"uusioperhe" miehellä 5 ja 7v pojat, aika tuore suhde kyseessä. muuten ei ole mitään ongelmia, kaikki on sujunut oikein hyvin ja mukavasti, mutta ruuanlaittopuoli...
tunsin lapset ja äitinsä entuudestaan ja he minut. kun lapset ovat meillä, ei heille tahdo kelvata mikään tekemäni ruoka, jättävät syömättä, tai syönnin kesken, tai jo etukäteen sanovat "en tykkää". He ovat kotonaan saaneet oppia että ruuan saa jättää syömättä. minua tämä kaivelee, kun minut on kasvatettu siten, että ruokaa ei jätetä eikä sillä leikitä.
luulen myös että poikien äiti on hyvinkin saattanut lapsiakin "aivopestä" minun ruokiani vastustamaan, koska teki sitä alkuvaiheessa miehellekin (katkerana kun mies vaihtoi hänet minuun), heidän nähdessään v*ttuili tekemistäni ruuista tai että tulet saamaan jatkossa vain mikorpizzoja ja pohjaan poltettuja tekeleitä.
olisiko siis vinkkejä tuohon ruokailupuoleen? makaronit ja jauheliha menevät alas, mutta siinäpä se lähinnä onkin. ärsyttää kun itse ostan ja vaivalla ruuat teen, niin lapset jättävät syömättä ja ruokaa menee hukkaan. mies lappaa pojille lautaset yleensä aika täyteen, tästä olenkin jo sanonut että laittaa pienemmät annokset, lisää saa tietysti ottaa jos eka annos menee alas. harvemmin menee...
Pakottaa ei tietystikään voi, puhua on koitettu mutta tuntuu ettei syömisestä kannata silti kovin suurta numeroa tehdä ettei mene vain vaikeammaksi. auttaako tähän mikään muu kuin aika, miten teillä muilla uusioperheillä on sujunut tällaiset asiat? sekin jo itsessään aiheuttaa vastustusta kun tietysti ruuat ovat erilaisia kuin kotonaan ovat tottuneet. enkä ole mikään kokki kakkonen, mutta lasten takia koittanut panostaa ruuanlaittoon enemmän, eiväthän ne sillä pelkällä jugurtilla paahtoleivällä ja makaroonilla voi elää koko viikkoa.
neuvoja?
tunsin lapset ja äitinsä entuudestaan ja he minut. kun lapset ovat meillä, ei heille tahdo kelvata mikään tekemäni ruoka, jättävät syömättä, tai syönnin kesken, tai jo etukäteen sanovat "en tykkää". He ovat kotonaan saaneet oppia että ruuan saa jättää syömättä. minua tämä kaivelee, kun minut on kasvatettu siten, että ruokaa ei jätetä eikä sillä leikitä.
luulen myös että poikien äiti on hyvinkin saattanut lapsiakin "aivopestä" minun ruokiani vastustamaan, koska teki sitä alkuvaiheessa miehellekin (katkerana kun mies vaihtoi hänet minuun), heidän nähdessään v*ttuili tekemistäni ruuista tai että tulet saamaan jatkossa vain mikorpizzoja ja pohjaan poltettuja tekeleitä.
olisiko siis vinkkejä tuohon ruokailupuoleen? makaronit ja jauheliha menevät alas, mutta siinäpä se lähinnä onkin. ärsyttää kun itse ostan ja vaivalla ruuat teen, niin lapset jättävät syömättä ja ruokaa menee hukkaan. mies lappaa pojille lautaset yleensä aika täyteen, tästä olenkin jo sanonut että laittaa pienemmät annokset, lisää saa tietysti ottaa jos eka annos menee alas. harvemmin menee...
Pakottaa ei tietystikään voi, puhua on koitettu mutta tuntuu ettei syömisestä kannata silti kovin suurta numeroa tehdä ettei mene vain vaikeammaksi. auttaako tähän mikään muu kuin aika, miten teillä muilla uusioperheillä on sujunut tällaiset asiat? sekin jo itsessään aiheuttaa vastustusta kun tietysti ruuat ovat erilaisia kuin kotonaan ovat tottuneet. enkä ole mikään kokki kakkonen, mutta lasten takia koittanut panostaa ruuanlaittoon enemmän, eiväthän ne sillä pelkällä jugurtilla paahtoleivällä ja makaroonilla voi elää koko viikkoa.
neuvoja?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jättäkää ne jogurtit ja paahtoleivät antamatta. Eiköhän ala ruokakin maistumaan, kun sitä useamman kerran tarjoaa "välipalojen" tilalla.
Jos siis ei ruoka-aikana syödä, niin sitten syödään ko. ruokaa kun tulee nälkä. Ei mitään "naposteltavia"!
Aina ei tietenkään tarvii koko annosta syödä.
Eikä missään nimessä karkkeja tms. jos ei ruoka ensin kelpaa.
