Kukaan ei ole tullut kertomaan.
Mutta kai sen kestää.
Mitä mieltä olet kuolemasta
kertokaa
33
1885
Vastaukset
- Reino
,,,
ja koivisto sanoi että vihatkaa kuolemaa,vihatkaa sairautta.Kuitenkin vanhalle sairaalle se on pelastus.Jos vielä tajuissaan sairastaa jää aikaa iäisyysasioiden hoitamiseen.
Katsoin vieressä kun äiti henkäisi viimmeiset henkäykset ja se rauhoitti.Huoneeseen tuli pyhä tunnelma.Koin rakkautta sellaista jota ei normaalisti.
Kun sielu lähtee ruumiista se kuljeksii siellä missä sitä muistellaan ja kuulee kaikki mitä sanotaan.
Meille alkaa uusi ulottuvuus.- ullamirjami¤
pääsky kirjoitti:
ja koivisto sanoi että vihatkaa kuolemaa,vihatkaa sairautta.Kuitenkin vanhalle sairaalle se on pelastus.Jos vielä tajuissaan sairastaa jää aikaa iäisyysasioiden hoitamiseen.
Katsoin vieressä kun äiti henkäisi viimmeiset henkäykset ja se rauhoitti.Huoneeseen tuli pyhä tunnelma.Koin rakkautta sellaista jota ei normaalisti.
Kun sielu lähtee ruumiista se kuljeksii siellä missä sitä muistellaan ja kuulee kaikki mitä sanotaan.
Meille alkaa uusi ulottuvuus.on oma aikansa,
Itse olen saanut elää jo "uuden elämän".
Olen tosi onnellinen siittä "jatkoajasta".
Siittä kiitän ensinnäkin itseäni ,koska olen tarkka terveydestäni ,ja se onkinollut helppoa siihenasti kunnes sairastuin. Ja vaadin lääkäriä tekemään rutiinia isomman tarkastuksen "ropassani"
Lääkärit on nykyään saatava itse ,tajuamaan että nyt on tosi kysymyksessä.
Onneksi sain hývän kirurgin joka osasi työnsä.
Ei silti ,että olisin sairauteni aikana pelännyt kuolemaa ,olin siihenkin täysin valmistunut,mutta minun aikani ei ollut silloin vielä .
Siittä on jo aikaa koska tapaus oli viime vuosituhannella,ja tässä sitä vaan saan vieläkin
istuskelen ja juttelen kuolemasta,eikä mikään ole sen varmempaa kun sen kohtaaminen ,joskus hamassa tulevaisuudessa. - ullamirjami¤
ullamirjami¤ kirjoitti:
on oma aikansa,
Itse olen saanut elää jo "uuden elämän".
Olen tosi onnellinen siittä "jatkoajasta".
Siittä kiitän ensinnäkin itseäni ,koska olen tarkka terveydestäni ,ja se onkinollut helppoa siihenasti kunnes sairastuin. Ja vaadin lääkäriä tekemään rutiinia isomman tarkastuksen "ropassani"
Lääkärit on nykyään saatava itse ,tajuamaan että nyt on tosi kysymyksessä.
Onneksi sain hývän kirurgin joka osasi työnsä.
Ei silti ,että olisin sairauteni aikana pelännyt kuolemaa ,olin siihenkin täysin valmistunut,mutta minun aikani ei ollut silloin vielä .
Siittä on jo aikaa koska tapaus oli viime vuosituhannella,ja tässä sitä vaan saan vieläkin
istuskelen ja juttelen kuolemasta,eikä mikään ole sen varmempaa kun sen kohtaaminen ,joskus hamassa tulevaisuudessa.Siteeraan --Verneri V Römppää.
Nauru pirentää ikää,jos ei naura ihan kuallakseen.
- varmaan tästäkin
asiasta ihmiset. Kuten tuola joku edellinen kertoi äitinsä kuolemasta; ollen siinä hetkessä itse läsnä, se on myös ainutkertaista.
Näin sain itsekin olla oman äitini vierellä hänen lähtiissä tästä ajasta. Ja sen kautta olen käsitellyt tätä asiaa. Samoin isäni. He olivat kaiken läheisempiä "lähtijöitä" kuin kukaan toinen elämässäni. Jokainen käsittelee kuitenkin asian omalla tavallaan. -Heidän kohtaansa ajatellen, oli helpotus kun sain saattaa heidät viimeiselle matkalleen, ja rauha ja lepo tuntui heille olevan pääsy parempaan.
