Hei! Ajattelin tulla kertomaan tänne yhden plussatarinan - ehkä se antaa toivoa hoidoissa käyville (ennen plussaa muistan, miten mukava oli lukea onnistumisista). Olen nyt rv 9 2 ja raskaus sai alkuunsa pakastetun alkion siirrosta. Vieläkin jännittää kovasti, miten raskauden käy, mutta nyt on kaksi ultraa takana ja uskallan jo sen verran uskoa tähän, että uskaltauduin tänne kertomaan plussasta.
Historiamme pähkinänkuoressa:
- yritystä 05/04 lähtien (tiedossamme oli huonolaatuinen siemenneste)
- ensimmäinen plussa (luomu) 10/04, päättyi keskenmenoon viikolla 6
- lapsettomuusklinikalle 05/05 (tutkimuksissa todettiin, että kaikki kunnossa, paitsi hieman huonolaatuinen siemenneste)
- toinen plussa ensimmäisestä inseminaatiosta (luonnonkiertoon) 10/05, päättyi kohdun ulkoiseen raskauteen, jota epäiltiin alusta asti alhaisten hcg-arvojen takia ja joka leikattiin viikolla 6 (ei jouduttu poistamaan vasemmanpuoleista munatorvea, jossa raskaus oli, mutta arpikudosta varmasti tuli)
- kaksi inseminaatiota keväällä 06 (toinen luonnonkiertoon, toinen lääkkeillä), nega
- kesällä 06 todettiin ultrassa endometrioosi ainakin oikeassa munasarjassa
- yksi inseminaatio 09/06 (lääkkeillä), nega
- IVF 10/06 (lyhyt kaava), punktion saalis 8 hedelmöittynyttä, yksi siirrettiin, nega
- PAS 11/06 (luonnonkiertoon, vain lugesteronit käytössä), kaksi siirrettiin, PLUSSA, yksi alkio kiinnittynyt
Vieläkin tosiaan jännittää ja pelottaa melko lailla, mutta ehkä tästä osaa kohta jo nauttia enemmän. Meillä meni tosiaan 2,5 vuotta, 6 hoitoa ja 2 epäonnista raskautta tähän näin pitkälle normaalisti edenneeseen kolmanteen raskauteen, jonka toivomme sujuvan hyvin jatkossakin.
Tsemppiä kaikille hoidoissa oleville!
Historiamme pähkinänkuoressa:
- yritystä 05/04 lähtien (tiedossamme oli huonolaatuinen siemenneste)
- ensimmäinen plussa (luomu) 10/04, päättyi keskenmenoon viikolla 6
- lapsettomuusklinikalle 05/05 (tutkimuksissa todettiin, että kaikki kunnossa, paitsi hieman huonolaatuinen siemenneste)
- toinen plussa ensimmäisestä inseminaatiosta (luonnonkiertoon) 10/05, päättyi kohdun ulkoiseen raskauteen, jota epäiltiin alusta asti alhaisten hcg-arvojen takia ja joka leikattiin viikolla 6 (ei jouduttu poistamaan vasemmanpuoleista munatorvea, jossa raskaus oli, mutta arpikudosta varmasti tuli)
- kaksi inseminaatiota keväällä 06 (toinen luonnonkiertoon, toinen lääkkeillä), nega
- kesällä 06 todettiin ultrassa endometrioosi ainakin oikeassa munasarjassa
- yksi inseminaatio 09/06 (lääkkeillä), nega
- IVF 10/06 (lyhyt kaava), punktion saalis 8 hedelmöittynyttä, yksi siirrettiin, nega
- PAS 11/06 (luonnonkiertoon, vain lugesteronit käytössä), kaksi siirrettiin, PLUSSA, yksi alkio kiinnittynyt
Vieläkin tosiaan jännittää ja pelottaa melko lailla, mutta ehkä tästä osaa kohta jo nauttia enemmän. Meillä meni tosiaan 2,5 vuotta, 6 hoitoa ja 2 epäonnista raskautta tähän näin pitkälle normaalisti edenneeseen kolmanteen raskauteen, jonka toivomme sujuvan hyvin jatkossakin.
Tsemppiä kaikille hoidoissa oleville!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos tarinastasi, minua onnistumistarinat auttavat jaksamaan tämän kaiken keskellä. Toivon sydämestäni että kaikki menisi teillä jatkossakin hyvin!
Voisinko kysyä sulta yhtä juttua..? Kun minulla on todettu kohdunulkoinen raskaus menossa nyt 7 viikolla ja lääkärit empii ja vatvoo mitä pitäisi tehdä. Arvo on noussut jo monta viikkoa hitaasti mutta tasaisen varmasti, nyt hcg noin 800. Huomenna jos arvo on noussut antavat solumyrkkyä, mutta samaa sanoivat tiistainakin että keskiviikkona annetaan myrkkyä mikäli arvo noussut, mutta sitten halusivat vielä tarkkailla. Mikä tilanne sinulla oli että leikkasivat sen viikoilla 6, harkittiinko sinulla ollenkaan solumyrkkykeskeytystä..? Olisin todella kiitollinenn jos osaisit vastata, oma olo on niin epävarma tulevasta ja niitä kauhukertomuksia on niin paljon että paikat on revenneet kun mitään ei tehty ajoissa ja vaan tarkkailtiin...
