Kokko oli kasattu vanhan puuveneen ympärille: risujen ja juurakoiden tukemana vene nousi useiden metrien korkeuteen. Ihmiset tarpoivat valkoisessa hiekassa, kokon ympärillä korkit sihahtelivat, pullot kilisivät, ensimmäiset juhlijat hoippuivat oksentamaan vedenrajaan. Järvi oli tyyni, meteli kimpoili rannoilta toisille, aurinko pysyi vakaasti horisontin yläpuolella.
Laiha tyttö raapaisi tikun, heitti sen bensalla valeltujen risujen sekaan: tuli hulmahti ensin ylöspäin, tarttui sitten juurakoihin ja lopulta kokon sydämeen, veneeseen. Penskanaamaiset kierrättivät pulloa, tyttökin otti huikan, sen silmät olivat vielä tyynet ja kirkkaat.
Siirryin istumaan sivummalle, lähemmäksi vettä: sipaisin päälaen paljasta kohtaa, se oli pysynyt piilossa hiusten alla.
Avasin tölkin, vaahtoa pursui käsille. Tuli oli syöpynyt jo veneen kokkaan, katsoin järvelle, aurinko odotti yhä samalla paikalla. Oikaisin jalkoja, istuimena oleva tukki oli karhea ja kova. Penskoja oli kerääntynyt rinkiin yhä isompi joukko, kaikilla oli samannäköiset farkut, tiukat t-paidat ja useimman kädessä pullo.
Kun olin ensimmäistä juhannusta täällä, sain vain kahdelta. Toinen niistä oli iso ja ruma ja toinen niin kännissä, että nukahti heti kun ehdin työntyä sen sisään. Mutta molemmat olivat tiukkoja, tulin melkein heti: ajattelin että olin niiden ensimmäinen. Sitä rumaa panin toisenkin kerran, se puri kaulan, vänkäsi osoitetta, roikkui matkassa kun heittelimme rannalla jätkien kanssa palloa.
Seuraavana kesänä osasimme jo: kylän kupeesta poimittiin Ransetti täyteen liftareita. Paremman näköisille tarjottiin kossua, muillekin yhdet kaljat, loppumatkasta jokainen jätkistä piti hyvänä valittuaan jonkun kusipaikan pöheikössä.
Tytöt tyytyivät osaansa, pyysivät paluukyytiä jos ei muuta ilmaantuisi ja hävisivät perillä kiltisti leirintäalueen huoltorakennukseen pesulle. Illalla ne jo olivat tälläytyneet tanssilavalle uuden kalun perään. Me hiissattiin teltat pystyyn, juotiin lisää kossua ja kaljaa ja lyötiin vetoa kuka sohaisisi sillä kertaa useampaan reikään.
Kerran kyytiin liftasi yksinäinen tyttö. Me survottiin se takapenkille rumien joukkoon, minulla oli jo kainalossa kaunis vaalea panopuu joka kihersi vienosti aina kun pyöräytin paidan lävitse sen nännejä. Loppumatkasta se alkoi temppuilla ja tahtoi eteen kaverinsa viereen: minä jäin yksin.
Vilkuilin taakse valiten vähiten pahannäköistä, en ehtinyt päättää kun yksin liftannut tuli itse viereen. Läheltä katsottuna se ei ollutkaan pöljempi: sen isoissa silmissä kirnusivat Kallaveden aallot.
- Sinullahan on silmät kuin Einillä. Laitoin käden sen hartioille, se nojautui taaksepäin ja hymyili. Siirsin käden sen rinnan päälle, se siirsi sen takaisin ja hymyili yhä. Kusitauolla se ei lähtenytkään pitelemään, vaan poltteli tupakkaa ja jutteli kuskin kanssa.
Loppumatkasta änkesin eteen vaalean viereen, se ei pannut vastaan kun uitin sormea sen raossa ja purin leveää vaaleanpunaista suuta. Liftarityttö istui taas takana, se oli sulkenut silmänsä: pää retkahti sivulle, se nukkui.
