Luin vanhasta lehdestä vuodelta 1994 palkitun ohjaaja Kaija Juurikkalan kolumnin.
Uusperhe on muuttanut tuolloin maaseudulle.
Kaija toteaa kirjoituksessaan kuinka pimeys ei olekaan täyttä pimeyttä,vaan harmaan eri sävyjä..
"Nyt esiin tulee entistä selkeämmin vuodenajan erot.."
Liikuttavaa oli lukea heidän pienoisensa tutustuminen luontoon.
"Matkalla vauva pysähtyy tutkimaan kiveä,maistaa ja heittää pois
"Lapsi ojentaa kätensä kohti heinää,mutta vetää sen nopeasti takaisin heinän heilahtaessa vaarallisesti.Palorinta koputtaa kumeasti onttoon puuhun lähistöllä.Lapsi kääntyy salamannopeasti äänen suuntaan ja sen jälkeen katsoo minua ihmeissään.Seuraavaksi hän istahtaa rantahiekkaan ja antaa kuivan hiekan valua sormiensa välitse uudestaan ja uudestaan".
Kolumnissaan hän miettii lopuksi tunteitaan.
"Mietin ihmistä.Miksi ihminen janoaa pahoja uutisia,mutta pelkää hiljaisuutta ja pimeyttä?"
Tämän päivän uutisia kun lukee monia perheitä koettelee työttömyys ja irtisanomiset ja useasti maaseuduilla.Voiko tämän päivän ihminen valita asuuko maalla vai kaupungissa.
Valinnan ratkaisee toimeentulo..
Lopputekstit Juurikkalalta.
"Miksi mikään ei riitä,ennen yksi lehmä ruokki lapsikatraan.Enää ei riitä 20 lehmää elättämään yhtä perhettä maalla.
Voi kunpa meitä ei heitettäisi pois maaseudulta ja saisimme kohtalaisen toimeentulon sieltä,rikkautta on antaa lasten kasvaa ja kokea luonnon ihmeet ilman pelkoa!
Uusperhe on muuttanut tuolloin maaseudulle.
Kaija toteaa kirjoituksessaan kuinka pimeys ei olekaan täyttä pimeyttä,vaan harmaan eri sävyjä..
"Nyt esiin tulee entistä selkeämmin vuodenajan erot.."
Liikuttavaa oli lukea heidän pienoisensa tutustuminen luontoon.
"Matkalla vauva pysähtyy tutkimaan kiveä,maistaa ja heittää pois
"Lapsi ojentaa kätensä kohti heinää,mutta vetää sen nopeasti takaisin heinän heilahtaessa vaarallisesti.Palorinta koputtaa kumeasti onttoon puuhun lähistöllä.Lapsi kääntyy salamannopeasti äänen suuntaan ja sen jälkeen katsoo minua ihmeissään.Seuraavaksi hän istahtaa rantahiekkaan ja antaa kuivan hiekan valua sormiensa välitse uudestaan ja uudestaan".
Kolumnissaan hän miettii lopuksi tunteitaan.
"Mietin ihmistä.Miksi ihminen janoaa pahoja uutisia,mutta pelkää hiljaisuutta ja pimeyttä?"
Tämän päivän uutisia kun lukee monia perheitä koettelee työttömyys ja irtisanomiset ja useasti maaseuduilla.Voiko tämän päivän ihminen valita asuuko maalla vai kaupungissa.
Valinnan ratkaisee toimeentulo..
Lopputekstit Juurikkalalta.
"Miksi mikään ei riitä,ennen yksi lehmä ruokki lapsikatraan.Enää ei riitä 20 lehmää elättämään yhtä perhettä maalla.