Itse olen ajatellut kuolemaa ja ihmisen rajallisuutta täälä. Jos nuori joutuu lähtemään, se tuntuu pahalle,lapsista puhumattakaan. Mutta jo työnsä tehnyt, itsekin, -joskus on aika sanoa hyvästit kaikelle ja olen ajatellut, kuinka olen elämääni elänyt. Tämäkin päivä voi olla viimeinen. On aika henkilökohtaista minkä ajatuksen nojalla täälä elämässä kulkee. Itselläni on asiat ns. kunnossa Korkeimman kanssa tai mitä ilmaisua siitä voisi käyttää ja ihmisten. Joku turvaa läpi elämänsä näin ja siinä toivossa että "sielä kerran ah olla mä saan", mutta toinen voi ajatella aivan muuta. Joskus olen ajatellut että olisin valmis jo lähtemään,mutta kaikella on aikansa. Niin haluan elää ja nähdä mitä elämällä on minulle vielä annettavana. - sinihelmikki
joka on hyväksyttävä. Tajusin sen ensimmäisen kerran, kun äitini oli vakavasti sairas ollessani 8-vuotias. Tuolloin mietin näitä asioita paljon; sitttemmin olen keskustellut monen kanssa ja monet ovat jo lapsena miettineet näitä. Mielestäni lapsille pitää kertoa näistäkin asioista. Suvussamme on tapana, että lähiomaiset- myös lapset- osallistuvat hautajaisiin. Monet ovat esim. laulaneet ja soittaneet. Kun on turvallisia aikuisia lähellä, lapsi ei koe kauhua. Itse muistan hautajaisista lapsuudesta, että silloin sai täytekakkua. En oikein tiedä vielä, mitä ajattelen siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ei kai siitä ole haittaa, että yrittää olla hyvä ihminen eläessään eikä vain elää tuopuoleista varten. Toivon, että lähtöni olisi nopea ja kivuton, mutta siihenhän ei itse pysty vaikuttamaan. Aion tehdä hoitotestamentin, elämääni ei tarvitse pitkittää.
- Valmis jo
En oikeastaan itsekään tiedä, miksi olen ollut koko ikäni valmis kuolemaan. Ehkä olen ollut vastahakoinen sielu alunperinkin.
En tosin saanut ns. hyviä lähtökohtia, enkä ole sitä katkerakaan, kohtaloita on monia ja kullekin on omansa. Olen vain kokenut itseni täysin turhaksi jo lapsesta lähtien. Äitinä olen kuitenkin pitänyt velvollisuutenani hoitaa ja tukea lastani aikuiseksi ja senkin yli. Tyttärenä velvollisuuteni oli huolehtia äidistäni sen minkä sain hänestä huolehtia. Lähisukulaiseni ovat kaikki jo kuolleita, varsin varhain lähteneitä.
En ole mieleltäni sairas, en muutenkaan sairas, mutta olen saanut jo mielestäni elää riittävästi. En koe, että vanhuus on minulle jokin uusi näyttämisen paikka, olen vain tehtäväni jo tehnyt. Jotakin tehtävää minulla silti lienee vielä, koska elossa olen. Auttamisvelkaa ainakin on toisille ihmisille.
En koe kuolemaa kauhistuttavana asiana vaan vapauttajana. Koska uskon meitä suurempiin voimiin, uskon, että ns. elämämme ei kaikki ole tässä maallisessa. Ja että minunkin vähäisellä elämälläni on suuressa kudelmassa jokin tarkoitus, vaikka itse en sitä näe. Onko niin vai ei,sehän selviää aikanaan. Näin uskoen on kuitenkin helpompaa tätä elämäksi kutsuttua suoritusta tehdä täällä niin kauan kuin on pakko.
Saattaa olla,että olen oikeastaan onnekas ajatuksineni, koska mammona ei minua pidättele, eivät ihmiset, eivät tavarat.
Olen monta kertaa miettinyt, että jos tämä olisi viimeinen päiväni, jääkö jotakin anteeksi annettavaa, kaduttavaa. Kaikkea en pysty anteeksi antamaan, mutta olen hyväksynyt asiat sellaisina kuin ne ovat. Juuri mikään elämässä ei ole mennyt niin kuin joskus olen ajatellut, mutta sehän on elämälle ominaista. Paljon on jäänyt tekemättä, mutta olen yrittänyt kiittää aina, kun on kiittämisen aihetta. Sitä on paljon ja päivittäin.
En tunne kuolemanpelkoa. Olen ajatellut,että monet rakkaat omaiseni ovat rajan takana. En saanut kauan heidän kanssaan viettää yhteistä aikaa, mutta ikuisuus voi olla kuitenkin olemassa ja se on paljon enemmän kuin tämä lyhyt aika täällä.
