..saa minut käpertymään kerälle,mutta se ei väisty kauemmaksi..
se nousee jostain selän takaa,aamulla ensimmäisenä, illalla viimeisenä
koko päivän se seuraa mukanani kuin varjo
muistuttaakseen että täällä olen
minusta et pääse..
Kuinka ihminen onkaan avuton tämän suuren kivun edessä..eikä mikään auta..
Ei mikään, sillä menetin mahdollisuuteni sinuun,rakkaani..
se nousee jostain selän takaa,aamulla ensimmäisenä, illalla viimeisenä
koko päivän se seuraa mukanani kuin varjo
muistuttaakseen että täällä olen
minusta et pääse..
Kuinka ihminen onkaan avuton tämän suuren kivun edessä..eikä mikään auta..
Ei mikään, sillä menetin mahdollisuuteni sinuun,rakkaani..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.