Tää ei kyllä nyt varmaan kuulu tänne, mutta kerron kuitenkin...
Mä olin ennen elämänilonen ja positiivinen ihminen, mutta nyt on lähiaikoina ruvennu meneen tosi huonosti kaikki asiat... Mua ei enään kiinnosta mitkään asiat mitkä ennen, tekis mieli olla vaan kotona eikä nähä kavereita saati sitte lähteä mihinkään :(! Ennen rakastin biletystä ja jätkiä..nyt tuntuu, että kaikki on turhaa. Ei mitään toivoa...!Olis ihana vaan nukkua eikä koskaan herätä...
Mikä mulle on tullut, mä haluaisin palata siihen "entiseen minääni" joka rakasti kaikkea?
Mä olin ennen elämänilonen ja positiivinen ihminen, mutta nyt on lähiaikoina ruvennu meneen tosi huonosti kaikki asiat... Mua ei enään kiinnosta mitkään asiat mitkä ennen, tekis mieli olla vaan kotona eikä nähä kavereita saati sitte lähteä mihinkään :(! Ennen rakastin biletystä ja jätkiä..nyt tuntuu, että kaikki on turhaa. Ei mitään toivoa...!Olis ihana vaan nukkua eikä koskaan herätä...
Mikä mulle on tullut, mä haluaisin palata siihen "entiseen minääni" joka rakasti kaikkea?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla on taas toisinpäin..ei millää jaksa olla kotona..mennä koko ajan kavereiden kans ja ettiä muijaa ku edellisen kans meni poikki...koulu taas ei inspaa yhtää...kotona ei millää tosiaan jaksa olla mut kai se on pakko olla...jep jep...mut koita saada "vanha" takas ja jatkaa..kyl se siitä...
"tekis mieli olla vaan kotona" tervetuloa mun arkeen..se on kotia..ja koulua ja kotia..tuota rataa viikosta toiseen jne..pidemmän päälle sukkaa ja pahasti..
Hmm noh mikä on muuttunu sun elämässä sitten ton aikana jos ennen rakastit piletystä tms niin mikä on muuttunut ja aiheuttanu nykyisen tilasi koita miettiä sitä mikä on muuttunu jos vaikka ongelma jtnki ratkeis.
Paha sanoa näin ulkopuolisena mitä sulle käyny kun en tunne.
mä olen ollu tossa tilassa viimeset puolvuotta. sitä ennen ravasi baareissa kavereiden ja kultsinkin kanssa. sitten vaan kyllästyin ja halusin tehä jotain muuta, mutta mitä kävikään... kaverit katos, eivät puhu mulle, eivätkä lähe mun kaa esim. ees leffaan ku oon tylsää seuraa ku en viitti ryypätä...loistavaa... kultsi ei onneks sentään hylänny mua=)
mutta siis kotona mä vietän eniten ajastani. eikä se mua häiritse oikeestaan, koska mä oon kehitelly itelleni mielekästä tekemistä. kirjotan tosi paljon. no, oon kyllä aina kirjottanu, mutta nyt ku en roiku baareisssa jatkuvasti, jää enemmän aikaa kirjottamiselle...
ehkä sunkin kannattas kehitellä itelles jotain muuta tekemistä. älä yritä pakottaa itteäs bilettämään. meet sitten ku siltä tuntuu. teet sillä välillä jotain muuta mukavaa, esim. käyt leffassa tai alat harrastaa jotain uutta. kyllä se elämä vielä sullekin hymyilee ku vaan jaksat yrittää=)
Lukiessani sun tota kirjoitusta, tunnistin siitä ex-itseni.. Mun ongelmani oli että mä olin niin väsynyt kaikkeen´; ryyppäämiseen, bilettämiseen ja ikävöin mun perhettä.. Pidin vähän taukoa.. olin kotona auttelin mutsia, kävin isän luona usein syömässä .(porukat eronnut) En tapaillut niin usein ystäviä, mutta soiteltiin joka päivä. Kun vähän lepäät, niin sun elämän halu nousee taas pilviin.. Mä selvisin tosta masennuksen aallokosta, ja oon nyt onnellisempi ku koskaan.. Löysin ittelleni maiilman ihanimman poikaystävän jota rakastan aivan hirveästi ; ) ! onnea sulle!
Yleensä se on niin päin että kaverit jättää, mutta sä oot niinku jättäny ittes kaikesta muusta pois..
Onneksi olkoon...oot tulossa aikuiseks! mikään maistu kaikki on paskaa!