Lapsen kannalta ehdottomasti paras vaihtoehto on vuoroviikkotapaaminen. Meillä tämä toiminut loistavasti jo 5 vuoden ajan. Kaikki muut vaihtoehdot tuli koettua, siinä ei tullut muuta kuin riitaa. Isä varsinkin närkästyi suunnattomasti kun ensin olin lähiäitinä parisen vuotta. Ymmärtäähän sen nyt jälkikäteen. Exäni tapani lapsia vain joka toinen viikonloppu ja loppujen lopuksi hän oli vain maksaja. Nyt kaikki on sujunut erittäin hyvin, lapset ovat ikionnellisia kun saavat olla koska haluavat kummankin luona. Rahapuolikin on järjestyksessä, kaikki menee puoliksi. Kannattan tätä järjestelyä lapsen hyvinvoinnin vuoksi. Suurimmalla osalla se on mahdollista vaikka ei tietenkään kaikilla.
Yhteishuoltajuus
exänyxä
322004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
siis.. miten se toimii, itse en ole eron jälkeen pystynyt näkemään lapsia riittävästi ja tämä oli erossa juuri suurin menetys minulle ja lapsille. Tuntuu, etträ äiti ja hänen sukunsa omivat lapset. Olisiko minulla vielä mahdollisuus jollain tapaa vuoroviikkotapaamiseen, vaan onko se pelkästään lasten äidistä kiinni. Ja miten palauttaa tullainen äiti, joka ajattelee vaan itseään, maan pinnalle.
että kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Kaikille lapsille jatkuva kodin vaihtelu ei ole hyväksi vaan he alkavat oirehtia! Se että se oli teillä lasten parhaaksi, ei tarkoita sitä, että se olisi kaikkien lasten parhaaksi!
..sanoikin, että kaikille se ei sovi..
Meillä myös sama systeemi ja en voi muuta kuin kehua. Lapsilla hyvä ja lämmin suhde molempiin vanhempiin ja sen kyllä huomaa. Ei tarvi riidellä ex-puolison kanssa rahasta tai tapaamisista. Lapsi elää arkea molemmissa kodeissaan, eikä vain vieraile "juhlimassa" toisen luona. Koulu menee hyvin ja harrastukset toimii kuljetuksineen. Ei katkeruutta vanhempien välillä vaan sellaista yhteen hiileen puhaltamista. Murkkuiän lähestyessä on hyvä tuki myös siitä ex-puolisosta, kun samat rajat ja molemmat pyrkii rakkaudella yhteisiä lapsia kasvattamaan. Lapset ei pääse vedättämään..hyviä syitä vaikka kuinka, mutta tärkein on se lasten hyvinvointi ja tasapaino joka seuraa varsinkin jos isälle annetaan mahdollisuus olla isä myös arjessa!!
terveisin kolmen lapsen äiti
kenellekään lapselle, myöhemmin, aikuisiällä se viimeistään sitten näkyy.
mutta tällastahan elämä nykyään on. mietitään että tää ja tää on tosi hyvä vaihtoehto, kun ei niitä hyviä vaihtoehtoja oikeesti ole kun on lapsen perhe hajotettu. että sitten katsotaan parasta mahdollista.
»ei se sovi oikeesti kenellekään lapselle, myöhemmin, aikuisiällä se viimeistään sitten näkyy.»
Lähdetään nyt siitä lähtökohdasta että ero on syystä tai toisesta jo tullut.
Mielestäsi ei siis kenellekään lapselle ole hyväksi että lapsi saa elää arkea MOLEMPIEN vanhempiensa kanssa? Parempi vaihtoehto on että lapsi käy vain silloin tällöin vapaalla vierailemassa toisen vanhemmaksi sanotun luona?
Mielestäsi on parempi että toinen vanhempi uupuu työtaakan ja kasvatuksen alla ja toinen saa olla pelkästään maksumiehenä?
Kerro meille - kun sinulla niin kiistatonta näyttöä tuntuu olevan - MILLÄ TAVALLA (tai tavoilla) vuoroviikkohuoltajuus näkyy aikuisiällä!
päästä viisastelemaan...
Etkös juuri sinä ihmetellyt tuossa alapuolella hyvin väsyneen yksinhuoltajanaisen aloituksessa, kuinka voi olla niin väsynyt, kun sinä et ainakaan koskaan ole?
