässä syntipukin roolia. että yhdessä tässä sopassa ollaan, kumpi nyt sitten kauhoo nopeammin pinnalle, ja lusikoidaanko tässä vielä yhdessä vuosienkin päästä se jää nyt nähtäväksi.

mutta kun asiat ovat vielä niin tuoreita ja mieli on vereslihalla niin olisi parempi hetkeksi vaieta. ja koittaa löytää se sopiva hetki puhumiseen. jos on läheisiä hetkiä niin ehkä ei parasta ole silloin avautua. ja jos tuo romanttinen ilta onnistuu tuskin silloinkaan. mutta kokeeko toinen sen haasteeksi uuteen riitaan jos ilmoitan että haluan puhua, koska mielestäni kun vähän aikaa tässä mennään nyt näin kaveripohjalla niin parempi olisi puhua molempien pahansa pois koska kokemuksesta tiedän että kyllä ne tuolla sisällä kaihertaa jos ne sinne jää.

tuossa kirjoituksesi lopussa puhut ihan asiaa. päätin jo eilen tuosta pussaamattomuuskaudesta. siis en itse aktiivisesti tee aloitteita, mutta en niitä toiseltakaan kiellä koska voin vuorostani antaa hänelle sitten sitä läheisyyttä. ja jos kieltäytysin miten hän sen kokisi. mutta uutta asiassa olisi se etten itse saisi niistä kerroista nautintoa, vaan kuppi kallistuisi toiseen suuntaan. voisi itsellekin tehdä tuonkaltainen selibaatti ihan hyvääkin. minä kenties voisin normalisoitua tuossa halussa, ja mies voi taas halutakin enemmän omaa haluamistaan, koska jossain syövereissä se heijastuu että mies kuitenkin kokee hänessä olevan jotain outoa kun hän haluaa harvemmin. tätä asiaa en voi sopia että ollanko nyt hetki ilman. voi käydä hänen miehisen tunnon päälle, jos totaalisesti kieltäytyisin. ehkä hän sitten pari kertaa pyytää tuota läheisyyttä, ja ymmärtää se pikkuvinkkinä kun huomaa että en haluakaan ihan sitä mitä hän ajoi takaa.

mutta haluillani en ole häntä tätä draivia vienyt. se on vai niin häntä itseään, ja joskus on myös sanonut että hän ei osaa ottaa asiasta mitään paineitä. nuorempana ehkä, mutta nykyään sinut ja sujut oman seksuaalisuutensa kanssa.

mutta antaa ajan kulua, ja hyväähän tämä tekee suhteellekkin. että kiitti vinkistä ja oli ihan kiva saada se miesnäkökulmasta.

kiitti ja moikka :)

p.s. sori taas sekavasta sepustuksesta mutta kiirrellä tätä naputan ja pääkoppa vielä sopivasti sekaisin. mutta helpottaa kun saa tänne naputella tätä asiaa.

Lue lisää

olet asiaa miettinyt ja siihen perehtynyt. Minun ajatukseni tuntuivat naurettavan yksinkertaisilta kun luin ja tavasin kirjoitustasi tuosta teidän ongelmasta. Minun onkin loppujen lopuksi vaikea enää sanoa mitään rakentavaa tuohon. Me kun emme ole ihan noin perin pohjin asiaan koskaan syventyneet. "Hiljaisia" kausia on tietysti joskus ollut mutta ei kovin pitkiä. Emmekä ole ihan sillä tavalla sotkeneet koskaan himoa ja rakastelua keskenään että toinen vaatisi toista välttämättä tuekseen. Hauskaa on pidetty aina kun siltä on tuntunut ja jos toinen ei ole ollut "sillä tuulella" homma on joko jäänyt siihen tai sitten on pitänyt tehdä enemmän töitä että tuuli on kääntynyt. Jos kova puute on jommalla kummalla ollut niin yleensä ne keinot sytyttämiseen on löytynyt tai sitten toinen on vaan hoitanut homman muuten vähän niin kuin perhesovun säilymiseksi. Eräskin hieronta- ja vauvaöljypullo on niissä toimissa kulunut tässä aikojen saatossa.