Kun pääsimme perille, vetäisin nopeasti vaaleaa rantapusikon suojissa, se yritti kiehnätä jälkeenpäin mukana, mutta antoi periksi kun ravistin sen irti tarpeeksi monta kertaa.
Kossu ei noussut päähän: ajattelin koko ajan yksinäistä, erilaista tyttöä. Katsoin vähän aikaa sivusta kun toiset läiskivät palloa, lähdin sitten kiertämään leirintäaluetta.
Tyttö nuokkui tanssilavan kahviossa ja poltti tupakkaa. Menin tiskille, tilasin, kävelin tuoppi kädessäni tytön pöydän luo.
- Se on vapaa, tyttö sanoi.
Istuin sitä vastapäätä. Se sanoi nimensä kun kysyin ja minä sanoin omani vaikka se ei kysynytkään.
- Saanko sannoo kuitenkin Einiksi, haparoin vitsiä.
- Miten vaan. Se naurahti, tumppasi tupakan ja sytytti heti perään uuden. Se lähti tanssimaan ihmeen helposti ja muutaman pelin jälkeen pyysin sen telttaan.
Sillä oli pieni, kostea suu ja lämmin, nihkeä iho joka haisi jollekin kukalle. Se makasi viltillä jalat auki, minulla seisoi ja tykytti. En muistanut kortsua, työnnyin sisään. Halu kohosi suuhun, silmiin karkasi kyyneleitä, purin sitä hellästi kielestä. Putosin sen vapaana aaltoilevaan katseeseen: en kestänyt kauan.
Näin teltan ovesta kun tuli hiipui ja aurinko lähti taas nousuun. Minä kerroin sille kaikkea itsestäni, koskettelin sen ihoa, en välittänyt vaikka se jo nukkui.
Kun aamulla heräsin se teki lähtöä.
- Pidetään kauniina muistona. Se lähti ryömimään teltan suuaukolle.
- Enkö kelepaa päivännäöllä? Otin sen nilkasta kiinni.
- Pojat on poikia ja sinä varsinki. Se nykäisi jalkansa irti.
Lopun päivää join kossua niin paljon että se kihosi päähän. Yöllä vedin vaaleaa ja sen kaveria vuoronperään edestä ja takaa.
Talvella näin tytön kaupungissa. Se seisoi liikennevaloissa ja kannatteli paisunutta mahaansa. Nostin autosta kättä, mutta se käänsi päänsä pois. Valot vaihtuivat, oli pakko painaa kaasua.
Vaihdoin Ransetin pehmeäkäyntisempään, ja pian oli varaa tarjota kalliitakin juomia. Mutta toista Einiä ei enää kyytiin liftannut.
Havahduin, kokossa vene nyykähti alemmaksi jääden kuitenkin vielä pystyyn. Suurin osa porukasta oli yhä enemmän humalassa, selvimmät kaivoivat muovipusseista makkaraa ja sinappituubeja. Kallistin loput oluet ja nakkasin tölkin tuleen.
- Tuo ei ollut kovin ekologista. Laiha tyttö horjahti istumaan tukille. Se kaivoi kassistaan morapuukon ja ryhtyi karsimaan parimetristä rankaa makkaratikuksi.
- Ollaanko nähty joskus aiemmin? Katsoin tytön silmiä ja olin tosissani.
- Nuin vanhaan minä en mene. Se vetäisi moralla rangan kärjestä pitkiä lastuja.
Poksautin uuden tölkin ja join sen kerralla tyhjäksi.
Veneen kokka rysähti alas tuleen.
- Äiti vietti kerran täällä juhannusta. Tyttö puhui kuin tutulle. Se oli saanut keihäänsä valmiiksi ja kuori siihen lenkinpätkää. – Mutta siitä on jo kauan.
- Mikäs se äitin nimi on?
Se kertoi kiltisti nimen ja työnsi tikun terävän kärjen makkaran päästä sisään.