Tässä taas olet sitä mieltä, että toinen voi uupua työtaakan ja kasvatuksen alla.
Mitäs meinaat?
hyvä elää arkea molempien vanhempien kanssa VAAN siitä, että lapsikin voi stressaantua jatkuvasta kahden kodin välillä laukkomisesta! Mutta sitähän eivät itsekkäät vanhemmat tajua.
Mitä lapsi oppii siitä, että hänet saatetaan pakottaa tekemään jotain sellaista mitä ei oikeasti halua? Kuinka moni vanhempi kysyy lapsen mielipidettä tähän asumisjärjestelyyn?
Mistä päättelet että lapset aina PAKOTETAAN?
Tottakai lapsi VOI stressaantua, mutta sitten asialle pitää tehdä jotain. Vaan entä kun kaikki menee hyvin?
Siellähän minä ihmettelin, mutta en väittänyt ettei se voisi olla mahdollista.
mä en tajuu että mihin päänäs kääntää, niin kas, siinä pariton isä, jäpättämässä besserwisseriyksiään (missähän ne sen "lapset" oikeesti on?)
kohta se on varmaan jo tuolla oven takana tulossa kahville ja kertomaan miten pitäis elää tätä elämäänsä että tulis yhtä täydelliseksi ja onnelliseksi kuin se itse!
kauheeta sanoo, mutten kyllä ihmettele että on pariton...
hämmennyitkö hetkeksi einstein?
Mieheni lapsella on juuri tämä vko-vko systeemi ja se on toiminut todella hyvin. Ja uskon, että kun lapsi vanhenee myös hänellä on päätösvaltaa siitä missä haluaa olla. Jos vaikka verrataan niihin, joissa joka toinen vkonloppu vietetään toisella ja yksi päivä joka viikko, niin kyllähän siinäkin lapsi liikkuu paikasta toiseen. Usein silloin vieläpä se toisen luona oleminen noin lyhyen ajan on enemmänkin vierailua ja lapsi kuljettelee tavaroitaan paikkojen välillä enemmän.
Pieneltä lapselta on vaikea kysyä haluatko elää kummallakin yhtä paljon aikaa vai nähdä toista joka toinen viikonloppu.
»(missähän ne sen "lapset" oikeesti on?)»
Tietenkin yläkerrassa nukkumassa. Missä muualla lasten tähän aikaan pitäisi olla?
Pisti naurattamaan tekstisi :o)
No joo, mutta antaa vaan kirjoitella. Täällä vain täytyy yrittää rauhassa ohittaa sellaiset kirjoitukset, mitkä ottavat kaaliin ja jatkaa kaikessa rauhassa seuraavaan.
Vaikka aina ei pysty, kuten itsekään aikaisemmin..
Käytän useasti sitaatteja merkitäkseni tarkan kohdan jota olen kommentoimassa. Olen huomannut että tapa on monelle punainen vaate. Siinä missä minä kommentoin asiaa jonka joku on sanonut, moni muu kommentoi epämääräisesti asioita joita EN ole sanonut.
Laitetaan nyt esimerkkinä vaikka erään väite siitä että pidän itseäni täydellisenä kasvattajana. Näin voi tietenkin aina sanoa, mutta mielestäni tällaisen väitteen esittäjällä ei löydy pohjaa väitteelleen, koska ei pysty osoittamaan että olisin sellaista väittänyt.
Kauanko itse jaksaisitte elää viikko-viikko systeemillä kahdessa kodissa? Menkää itseenne ja pohtikaa sitä ennenkuin puhutte että se on "lasten parhaaksi"! Aikuisethan siinä vain ajattelevat elatusmaksuja jne!
Että asunko viikko/viikko rakkaiden ihmisten kanssa vai joka-toinen-vkl niin ilman muuta sitten viikko/viikko että saisin olla mahdollisimman paljon läheisteni kanssa. Ja onhan viikko/viikko rauhallisempi kuin pomppiset viikonlopuksi. Parastahan olisi jos saisin asua läheisteni kanssa jatkuvasti samassa kodissa - mutta sehän ei ole valitettavasti mahdollista eron jälkeen kun lapsen rakkaat ihmiset muuttavat eri kotiin.
Aikuiset vaan ajattelevat elatusmaksuja ja sen takia vastustavat vuoroasumista ...
Koita itse ensin pari vuotta tota viikko-viikko asumista ja tule sitten selittämään. Et takuulla jaksaisi, siitä voin lyödä vaikka vetoa!!!