Harmi etten osaa asettua miehesi asemaan ja kertoa mikä tuohon olisi lääkkeeksi. Tuntuu sinun puolestasi jotenkin tunteiden ja seksin tuhlaukselta kun ei voi olla kun tekee mieli. Me ollaan joskus puhuttu keskenämme että olemme toisillemme vähän liian helppoja "nakkeja" kun toisen ei hirveän paljon tarvitse nähdä vaivaa toisen sytyttämiseksi. Joskus nuorempana tehtiin siitäkin pienoinen ongelma mutta siitä on päästy tässä iän ja liiton kuluessa. En mä osaa oikein sitäkään sanoa onko näin parempi mutta ainakin se on toistaiseksi toiminut. Mutta niin kuin aiemmin sanoin, me ei olla hirveän paljon tuhlattu sanoja varsinaisesti rakastelemiseen, esileikiksi olen joskus itse sanonut että kulta, haluisitko että hieron sun selkää vai alotanko sieltä? Vastaus vaihtelee...

No, ei se nyt ihan näin yksinkertaista aina ole, mut joskus on. Toivon, että te saatte hommanne toimimaan kun ei se loppujen lopuksi ole kuitenkaan kovin vaikeaa. Toivon myös ettei vaimoni lue tätä palstaa... Voisi tulla vähän "kylmempi" kausi... :)

miehenä kirjoitti:

olet asiaa miettinyt ja siihen perehtynyt. Minun ajatukseni tuntuivat naurettavan yksinkertaisilta kun luin ja tavasin kirjoitustasi tuosta teidän ongelmasta. Minun onkin loppujen lopuksi vaikea enää sanoa mitään rakentavaa tuohon. Me kun emme ole ihan noin perin pohjin asiaan koskaan syventyneet. "Hiljaisia" kausia on tietysti joskus ollut mutta ei kovin pitkiä. Emmekä ole ihan sillä tavalla sotkeneet koskaan himoa ja rakastelua keskenään että toinen vaatisi toista välttämättä tuekseen. Hauskaa on pidetty aina kun siltä on tuntunut ja jos toinen ei ole ollut "sillä tuulella" homma on joko jäänyt siihen tai sitten on pitänyt tehdä enemmän töitä että tuuli on kääntynyt. Jos kova puute on jommalla kummalla ollut niin yleensä ne keinot sytyttämiseen on löytynyt tai sitten toinen on vaan hoitanut homman muuten vähän niin kuin perhesovun säilymiseksi. Eräskin hieronta- ja vauvaöljypullo on niissä toimissa kulunut tässä aikojen saatossa.

Harmi etten osaa asettua miehesi asemaan ja kertoa mikä tuohon olisi lääkkeeksi. Tuntuu sinun puolestasi jotenkin tunteiden ja seksin tuhlaukselta kun ei voi olla kun tekee mieli. Me ollaan joskus puhuttu keskenämme että olemme toisillemme vähän liian helppoja "nakkeja" kun toisen ei hirveän paljon tarvitse nähdä vaivaa toisen sytyttämiseksi. Joskus nuorempana tehtiin siitäkin pienoinen ongelma mutta siitä on päästy tässä iän ja liiton kuluessa. En mä osaa oikein sitäkään sanoa onko näin parempi mutta ainakin se on toistaiseksi toiminut. Mutta niin kuin aiemmin sanoin, me ei olla hirveän paljon tuhlattu sanoja varsinaisesti rakastelemiseen, esileikiksi olen joskus itse sanonut että kulta, haluisitko että hieron sun selkää vai alotanko sieltä? Vastaus vaihtelee...

