Otin joulukuun alussa leikatulle poikakääpiölupalleni tyttöystävän (leijonanharjas)ja nyt alkaa pinna jo pikku hiljaa kiristyä.. Tyttö ei meinaa kesyyntyä sitten millään! Olen koittanut edetä sen kanssa sen omaan tahtiin eli en ole ottanut sitä väkisin syliin (tietty pakolliset häkkiin menot, kynsien leikkuu jne.), olen jutellut sille, liikkunut rauhallisesti, koittanut olla pitämättä liikaa melua sen lähettyvillä, antanut herkkuja kädestä jne. jne. jne., mutta tulosta ei tunnu syntyvän. Poikapupu on aivan erillainen! Se tulee syliin, kutsusta luokse, jalkoihin kerjäämään huomiota yms. ja se sentään alkoi tehdä tätä jo heti meille tultuaan. Tyttö puolestaan vielä reilun kuukaudenkin jälkeen juoksee hullunlailla karkuun, paukauttelee takajaloillaan ja saattaa jopa murista ja hyökätä jos häkkiin työntää käden ja koittaa vähän koskea sitä. Selvästikin se on peloissaan, mutten vain käsitä, miksi.. Lisäksi se ei aluksi meinannut millään uskaltaa kävellä parketilla vaan se pälyili epäluuloisena matolla ja kun sitä yritti ottaa kiinni, se vain juoksi siinä matolla ympäriinsä. Nyt se sentään uskaltaa jo jonkin verran kävellä myös parketilla.
;( Tilanne todella raastaa minua, sillä haluaisin tulla pupun kanssa toimeen yhtä hyvin kuin kääpiöluppanikin.
Tyttöpupussa ärsyttää myös se todella paljon, että se jyrsii joka paikkaa koko ajan. Kirjan kannet, matot, pöydät, kynnyslistat ym. lattialle jätetyt tavarat se tuhoaa saman tien ellei väliin ehdi mennä ajoissa. Pelottaa, että millon se keksii sähköjohdot..! Poikapupu on tässäkin suhteessa "fiksumpi".. Saattaa nyt kuulostaa, että vertaan tyttöä koko ajan poikaan, mutta tilanne on vain niin hankala, että huolettaa, pitääkö tytöstä luopua kokonaan. Sitä en haluaisi sille tehdä, kun se on niin kovasti kiintynyt kääpiöluppaani ja varmasti kodin vaihdos olisi sille vain liikaa stressiä.. Kaikki kesyyntymisvinkit ovat todella tervetulleita!
;( Tilanne todella raastaa minua, sillä haluaisin tulla pupun kanssa toimeen yhtä hyvin kuin kääpiöluppanikin.
Tyttöpupussa ärsyttää myös se todella paljon, että se jyrsii joka paikkaa koko ajan. Kirjan kannet, matot, pöydät, kynnyslistat ym. lattialle jätetyt tavarat se tuhoaa saman tien ellei väliin ehdi mennä ajoissa. Pelottaa, että millon se keksii sähköjohdot..! Poikapupu on tässäkin suhteessa "fiksumpi".. Saattaa nyt kuulostaa, että vertaan tyttöä koko ajan poikaan, mutta tilanne on vain niin hankala, että huolettaa, pitääkö tytöstä luopua kokonaan. Sitä en haluaisi sille tehdä, kun se on niin kovasti kiintynyt kääpiöluppaani ja varmasti kodin vaihdos olisi sille vain liikaa stressiä.. Kaikki kesyyntymisvinkit ovat todella tervetulleita!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nyt huomasin leijonanharjastytöstä uuden jutun. Ihmettelin, minne kaikki eilen laittamani heinät oli hävinneet ja kopistahan ne löyty. Otin pois häkkiä siivotessa ja laitoin lisää heinää. Noh, nyt tyttö rakentaa taas pesää koppiin. =)Rakentaako kanit pesää ilman, että ne on raskaana/valeraskaana? Paksuna se ei voi olla, koska poika oli leikattu 2kk aikaisemmin, kun tyttö tuli taloon. Pikku pallerot ei olis kyllä yhtään pahasta jos näin on, mutta eihän se ole käytännössä edes mahollista, että tyttö olis paksuna..=/
Minun kääpiöluppani käyttäytyi raskaana ollessaan juuri noin että ei antanut ottaa syliin ,juuri silittää sai.Oli varuillaan pakoon juoksemaan heti jos yritti sitä kiinni pitää.Ja toi pesän teko sopisi lähestyvään synnytykseen.Onko karvoja repinyt?Toivotaan että olisi vain valeraskautta kun kerran mahdotonta pitäisi olla raskaaksi tulo.Muuten, eläimet ovat yksilöitä ja käyttäytyvät eritavoilla joten ei kannata siksi luopua huonommin käyttäytyvästä,vaan sovellat juttuja että elo olisi siedettävää.Minun kanini ei kans tykkää laminaatilla kävellä,siksi pysyykin hyvin matolla.