- Niin, ja minä olen Eini. Tyttö hymyili ja työnsi kepin nokassa keikkuvaa makkaraa hehkuvan hiilloksen päälle.
Laiha tyttö raapaisi tikun, heitti sen bensalla valeltujen risujen sekaan: tuli hulmahti ensin ylöspäin, tarttui sitten juurakoihin ja lopulta kokon sydämeen, veneeseen. Penskanaamaiset kierrättivät pulloa, tyttökin otti huikan, sen silmät olivat vielä tyynet ja kirkkaat.
Siirryin istumaan sivummalle, lähemmäksi vettä: sipaisin päälaen paljasta kohtaa, se oli pysynyt piilossa hiusten alla.
Avasin tölkin, vaahtoa pursui käsille. Tuli oli syöpynyt jo veneen kokkaan, katsoin järvelle, aurinko odotti yhä samalla paikalla. Oikaisin jalkoja, istuimena oleva tukki oli karhea ja kova. Penskoja oli kerääntynyt rinkiin yhä isompi joukko, kaikilla oli samannäköiset farkut, tiukat t-paidat ja useimman kädessä pullo.
Kun olin ensimmäistä juhannusta täällä, sain vain kahdelta. Toinen niistä oli iso ja ruma ja toinen niin kännissä, että nukahti heti kun ehdin työntyä sen sisään. Mutta molemmat olivat tiukkoja, tulin melkein heti: ajattelin että olin niiden ensimmäinen. Sitä rumaa panin toisenkin kerran, se puri kaulan, vänkäsi osoitetta, roikkui matkassa kun heittelimme rannalla jätkien kanssa palloa.
Seuraavana kesänä osasimme jo: kylän kupeesta poimittiin Ransetti täyteen liftareita. Paremman näköisille tarjottiin kossua, muillekin yhdet kaljat, loppumatkasta jokainen jätkistä piti hyvänä valittuaan jonkun kusipaikan pöheikössä.
Tytöt tyytyivät osaansa, pyysivät paluukyytiä jos ei muuta ilmaantuisi ja hävisivät perillä kiltisti leirintäalueen huoltorakennukseen pesulle. Illalla ne jo olivat tälläytyneet tanssilavalle uuden kalun perään. Me hiissattiin teltat pystyyn, juotiin lisää kossua ja kaljaa ja lyötiin vetoa kuka sohaisisi sillä kertaa useampaan reikään.
Kerran kyytiin liftasi yksinäinen tyttö. Me survottiin se takapenkille rumien joukkoon, minulla oli jo kainalossa kaunis vaalea panopuu joka kihersi vienosti aina kun pyöräytin paidan lävitse sen nännejä. Loppumatkasta se alkoi temppuilla ja tahtoi eteen kaverinsa viereen: minä jäin yksin.
Vilkuilin taakse valiten vähiten pahannäköistä, en ehtinyt päättää kun yksin liftannut tuli itse viereen. Läheltä katsottuna se ei ollutkaan pöljempi: sen isoissa silmissä kirnusivat Kallaveden aallot.
- Sinullahan on silmät kuin Einillä. Laitoin käden sen hartioille, se nojautui taaksepäin ja hymyili. Siirsin käden sen rinnan päälle, se siirsi sen takaisin ja hymyili yhä. Kusitauolla se ei lähtenytkään pitelemään, vaan poltteli tupakkaa ja jutteli kuskin kanssa.
Loppumatkasta änkesin eteen vaalean viereen, se ei pannut vastaan kun uitin sormea sen raossa ja purin leveää vaaleanpunaista suuta. Liftarityttö istui taas takana, se oli sulkenut silmänsä: pää retkahti sivulle, se nukkui.
Kun pääsimme perille, vetäisin nopeasti vaaleaa rantapusikon suojissa, se yritti kiehnätä jälkeenpäin mukana, mutta antoi periksi kun ravistin sen irti tarpeeksi monta kertaa.
