Naapurinpojat osa 5

harmaalokki kirjoitti:

Oli torstai-iltapäivä ja Leevi käveli jälleen kerran töistä kotiin. Hänestä tuntui, että oli kulunut iäisyys siitä, kun hänen ja Mikaelin välit olivat rikkoontuneet. Leevistä oli kurjaa myöntää itselleen, että hän kaipasi Mikaelia hieman liikaa, mikäli hän ajattelisi toista vain hyvänä kaverina. Lopullinen niitti oli se viimeöinen uni, jossa Leevi oli hellästi suudellut laiturilla pyyhkeen päällä ilman paitaa makaavaa Miksua. Unessa Miksu oli vastannut suudelmaan ja lopulta he olivat maanneet laiturilla sylikkäin ja kuunnelleet laineiden liplatusta järvellä. ”Miksi mun piti tajuta mitä Miksu mulle merkitsee vasta sitten kun kaikki on pilalla?”

Leevi havahtui apeista mietteistään housuntaskussa olevan kännykän värinää. ”Kukas siellä nyt…Äiti takuulla pyytää taas menemään kauppaan. En muuten helvetissä mene!” Soittaja oli kuitenkin Sakke, mikä sai Leevi ilahtumaan edes hivenen. ”Mitä jätkä?”, Sakke hörähti luuriin. ”Samaa paskaa”, Leevi sanoi tarkoittaen juuri sitä. ”Miten olis, lähtiskö äijä tänään salille? Henkka ja Timokin on tulossa.” ”Jaa, saattaisihan sitä tulla”, Leevi myöntyi, punttien nostelu voisi ainakin hetkeksi karkottaa ärsyttävät ajatukset. Kaverusten sovittua tapaamisajan, he lopettivat puhelun.

”Eipä ole enää salillakäyntikään sitten samanlaista kuin ennen”, Leevi harmitteli. Ennen he olivat aina käyneet niin että Miksukin oli ollut mukana. Ja juuri kun Leevi oli tajunnut, että olisi kivaa vilkuilla Miksun alastonta vartaloa suihkussa punttitreenin jälkeen, hän ei enää voinutkaan sitä tehdä. Leevi koitti muistella miltä Miksu näytti alasti. Yksityiskohtia alkoi palautua hänen mieleensä, olihan hän nähnyt ystävänsä saunassa ja suihkussa lukemattomat kerrat, vaikkei ollutkaan silloin juuri tietoisesti tätä katsellut. Miksu näytti alasti jos mahdollista vielä kauniimmalta kuin vaatteet päällä, sen Leevi muisti. Hän loihti muistinsa sopukoista ystävänsä litteän vatsan, tiukat pakarat ja kullanväriset säärikarvat, joita olisi varmasti niin mukava silittää. Leevi arveli, ettei hän pääsisi koskaan silittämään kenenkään miehen säärikarvoja. Koska Miksua ei kerran voisi saada, hänen pitänee kai sitten tyytyä johonkin tylsään naiseen…

………

Leevi heitti treenikassin auton takapenkille ja starttasi. Hän ajoi kovaa, ei siksi, että olisi ollut kiire, vaan siksi, että vauhti helpotti vitutusta. Hän äkkäsi kolme kaveriaan tulossa paikalle juuri samaan aikaan. ”Kato, tulihan se Leevikin!”, Henkka huikkasi. ”Pääset katsomaan, kun meikäläinen vetää penkistä sata kiloa”, vanttera Timo uhosi. ”Tuskinpa vain pikku lihapallero”, Sakke nauroi ja puristi Timoa toverillisesti niskasta. Leevikin naurahti hieman muiden mukana.

Pukuhuoneessa Leevi tarkisti peilistä, että näytti tarpeeksi hyvältä, jos vaikka salilla olisi naisväkeäkin. T-paidan hihat jättivät kivasti hauikset näkyviin ja siniset urheilusortsit takasivat sen, että pohjelihaksetkin näkyivät. ”Vähän vielä tukkaa enemmän pörröön, niin hyvä on”, Leevi ajatteli ruskeita hiuksiaan sukiessaan ja väläytti hymyn kuvajaiselleen. ”No niin, runkkaa sitten kotona peilikuvalles, ja ala tulla nyt”, Sakke vaati pukuhuoneen ovella. Leevi tuhahti ja lähti kavereittensa perään.

Kaverukset treenasivat ja juttelivat siinä sivulla mukavia toisilleen. Ensi kertaa moneen päivää Leevilläkin oli edes hiukkasen hauskaa. Mutta eipä sekään kestänyt kauan, salin ovi kävi ja sisään asteli valkoisissa sortseissa ja vaaleansinisessä t-paidassa Mikael. Eikä siinä kaikki, melkein häneen liimaantuneena salille tuli myös homo-Tuomo, jota Leevi ei ollut koskaan ennen nähnyt salilla. Ahdistus iski hetkessä. ”Tässä oli jo aivan liikaa pelkäksi sattumaksi.”, hän ajatteli masentuneena. ”Mitä noi tekee täällä?”, Leevi tivasi Sakelta. ”Paha mennä sanomaan, ehkä Mikke on saanut ton neidin innostumaan painonnostosta”. ”Mikke homo-Tuomon innostumaan!”, Leevi kähisi takaisin. ”Niin, näkeehän sen tyhmäkin, että niillä on jotain vipinää”, Sakke kuittasi ja käveli Mikaelia vastaan.