No, ei se nyt ihan näin yksinkertaista aina ole, mut joskus on. Toivon, että te saatte hommanne toimimaan kun ei se loppujen lopuksi ole kuitenkaan kovin vaikeaa. Toivon myös ettei vaimoni lue tätä palstaa... Voisi tulla vähän "kylmempi" kausi... :)

Lue lisää

juuri mietin että liikaakin tulee mietittyä. olisikin hienoa kun tuhahtais, antais mennä toisesta korvasta..jne. aattelis et parempi onni ens kerralla. ja näähän asiat paisuu paisumistaan jos niitä ei pysäytä. kun näissä jutuissa on niin vahva tunnelataus. mutta sitten siitä vois tulla liian kliinistä puuhaa, et kait se tarvitsee tuon jännitteenkin ja joskus nämä kinastelut. kertoohan se että tunnetta on kuitenkin molemmilla.

eli täällä laineet vie taas myötäaallossa rakkauden pientä purtta. että murskyn jälkeen tuli jälleen tyyntä.

ja huumori on noihin sänkyasioihinkin hyvä lääke. ja kait tuota himoa ja rakastelua pitäis ajatella siltä pohjalta että se on oikeesti harvinaista herkkua että yhtaikaa natsaa. ne onkin sitten niitä spesiaalikertoja.

mainitsit tuosta öljystä :), kummasti se meillä kauppareissulla sujahtaa sinne ostoskärryihin. että arjen huumoria ja lämpöä kun se on sellainen "meijän juttu".

kyllähän tästä liitosta vielä hyvää tulee. jos eilen olin murheen syövereissä niin tänään keikun onnen ja ilon rantamilla. ja täytyy ajatella että kun välillä menee huonosti, niin kuinka mahtavalta tuntuu kun sitten menee taasen paremmin. sillä sitähän tämä elo on, niinkuin joku sanoi ettei se ole ruusun terälehdillä tassuttelua, vaan piikkien päällä pomppimista.

täytyy tätä tempperamenttista luonnettani vielä pehmentää. ja alkaa ymmärtämään tuota miestänikin enemmän. josko sitä koskaan ihan kokonaan oppii toista tuntemaan, ja ehkä hyvä niin.

mutta kiitos sinulle, ja kait tää homma taas toimii. monta vuotta toiminut ja näitä suvantokausia kait sitten tulee liittoon kuin liittoon.

mutta kiitoksia vastauksista.

nyt hävettää...pitäiskö kirjoitti:

juuri mietin että liikaakin tulee mietittyä. olisikin hienoa kun tuhahtais, antais mennä toisesta korvasta..jne. aattelis et parempi onni ens kerralla. ja näähän asiat paisuu paisumistaan jos niitä ei pysäytä. kun näissä jutuissa on niin vahva tunnelataus. mutta sitten siitä vois tulla liian kliinistä puuhaa, et kait se tarvitsee tuon jännitteenkin ja joskus nämä kinastelut. kertoohan se että tunnetta on kuitenkin molemmilla.

eli täällä laineet vie taas myötäaallossa rakkauden pientä purtta. että murskyn jälkeen tuli jälleen tyyntä.

ja huumori on noihin sänkyasioihinkin hyvä lääke. ja kait tuota himoa ja rakastelua pitäis ajatella siltä pohjalta että se on oikeesti harvinaista herkkua että yhtaikaa natsaa. ne onkin sitten niitä spesiaalikertoja.

mainitsit tuosta öljystä :), kummasti se meillä kauppareissulla sujahtaa sinne ostoskärryihin. että arjen huumoria ja lämpöä kun se on sellainen "meijän juttu".

kyllähän tästä liitosta vielä hyvää tulee. jos eilen olin murheen syövereissä niin tänään keikun onnen ja ilon rantamilla. ja täytyy ajatella että kun välillä menee huonosti, niin kuinka mahtavalta tuntuu kun sitten menee taasen paremmin. sillä sitähän tämä elo on, niinkuin joku sanoi ettei se ole ruusun terälehdillä tassuttelua, vaan piikkien päällä pomppimista.

täytyy tätä tempperamenttista luonnettani vielä pehmentää. ja alkaa ymmärtämään tuota miestänikin enemmän. josko sitä koskaan ihan kokonaan oppii toista tuntemaan, ja ehkä hyvä niin.

mutta kiitos sinulle, ja kait tää homma taas toimii. monta vuotta toiminut ja näitä suvantokausia kait sitten tulee liittoon kuin liittoon.

mutta kiitoksia vastauksista.