Kossu ei noussut päähän: ajattelin koko ajan yksinäistä, erilaista tyttöä. Katsoin vähän aikaa sivusta kun toiset läiskivät palloa, lähdin sitten kiertämään leirintäaluetta.
Tyttö nuokkui tanssilavan kahviossa ja poltti tupakkaa. Menin tiskille, tilasin, kävelin tuoppi kädessäni tytön pöydän luo.
- Se on vapaa, tyttö sanoi.
Istuin sitä vastapäätä. Se sanoi nimensä kun kysyin ja minä sanoin omani vaikka se ei kysynytkään.
- Saanko sannoo kuitenkin Einiksi, haparoin vitsiä.
- Miten vaan. Se naurahti, tumppasi tupakan ja sytytti heti perään uuden. Se lähti tanssimaan ihmeen helposti ja muutaman pelin jälkeen pyysin sen telttaan.
Sillä oli pieni, kostea suu ja lämmin, nihkeä iho joka haisi jollekin kukalle. Se makasi viltillä jalat auki, minulla seisoi ja tykytti. En muistanut kortsua, työnnyin sisään. Halu kohosi suuhun, silmiin karkasi kyyneleitä, purin sitä hellästi kielestä. Putosin sen vapaana aaltoilevaan katseeseen: en kestänyt kauan.
Näin teltan ovesta kun tuli hiipui ja aurinko lähti taas nousuun. Minä kerroin sille kaikkea itsestäni, koskettelin sen ihoa, en välittänyt vaikka se jo nukkui.
Kun aamulla heräsin se teki lähtöä.
- Pidetään kauniina muistona. Se lähti ryömimään teltan suuaukolle.
- Enkö kelepaa päivännäöllä? Otin sen nilkasta kiinni.
- Pojat on poikia ja sinä varsinki. Se nykäisi jalkansa irti.
Lopun päivää join kossua niin paljon että se kihosi päähän. Yöllä vedin vaaleaa ja sen kaveria vuoronperään edestä ja takaa.
Talvella näin tytön kaupungissa. Se seisoi liikennevaloissa ja kannatteli paisunutta mahaansa. Nostin autosta kättä, mutta se käänsi päänsä pois. Valot vaihtuivat, oli pakko painaa kaasua.
Vaihdoin Ransetin pehmeäkäyntisempään, ja pian oli varaa tarjota kalliitakin juomia. Mutta toista Einiä ei enää kyytiin liftannut.
Havahduin, kokossa vene nyykähti alemmaksi jääden kuitenkin vielä pystyyn. Suurin osa porukasta oli yhä enemmän humalassa, selvimmät kaivoivat muovipusseista makkaraa ja sinappituubeja. Kallistin loput oluet ja nakkasin tölkin tuleen.
- Tuo ei ollut kovin ekologista. Laiha tyttö horjahti istumaan tukille. Se kaivoi kassistaan morapuukon ja ryhtyi karsimaan parimetristä rankaa makkaratikuksi.
- Ollaanko nähty joskus aiemmin? Katsoin tytön silmiä ja olin tosissani.
- Nuin vanhaan minä en mene. Se vetäisi moralla rangan kärjestä pitkiä lastuja.
Poksautin uuden tölkin ja join sen kerralla tyhjäksi.
Veneen kokka rysähti alas tuleen.
- Äiti vietti kerran täällä juhannusta. Tyttö puhui kuin tutulle. Se oli saanut keihäänsä valmiiksi ja kuori siihen lenkinpätkää. – Mutta siitä on jo kauan.
- Mikäs se äitin nimi on?
Se kertoi kiltisti nimen ja työnsi tikun terävän kärjen makkaran päästä sisään.
- Niin, ja minä olen Eini. Tyttö hymyili ja työnsi kepin nokassa keikkuvaa makkaraa hehkuvan hiilloksen päälle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eipä tällaiseen tekstiin minulla ole muuta huomautettavaa kuin:
NETIN KAUTTA JULKISUUTEEN
ja lujasti jos tällaista tekstiä pukkaa.
¤
Hieno oli lukuelämys heti aamusta.