Leevin maailma mureni hetkessä. ”Ei Miksu voisi olla tuon kanssa! Miksu ei saa olla kenenkään kanssa! Miksu on mun oma…siis…mun ystävä!”, Leevin pääkoppa oli täynnä tuskaisen sekavia ajatuksia. Mikael tervehti rennosti hymyillen Timoa ja Henkkaa, Leevin hän jätti jälleen huomiotta. ”Joo, tultiin vähän kuntoilemaan”, Miksu sanoi kavereilleen. ”Niin, Mikael ja mä oltiin just pitsalla ja nyt pitää ottaa se takaisin. Mikael lupasi näyttää mulle miten nää laitteet toimiin”, Tuomo pälätti ja kikatti perään ärsyttävästi. Leevi tunsi olevansa hajoamispisteessä. ”Mulle riitti”, hän huudahti ja ryntäsi pois salilta niin, että jotkut muut kuntoilijat katsoivat hänen peräänsä ihmetellen.

Sakke löysi Leevin pukuhuoneen penkiltä istumasta ja tuijottamasta seinään. ”Mikäs sulle tuli?”, hän kysyi. ”Tiedät saamari ihan hyvin mikä”, Leevi murisi. ”Ei jumaliste…”, hän puri hampaitaan. ”Ota nyt ihan iisisti, et sä voi valita kenen kanssa Mikke pyörii. Sun olis pitänyt iskee kiinni Mikkeen silloin kun oli mahdollisuus.” ”Iskee…mitä helvettiä sä selität!”, Leevi ärjäisi kaverilleen. ”Sori vaan kaveri, mä taidan mennä jatkamaan”, Sakke sanoi ja häipyi takaisin salille.

Leevi lähti laahustamaan parkkipaikalle viitsimättä käydä edes suihkussa. Tuomon typerä nauru soi hänen päässään. ”Ei olis kyllä Miksusta uskonut…luulis että sillä olis edes vähän parempi maku… Tai mikä mä oon sitä syyttämään. Mähän tän kaiken mokasin… Hei, ehkä se Tuomo vaan yrittää Miksua eikä Miksu tajua mistä on kyse…ehkä niillä ei ookaan mitään…voi vittu, pakko niillä on olla, ei ne muuten kävis yhdessä jossain pitsalla…” Koko automatkan kotiin epätoivoiset ajatukset kiersivät Leevin päässä.

…………

”Mitä se sanoi?!”, Timo kysyi kiihkeästi, kun Sakke palasi pukuhuoneesta. ”No, oli se aika paskana, muttei vieläkään suoraan myöntänyt mitään.”, Sakke sanoi olkiaan kohauttaen. ”Näkeehän siitä, että se on aika helvetin mustasukkainen”, Henkka puuttui puheeseen. ”Mun esitys tais mennä aika täydestä”, Tuomo sanoi nauraen. ”Joo, kiitti kun suostuit auttamaan”, Sakke vastasi. ”Mä en kyllä tajua Sakke, että miten sä sait Leevin äidinkin mukaan tähän”, Timo kyseli. ”No, mä vaan soitin sille ja se tarvitsi oikeestikin kauppa-apua”, Sakke vasta virnuillen. ”Harmi ettei päästy näkemään sitä tilannetta siellä kaupassa. Olis ollut tosi hauska katsoa, miten te kaksi vedätätte Leeviä täysillä”, Henkka hekotti. ”Pääset vielä näkemään, mulla on jo uusi ajatus”, Sakke kehaisi.

”Mä en oo varma, että haluanko mä enää jatkaa tätä”, muiden juttelua hiljaa kuunnellut Mikael sanoi epäröiden. ”Tää on jotenkin niin epärehellistä eikä ole kiva katsoa, kun Leevi on ihan maassa”, hän lisäsi. Sakke rykäisi ja sanoi, ”hei Mikke, vielä yksi kerta, niin mä takaan, että Leevi on polvillaan sun edessä pyytämässä anteeksi. Ollaanhan me muutkin Leevin kavereita eikä me sille haluta pahaa. Mutta mieti hei, jos sä nyt menet puhumaan sille, niin se on ihan kuin sä olisit hyväksynyt sen turpaan vedon.” Mikael katseli lattiaan miettiväisenä, mutta ei sanonut mitään, joten Sakke jatkoi, ”ja sitä paitsi nyt on jo kokeiltu mustasukkaiseksi tekemistä, joten seuraavassa vedätyksessä on ihan eri tyyli.” Mikael katsoi hetken kavereitaan ja huokasi sitten, ”hyvä on, vielä kerran. Mitä sulla on mielessä?” Ja Sakke alkoi kertoa.