Joskus sanotaan, että kuolemassa jätetään elämän taistelut taakse. Totta, elämä on taistelua ensimmäisestä hengenvedosta lähtien. Kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Taisteluni ovat omasta mielestäni jo taisteltu - nyt riittäisi - mutta ehkä sen isomman elämän kudelman vuoksi jotakin on vielä tekemättä, kunnes taistelut jäävät lopullisesti.- pipla
Olen nähnyt monta kuolemaa, työssäni ja sivilissä
olin lapsi kun isovanhempani kuoliva , asuimme maalla siellä oli tapana kuolla kotona , muistan kun heräsin eräänä yönä ja papan sängyn ympärillä
oli vanhempani, mummu, setä ja täti ja jotain supisivat, minä nukahdin ja aamulla kun heräsin
pappa oli kuolleena siinä samassa tuvassa jossa minäkin nukuin oli vaan peitetty lakanalla, en ymmärtänyt mitenkään kummalliseksi asiaa hänhän oli omassa sängyssään, tietenkin sitten siirrettiin aittaan, myös isäni kuolin vuoteen vierellä olin sisareni kánssa ja kun mieheni kuoli sairaalassa olin siellä koko päivän poikani olivat vuorotellen mutta sitten kun hän kuoli olin yksin en pelännyt ja se hetki kun hän lakkasi hengittämästä oli tunne niin erikoinen etten ole koskaan kokenutniin rauhallinen ja tyyni,olen todella kiitollinen että sain sen kokea tunsin että minäkin olisin halunnut lähteä. - sinihelmikki
pipla kirjoitti:
Olen nähnyt monta kuolemaa, työssäni ja sivilissä
olin lapsi kun isovanhempani kuoliva , asuimme maalla siellä oli tapana kuolla kotona , muistan kun heräsin eräänä yönä ja papan sängyn ympärillä
oli vanhempani, mummu, setä ja täti ja jotain supisivat, minä nukahdin ja aamulla kun heräsin
pappa oli kuolleena siinä samassa tuvassa jossa minäkin nukuin oli vaan peitetty lakanalla, en ymmärtänyt mitenkään kummalliseksi asiaa hänhän oli omassa sängyssään, tietenkin sitten siirrettiin aittaan, myös isäni kuolin vuoteen vierellä olin sisareni kánssa ja kun mieheni kuoli sairaalassa olin siellä koko päivän poikani olivat vuorotellen mutta sitten kun hän kuoli olin yksin en pelännyt ja se hetki kun hän lakkasi hengittämästä oli tunne niin erikoinen etten ole koskaan kokenutniin rauhallinen ja tyyni,olen todella kiitollinen että sain sen kokea tunsin että minäkin olisin halunnut lähteä.astetta alemmalle tasolle. Ero kuolemasta puhumiseen siellä ja täällä on suuri. Siellä ketju katkeaa melko pian, jos kuolemasta alkaa puhua. Täällä on tullut esille ihan mielenkiintoisia näkökulmia.
- Catleija2
sinihelmikki kirjoitti:
astetta alemmalle tasolle. Ero kuolemasta puhumiseen siellä ja täällä on suuri. Siellä ketju katkeaa melko pian, jos kuolemasta alkaa puhua. Täällä on tullut esille ihan mielenkiintoisia näkökulmia.
Jokainen ajattelee ja tuntee tämän aiheen omalla tavallaan.Eri tavoin on kuolema meitä kutakin koskettanut, mutta paitsi kai emme ole jääneet kukaan.
Kuolema tuli tutuksi vasta silloin, kun se tuli tarpeeksi lähelle. Oikeastaan silloin kun aviomieheni kuoli alkoi valjeta se todellisuus, että itsekin kuolen joskus. Kuolema muuttuu mielessä luonnolliseksi, niin kuin synnytään niin kuolemmekin, eikä sitä pelkää.
Äkkikuolema tapahtuu äkkiä, ei ehdi kärsiä. Viime kuussa sukulaiseni valmisteli joulua ja oli vielä puolen yön aikaan jalkeilla, mutta aamulla oli vainaana vuoteessaan. Mikä olisi itselle parempi lähtö kuin tällainen, vaikka pappi rukoileekin kirkossa, että varjele meitä pahalta äkilliseltä kuolemalta.
Vähitellen hitaasti vanhuuteen hiipumalla itse kuolema näyttää myös lempeältä. Vaikeinta olisi itselle hyväksyä se sitä edeltävä aika, se pitkään vuodepotilaana olo. Saanko sellaisen hoidon, etten siinä joutuisi kärsimään. Tartuttaisiko minun raihnaiseen ruumiiseeni aina hellin käsin ja odottaisiko hoitaja että olen niellyt suupalani ennen kuin uusi lusikallinen suuhuni työnnettäisi.
Hoitotestamenttia en ole aikonut tehdä, sillä ei nykyään enää yli seitsemänkymppisen elinaikaa yritetä keinotekoisesti pidentää. Lapsilleni olen sanonut, etteivät he ala vaatia sitä lääkäreiltä.
Niin kuin joku sanoi, että kun uskoo elämän jatkuvan jossain toisessa olotilassa kuolemakaan ei tunnu niin pelottavalta. Elää jälleennäkemisen toivossa. Olen huomannut, että vanhemmat ihmiset pystyvät jo keskenään puhumaan kuolemasta. Kyllä sen nuorena työntää pois mielestään, silloinhan ollaan vielä kuolemattomia. - Venlastiina
En usko, että kuoleman jälkeen siirryn muualle kuin hautaan, mutta lainaan seuraavat säkeet:
Sinut hiekkaan peitämme nukkumaan.
Lepo loputon siellä on sylissä maan.
Kevät kesäksi vaihtuu ja syksyksi suvi,
ja luonto se alati uudistuvi.
Näin elämä jatkaa kulkuaan.
- Anskuliini
Olen reilun vuoden sisällä menettänyt kolme läheistä ihmistä.
Kaksi veljeä, ensimmäiseksi vanhimman ja puolen vuoden päästä nuorimman ja nyt muutaman viikkoa sitten äitini.
En ollut paikalla kenenkään kuoleman hetkellä, asuin kaukana läheisistäni ja koskaan ei tiedä milloin kuolema tulee. Äidin kuollessa olin kahden tunnin päässä, matkalla äidin luo.
Äiti ei ollut kuollessaan yksin, sairaanhoitaja oli hänen luonaan.
Hoitaja kertoi kuinka äidin kasvot meni kauniiseen hymyyn ja sitten hän hengitti viimeisen kerran.
Siellä taisi olla pojat vastassa äitiään, oli hoitaja ajatellut.
Äitini oli levollinen ja kaunis nukkuessaan enkeli vierellään. Lauloin hänelle ja rukoilin iltarukouksen jonka äiti oli meille opettanut, sekä Herran Siunauksen.
Oli kiitollinen olo, äidin on nyt hyvä olla.
Veljieni lähtöä olen kapinoinut, molemmat olisivat halunneet elää, heidän elämä loppui liian aikaisin, agressiiviseen syöpään, lääketiede ei voinut mitään.
Oli vaikeaa katsella heidän riutuvan silmien edessä, ei auttanut rukoukset, ei rakkaus, heistä oli luovuttava ja heidän täytyi lähteä.
Oman kuoleman, tämän kaiken kokeminen on tehnyt paljon helpommaksi, kuolemassa siirrytään pois tästä maailmasta, kuinka paljon lohduttaakaan se että lujasti uskoo jälleennäkemiseen, vielä me kaikki kohdataan uudessa olomuodossa, jossakin missä ei ole sairauksia, ei tuskia. - Nimimerkittä
Se tulee ennemmin tai myöhemmin kaikkien osaksi.
- van Haakka
En usko mihinkään kuoleman jäkeiseen elämään, eikä kuolema pelota. Mielestäni ihminen häviää niinkuin kaikki muukin luonnossa elävä. Hoitotestamentin aion tehdä, sillä en halua itseäni kidutettavan turhilla hoidoilla.
van Haakka kirjoitti:
En usko mihinkään kuoleman jäkeiseen elämään, eikä kuolema pelota. Mielestäni ihminen häviää niinkuin kaikki muukin luonnossa elävä. Hoitotestamentin aion tehdä, sillä en halua itseäni kidutettavan turhilla hoidoilla.
kun vastassasi ovat sinun läheisesi.Olen kuullut kertomuksia kuinka kuoleva nostaa kätensä ylös ja katsoo häntä vastaan tulevaan enkeliin.
- Hintriika
van Haakka kirjoitti:
En usko mihinkään kuoleman jäkeiseen elämään, eikä kuolema pelota. Mielestäni ihminen häviää niinkuin kaikki muukin luonnossa elävä. Hoitotestamentin aion tehdä, sillä en halua itseäni kidutettavan turhilla hoidoilla.
Olen samaa mieltä kuin van Haakka. Kuolema on piste elämälle. En aio pyrkiä "ylä-" enkä "alakertaan", en myöskään jäädä maan päälle haamuksi kummittelemaan. Hoitotestamentin olen tehnyt.
Uskonnonvapauslaki suo oikeuden myös tähän mielipiteeseen. Usko on jokaisen henkilökohtainen asia. Minä en puutu muitten uskoon enkä halua loukata ketään. Samaa suvaitsevaisuutta toivon myös itseäni kohtaan. - Uusisuvi
van Haakka kirjoitti:
En usko mihinkään kuoleman jäkeiseen elämään, eikä kuolema pelota. Mielestäni ihminen häviää niinkuin kaikki muukin luonnossa elävä. Hoitotestamentin aion tehdä, sillä en halua itseäni kidutettavan turhilla hoidoilla.
En pelkää kuolemaa, varsinkaan pikaista. Joku kirjoittikin siitä, että pappi rukoilee:..."varjele meitä pahalta äkkikuolemalta..." Miksiköhän?
Mikä olisikaan sen parempi kuolema kuin äkillinen.
Hoitotestamentin olen tehnyt, sillä yhdeksään vuoteen voi mahtua vaikka mitä. Ja kun sitten kuolen, se siitä.
Olen sitä mieltä, että jutut enkeleistä harppuineen, taivaasta ja helvetistä ovat jonninjoutavuuksia. Kukaan ei ole niitä nähnyt tai tullut kirjoittamaan "Sanaa".
Tämä on vankkumaton mielipiteeni, jokainen voi pitää kuvitelmansa ja minä omani, joten en kaipaa minkäänlaisten lahkolaisten/uskovaisten käännytysyrityksiä tai arvosteluja. - SkillaN'
Uusisuvi kirjoitti:
En pelkää kuolemaa, varsinkaan pikaista. Joku kirjoittikin siitä, että pappi rukoilee:..."varjele meitä pahalta äkkikuolemalta..." Miksiköhän?
Mikä olisikaan sen parempi kuolema kuin äkillinen.
Hoitotestamentin olen tehnyt, sillä yhdeksään vuoteen voi mahtua vaikka mitä. Ja kun sitten kuolen, se siitä.
Olen sitä mieltä, että jutut enkeleistä harppuineen, taivaasta ja helvetistä ovat jonninjoutavuuksia. Kukaan ei ole niitä nähnyt tai tullut kirjoittamaan "Sanaa".
Tämä on vankkumaton mielipiteeni, jokainen voi pitää kuvitelmansa ja minä omani, joten en kaipaa minkäänlaisten lahkolaisten/uskovaisten käännytysyrityksiä tai arvosteluja.olen miettinyt, miten se tapahtuu ja toivoisin nopeaa, arvaamatonta lähtöä.
Olen pelkuri, kun ajattelenkin, että joutuisin kärsimään ja kauan valmistautumaan kuolemaani, tunnen levottomuutta ja tuskainen olen.
En halua tietää mitä tuleman pitää ja mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, sitä en pelkää.
Uskoni on lapsen usko ja jos jotakin kuoleman jälkeen tapahtuu, siitä uskon selviäväni, mitään niin pahaa en ole tehnyt, etteikö anteeksi anto olisi mahdollista.
Kovin paljon en kuolemaa halua ajatella, se on suuri tuntemattomuus ja sinne ei ole mahdollista kurkistella, hyvä niin.
sanoo raamatussa.Minulla on piispan kirjoittama kirja jossa hän valottaa hopealangasta.
Niinkauan kun sielu on rummiissa se on kiinni hopealangassa.Sielut kulkevat hopealangassa,toiset kiinni lagassa,toisilla on lanka poikki.Siitä huomaa kuka on elossa.Kun sielu kiitää hopelangassa ja sattuu tulemaan noita vastaan se katkaisee langan jota minä ihmettelen.Uskon sen muun olevan niin.
Siellä sanotaan toisille sinulla on vielä hopealanka jäljellä,tarkoittaa olet vielä elossa.
Alkuperäisessä uskonnossa ihmiset eivät ole mielellään kuolevan tuntematoman vieressä,koska siitä lähtevät pahat henget voivat tulla heihin.
Kertoi vapaaehtoistyöntekijä katasrofialueelta.Hän oli ateisti alkaessa kätilönä työskentelemään ketesrofeissa.
Nähdessään siellä olevien ihmisten uskomukset ja noituudet,haki turvapaikan omasta kristin uskosta ja on saanut vastauksen etsimäänsä.On paljon keskusteltu aihe, muuallakin kuin kirkon piirissä !
Ja jokaisella on oma näkemus ja mielipide siitä ja niin pitääkin olla !
Itse olen kohdannut hyvin monta ja erilaista
kuolemaa työni merkeissä. Myös lähiomaisia on useita kuollut!
Luulinkin nuorena, että kun työssään joutuu tekemisiin surevien ja tukea tarvitsevien ihmisten kanssa, niin siihen jotenkin turtuu.
Olin väärässä ! Päinvastoin entistä syvemmin
eläytyi toisten suruun.Kun oli omat ja appivanhemmat kuolleet, samoin veli. Sekä muita lähiomaisia. Ne palasi aina tuoreina mieleen, silloin kun joku muu suri menetystään !
Mitä kuoleman jälkeen???
