tällaisin kesküsteluin
Elämä jatkuu
jos jatkuu
201458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kirjoitellaan höpöhöpö viestejä ja ollaan niin tyytyväiset
kirjoiteltaisi.Eikä oltais täällä tietokonella.
Meidän tulisi muistaa, että tämä on keskustelupalsta ja mielekkäitä keskustelunaiheita tarvittaisiin.
Menneitä aikoja voisi muistella, esim. viimeisintä luokkakokousta, kosintaa, parisuhteita j.n.e. Mutta lähes kaikkia varten on omat palstansa.
Sheriffi siirtelee keskustelunavauksia omille palstoilleen. Mitään ei tahdo jäädä tämän palstan aiheiksi.
Toisekseen sheriffi poistaa lähimain kaikki seksiin liittyvät puheenvuorot. Hänellä on niinkuin meillä kaikilla omanlaisensa huumorintaju. Yrittää aistia jokaisessa satiirisessa arvostelussa ilkeilyä, joka oikeuttaa puheenvuoron poiostoon.
Olisi mielenkiintoista tietää mitä musiikkia sheriffi kuuntelee ja onko hänellä nuottikorvaa lainkaan.
Olitko Reino mukana palstoilla parisen vuotta sitten? Se oli aika ennen sheriffiä. Sitä sotaa en minä ainakaan jaksaisi enää käydä.
Nyt täällä ei kukaan nimittele, eikä lyttää mielipiteitä maan rakoon.
Katson joskus ja kirjoiankin tuonne Murrepalstalle. Siellä on aika rohkeita seksistisiäkin "heittoja", mutta kun sheriffi lupasi, ettei puutu niihin, niin ei ole puuttunut. Minusta on upeaa kun joku pitää lupauksensa.
Minkälaista musaa sinä Reino kuuntelet?
Siitä olisi kiva keskustella, enkä usko, että ketjua siirrettäisiin mihinkään.
Mielestäni 70v on semmoinen ikä ettei ole vielä vanhakaan ja toisaalta ei oikein nuorikaan siinä välillä sitä huitelee, silloin pitäisi ottaa elämästä kiinni oikein todella ja keksiä kaikkia erilaisia temppuja, matkustella erikoisissa paikoissa jos ei rahat riitä ulkomaille niin Suomessa on monia erikoisella tavalla viehättäviä maisemia, mennä vaikka muutamaksi päiväksi luostariin ja kokea sen erilaisuus,monessa paikassa on pieniä mökkejä missä voi yöpyä haluamansa ajan vaikka yksin se voisi olla vähän pelottava ja huikaiseva, tämmöisiä minä kirjoittelen mutta en yksin uskaltaisi yöpyä metsän keskellä mutta voihan sitä haaveilla vai mitä...
Kuulostaa ninkuin juuri ja juuri kestäisi
tyylin.
...trumpettia, mutta sain yläleukaani kasvaimen, jonka takia omat hampaat korvattiin proteesilla. Soitto loppui siihen. Nykyisin kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. En kuitenkaan hip-hoppia.
Uskon, että nuottikorvalla ja huumorintajulla on jonkinlainen korrelaatio älyn kanssa.
Reino
Jazzille ei mikään vedä vertoja.
Nuorena pidin mielettömästi sellaisesta kollektiivisesti improvisoidusta jazzista. Tiedäthän, Henderson, Amstrong, Morton.
Olin oikeastaan kakara vielä, mutta jäin koukkuun. Dixielandiksi sitä musaa myös kutsuttiin.
Viikonloppuna on tarkoitus mennä Jazzkonserttiin
Helsinkiin. Pursimiehenkadulla on kuulemani mukaan
kuultavana hyvää jzzia. Sisko soitteli vähän aikaa sitten.
joka on jatsia. Olen nuoresta asti siitä pitänyt ja se tuo mieleen jonkun 20-luvun meiningin Helsingin hämärtyvissä syys illoissa. Kaikenlaista jatsia kuuntelen. - Siinä vain on jotain, mitä ei ole muissa musiikki "tyyleissä"ja josta pidän.
olin lomalla. Keskellä kauneinta suomea. Toisaalta matkasin aika usein tuonne lomapaikkaani koska se oli ja on edelleenkin lähellä missä asun ja sen luonnon kauneuden/jylhyyden vuoksi. Kesä oli kääntymässä syksyyn ja oli jo jonkun päivän ollut tuulista ja myrskyisen tuntuinen ilma. Kävelin muutamien kilometrien lenkkejä päivisin ja iltaisin menin rantasaunalle, josta tietysti katselin järvenselälle auringon laskua. Sitten alkoi rytistä eräänä iltana. Puita kaatui etäämpänä kuin heinää ja olin rannassa. Saunassakin olin jo käynyt ja kävelin laiturile, sysi pimeään iltaan. Vaahtopäiset laineet iskeytyivät rantaan ja laituriin,tuuli vilvoitti mukavasti ihoa saunan jälkeen. Saunatuvasta leijui kahvin tuoksu. Mikä mahtava voima oli liikkeellä sen seudun yllä. Naapuri näytti tulevan ja kysyi enkö pelännyt jäädä yksin sinne mökille tälläisella ilmala ja en tuntenut pelkoa. Jäljestä päin olen miettinyt tuota että mikä siinä kiehtoo tuossa "tavallisessa" syys myrskyssä, ei nämä nykyajan myrskyt ole kiehtovia eikä normaaleja. -Katsoin kauan saunatuvan ikkunasta lankeavan valon turvin rantaan ja laineiden pärskeitä. Siitä jäi ikuinen muisto sieluuni,joka palaa uudelleen ja uudelleen mieleeni. Se oli ihmeellinen tunne.
Ehkä ihminen tuollaisessa tilanteessa joutuu toteamaan oman pienuutensa ja voimattomuutensa, asettuu ikäänkuin omaan koloonsa luonnon osana.
Itse nautin myrskyn ja aaltojen tyrskyn seuraamisesta.
Olen joskus siteerannutkin Kasimir Leinon erästä runon säettä:
" On muiden mielehen luonto tyyni
ja leivon laulu ja illansuu,
mä nautin parhain kun myrsky
pauhaa, kas silloin nuortuu
ja norjistuu."
Tuo Kasimir Leino on Eino Leinon veli!?
Itse kyllä epäilen, että Eino L itse
on kirjoittanut runot, joiden tekijäksi
velipoika on saanut "ilmoittautua."
Meri minunkin sielunmaisemani on, koko aikuisikäni olen sen äärellä asunut, nyt ihan tuntumassa.Moni tuntee sielunmaisemakseen lempeän järven, toiset taas meren vaihtelevat olosuhteet tyvenestä myrskyyn.Kyllä Kasimir Einon veli on, arvostettu taidekriitikkokin.Kirjoitan hiukan lisää tuohon Myrskylintuun, joka on upea Merikannon sävellyksenä.
Kun myrsky mylvii ja laine laulaa
ja vasten louhia loiskuaa,
kun honka huojuu ja näre notkuu
ja vaahto pärskyen roiskuaa.
---
mä lennän laulaen ilman halki
ja liidän kilvalla tuulispään...
tunnen omakseni jokimaiseman. Lapsuuskotini oli pienen puron varrella. Suurimman osan elämästäni olen asunut lähellä isohkoa jokea, joka näkyy ikkunastani ja on juuri nyt tulvillaan vettä. Aina kun lähestyn kotiani kaupungista päin, mieleeni tulee Riki Sorsan "Joki". Eläkekotini on sellaisen jokilaakson tuntumassa, jota pitkin maamme ensimmäiset asukkaat nousivat sisämaahan. Nämä jokilaaksot ovat rauhoittavia.
Noin minullakin on mielessä monenlaista mitä voisi tehdä. Mutta ei tahdo saada aikaiseksi. Hop, hop, sanon ja pakotan itseni liikkeelle. Ja taas tunnen kuinka se piristi, että sain lähdettyä.
Sain 70-v synttärilahjaksi hemmottelupäivän kylpylässä ja sain kun sainkin nyt jahkailun jälkeen sen ajan tilattua. Niin että sekin vaati oman energiansa. Että tällaista itsensä persuksiin potkimista se on, kun vanhaksi meinaa tulla.
Osallistuin ennen keskuteluihin ahkerasti mutta sitten kirjoitin kirjaamattomana jonkun kerran ja huomasin, ettei kukaan vastannut rekkaamattomiin kirjoituksiini,
joten huomasin jaon jyviin ja akanoihin,
tai fariseukseihin ja plebejiin - kuinka vain -
ja niin loppuivat mielipiteeni.
meni tukholman laivarannassa juttelemaan latvialaisten merimiesten kanssa, poliisi vei koko remmin putkaan. AAmulla poliisi kuullessaan ammatin- runoilija, kysyi pentiltä "tuliko aiheita" Putkassa kannattaa aina käydä sanoi Pentti. Jostaki ne aiheet pitää repiä. Meiänki;
Elämä onkin vallan naurettavaa, jos sen vakavasti ottaa. (Maria Jotuni)
Joskus tuntuu, että joidenkin mielestä aihe kuin aihe (paitsi itse aloittamansa) on lapsellista ja turhaa lässytystä. Minusta elämä itsessään on melkoinen aihe. Johan on kumma, jos ei tähän ikään löydä siitä mitään keskusteltavaa.
Ja kyllä siellä kahvikupposen ääressä puhutaan monesti paljon järkevämpiä kuin jossakin ketjussa, jossa pelkästään valitetaan keskustelun tasoa!
Tai jos joku saa sisältöä päiväänsä (= ikään kuin käynyt ihmisten ilmoilla) pelkällä virtuaalikahvilla, niin se hänelle suotakoon! Yksinäisyys lienee monen suurin ongelma. Sekin pitäisi kanssasisarten ja -veljien jo tajuta.
Tässäkohtaa siteeraan "KARIA".
Vai oliko se RÖMPÄN UKKO että kyllähän mää ,muttakun noi meitin kylän plikat on niin vanhanaikuisia.