En oo ainakaan huomannu, et se ois alkanu karvojaan nyhtää. Äsken kokeilin sen massua, enkä tuntenu siellä mitään möykkyjä tai muutakaan epätavallista. Tyttö taitaa vaan esittää, ku se on kuitenkii viel niin nuori (noin 4kk) ja pontso on sen eka tuttavuus. Sitä paitsi kun ne on aika kovasti viettäny sen jälkee, ku tyttö meille tuli, niin melkosta "yöelämää"..;)Mutta JOS tuo jeijonanharjas nyt kuitenkii olis paksuna (mitä se ei 99,9% varmuudella oo), ni mitenhä synnytys onnistuis, ku se on kooltaan nii pieni. Painaakii vaa jotai 1200g..
Ja kaikille muille vastanneille, niin kiitos rohkaisuista ja kyllä mä tuosta pupusta huolen pidän, vaik se joskus kovasti ärsyttäiskii.=)
Kyl tuo pupu taitaa olla sekoomaan päi! ;) Laitoin häkkiin heinää ja se vei ne joka ikistä kortta myöten koppiin. En laittanu lisää, ni nyt se alko rahtaamaa jo purujakii sinne. No sit laitoin lisää heinää, ku tuo poika on vähä sellane, et se menee heti kuralle jos se ei saa kuivaa heinää. Ei menny varmaa 5 minuuttiakaa, ku tyttö oli vieny taas heinät joka ikistä siippaa myöte koppii. Nyt se tuol rakentelee pesäänsä iha innoissaa. =) Näinköhä on aamulla häkissä enää mitää kopin ulkopuolella.. ;D ja poikapupu joutuu nukkumaa kopin katolla, ku se ei koht enää suuren kokonsa takia mahu sinne koppii, ku alusia on nii paksulti.. Nii ja muuten, tuo tyttö vaikuttaa koko aja tosi levottomalta eikä se malta levähtää hetkekskää.. Jos saatas sentään yö nukuttua rauhassa ja sekii vähää ummistais silmiää.=)
kun kuulostaa siltä kuin se tosiaan alkaisi kohta synnyttään.Meilläkin kani vei jokaisen korren pesään,ahtoi oikein suunsa täyteen ja kävi tyhjään välillä.Jos se olis paksuna se olis lihonu ja makoilis jalat suorana vartalon jatkona ja läähättäis tiheemmin.Tosin voi olla ettei sun pupu ole raskaana mutta tuli niin omat kokemukset mieleen.Sitä en tiedä käyttäytyykö valeraskaana samoin.Kirjoittele kuitenkin miten käy,onko vaan ohimenevää vai mitä tapahtuu,olis kiva kuulla jatkoa..