Voi kunpa meitä ei heitettäisi pois maaseudulta ja saisimme kohtalaisen toimeentulon sieltä,rikkautta on antaa lasten kasvaa ja kokea luonnon ihmeet ilman pelkoa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jotenkin toivoisi, että se luonto osattaisiin katsoa myös kaupungeissa ja lähiöissä. Yhtä lailla ihminen voi vaikuttaa elämänsä laatuun myös taajamissa ja jos et nyt hirveästi loukkaannu, niin pk-seudun kasvattina olen kurkkuani myöten täynnä naapureita jotka koko ajan vonkaavat takain kotiseuduilleen maalle. Ettenkö itsekin pitäisi korpimökistä ja anopin maalaistalosta, mutta äh, olla nyt siellä koko vuosi kyläläisten kytättävänä ei yhtään sytytä. Kuten äitini aikoinaan sanoi, että on se kumma miten lapsia pitää koko ajan raahata virikkeisiin ja hänen lapsilleen ( siis meille) riitti kun raahasi lähimmän lähiömuurahaiskeon äärelle. Noh, ehkä minusta tuli sitten tälläinen murjaani pk-seudun hapatuksessa, mutta asuminen maalla ei ole välttämättä mikään ihmisen paratiisi aivan kaikille.Kyse on asennoitumisesta ja jos minäkin olisin joku päivä oikein rikas toki hankkisin vapaa-ajan pirtin jostakin somasta pikkukylästä monen sadan km:n päästä kodistani.Olisi tasapuolisesti ruuhkaa ja levollista maaseutua :)
herätti se kolumni.Tuskin oli mun aikomus karsinoida kaupungissa tai maalla asuvia.
Tiedän,että kaupungissa on ne samat kokemus mahdollisuudet kuin maallakin.
Herätti paremminkin se kolumni ajattelemaan sitä miksi me ei nähdä siinä omassa elämässämme juuri sitä mikä on tärkeätä.
Muutos elämässä usein aukaisee silmät näkemään jotain sellaista,mitä ei aiemmin edes ymmärtänyt kaivata.
Yleensäkin pidän asioista ja tarinoista,joissa ihmiset punnitsee elämäntuntojaan,oli se sitten mistä tahansa kotoisin:)
voimme ajatella, että elämä on tässä ja nyt. Jotenkin meille suomalaisille (?) se on monesti pihakoivu ja järvenranta, siis se ihanuus ja autuus, mutta kuten kirjoitit se onni pitäisi osata löytää monesta muustakin. Olemme siis samoilla linjoilla siinä, että elämän punnitseminen ja sen arvon ymmärtäminen -vaikka hirressä- pitäisi olla elämisen tavoite kuin koko ajan haikailla muuta missä ei ole mukana.
Minun lampparini vastaavassa lajissa on Outi Nyytäjä. Hän asuu Ranskassa ja kirjoittaa punnitsevasti monestakin asiasta. Joskus tuntuu, että todella kirpakasti, mutta minuun se kolahtaa.
Kiva, että otat haastavia aiheita tänne keskusteltavaksi. Etkä myöskään suutu, jos on eri mieltä. Se on paljon se! :)
kiittämästä:)
Suuttua en voisi tällaisista,nämä ovat ihmisen ajatuksia.Joillekin meistä se toivon ja rauhan kuvajainen näyttäytyy koivuna ja järvenrantana,jollekin se näyttäytyy jonain muuna,mutta tavoite on uskoisin sama kaikilla:)
Niimpä niin,miten kukin pimeyden kokee.
Minä olen aina kokenut sen eri sävyinä, "valona sisälläni", levollisuutena,tietynlaisena rauhana ja valon toisena puolena.
Pelkääkö kukaan loppujen lopuksi hiljaisuutta ja pimeyttä?
Kun niissä ei ole mitään pelättävää.
Itseään ihminen pelkää,oman itsensä kohtaamista joka tapahtuu siinä hiljaisuudessa ja pimeässä.
Mulle se on elinehto,tuo oman itsensä kanssa oleminen välillä,hiljaisuudessa ja luonnossa sen omilla ehdoilla.
Kiitollinen oon että on tuo mökki jonne välillä pääsee.
Mutta haaveena on maallemuutto,siitä en luovu niin kauan kuin henki pihisee.
Lapsesta saakka tuo ajatus on kytenyt sisuskaluissa.
Ei mulla harhakuvitelmia ole sen suhteen,ei se yhtä auvoa ole.
Ja toimeentulokin pitäisi jotenkin saada...
Onneksi saa haaveilla ja kun uskoo että se on mahdollista jonain päivänä niin sillä jaksaa.
Kunhan nuo muksut tuosta saa omilleen ja ukolle järkeä päähän niin katotaan.....
olet saanut kokea pimyden ja hiljaisuuden turvan.
Se on kokemuksena hienoa ja ihan tavoiteltavaakin.
Maalla asuminen on haastavaa,sitäköhän se ukkos pelkää?:D