Kukaan kuolleista ei ole koskaan tullut kertomaan. Ainakin se jälleennäkemisen toivo
on keino selviytyä, niillä jotka jäävät tänne suremaan !
On haastateltu henkilöitä, joilla on sydän ollut pysähdyksissä . Ja sitten elpyneet. Toiset ovat nähneet pelkkää pimeää ja toiset pitkän valoisan käytävän....ja aistineet hyvän olon.
Sehän on selvää, että kirkon täytyy edustaa
Kuolemanjälkeistä elämää.
Ajattelen aina, että kun tämän elämän joka minulle on annettu elettäväksi, elän niin hyvin kuin osaan, rehellisesti ja toiset huomioon ottaen, ja loukkaamatta sovinnossa omatuntoni
kanssa. Niin enempää en voi !!
Se on sitten luojassa mitä sen jälkeen tapahtuu!
ja turha sitä on huolehtia, jokaisella meillä on oma aikamme. Milloin se loppuu, sitä emme tiedä.
Ihmettelen itsekkin, kun pappi aina rukoilee varjelusta Äkilliseltä kuolemalta.
Omalla kohdalla se olisi ihan hyvä !!meri-kukka98 kirjoitti:
On paljon keskusteltu aihe, muuallakin kuin kirkon piirissä !
Ja jokaisella on oma näkemus ja mielipide siitä ja niin pitääkin olla !
Itse olen kohdannut hyvin monta ja erilaista
kuolemaa työni merkeissä. Myös lähiomaisia on useita kuollut!
Luulinkin nuorena, että kun työssään joutuu tekemisiin surevien ja tukea tarvitsevien ihmisten kanssa, niin siihen jotenkin turtuu.
Olin väärässä ! Päinvastoin entistä syvemmin
eläytyi toisten suruun.Kun oli omat ja appivanhemmat kuolleet, samoin veli. Sekä muita lähiomaisia. Ne palasi aina tuoreina mieleen, silloin kun joku muu suri menetystään !
Mitä kuoleman jälkeen???
Kukaan kuolleista ei ole koskaan tullut kertomaan. Ainakin se jälleennäkemisen toivo
on keino selviytyä, niillä jotka jäävät tänne suremaan !
On haastateltu henkilöitä, joilla on sydän ollut pysähdyksissä . Ja sitten elpyneet. Toiset ovat nähneet pelkkää pimeää ja toiset pitkän valoisan käytävän....ja aistineet hyvän olon.
Sehän on selvää, että kirkon täytyy edustaa
Kuolemanjälkeistä elämää.
Ajattelen aina, että kun tämän elämän joka minulle on annettu elettäväksi, elän niin hyvin kuin osaan, rehellisesti ja toiset huomioon ottaen, ja loukkaamatta sovinnossa omatuntoni
kanssa. Niin enempää en voi !!
Se on sitten luojassa mitä sen jälkeen tapahtuu!
ja turha sitä on huolehtia, jokaisella meillä on oma aikamme. Milloin se loppuu, sitä emme tiedä.
Ihmettelen itsekkin, kun pappi aina rukoilee varjelusta Äkilliseltä kuolemalta.
Omalla kohdalla se olisi ihan hyvä !!tykkää että saisi mennä kuolevan luokse ennenkun hän kerkiää kuolla .Koska moni on testamentannut omaisuutensa kirkolle.
Tiedän yampereellakin kuinka siellä testamentattua omaisuutta on kirkkojen alla olevissa varastoissa .Kalliita antiikki huonekaluja ja tauluja , rahaa ovat saaneet ja eikä se riitä --aina lisää on vaan saatava . Yhtä lailla kirkko haluaa toisen omaa vaikka "tietääkseni" sen kieltää jo 10 käskyäkin.ullamirjami kirjoitti:
tykkää että saisi mennä kuolevan luokse ennenkun hän kerkiää kuolla .Koska moni on testamentannut omaisuutensa kirkolle.
Tiedän yampereellakin kuinka siellä testamentattua omaisuutta on kirkkojen alla olevissa varastoissa .Kalliita antiikki huonekaluja ja tauluja , rahaa ovat saaneet ja eikä se riitä --aina lisää on vaan saatava . Yhtä lailla kirkko haluaa toisen omaa vaikka "tietääkseni" sen kieltää jo 10 käskyäkin.johon ette itsekkään usko.Olen kuullut että joissakin lahkoissa sellaista tehdään.
Papilla ei ole hinkua kuolevan luokse enempää kun muillakaan.Se menee pyydettäessä,kuolevan luona pitäisi olla läheiset.
Itselleni toivoisin vain ja vain papin ja kaikkien rukouksia mahdollisimman paljon.
Joka haluaa jotain muuta siinä hetkessä niin saa toivoa.Saa olla kaikki omassa uskossa.