Joo elikkä viikonlopuksi mentiin kaikki kolme vanhempien luokse ja siellä kun ei häkissä ollutkaan koppia vaan "riippumatto" niin siihen loppui sitten se pesän rakentelu. ;) Eilen tultiin takaisin kaupunkiasuntoon ja ainakaan vielä ei tyttö ole alkanut pesän rakentelua jatkaa. Viime viikolla sen koppiin viemät heinät löytyivät kopista ja taisi se vähän itsekin ihmetellä, että mitä ne siellä tekivät. ;D Eli taisi olla vain pelkkää valeraskautta koko leikki. =)
Muistetaanpa nyt, että kaikki kanit eivät ole sylikaneja tai muutenkaan hirveän ihmisrakkaita. Meilläkin on ollut Helmi, risteytyskani naaras, jo pian 5vuotta ja se murisee, hyökkäilee kimppuun ja juoksee pakoon vaikka olemme kaiken maailman totutus menetelmiä kokeilleet.
Kaneilla on omat luonteensa ja niitä pitää rakastaa, vaikka kuinka ärsyttäisikin.
Jos vain jaksat, niin yritä kestää tilannetta. Itse otin eläinkaupasta n.6vkon ikäisen naaraskanin, ja sen jälkeen elämä on ollutkin yhtä juhlaa. Ensimmäiset kolme vuotta meni sitä kesytellessä, siis että sitä sai silitettyä sen vapaana ollessa, neljäs vuosi alkoi sujua jo paremmin, ja neljä ja puolivuotiaana hommasin pupulleni kaverin. Nyt kani on rauhoittunut ja antaa rapsutella itseään, ihan kaikki ihmiset eivät vieläkään pääse pupuni lähelle, ja harvojen luo hän vapaaehtoisesti menee tarjoutumaan silitettäväksi. Lisäksi pupu ei pysy sylissä, hyppää kyllä sohvalle viereen, kun häntä itseään huvittaa. Uusi seurapupu (uros) oli kuitenkin jo alusta asti älyttömän kesy, saa nostella syliin millon tahtoo jne. Ehkä naaraat ovat vain luonnostaan arempia.
Ajan kanssa tilanne varmasti muuttuu paremmaksi, toivottavasti ei mene yhtä pitkään kuin minulla. Monet illat meni itkiessä ja miettiessä, että minkä eläimen meninkään ostamaan, edelliset kanini olivat kuitenkin olleet käsikesyjä pienestä pitäen.. Mutta tulihan tuostakin hieno eläjä!
Onnea yritykseen!! :)
Kaikki kanit ovat yksilöitä, eikä niitä pitäisi verrata toisiinsa. Kaikki meistä haluaisi pupuistaan kesyjä, luottavaisia, helposti käsiteltäviä jne. vaan kun niitä ei samasta muotista ole tehty. Sinä et välttämättä tee mitään väärin, ehkä jotain epämiellyttävää tapahtunut poikasaikana.
Mulla on kanipariskunta, jossa poitsu on kesy, luottavainen (saa kävellä yli kun makoilee keskellä lattiaa) ja hellittävissä (sylissä ei viihdy, mutta lattialla saa mutkuttaa), mutta tyttö arka kuin mikä. Oli sitä tullessaan ja on sitä edelleen, täyttää heinäkuussa 5.
On se siitä sen verran edistynyt, että sen saa nykyään nätisti syliin kun sanoo, että nyt hoidetaan, mutta vapaaehtoisesti ei tule koskaan. Selän päällä kyllä pomppii, kun viitsin lattialla makoilla.
Kärsivällisyyttä ja aikaa. Ole iloinen, että edes toinen on lähes täydellinen. Missään nimessä erottamaan en paria lähtisi, jos tulevat hyvin toimeen.
eivät ole edes samaa rotua. Lupat ovat paljon
rauhallisempia ja kesympiä tapauksia kuin kaikki sitä pienemmät rodut.
Luppa on tosiaan lepposampi ja ehkä siihen saa vielä kontaktinki helpommin kun leijonaan.Itsellä 2 leijonaa ja toinen sylittelevä ja tykkää paljon seurasta.Toinen taas varautuneempi ja arempi.Ja molemmat vilkkaampia kuin luppa.Omistan myös lupan.