Uusi suhde: 2v.
Minulla kaksi poikaa: 5 ja 14v
Miehellä tyttö 4 ja poika 10v
Miehen lapset joka toinenvkonloppu, joskus viikollakin.
Pienenpää kelpaan nukuttamaan, pesemään, syöttämään, leikittämään. Aamulla kukonlaulun aikaan nousemaan. Mutta kun tappelee pukemisesta (huom. 4 vee.. talvella t-paita pelkästään puvun alle, väärän väriset housut tms. muut odottaa jo pihalla) Alkaa itkemään ja yritän hoitaa tilannetta, selitän ulkona pakkasta, ym. lopulta sanon kiukuttelevalle tytölle että sitten ei lähdetä jos ei pue tarpeeksi.. Tytön isä ryntää ja sanoo: Älä itketä sitä tyttöä, lopputulos: Tyttö lähtee t-paidassa ulos.
Että sieppaa kun ei omatkaan lapseni ole lähteneet liian vähissä vaatteissa ulos. Ja sitten ihmetellään kun tyttö jatkuvasti pikkuflunssassa. Tytön äiti monena aamuna viikossa palaa sisälle vaihtamaan vaatteita ettei lapsi itke kun vie tarhaan. Yritin isälle selittää että kun n. 3 kertaa joutuu pukemaan mitä on käsketty ei enää tappele niin hanakasti.. Autossa saa olla ilman vöitä, jos ei neidille satu kelpaamaan.. HALOO!! Ettei vaan itke.. Kukas ja miten paljon sitten itketään kun tapahtuukin kolari tms..
Ovikello kun soi ja joku muu ehtii avaamaan (5v poikani esim.) kamala parku tytöltä ja nykyään ei muut saa ovea avatakaan. Ja minä joustan.
Miehen poika kiusaa perheen pieniä. Satuttaa, itkettää, sotkee leikit. Haluaa vuokrata leffoja, jos ei haeta, ei syö. Vinkuu energiajuomaa (ei sovi mielestäni lapsille), jos ei saa , ei syö. Pitää saada enemmän kuin toisten lasten (ei jaa karkkejaan, äidin mukaan pakkaamia keksejä ym. ym) Jos silti jaetaan, ei syö, tahtoo kotiin. Varasin keilailun, kaikki muut innoissaan lähdössä, tämä poika ilmoitti, ettei halua, tulos: kukaan ei lähtenyt..
Syöminen sieppaa kun vartavasten teen ruokaa, jota pyysi, josta pitää, ei sipulia, ei kasviksia, yhden yhtäkään, vaikka kaikki muut perheessä tykkää. Ja sitten ei poika syö.
Pienemmän pojan (ja tytön, tosin sisko näköjään tottunut) kiusaaminen ärsyttää kaikista eniten. Itse olen opettanut toisen huomioon ottamista omille lapsilleni, että MILTÄ TOISESTA TUNTUU!! Onneksi menee pienempi poika isälleen seur. vkonlopuksi. Ei tarvi 5 veen ihmetellä, miksi toinen saa enemmän, miksi toisen ei tarvi pukea, miksi toinen saa aina avata oven. Miksi pahoitetaan mieli.
Minulla kaksi poikaa: 5 ja 14v
Miehellä tyttö 4 ja poika 10v
Miehen lapset joka toinenvkonloppu, joskus viikollakin.
Pienenpää kelpaan nukuttamaan, pesemään, syöttämään, leikittämään. Aamulla kukonlaulun aikaan nousemaan. Mutta kun tappelee pukemisesta (huom. 4 vee.. talvella t-paita pelkästään puvun alle, väärän väriset housut tms. muut odottaa jo pihalla) Alkaa itkemään ja yritän hoitaa tilannetta, selitän ulkona pakkasta, ym. lopulta sanon kiukuttelevalle tytölle että sitten ei lähdetä jos ei pue tarpeeksi.. Tytön isä ryntää ja sanoo: Älä itketä sitä tyttöä, lopputulos: Tyttö lähtee t-paidassa ulos.
Että sieppaa kun ei omatkaan lapseni ole lähteneet liian vähissä vaatteissa ulos. Ja sitten ihmetellään kun tyttö jatkuvasti pikkuflunssassa. Tytön äiti monena aamuna viikossa palaa sisälle vaihtamaan vaatteita ettei lapsi itke kun vie tarhaan. Yritin isälle selittää että kun n. 3 kertaa joutuu pukemaan mitä on käsketty ei enää tappele niin hanakasti.. Autossa saa olla ilman vöitä, jos ei neidille satu kelpaamaan.. HALOO!! Ettei vaan itke.. Kukas ja miten paljon sitten itketään kun tapahtuukin kolari tms..