Uskon että on ajateltu kuolevan parasta pyydettäessä varjelusta äkkikuolemasata.- Nimetön
pääsky kirjoitti:
johon ette itsekkään usko.Olen kuullut että joissakin lahkoissa sellaista tehdään.
Papilla ei ole hinkua kuolevan luokse enempää kun muillakaan.Se menee pyydettäessä,kuolevan luona pitäisi olla läheiset.
Itselleni toivoisin vain ja vain papin ja kaikkien rukouksia mahdollisimman paljon.
Joka haluaa jotain muuta siinä hetkessä niin saa toivoa.Saa olla kaikki omassa uskossa.
Uskon että on ajateltu kuolevan parasta pyydettäessä varjelusta äkkikuolemasata.Isäni, joka oli eläessään hyvin harras uskonasioissaan, selitti asiaa !
Siksi kirkossa pyydetään varjelusta äkillisestä
kuolemasta, että kun ihmisellä on "armon aikaa"
hän voi vielä tehdä parannuksen ja katua pahoja tekojaan.
Siksi sanoinkin,että kun yrittää elää elämänsä
rehellisesti.. omantuntonsa mukaisesti toimia niin oikein kuin osaa! Voi hyvin kohdata vaikka äkkikuoleman.
Tai siis sen mikä annetaan !! - Isoäiti itsekin
Nimetön kirjoitti:
Isäni, joka oli eläessään hyvin harras uskonasioissaan, selitti asiaa !
Siksi kirkossa pyydetään varjelusta äkillisestä
kuolemasta, että kun ihmisellä on "armon aikaa"
hän voi vielä tehdä parannuksen ja katua pahoja tekojaan.
Siksi sanoinkin,että kun yrittää elää elämänsä
rehellisesti.. omantuntonsa mukaisesti toimia niin oikein kuin osaa! Voi hyvin kohdata vaikka äkkikuoleman.
Tai siis sen mikä annetaan !!Noin olen kuullut isoäitini tulkitsevan asian ja samoin tätini, hartaan uskovaisen. Synkkä keskustelunaihehan tämä on, mutta toisaalta lähtö voi itsekullakin olla milloin tahansa, kuten noista onnettomuuksista näemme. Kyllä sitä sietää ajatella päivittäin (ei nyt tietysti jatkuvasti jankata kuolemaa koskevissa tuumissa), että onko valmis lähtemään. Mielestäni parempi tapa kuin torjunta.
Isoäiti itsekin kirjoitti:
Noin olen kuullut isoäitini tulkitsevan asian ja samoin tätini, hartaan uskovaisen. Synkkä keskustelunaihehan tämä on, mutta toisaalta lähtö voi itsekullakin olla milloin tahansa, kuten noista onnettomuuksista näemme. Kyllä sitä sietää ajatella päivittäin (ei nyt tietysti jatkuvasti jankata kuolemaa koskevissa tuumissa), että onko valmis lähtemään. Mielestäni parempi tapa kuin torjunta.
Niin eihän sitä jokapäivä tarvikkaan höpöttää,
siitä kuolemasta. Mutta kyllä siitä keskustella saa, tokikin !!
Päinvastoin usein moititaan,että se aihe pyyhkäistään jonnekin, haudataan , eikä puhuta siitä, ikäänkuin sitä ei olisikaan. vaikka se on varmin osa ihmisen elämää.Ja ihan jokaisen kohdalla, kellä milloin ja mitenkin??? Ja kuka uskoo mihinkin ???
Niin erilailla näemme asiat, vaikka elämme samassa maassa.
Onhan täälläkin tietysti monta uskontokuntaa !
Mutta ihan ev.lut. seurakunnassakin... asioita voidaan nähdä eri valossa !
Ennenvanhaan äidit oli enimmäkseen kotona.Hoitivat siinä lasten ohella myös vanhukset, hautaan asti !
Asia oli jollain lailla tutumpi, Sen koki ikäänkuin "normaalimpana" asiana. Kun näki vanhuksen hiipumisen vähitellen, ja kuoleman lähestyvän ! Lapsikin sen paremmin ymmärsi kun se oikealla tavalla selitettiin !!
Tottakai nuorempien ihmisten ,varsinkin äkkikuolema on aina odottamaton ja järkyttävä tapahtuma.
Olen monesti ajatellut, että kaikella on tarkoitus tapahtua niinkuin tapahtuu !!
Joskus käy vaikka miten pahasti, mutta kun ei ole tarkoitettu, että päivät päättyy tai käy yleensä mitenkään.
