Sinut tahtoisin osaksi
runoni ensimmäistä säettä.
Olisimme yhdessä kuin puro,
joka kevät aamuna
vaeltaa laelta korkeimman vuoren
vihreän kultaiseen laaksoon.
Yhdessä olisimme kuin maa ja vesi.
Maa ei versoaisi uutta ilman vettä
Vesi ei kasvattaisi uutta ilman maata, johon kasvu juurensa kasvattaisi.
Sinut tahtoisin osaksi
runon viimeistä säettä.
runoni ensimmäistä säettä.
Olisimme yhdessä kuin puro,
joka kevät aamuna
vaeltaa laelta korkeimman vuoren
vihreän kultaiseen laaksoon.
Yhdessä olisimme kuin maa ja vesi.
Maa ei versoaisi uutta ilman vettä
Vesi ei kasvattaisi uutta ilman maata, johon kasvu juurensa kasvattaisi.
Sinut tahtoisin osaksi
runon viimeistä säettä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tästä tykkään tosi paljon, kiitos Sinulle...
Aurinkoista päivänjatkoa sinulle.
olla kuitenkin se ensimmäinen säe,
ja viimeinen.
Kuvannollisesti, sielullisesti.
Kaikki muuhan on jo myöhäistä.
Oltava vain kiitollinen;
joskus on ollut niin.
Eikä se ollut siloista,
ja lääkitys uuvutti kyvyt.
Joskus askelkin liian myöhään
muuttaa elämän kauniin sävelen
Toisinaan askel liian aikaisin on vain kiirettä malttamattoman.
Hetket eivät odota ne menevät hetkessä
onnellinen se kenelle toinen hetki tarjoutuu.
enkä suutu, vaikka eksyn.
Tiet ovat.
Tiet ovat auraamatta, mutta haittaako se menoa
ei eksynyt huomaa esteitä matkallansa
koska hän tahtoo viimein palata sinne missä koti on
sinne missä sydän hymyilee.
Aamu nousisi,
kun aika olisi
Porot juoksisivat,
eivät pelkäisi
Niin maa ja vesi ,
yhdessä jäisi
taivas, kaikkein korkein
ulottumaton, jonnekkin kauas
se,saavuttamaton
Niin kauas kuin katseeni
kantaa, sinut omaksein
haluan luojalle myös
sinut ja itseni
antaa.
Kaukainen maa jonne polut lopulta päättyvät
Maa jossa polun päässä ei ole rotko
vaan rauhan koti.
Aarteeni,
Olen niin pahoillani,
pyydän anteeksi,että ymmärsit alussa
niin toisin minun pelkoni paljastua.
että se voisi sinua niin satuttaa.
anteeksi, että en ymmärtänyt
olla vaiti silloin kun sitä halusit.
anteeksi, etten vastannut silloin
kun sitä toivoit.
ajanpuute,velvoitteet veivät minua
pois siitä mitä halusin.
kun kysyit rakastaa vai särkyä,
mahdoton kysymys, kun tahdoin vain
Sinulle parasta mahdollista hyvää.
En halunnut tästä kauniista "timantista"
likaista tarinaa,tuhansien muitten joukkoon.
Särkyä..mitä olisin siinä tilanteessa voinut tehdä? Miten mielelläni ottaisin kipusi pois,
vaikka omanikin on olemassa,alusta lähtien.
Vaikeana kätkeä,niinkuin ilokin..
En olisi sinulle koskaan mitään pahaa tahtonut,
ja tahtomattani kuitenkin niin tein.
Ristiriita, joka on repinyt minua hajalle asti.
Kirjoittamasi arvot allekirjoitan täysin,
niitten takia kait enää jaksan jatkaa.
My Dreams, olisin niin ollut Sinulle kuin
aurinko lämmittäen,kuin kesätuuli hyväillen,
kuin usva kietonut sinut onnelliseen uneen.
Niin olisin tahtonut, niin ei käynyt..
Hieno runo. Harmi että päätös oli surullinen.