Heinäkuussa 27.1941.
Kummitätini,Anjan päiväkirjasta
katkelma:
"Vesteri,rakkain kaatui sodassa"
Rakkain on poissa:
------------------
Rakkain on poissa
on raunioita . -
Silloin kun elämä
kaunein ois,
kuolo sen yllättää.
Niin Vesteri on kaatunut -
En osaa selittää sitä
tunnetta mikä sielussani
liikkuu.
Sydämeni murtuu,
vuotaa verta. -
Oi Jumala auta, armahda mua,
näännyn tämän tuskani
ja suuren suruni alle.
Jollet sinä
Taivahan Herra vuodata
sieluuni sinun Henkeäsi
ja rauhaasi. -
Ota Jumala minutkin pois
täältä murheitten maasta,
en ole enää täällä.
Kuule Isä pyyntöni, tule hakemaan
lapsesi pois, Vesterin luo,
joka oli kaikeksi, kaikessa,
niin kyllä tiedät,Jumala. Kaikki .
Lähetit itse suuren rakkauden,
joka meillä oli,
se Taivaan lahja.
Kiitos suuri kaikesta.
Hän oli sellainen mies,että sitä -
tule olemaan enää.
Niin hyvä, oikea mielinen,
hellä ja samalla niin
kunnioitusta herättävä.
Hän oli toisesta maailmasta.
En saanut Sinua, rakas, pitää kauan,
se olis ollut liian paljon onnea
täällä maailmassa.
Meidän on aina
ollut niin sanomattoman hyvä olla .
Ei kai ihmisen saa olla,
hyvä täällä olla.
Olet Taivaassa
sen uskon varmasti. -
Anja
27.7.1941
Kummitätini,Anjan päiväkirjasta
katkelma:
"Vesteri,rakkain kaatui sodassa"
Rakkain on poissa:
------------------
Rakkain on poissa
on raunioita . -
Silloin kun elämä
kaunein ois,
kuolo sen yllättää.
Niin Vesteri on kaatunut -
En osaa selittää sitä
tunnetta mikä sielussani
liikkuu.
Sydämeni murtuu,
vuotaa verta. -
Oi Jumala auta, armahda mua,
näännyn tämän tuskani
ja suuren suruni alle.
Jollet sinä
Taivahan Herra vuodata
sieluuni sinun Henkeäsi
ja rauhaasi. -
Ota Jumala minutkin pois
täältä murheitten maasta,
en ole enää täällä.
Kuule Isä pyyntöni, tule hakemaan
lapsesi pois, Vesterin luo,
joka oli kaikeksi, kaikessa,
niin kyllä tiedät,Jumala. Kaikki .
Lähetit itse suuren rakkauden,
joka meillä oli,
se Taivaan lahja.
Kiitos suuri kaikesta.
Hän oli sellainen mies,että sitä -
tule olemaan enää.
Niin hyvä, oikea mielinen,
hellä ja samalla niin
kunnioitusta herättävä.
Hän oli toisesta maailmasta.
En saanut Sinua, rakas, pitää kauan,
se olis ollut liian paljon onnea
täällä maailmassa.
Meidän on aina
ollut niin sanomattoman hyvä olla .
Ei kai ihmisen saa olla,
hyvä täällä olla.
Olet Taivaassa
sen uskon varmasti. -
Anja
27.7.1941
Vastaukset 8
Vanhimmat
ajan- ja tunnelmakuva raskailta sotavuosilta!
Silloin oli jatkosodan ensimmäinen kesä, eräs äitini sukulainenkin oli kaatunut juuri noihin aikoihin!
Kiinnostaisi kovasti tietää, miten Anjan sitten kävi, pääsikö Vesterinsä viereen nukkumaan ikiunta, vai voittiko elämä...
Olen tosi kiinnostunut juuri sotavuosien asioista, ja olisin iloinen, jos Miu-Q vaivaudut vastaamaan minulle, kiitos jo etukäteen, t. Historiafriikki.
Heips,
Kiitos kysymyksestäsi.
Muistikirja /päiväkirja tuli esille siivotessa..
Löytyi "hylätystä" vanhasta piirongin kaapista,
joka oli joskus kummitätini.
Aloin lukea sitä..
Siinä on tarinoita, runoja, lauluja, päiväkirjan tavoin .Myös muistelua ja tarinaa päivittäisistä tavallisista elämän askareista. Ja joku vieraskin sitten kirjoittaa kiittääkseen vierailusta tai haluaa antaa kirjoituksen tavoin voimaa ja rakkautta Anjalle.
Kirjoituksia:
Vuodesta 1941- 1943 ainakin , saattaa olla myöhempääkin juttua,en ole kaikkia lukenut.
Teksti on lisäksi kaunokirjoitusta, josta saa välillä arvailla sanoja.. :)
Ehkä siksikin on ihana,..
Tuossa poimimassani runossakin on varmaan kieliopillisesti kohtia,joita muokkaisin uusiksi,mutta en halunnut.
Virheet ovat joskus vain niin hellyyttäviä..kun kaikkensa yrittää.. sanoma tulee kyllä riven välistäkin:)
Anja oli hyvin tunteellinen ihminen.
Upea ja niin perin naisellinen. Rakastunut. Menetti rakkaimpansa. Luuli ettei enää koskaan kokisi uutta rakkautta ..
Mutta Taivaan Iskä näki hänen suuren surunsa ja päättikin antaa hänen sydämensä parantua surusta.
Antoi voimaa ja antoi rauhaa, sitähän Anja toivoi hädän, surun keskellä.
Aikaa se vei kyllä. Mutta aika paransi haavat.
Vaan muisto kaunis Vesteristä jäi.
Kummisetäni,Risto sai aikaan ihmeen, sai Anjan sydämen sulamaan .. vihdoinkin.
Muutama vuosi oli ikäeroa heillä, Anja vanhempi,mutta eihän sitä huomannut mistään.
Tuo nainen oli merkillisen valovoimainen ja voisi sanoa "durasell" :)melkoinen mimmi !!
Anja päihitti jopa minun äitini monessa , vaikka äidilläni ja hänellä oli ikäeroa 10 vuotta.
Aitini kuoli paljon aikaisemmin kuin vanhempi sisarensa, Anja.
Rakkaus on ihme. Se yllättää silloin kuin sitä vähiten osaa odottaa.
Risto oli aivan myytyä miestä. Elivät ihanan elämän yhdessä.
Anja poistui pilven päälle vuonna 1990 ja miehensä,Risto v. 2000.
Risto ikävöi rakastaansa todella, välillä tuntui, että suru veisi hänetkin.
Mutta hän sai voimaa Taivaan Isältä.
Kummivanhempani olivat minulle kuin äiti ja isä,
hyvin rakkaat,sillä vietin aikaani paljon heillä
omien vanhempieni ollessa vaikeasti sairaana(sairaalassa) ja
myös onnettomuuksia sattui. Lapena,jo ennen kuin aloitin kouluni äitini sairastui vakavasti,
niinpä Anjasta tuli "sijaisäitini".Minulla oli kuin kaksi äiskää :)
Voit vain kuvitella, miltä tuntuu lukea tuota vanhaa kulunutta muistivihkosta ..
kyllähän monet minunkin murheeni näyttävät niin pieniltä ja mitättömiltä..kun ..
Kirjanen on vaikuttava..
se pysäyttää ajan,lukiessani sitä.Nyt ymmärrän paremmin monet asiat,joita lapsena en tajunnut.
Minulla oli niin ihanaa heidän keskellään, he rakastivat minua kuin omaansa.
Suuri kiitos kuuluu heille (vanhempieni lisäksi), millainen minusta tuli .
Monta trageriaa,menetystä,onnettomuutta koin elämässäni, mutta silti olen tässä ja nyt.. :)
Rakkaus on ihmeellinen voima.. monella tapaa ;)
löytö on käsiisi joutunut! Kaunis kiitos vastauksestasi, luin sitä kuin jännityskertomusta!
Kiva, että koettuaan rakkaansa äkillisen menetyksen, Anja myöhemmin sai kokea rakkautta elämässään.
Osaisivatpa ihmiset säästää erilaisia muistikirjoja yms. kirjallisia dokumentteja, joita läheisensä ovat usein jopa sydänverellään kirjoittaneet. Ainakin minusta ne ovat äärettömän mielenkiintoisia.
Ja mitä vanhemmasta muistosta on kysymys, sitä parempi. Se osoittaa, että samoja tunteita ja ongelmia on ollut ihmisillä iät ja ajat.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja kunhan tutkit lisää vanhoja muistikirjoja, kerrothan täällä niistä minullekin...
ISO lämmin halaus Sinulle mukavista sanoistasi !
Jännittävä on kyllä tämä vihkonenkin..
täytyy myöntää.
Tässä aistii juuri sen, mitä sanoit..
on sydän verellä kirjoitettu. Aitoa.
Lisäksi :
Käsiala välittää omaa tunnelmaa.
Surullisena kirjaimetkin ovat haparoivia,
liikuttavia, murheellisia, surullisia..
Tosiaankin.. elämä on ihmeellinen seikkailu.
Sodan aikana erityisesti..
Hienoa, että muistoja kirjoituksin on jäljellä.
Tämäkin kirjanen on säilynyt, vaikka uusi rakas
oli jo voittanut Anjan sydämen omakseen.
Tiedän kyllä, ettei kummitätini koskaan unohtanut
Vesteriäkään.
Muistoja ei voi kukaan viedä.
Ne ovat sydämessä ainiaan, ja sydämeen kyllä mahtuu paljon .. :)
Eikä tämä haitannut Ristoakaan,
hän rakasti Anjaansa juuri sellaisena kuin tämä oli,
kaikkineen päivineen. Todellista rakkautta.
Näin ja koin sen omin silmin.
Kyllä minun on heitä niin ikävä.
Mutta muistot kultaiset ovat luonani.Aina.
Olen muistellut lapsuuttani heidän luonaan
monesti. *hymy*
Sinulle,rakas ystäväni toivon myös kaikkea hyvää,
rauhaa sydämeesi ja aurinkoista valoisaa mieltä
silloinkin kun ilta hämärtyy.
t.Miu-Q
tarina olisikin, on välillä mentävä nukkumaankin, mutta ei vielä, ennenkuin saan antaa Sinulle myös hellän rutistuksen hyvänyön suukon kera!
On merkki ihmisen suuresta sydämestä, että hyväksyy kumppaninsa kaikkine muistoineen ja kokonaisena, kuten Anjan mies oli tehnyt. Niin kaikkien pitäisi tehdä, sillä meillä kaikilla on menneisyytemme loppuneine ihmissuhteineen kaikkineen.
On mukava tietää, että Sinulla on lapsuudestasi mukaviakin muistoja; niitä on hyvä kaivella mielensä sopukoista esille silloin, kun olo on alakuloinen tai elämä tympii, kuten meillä kaikilla kai aina silloin tällöin...
Nyt ei muuta kuin tapaamisiin joskus, jos kohtalo niin suo...
Olet niin oikeassa.
Suuri sydän on yksi tärkeimmistä Onnen avaimista Rakkaudessa.
Ja lapsuusmuistoja..
Koin niin elävästi tässä taannoin,kun oli niin surullinen eräästä syystä, sain jokunen aikaa sitten ihmeellisen lahjan Taivaan Isältä. Minulle näytettiin kuin filminauhalta niitä hauskimpia ja erikoisimpia,todella vanhoja. Rauhoituin ja sain hymyn taas kasvoilleni.
Muistivihoista puheen ollen.
Itsellänikin on päiväkirjoja jo ekalta luokalta saakka. Silloin sivut täyttyivät ensi-rakkaudestani ja sitten.. tokalla luokalla olikin jo ihan eri poika :)) *heh*..mutta muutin kyllä paikkakuntaakin silloin..ehkä yksi syy 7 vuotiaan rakkauselämälle..;)
Mutta tämä toinen sitten pysyikin sivuilla monta vuotta..
*naur*.... Tosi hauska lukea..
Sinulle määkin täältä lähetän lentona suukon
otsallesi ja tietty ympärilles lämpöööösen halin kera ;)
*smack* & *halaus*
..heh,
siis sinulle nimimerkki;"kuinka mielenkiintoinen",
no olkoon menneeksi..
myös
tälle lapsuusajan rakkaudellekin sitten siinä samalla
*smack :-* ja hali*
Piti selkiinnyttää..ettet luule jääväs ilman..
Oon niin poikki..ja vätystää..niin sen kyllä huomaa.. zzzz..
on kun löytää jonkun, en mennytkään vielä levolle, kun sain Sinulta niiin ystävällisen vastauksen, sinä upea Nainen!
Nyt kyllä menen nukkumaan, huomenna taas työpäivä, mutta ajatuksissani olen luonasi ja unissa...Nähdään, Sweet Honey Baby!