Lue lisää

Ei todellakaan sun pidä haluasi hävetä!

Olet varmasti haluttava naisena ja äitinä.

Tunnet asioista erilailla kuin miehesi. Hänelle saattakin olla asiasi "vain seksii ja pannaan niin et sängynpäätylauta rytkyy" sun itsesi maatessa hyvin epätyydytettynä siinä alla. Ei asiat ole niin yksinkertaisia. Kun on pitkä suhde takana, siinä tulee tietenkin vaiheita molemmille, jolloin ei seksi ole se pääasia ja ensimmäisenä mielessä.

Luten yöpöllö tuossa aiemmin viisaasti totesi, seksi ja seksuaalisuus on päänsisällä. Ei se ole vain pelkkää panemista ja itse toimintaa. Myös läheisyys on seksuaalista ja voi olla hyvinkin tyydyttävää.

Jatkan myöhemmin tätä viistasta vastaustani:)))

yks elukka:) kirjoitti:

Ei todellakaan sun pidä haluasi hävetä!

Olet varmasti haluttava naisena ja äitinä.

Tunnet asioista erilailla kuin miehesi. Hänelle saattakin olla asiasi "vain seksii ja pannaan niin et sängynpäätylauta rytkyy" sun itsesi maatessa hyvin epätyydytettynä siinä alla. Ei asiat ole niin yksinkertaisia. Kun on pitkä suhde takana, siinä tulee tietenkin vaiheita molemmille, jolloin ei seksi ole se pääasia ja ensimmäisenä mielessä.

Luten yöpöllö tuossa aiemmin viisaasti totesi, seksi ja seksuaalisuus on päänsisällä. Ei se ole vain pelkkää panemista ja itse toimintaa. Myös läheisyys on seksuaalista ja voi olla hyvinkin tyydyttävää.

Jatkan myöhemmin tätä viistasta vastaustani:)))

Lue lisää

kiitti, sanoistasi ja olen oppinut siihen että tunteensa ja halunsa pitää näyttää. ja sinut olen tämän seksuaalisuuden kanssa. ja omasta mielestäni jopa "katu-uskottava" vaikka olenkin äiti enkä ihan mikään alle kolmekymppinenkään.

jos joskus on tuottanut ongelmia niin kuten aikaisemmin kirjoitin niin lasten kasvettua sitä vain löysi tuon voimavaran ja kun oma peilikuvakin hymyili ja kertoi etten ihan pahimmasta päästä ole, ja hyväksyin itseni ja kroppani kuten luoja on suonut niin se oli aimo askel eteenpäin.

joo kiitti vastauksestasi. lyhyydessään se oli ytimekäs ja siitä jäi hyvä mieli. itseasiassa hyvä että rohkenin kirjoittaa tänne palstalle koska täältä saa vertaistukea ja vinkkejä ja joskus vähän tiukempaakin tekstiä koska sitä on joskus niin vauhtisokea ettei näe "koko metsää puilta".

kun ihan kaikkea tuon siipankaan voi ottaa puheeksi ja tuttavapiireissä ei oikein näistä asioista keskustella niin moni asia jotenkin selkiytyy kun lukee oman pahan olonsa "painettuna tekstinä".

kiitän monia jotka vastasivat koska niin paljon on tullut kommentteja jotka saavat minutkin näkemään tämän asian eri valossa ikäänkuin `ulkopuolisin silmin`

ei muuta kuin nokka kohti tyrskyjä ja hauskaa viikonloppua kaikille :)