Ajatuksenahan kaikki kuulostaa niin helpolta!
olet oikeassa että: "Parastahan olisi jos saisin asua läheisteni kanssa jatkuvasti samassa kodissa - mutta sehän ei ole valitettavasti mahdollista eron jälkeen kun lapsen rakkaat ihmiset muuttavat eri kotiin." Niinpä.. ja aikuiset pistävät sitten lapset kärsimään! TODELLA aikuismaista!
Tunnen todellakin ihmisiä jotka seurustelevat, mutta asuvat silti eri asunnoissa ja toisinaan voivat asua useankin päivän toisen luona. Heillä on siis kaksi kotia.
Yleensä tämä on vain taloudellisesti niin paljon raskaampi järjestely, että useat muuttavat lopulta yhteen.
»Niinpä.. ja aikuiset pistävät sitten lapset kärsimään! TODELLA aikuismaista!»
Asioissa voi olla niin monta puolta, ettet sinä mitenkään voi tietää syytä kaikkeen mitä kenellekin tapahtuu.
Ja jos tapahtuu kuten tapahtuu (vanhemmille tulee ero), niin kaikkein aikuismaisinta on mielestäni se että vanhemmat pystyvät sopimaan edes lasten kannalta parhaan vaihtoehdon. Eikö?
Mistä se johtuu, että eronneet tuntuvat olevan niitä parhaista kasvattajia ja tietävät kaiken lapsen edusta... Olisiko se vain syyllisyydentuntoa ihmiselämän pilaamisesta, eikä niinkään asiantuntijuutta...?
Sinä taidat olla ei-eronnut ja silti tiedät ehdottaman varmasti että kaikki eronneet ovat ilman muuta pilanneet lapsen elämän ja näin ollen todistat väitteesi vääräksi.
Tämä oli tietenkin vain villi arvaus. Kerro toki jos olen väärässä.
Kerro ainakin oletko tosiaan sitä mieltä että minun pitäisi lapseni edun nimissä hylätä lapseni koska olen eronnut.
tekstejäsi, (joita olen seuraillut jo pitemmän aikaa,) sanoisin että hupussasi lienisi selvittämisen varaa, niin lyhytnäköisiltä useimmat mielipiteesi vaikuttavat.
Vaikutat siltä että pahasti on "siipeen" tullut, eikä syyttä. Noilla mielipiteillä varustetun miehen minäkin "heivaisin"
Laita vaikka ranskalaisilla viivoilla lista asioista, joissa olen mielestäni väärässä tai lyhytnäköinen.
aina ei yhteishuoltajuus välttämättä ole aina järkevää... omalta kohdalta olen hakenut yksinhuoltajuutta murrosiässä olevaan poikaani, jonka äiti huomasi yhtä äkkiä olevan lesbo ja muutti yhteen 15 v nuoremmman tytön kanssa. Mielestäni lapselle tälläinen kasvuympäristö ei ehkä ole parasta.....
kotia jooka toinen viikko? ihan oikeesti, mieti vähän? olisko vähän rasittavaa? mutta olet sentään aikuinen jonka psyykkinen kehitys on jo ohittanut tietyn vaiheen, sen vaiheen jossa tarvitään yhtä kotia, ei kahta tai kolea, vaan koteja voi olla vaan yksi lapsella.
Ei liene järkevintä täällä ottaa kantaa kenenkään lapsen ja tämän vanhempien puolesta siihen onko esimerkiksi vuoroviikko asuminen hyvästä vai pahasta.
Juurihan alkuperäinen kirjoittaja totesi että heidän kohdallaan tämä on ehdottomasti paras vaihtoehto. Hienoa että heidän kohdallaan toimii!
Ensiarvoisen tärkeää olisi kuitenkin se, että joka perheeseen löydettäisiin ratkaisu siihen kuinka lasten kanssa toimitaan. Ratkaisun on oltava lasten näkökulmasta toimiva ja mieluinen. Mutta on myös muistettava että sen täytyy toimia vanhempienkin mielestä. Mikäli näin ei ole selvitellään asioita tod.näköisesti hyvin pian käräjäoikeudessa ja se tuskin on kenenkään mielestä kenenkään etu...
Antaisin lapset hänelle mielihyvin vuoroviikoin. Mutta kun eivät exälle kelpaa... ei ehdi hoitamaan, kun hoitaa uutta onneaan.
