Piti nyt tulla tänne purkamaan, kun on tätä asiaa muutamia päiviä päässään pyöritellyt..
Sain tietää hyvän ystäväni olevan raskaana muutamia päiviä sitten. Olen aivan aidosti iloinen hänen puolestaan, mutta silti iskee masennus ja miksi-kysymysten jatkuva virta.
Miksi toisilla tärppää heti?
Miksi minulla ei?
Miksi juuri minulla täytyy olla pco?
Miksi lääkärit eivät suoraan anna clomifenejä vaikka samassa lauseessa toteavat, ettei pelkkien terolutien syöminen helpota asiaa?
Miksi minun täytyy tapella laihduttamisen kanssa jotta raskaus onnistuisi, vaikka olen normaalipainoinen ja tyytyväinen itseeni?
Miksi vielä kaksi kuukautta yrittämistä enne kuin lääkäri tutkii, onko edes mahdollisuuksia tulla raskaaksi?
Miksi pitää yrittää turhaan?
Miksi tämä kaikki tekee seksistä pakkopullaa?
Minä en jaksa tätä enää! 10kk yritystä takana ja toiset tekee vauvoja tuosta noin vaan suunnittelematta! Minä en halua olla tällainen ihminen, joka masentuu toisten hyvistä uutisista! Tuntuu siltä, että olisi jo helpompi luovuttaa ja tyytyä lapsettomuuteen. Tuntuu ihan kamalalta! Ja tuo laihdutus-homma jota lääkäri minulle hoidoksi määräsi stressaa vaan entistä enemmän. Vaikka kuinka eläisin terveellisesti ja liikkuisin, paino ei putoa ja nekin jotka lähtevät, tulevat takaisin vaikkei elintavat muuttuisi mitenkään. Tämä on yhtä heijaamista edestakaisin! Ja kaikki tuntuu niin TURHALTA!
Sain tietää hyvän ystäväni olevan raskaana muutamia päiviä sitten. Olen aivan aidosti iloinen hänen puolestaan, mutta silti iskee masennus ja miksi-kysymysten jatkuva virta.
Miksi toisilla tärppää heti?
Miksi minulla ei?
Miksi juuri minulla täytyy olla pco?
Miksi lääkärit eivät suoraan anna clomifenejä vaikka samassa lauseessa toteavat, ettei pelkkien terolutien syöminen helpota asiaa?
Miksi minun täytyy tapella laihduttamisen kanssa jotta raskaus onnistuisi, vaikka olen normaalipainoinen ja tyytyväinen itseeni?
Miksi vielä kaksi kuukautta yrittämistä enne kuin lääkäri tutkii, onko edes mahdollisuuksia tulla raskaaksi?
Miksi pitää yrittää turhaan?
Miksi tämä kaikki tekee seksistä pakkopullaa?
Minä en jaksa tätä enää! 10kk yritystä takana ja toiset tekee vauvoja tuosta noin vaan suunnittelematta! Minä en halua olla tällainen ihminen, joka masentuu toisten hyvistä uutisista! Tuntuu siltä, että olisi jo helpompi luovuttaa ja tyytyä lapsettomuuteen. Tuntuu ihan kamalalta! Ja tuo laihdutus-homma jota lääkäri minulle hoidoksi määräsi stressaa vaan entistä enemmän. Vaikka kuinka eläisin terveellisesti ja liikkuisin, paino ei putoa ja nekin jotka lähtevät, tulevat takaisin vaikkei elintavat muuttuisi mitenkään. Tämä on yhtä heijaamista edestakaisin! Ja kaikki tuntuu niin TURHALTA!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuli niin pahamieli sinun puolesta tuota lukiessa *halaus* :) Jotenkin tuo vaan kuulosti niin tutulta...
Itellä ei mitään vikaa ole löydetty eikä yritystäkään vielä niin mahottomasti ole takana päin, mut silti sitä vaan kyselee, et miks? Miks toisilla tärppää niin helposti/ nopeasti vaikkei sitä raskautta niin kauheasti olis toivoneetkaan. Miks meillä sit vaan kärvistellään kierrosta toiseen vaikka kaiken pitäs päällisin puolin toimii ja ajotuksenkin pitäs olla oikein. Niin ja ennenkaikkea: ME NIIN HALUTAAN SAADA LAPSI!
Ja just kun saat ittes koottua, niin eikö vaan joku tuttu ilmota raskaudestaan taikka joku isomahanen mamma tule vastaan ja se on menoa taas... Inhoan välillä itseäni siitä kuinka katkera olen toisten raskauksista, vaikka ulospäin VIELÄ jaksan hymyillä ja kysellä vointia.
On ihan hirveää mennä käymään tuttavan luona kylässä kun heti ensimmäisenä eteisessä on vastassa uutuuttaan kiiltävät vaunut odottamassa pientä käyttäjäänsä ja kuinka niitten makuuhuoneen ikkunasta näkyy pinnasängyn hahmo aina kun siitä kulkee ohi...*h-u-o-k-a-u-s*
Mut eipä tässä mukaan auta kun antaa asioille aikaa tapahtua ja yrittää vain jotenkin jaksaa ja repiä sitä iloa muista asioista :)
Joo, sama juttu.Tää on tosiaan kamalaa...alkaa kaikki tosiaan tuntumaan pakko pullalta ja masentaa. En ole koskaan tosiaan aikaisemmin ollut katkera tai edes kateellinen muille...mutta nyt...kun näänkin tai kuulenkin että ystävät tai tuttavat tai vaikka vieraat ovat raskaana, tuntuu, että naru takertuu kurkkuun ja tukehdun. Ja vielä se, että nään unia lähes joka yö, että meillä on pikkuinen pallero...niin ei oo kauheen kivaa..
Kuitenkin, meidän tarvii vaan koittaa taistela katkeria tunteita vastaan ja koittaa jaksaa yrittää...huoh..vaikka välillä se tuntuukin aivan kamalalta.Mutta koitetaan jaksaa, kevättä kohti ollaan menossa:)
Tsemppiä!!
Kaikki tekstit olisivat voineet olla ihan kuin omia kirjoittamiani...
mulla myös kaveri aloitti yrityksen samoihin aikoihin, no sehän tuli heti toisella yrittämällä.. sitä vaan miettii että nyt meilläkin OLIS kohta jo se vauva syntyny/syntymässä jos kaikki ois käyny hyvin ja yhtä nopeesti...ihan TURHAA pohdiskelua :(
NIIN monesti tähän hommaan on jo ehtiny kypsiintyyn, turhautuun ja tehny mieli luovuttaa jo...ja sit kuitenki AINA vaan jokin saa yrittään ja toivoon JÄLLEEN kerran, kuukaudesta toiseen.
Ehkä tännekin palstalle 'jaksaa' olla jämähtäneenä kun sentään lohduttaa tietää ettei oo aivan ainoa ja YKSIN tälläsessä tilanteessa, ja muillaki samoja ajatuksia, enkä mä ookaan ihan outo/ pakkomielteinen(?!). ;)
Ne kyllä suoraa sanoen masentaa eikä enää viitsi lukeekaan näitä 'pikaplussa' -ilmotuksia...rupee vaan poruuttaan ku muistuu oma paska tilanne mieleen ja alkaa TAAS kelaan että MIKÄ h***tti tässä ny on, MIKSEI mulle, VIELÄKÄÄN??!