………

Perjantai-iltapäivä ja Leevi makasi sohvalla kotonaan. ”Taitaa tulla aika helvetin tylsä viikonloppu”, hän arveli masentuneena. ”No, mitäs tää nyt sitten on…”, Leevi tuumi kännykän alettua piristä hänen taskussaan. ”Niinpä tietysti, eikö mulle ikinä soita kukaan muu!”, hän puhisi itsekseen nähdessään Saken nimen ruudulla. ”Leevi, Leevi, tänään mennään sitten bileisiin!”, Sakke aloitti innostuneella tyylillään. ”Jaa, mene vaan.” ”Joo ja sä tulet myös. Sanna haluaa, että justiinsa sä oot sen juhlissa mukana. Ja siellä on paljon sun tuttuja”. Sanna oli Saken on-off –tyttöystävä ja Leevistä ihan kiva. ”Enpä tiedä…”. ”Siis sä tulet, hyvä homma. Kello kahdeksan Sannalla. Nähdään!”

”Mikä helvetti mut saa aina suostumaan Saken ehdotuksiin?”, Leevi pähkäili puhelun päätyttyä. No, ehkä tekisin ihan hyvää ottaa vähän viinaa ja viettää ilta murehtimatta menetettyjä mahdollisuuksia erään vaaleatukkaisen pojan suhteen.

……..

Leevi oli valmistautumassa illan juhliin huoneessaan. Hän puki ensin sinisen kauluspaidan päälleen, mutta päättikin vaihtaa sen kuitenkin valkoiseen, jossa oli mustia pystyraitoja. Hänen lempifarkkunsa odottivat tuolilla. ”Ainahan sitä voi näyttää hyvältä edes itsensä mieliksi”, Leevi mietti. Siinä pukeutuessaan hän tuli vilkaisseeksi ikkunasta ja jähmettyi paikoilleen. Kaksi henkilöä, joista hän ei voinut erehtyä, olivat alhaalla kadulla. ”Taas ne ovat yhdessä, enää on turha toivoakaan ettei ne seurustalisi!” Hän katsoi miten Tuomo veti Miksun halaukseen ja silitti toisella kädellään tämän hiuksia.

Näky oli liikaa Leeville ja hän lysähti sängylleen. ”Voi vittu mikä jätkä, vain pari päivää niin sillä on jo uusi kiinnostuksen kohde! Kaipa ne ovat jo olleet sängyssäkin…tuskin Miksu minusta koskaan edes välitti…” Leevistä tuntui täysin tyhjältä. Millään ei olisi enää väliä. Oikeastaan hän voisi vetää tänään sellaiset kännit, että ihan sama, vaikka löytäisi itsensä teholta. ”Pääasia, että saisi ajatukset pois tuosta likaisesta miestennielijästä!”

Leevi penkoi kaappiaan ja kaivoi esille isoveljeltään ylioppilaslahjaksi saamansa konjakkipullon. Pullo oli lojunut kaapissa avaamattomana jo pitkään, mutta nyt Leevi kiersi vimmoissaan korkin auki ja otti pitkän kulauksen. Väkevä konjakki poltteli kurkussa, mutta Leevi kallisti pulloa uudelleen ja vielä kolmannenkin kerran…

………

”Kiitos, Tuomo, kun palautit mun avaimet, mä en tajua miten ne oikein joutui sun salikassiin”, Mikael sanoi siskonsa ystävälle jalkakäytävällä kotitalonsa edessä. ”Eipä tässä mitään, onnea vaan iltaan. Toivon tosiaan, että se Saken idea onnistuu. Se kuulostaa tosi hyvältä ajatukselta. Sulla on hienoja kavereita, kun ne noin välittää.” ”Niin, on…mut välittäisipä Leevikin. Sakke väittää, että Leevillä olisi tosiaan jotain tunteita mua kohtaan…mun on niin hiton vaikea uskoa…mut jos se edes olisi taas mun paras ystävä, jo se riittäisi…”, tahtomattaankin pala takertui Mikaelin kurkkuun ja hän nyyhkäisi pienesti. Tuomo kaappasi nuoremman miehen syliinsä ja silitti tämän hiuksia, ”mä oon varma, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Ja mun homotutka kyllä hälytti sen Leevin kohdalla…” Tuomo irrottautui Mikaelista ja toivotti vielä kerran onnea iltaan. Kumpikaan ei ollut huomannut verhon heilahdusta ja synkeätä hahmoa naapuritalon yläkerran ikkunassa.


........

Osa 5 oli sitten siinä. Juoni on kyllä vähän kökkö, myönnän sen kyllä. Tarinasta tulisi ehkä hyvinkin erilainen, jos aloittaisin sen nyt. Seuraavissa osissa sitten saatte tietää miten tämä päättyy.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä