Ostimme mieheni kanssa sormukset yhdessä, mutta mieheni ei ole kosinut minua virallisesti polvillaan, kuten haluaisin asian menevän.... onko tapana että mies kosii siinä vaiheessa kun sormuksia vaihdetaan??
Sormukset on mutta kosittu ei ole....
tyty69
142674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kosi sitä Hesarin palstalla. Ei maksa paljoo ja on virallinen.
Kiitos helkutin hyvistä nauruista! En olekaan pitkään aikaan saanut kunnolla hekotella...
Sano jo, että toi oli provo, ei tollaisia ole olemassa. Eihän?
Se onkin vähän hämärä juttu, kun kihloja ostaessa toiset sopivat pelkästään menevänsä kihloihin, kun taas toiset sopivat menevänsä naimisiin (sovittiin hääpäivä sitten tarkkaan tai ei). Kummasta teidän tapauksessanne oli kyse? Minut mies ensin kihlasi ja sanoi sen olevan lupaus tulevasta avioliitosta. Myöhemmin hän kosi vielä polvillaan ja siinä yhteydessä sovimme hääajankohdan. Polvillaan kosiminen ei minusta ole oikein nykyaikaa ja siitä tuli vähän kiusaantunut olo. Miksi toisen pitää nöyristellä, jos kumpikin haluaa yhtä paljon naimisiin:O
oo perinteiden ihailija ja/tai romantikko niin ku mä. Kyl mä ainaki toivon et rakkaani aikanaan kosii polvillaan, siitä tulee varmasti prinsessafiilis ja sit on ihanaa vastata ritarilleen että tulen vaimoksesi. :D
perinteisesti on lupaus avioliitosta, siks se käsittääkseni on ylipäänsä olemassa..
Ei mielestäni kuitenkaan oo pakko miehen kosia, totta kai nainenkin voi jos haluaa olla kosija eikä kosittava. Itse olisin mielelläni kosittava. :)
Ja miksi pitää kysyä tuletko vaimokseni, kun kerta toinen on jo kihlautuessa suostunut... Jos haluaa vielä kosia voi tietysti niin tehdä.
Kun sovitte menevänne naimisiin, olette kihloissa. Tätä kutsutaan myös kosinnaksi. Tämän voi tehdä monella eri tavalla; yllätyksenä polvillaan kosien tai vaikka aamiaispöydässä keskustellen. Sormukset ovat kihlauksen symnboli, mutta ei pakollinen.
Jos takana on pitkä kihlaus, hääpäivän päättämisestä voi tehdä tietenkin romanttisen hetken, mutta jos päätätte hääpäivän myöhemmin, kysymys on vain hääpäivän päättämisestä, ei enää kosinnasta, kun kerran olette jo kihloissa.
on sitten kihloissa,ei sormuksia kylläkään.Mies ilmoitti että sillon ja sillon menemme naimisiin!! HEH.Hurjaa.... :)
Kyllä on kauhea sotku tämä kihlaus/kosintajuttu nykyään!!!
Minä olen vanhan koulukunnan ihmisiä ja pidän naimisiinmenoa sinä varsinaisena tavoitteena. Haluan elää rakastamani miehen kanssa yhdessä loppuelämäni ja avioliitto on minusta tuon tahdon ulkoinen ilmaisu ja osoitus kummankin vakavasta suhtautumisesta parisuhteeseen. Kihlaus on naimisiinmenoa edeltävä vaihe ja kertoo siitä mihin suuntaan ollaan menossa. Onko sillä sitten lopputuloksen kannalta merkitystä, kosiiko siippa seisaaltaan, istualtaan tai makuultaan ja ollaanko virallisesti vai epävirallisesti kihloissa ja onko sormukset vai ei?!! Voi hyvät hyssyrät kun ihmiset jaksavat vääntää näitä asioita...
Vaan naiset.
Kosia voi menemättä kihloihin. Jos toinen ei suostu ei olla kihloissa. Ja naimisiin menemisestä voi mielestäni sopia ilman varsinaista toisen osapuolen suorittamaa kosintaa.
on hankittu,laittakaa ne sormeenne ja katsokaa vaikka toisianne silmiin ja halatkaa,ei se voi noin monimutkaista olla.Hei ne julkkis jutut,siel juorulehdis on ihan eri juttu,ku meil taviksilla.
Ei kaikki miehet kosi polvillaan.
Ei elämä ole kuin elokuvsita.
Kihloihin voi mennä yhteisellä päätöksellä ja yhdessä ostamalla sormukset.
mitä te keskustelitte ennen sormusten ostamista? Eikö se nyt ole selvää että kihloissa olette...?
Kyllä naiset on vaativia! Oli mullakin ajatuksia miten kosinta menisi, eikä mennyt ihan niin, mutta eiköhän se ole pääasia, että mies haluaa kanssani naimisiin? Meille ei tullut sormuksiakaan ja ajatukset on lähinnä tulevissa häissä.
Tehän ostitte jo sormuksetkin eli ilmeisesti olette jo sopineet naimisiin menosta? Ja mies tietää, että haluat mennä naimisiin? Ja sinä, että mies haluaa. Mitä sitä enää kosimaan. Mutta jos se sulle on kovin tärkeää niin ei mikään estä kosimasta. Oli tapana niin tehdä tai ei.