Siinä mielessä, kun oikealla tavalla yritämme elää, enempää emme voi !!- sinihelmikki
Isoäiti itsekin kirjoitti:
Noin olen kuullut isoäitini tulkitsevan asian ja samoin tätini, hartaan uskovaisen. Synkkä keskustelunaihehan tämä on, mutta toisaalta lähtö voi itsekullakin olla milloin tahansa, kuten noista onnettomuuksista näemme. Kyllä sitä sietää ajatella päivittäin (ei nyt tietysti jatkuvasti jankata kuolemaa koskevissa tuumissa), että onko valmis lähtemään. Mielestäni parempi tapa kuin torjunta.
pitää ihmissuhteet kunnossa. Mieheni kuoli auto-onnettomuudessa. Meidän välillemme ei jäänyt mitään epäselvää, on helpompi jatkaa elämää.
- elma05
Mielestäni eräässä vanhassa hautakivessä oli mieliinpainuva lause :
Jumala on salannut sen onnen ja autuuden,jonka ihminen kuolemassaan kokee,
että jaksaisimme elää.- sinihelmikki
kuolemaisillani, mutta muistan, kun minut herätettiin leikkauksen jälkeen. Minä olisin halunnut nukkua, olo oli ihana. Ehken kuolema on tuon tapaista.
- Isoäiti itsekin
En olekaan tuota aikaisemmin kuullut. Onpa kaunis ja lohdullinen lause.
Isoäiti itsekin kirjoitti:
En olekaan tuota aikaisemmin kuullut. Onpa kaunis ja lohdullinen lause.
Tänään kirkoissa saarnattiin kuinka sadanpäämies oli huolissaan alaisensa sairastamisesta ja pyysi Jeesusta parantamaan.Vaikka oli eri uskoinen(pakana,pyysi apua ja paranemista koska uskoi että vain hän siihen pystyy.
Jeesus teki tästä esimerkin millainen on oikea uskovainen.Sadanpäämies sanoi että sano vain niin se paranee ,että ei tarvitse lähteä paikan päälle.Niin hänkin kun käskee niin tapahtuu.
Laittoi esimerkiksi toisuskovan ja pakanan,eikä sellaisia jotka tekivät kaiken oikein.
Rakkaus on se tärkein jolla on suuri ulottuvuus.Kaikissa uskonnoissa on rakastavia uskovia.Teot ovat toisella sijalla.
- Hintriika1.
On se vähän niinkin, että kun meistä kukaan ei ole kuollut, niin on vähän jonninjoutavaa arvailla kuolemanjälkeistä tilaa.
Minä ainakin lupaan, etten tule häkslättämään tälle palstalle sitten, kun olen kuollut. Kävi miten kävi.- vili
Me vain poistumme. Ehkä parempaan elämään. Siitä ei kukaan osaa sanoo varmaa, se on mahdotonta.
Minulla on vain tunne paremmasta. Johtunee kai äitini lähdöstä. Hän näytti levolliselta, melkein hymyleivältä ja onnelliselta poistuessaan keskuudestamme. Tuli tunne että häntä oltiin vastassa.
Siksi en pelkää kuolemaa. Pidän sitä porttina parempaan. vili kirjoitti:
Me vain poistumme. Ehkä parempaan elämään. Siitä ei kukaan osaa sanoo varmaa, se on mahdotonta.
Minulla on vain tunne paremmasta. Johtunee kai äitini lähdöstä. Hän näytti levolliselta, melkein hymyleivältä ja onnelliselta poistuessaan keskuudestamme. Tuli tunne että häntä oltiin vastassa.
Siksi en pelkää kuolemaa. Pidän sitä porttina parempaan.vaimona ja kahden lapsen äitinä joutunut seuraamaan mieheni sairautta . Hän sairastui äkkiä ja joutui 5v sitä potemaan . Hän oli kova harrastamaan ,soitti karinettia orkesterissa ,ja oli Suomenmestari lentopallossa ,työkin oli tosi vaativa ,palomies. Tiedän kuinka hän koitti pysyä mukana elämässä ,mutta siihen aikaan ei ollut vielä lääkäreillä tietoa nykyaikaisista hoitomenetelmistä(v1966 sairastui) kuoli v 72.
Eläkkeelle hän pääsi 1½v ennen kuolemaansa 41 vuotiaana.
luulisin että hänelle ainakin olisi äkkikuolema ollut lempeämpi .
Joku sanoi täällä että on aikaa sovittaa ,sitä en ymmärrä ,että sairaan ihmisen on jotain sovitettavaa ,joka on ollut ihminen siinä kun joku toinenkin .
Olisi vähän varottava sanojaan ,kun me kaikki ei olla NIIN syntisiä että Jumalan olisi meitä rankaistava .
Onneksi en usko tuollaisiin parjauksiin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174836
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2022597Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731687Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella291655- 241517
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon291425Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641227- 1491108
Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme81044Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42962