tähän kehään on poltettu
elämämme vaikeimmat kirjaimet
joita niin usein joudumme etsimään
erottamaan päivää ja yötä
taittamaan pimeää
silmäkulmien hiertyessä
toisinaan
olet etäällä minusta
mutta jokaisen paluusi jälkeen
on aina edessä uusi alku
luopunut en ole milloinkaan
ei ole mikään suloisempaa
kuin henkäilys ihollain
eikä mitään suurempaa
kuin silmiesi rakkauden tulva
vaikka huulesi pysyisivät vaiti
elämämme vaikeimmat kirjaimet
joita niin usein joudumme etsimään
erottamaan päivää ja yötä
taittamaan pimeää
silmäkulmien hiertyessä
toisinaan
olet etäällä minusta
mutta jokaisen paluusi jälkeen
on aina edessä uusi alku
luopunut en ole milloinkaan
ei ole mikään suloisempaa
kuin henkäilys ihollain
eikä mitään suurempaa
kuin silmiesi rakkauden tulva
vaikka huulesi pysyisivät vaiti
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hienoa, että jaksat kirjoittaa tänne runojasi. Niitä on aina ilo lukea.
jaksan, jaksan - vaikka tuntuukin kiviä olevan jälleen rattaissa,
eipä meikäläistä lannista, ei !
Leppoisaa illan jatkoa :)
Henkäily hieman särähti, sillä se toi mieleeni hönkäilyn, joka taas tuo mieleeni ei-niin-romanttisen ahdistystilan. :) Hih. Tällä kertaa vika on kuitenkin varmaan tässä päässä, joka joskus yhdistelee asioita ihan mielivaltaisesti. (Vaikka ko. säkeistö muutenkin on minun makuuni liian sokerinen). Eipä se suomalainen puhu eikä pussaa. Vaan kaikki on jotenkuin hyvin, jos sentään se pussaaminen luonnistuu. Oikeasti. Tavattoman kauniisti kuvaat tässä sanomisen vaikeutta, etsimistä ja harhailua. Ja kuitenkin tietää toisen välittävän, koska hän sentään _on_ siinä. Kiitos.
hih, hymmyilyttää koska luulen jo varmaan jonkin verran tuntevani
sinunkin koukeroista ajatusmaailmaasi. Niin " sokerinen " varmaan on
oikea sana kuvaamaan ko. säkeistöä.
Oliskohan niin, että luulen olevani sen verran
sinua vanhempi, että minulla on " oikeus " olla
uudelleen nuori ja romantikko - noh, kuinka vain.
Ei se henkäily minun mielestäni ole sama, kuin
" hönkäily " Mielestäni se on keveä henkäys
iholle, sellainen ihq tunne :)
Mutta, kiitos huomiostasi ja aina yhtä rehellisestä mielipiteestäsi.
Rehellisyyden nimissä, olisin kuvitellut, että
edellinen runoni olisi herätellyt sinun suuria
runoilijan sielun säikeitäsi tätä enemmän
- mutta niin sitä on
ihminen erehtyväinen, heh.
Välittäminen, rakkaus - suuri asia elämässä.
Ja kuten olen aina sanonut palstalla - elämäni
ei ole julkista riistaa, runoni sitä vastoin
kyllä. Joten, en tee nytkään selkoa runoni syvimmistä aiheista.
Kiitz itsellesi ja lupsakkaa illan jatkoa.
Hieno runo !
kiitosta runoilijatar.
Lukaisin pikasesti oman runosi, otan siihen huomenissa kantaa,
soon oikke hyvä. Nyt vaan on pakko mennä :(