Kiitokset kaikille onnitteluista ja tsemppaamisesta.
Ellalle:
Itselläni ku-raskaus meni niin, että inssin jälkeen tehtiin klinikalla hcg-testi, joka näytti alhaista lukua. Seuraavalla viikolla tehtiin vielä pari testiä, luku nousi, mutta hitaasti. Eivät antaneet paljoa toivoa. Vajaa pari viikkoa ekasta testistä minulle tuli kipuja, jonka vuoksi menimme sairaalaan. Koska kohdussa näkyi verta, tehtiin minulle ensin kaavinta. Siitä kahden päivän päästä takaisin sairaalaan, jossa otettiin hcg, joka oli jatkanut nousuaan (olisiko ollut suurimmillaan n. 2000). Näin saatiin varmistettua ku-raskaus. Olimme jo aiemmin etsineet netistä mahdollisimman asiallista tietoa ku-raskauden hoidoista (ainakin sivu http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=khp00015 vaikutti asialliselta) ja tiesimme solumyrkky- ja leikkausvaihtoehdoista jotain. Lääkäri otti vaihtoehdot puheeksi ja sanoi lopullisen päätöksen olevan meidän (aika hankala päätös potilaalle tehtäväksi...). Itse päätös leikkauksesta tuntui meille kuitenkin helpolta. Meillä ratkaisi lähinnä se, että tietojemme mukaan leikkauksella pääsisimme todennäköisesti asiasta eroon kertaheitolla (toki arvoa seurattaisiin edelleen, mutta yleensä koko "raskausmateriaali" saadaan pois kerralla), kun taas solumyrkkyhoidossa jouduttaisiin tarkempaan seurantaan ja pahimmassa tapauksessa kuitenkin lopulta leikkaukseen, jos myrkky ei olisi vaikuttanut. Meille jäi kuitenkin sellainen tunne, että lääkäri henkilökohtaisesti oli leikkauksen kannalla. Ja jotenkin vaikka leikkauskaan ei ole mitenkään luonnollinen asia, tuntui myrkkyhoito ajatuksena jotenkin vielä luonnottomalta... Itsellemme oli jotenkin myös henkisesti tärkeää päästä nopeasti eteenpäin. Toki toipumisessa meni aikansa ja olisiko minulla mennyt melkein 3 kuukautta, ennen kuin oma hormonitoiminta oli taas normaalin säännöllistä.
Ei mikään hauska kokemus tuo ku-raskaus eikä leikkauskaan, mutta olen edelleen tyytyväinen, että päädyimme leikkausvaihtoehtoon. Mutta järkevä vaihtoehto riippuu varmasti paljon tapauksesta. Ei kai tilanteessa muuta voi kuin luottaa lääkäreihin. Molemmissa vaihtoehdoisssa on varmasti puolensa. Leikkauksessahan tulee aina arpikudosta, joten vaikkei minulta tosiaan jouduttu poistamaan munatorvea, on se varmaankin leikkauksen jäljiltä jonkin verran vioittunut. Tämä vaikutti hoitoomme sillä lailla, ettemme leikkauksen jälkeen tehneet inssiä, jos ovulaatio osui leikkauspuolelle.
Paljon lämpimiä ajatuksia sinulle - ja tsemppiä mihin tahansa ratkaisuun päädyttekin. Ja tietty tsemppiä tulevaisuuteen - toivottavasti edessä on onnekkaimpia raskauksia!
Oikeassa olet, onnistumistarinat luovat todellakin toivoa meille odottaville.
Terv. PASsia odottava TT. :P
Tsemppiä ja onnea raskauden varrelle!
myös minun puolestani! Pidetään peukkuja, että kaikki menisi loppuun asti hyvin!
Mukava kuulla positiivisia uutisia!! Itella ens kiertoon ensimmäinen inssi.. vähän jännittää ja toiveet korkealla, ehkä liiankin.
Melkoinen hoitoputki takana, mutta kyllä näköjään kannatti :-) Antaa tosiaan toivoa kaikille ekoissa ja vähän useammissakin hoidoissa epäonnistuville.
Kyllä oli tosiaan mukava lukea plussaviestistä! Nyt varsinkin oli piristävää kuulla pas:ssa onnistumisesta, kun juuri tänään hain itsekin kyytiläisen matkaan.
Kaikki 4 pakkasessa ollutta sulatettiin ja vain yksi selvisi eikä sekään ihan priima. Oli jakautunut 7-soluisesta nyt sulatuksen jälkeen yhdeksän soluiseksi. Mietityttää vaan, et kun se ei ole jakautunut tasaisesti et voiko se vielä kiriä. No ei kait sitä olisi siirretty, jos mitään toivoa ei olisi.. Täytyy uskoa tähän sitkeään sissiin!
Plussia meille kaikille tänä vuonna oikein roppakaupalla!