Varmaan kohta alan minäkin etä-äidiksi. Kukahan niille ryhtyisi lähivanhemmaksi?
ehdottomasti olet oikeassa, kaikken parasta lapsille on yhteihuoltajuus. Lapset ovat tasapainossa eikä ikävä pääse yllättämään, raha-asiatkin menee tasapuolisesti. Ihmettelen kovasti miksi täällä kritisoidaan niin kovasti tätä menetelmää vastaan? Taitaa äideillä olla oma lehmä ojassa : ) uskomatonta miten itsekkäitä suurin osa äideistä on. Ajatellaan vain itseä eikä lapsia... raha ratkaisee - lapsilla ei mitään arvoa.
eihän se lapsen sana mitään paina. Vaikka lapsi ei halua mennä isälleen niin äidin on siihen pakotettava! Muutenhan äiti on itsekäs!
totta kai sinun on pakotettava lapsi menemään isänsä luokse. Mitä siitä tulisi jos lapsi saisi tehdä ihan mitä haluaa?
Minulla on kuitenkin vähän sellainen tunne, että vuoroviikkohuoltajuudessa ei jouduta ollenkaan niin helposti tilanteeseen jossa lapsi ei haluaisi mennä jomman kumman vanhemman luokse.
Helpommin näin käy, jos lapsi joutuu aina menemään kylään sellaisen ihmisen luokse johon ei ole vahvaa sidettä.
Minulla, exälläni ja kahdella nyt teini-ikäisellä lapsellani on myös erittäin myönteinen kokemus yhteishuoltajuudesta ja vuoroviikkoasumisesta.
Teinini ovat sosiaalisia, koulussa pärjääviä ja huomaavaisia nuoria ihmisiä, jotka kysyttäessä eivät missään nimessä olisi halunneet valita asumista vain toisen vanhemman kanssa. He kokevat saaneensa olla riittävästi kummankin vanhemman kanssa, eivätkä haluaisi sitä tilannetta, jossa niin moni ystävänsä ja ikätoverinsa on - eli välit toiseen vanhempaan ovat etäiset johtuen asumisjärjestelystä.
Aikoinaan - erostani on jo kohta 13 vuotta - vuoroviikko järjestely oli harvinainen. Kävimme ennen siihen ryhtymistä lastensuojelun psykologien puheilla, sillä emme halunneet tehdä päätöstä, joka vahingoittaisi lapsiamme. Toisaalta, kumpikaan vanhempi ei myöskään olisi halunnut jäädä etävanhemmaksi. Tilanne oli meille raastava, joten halusimme asiantuntevaa neuvontaa.
Psykologit olivat hyvin hämmästyneitä, että eroava pariskunta päätyy heidän puheilleen omasta tahdostaan ennen kuin mitään ongelmia on. He sanoivat sen olevan heille kutakuinkin ainutlaatuinen kokemus. Ja lisäsivät, että pelkästään se teko vakuuttaa heidät siitä, että olemme aidosti lastemme parasta ajattelevia.
Näiden psykologien kanta oli, että he eivät yleensä suosittele vuoriviikkoasumista, koska se edellyttää vanhemmilta paljon - enemmän kuin mihin suurin osa eroavista pareista kykenee. Lasten kannalta se on heidän mielestään paras vaihtoehto - jos vanhemmat kykenevät sen edellyttämään jatkuvaan yhteydenpitoon ja yhteistyöhön.
Minulla on siis omakohtaista kokemusta vuoriviikkoasumisesta, ja se on myönteistä. Tyttäreni on jo 18 vuotias abiturientti, joka suunnittelee jatko-opintoja Teknillisessä korkeakoulussa. En ole nähnyt mitään vakavaa vammaa, jota vuoroviikkoasuminen hänelle olisi aiheuttanut.
Lisäksi ammattilaiset, joiden puoleen käännyin aikanaan, suosittelivat meille tätä järjestelyä lasten kannalta parhaana.
Minua siis kovasti kiinnostaa tässäkin ketjussa esitetty tuomio järjestelylle, ja kaipaisin hieman perusteluja tuolle negatiiviselle kannalle. Voisiko tämä lukuisten eri nimimerkkien alla kirjoitteleva ihminen esittää jotain tieteellisiä tai rationaalisia perusteluja kritiikilleen koskien vuoroviikkojärjestelyä?
ystävällisesti Vesta