Ovikello kun soi ja joku muu ehtii avaamaan (5v poikani esim.) kamala parku tytöltä ja nykyään ei muut saa ovea avatakaan. Ja minä joustan.
Miehen poika kiusaa perheen pieniä. Satuttaa, itkettää, sotkee leikit. Haluaa vuokrata leffoja, jos ei haeta, ei syö. Vinkuu energiajuomaa (ei sovi mielestäni lapsille), jos ei saa , ei syö. Pitää saada enemmän kuin toisten lasten (ei jaa karkkejaan, äidin mukaan pakkaamia keksejä ym. ym) Jos silti jaetaan, ei syö, tahtoo kotiin. Varasin keilailun, kaikki muut innoissaan lähdössä, tämä poika ilmoitti, ettei halua, tulos: kukaan ei lähtenyt..
Syöminen sieppaa kun vartavasten teen ruokaa, jota pyysi, josta pitää, ei sipulia, ei kasviksia, yhden yhtäkään, vaikka kaikki muut perheessä tykkää. Ja sitten ei poika syö.
Pienemmän pojan (ja tytön, tosin sisko näköjään tottunut) kiusaaminen ärsyttää kaikista eniten. Itse olen opettanut toisen huomioon ottamista omille lapsilleni, että MILTÄ TOISESTA TUNTUU!! Onneksi menee pienempi poika isälleen seur. vkonlopuksi. Ei tarvi 5 veen ihmetellä, miksi toinen saa enemmän, miksi toisen ei tarvi pukea, miksi toinen saa aina avata oven. Miksi pahoitetaan mieli.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olla ja huolehdi vain omistasi...!pelkkää rajojen kokeilemista se teillä varmaan on..ja miehesi pikku prinsessa on oppinut että kaiken saa periksi kun vähän vaan itkee..kyllä isi antaa myöten omalle kullanmurulleen..ja lapsi tietää sen!!!
Isä säälii lapsia periksi antamalla jos ja varsinkin on ollut perheensä rikkoja. Olet vastuuntuntoinen ihminen ja et voi sietää moista epäjärjestystä.
Täysin vähä- älyinen mieshän ja isä on se joka sallii lapsiensa tekevän mitä tahansa vaikka olisi hengenvaarallista kunhan vaan eivät itkisi. Lapsilla pitää olla turvalliset aikuiset ympärillä ja vaikka itkisi kuinka niin aikuisten tehtävä on huolehtia lasten turvallisuudesta.
Sinulla näemmä on mieskin kuin lapsi ja sinä ainoastaan olet aikuinen. Miehesi lapset ovat jääneet kasvatusta vaille ja turvallista aikuista niin että otahan rohkeesti ohjat käsiisi ja ojenna se miehesikin. Sinulla on oikeat otteet ja sydän paikallaan. Välität ihan aidosti lapsista pitämällä rajat ja huolehtimalla niistä. Miehesi lapset purkaa pahaa oloonsa kun heillä ei ole oikeita vanhempia pitämään tiukkoja rajoja jotka antavat lapselle turvallisuuden tunnetta. Rajat pitää asettaa lipsumatta niistä tai muuten lapsi alkaa oirehtiin epävarmoista vanhemmista joitka eivät kykene antamaan turvallisuuden tunnetta.
Juuh, taas yksi vkonloppu takana.. Nyt oli pelkästään miehen lapset. Meni paremmin, kun ei heidän tarvinnut isän huomiosta kilpailla.
Tyttö tosin tuli taas kesäulkopuvussa ja kesäkumisaappaissa kun halusi punaista päälleen.. Eli sisällä oltiin koko viikonloppu kun pakkanen alkoi paukkumaan. Mutta eipä se mua haitannut, omapa oli asiansa.
Että sellaista. Kiitos järkevistä vastauksista!
Meillä ex miehen ja entisen isän naiskaveri ei kelpaa edes siihen! Mä olen niin tarkka omistani, että sellasta iloa en suo.
olet noin katkera? Yritä keksiä muuta ajateltavaa, uusia harrastuksia ja vaikkapa uusi mies. Kyllä alkaa helpottaa.
Mitämun pitäs ajatella? Mulla on harrastus ollu jo toistakymmentä vuotta josta en luvu, ja miehiäkin olisi, jos jonkun huolisin. Nyt ei jaksa kiinnostaa.
Hoitelen juuri lapsenlapsiani tässä! Joten aika menee kivasti.
miksi ihmeessä sitten olet noin onneton ja katkera jos kerran kaikki on hyvin?
miettii...lissulle..kirjotuksii