Aikuset ne on jotka määrää, ei lapset!
pakotetaanko toisten lapset syömään?
naisethan ei saa puuttuu, jotena ennemmin vaikka annetaan olla lapsen nälässä, mutta herranjumala kun se vieras naikkonen puuttuu ja tekee ruokaa, jota etälapset JOUTUVAT syömään!!!taas joku välkky liikkeellä mielipiteineen..tämä ex nainen varmasti sitten pakkaa eväät lapsilleen isin luo miukaan, ja tarpeen mukaan sitten vaikka soittaa millon lasten ruoka-aika..hohoijaa on maailman kirjat sekasin, kyllä se aikuinen varmaan vielä toistaseks päättää lapsen ruokailut, ja jos isi ei paikalla, niin passaa sitten vissiin erään kommentoijan mielestä jättää lapset nälkään, vai soitetaanko äitille että tuu ruokkiin lapseks,kun minä vieras nainen en siihen ole oikeutettu!!!
vai meinaatko että äiti tekee menun mitä ne ronkelit ipanat syövät milloinkin, ja isi sitten valmistaa!!!!!!!
kyllä meillä syö koko sakki yhteisiä ja etiksiä myöten samaa ruokaa, ja oli se sitten minun tai mieheni tekemää, ja jos ei maistu ja ronkeloidaan, saa olla syömättä,mutta muutakaan ei tarjoilla!!johan sitä sais tehdä yhden menuullisen safkaa, jos jokaista alkais miellyttään ja kyseleen kuka mitäkin haluaa tänään syödä..
voi että mikä kommetti taas..arg!!!!!!
joka täällä katkeruuttaan ivailee muita!!!
Näiden katkerien, ei siis yleisesti exien tai äitien, ajatuksen juoksu. Ei mitään väliä vaikka lapsi söisi pelkästään roskaruokaa tai pitäisi muuten epäterveellisiä elämäntapoja eikä söisi kunnon ruokaa, tärkeintä on vain olla eri mieltä kuin se exän puoliso. :(
No mä vähän epäilen, että lapsi on vain ronkeli, joka on aika yleistä. Ja tätä voi esiintyä kummassakin huushollissa. Siellä äidin luona kerrotaan, että isillä saadaan syödä herkkuja joten täälläkin on saatava. Eli tollasta yritystä ja tesmailua.
Tietenkin lasten on kunnon ruokaa syötävä. Ja sanot sille isille, että ei lado sitä lautasta niin täyteen. Kyllä lapsi huomaa, että kun sitä ruokaa ei saa korvattua herkuilla, niin alkaa se oikea ruokakin maistumaan. :)
pakottako syömään lautasta loppuun, jos kerta etukäteen jo näkee, että annokset on liian isot. Lapsille on ihan tyypillistä olla ronkeli, ja useimmat lapset eivät juuri muuta lihaa tykkää syödä kuin jauhelihaa. Raasta jauhelihakastikkeen joukkoon vaikka porkkanaa tai punajuurta, siinä se menee huomaamatta ja tulee vähän ravinteikkaampi.
Jos lapset haluavat aikuisia jostain syystä kiusata, niin justiinsa ruokailu on se, mihin ne sen vänkäämisensä kohdistavat. Mä huijasin meidän alle kouluikäiset syömään hedelmiä sillain, että kysyin "omenaa vai banaania?", jolloin ne olivat niin innoissaan valitsemisesta, että jätskin vaatiminen unohtui.
Mutta aina ne tulee siitä ruuasta valittamaan, se nyt vaan on niin lasten kanssa, oli ne omia tai vieraita.
Tiukka linja. Lapset on sen ikäisiä, että ymmärtävät puhetta. Muuta ruokaa ei tule ja jos sanovat, että äidinkään luona ei ole pakko syödä, niin sellainen kannattaa selvittää lapsille kaikissa muissakin säännöissä, että teillä on teidän säännöt, olkoon toisella vanhemmalla mitkä tahansa... (niitä sääntöjä voi sit vaikka yhdessä sopia lisää) Kaikista ruokalajeista ei tarvii tykätä, en nyt tarkoita että olis pakko kaikkea syödä, mutta ei kannata ruveta tosiaan lasten pillin mukaan tanssimaankaan...
Meillä on sääntö, että lapsi syö sen mitä ottaa (nuorin 10 v). Jos ei tykkää jostakin ruuasta, ei tarvitse ottaa, mutta muuta ruokaa ei saa tilalle. Tällä hetkellä ruokailut ovat hyvin seesteisiä.
Mutta esim. edellisjouluna oltiin appivanhempien luona syömässä. Mieheni nuorimmainen huusi tunnin ruuan valmistumista odotellessa, että hänen on kauhea nälkä, joulupöydässä ei ollut MITÄÄN ruokaa, mikä olisi kelvannut ja kun nousimme pöydästä, alkoi pojan huuto, kun hänen on kauhea nälkä. Annoimme pojan huutaa ja kiukutella.
Viime jouluna ruokailu kävi kuin tanssi nuorimmaiseltakin. Se vain vaati, että poika sai kokeilla, että saako tahtoaa läpi ruokapöydässä. Luuli, että mummulassa kiukuttelu tehoaisi. Ei yhtään kaduta, että annettiin pojan viimeksi huutaa, vaikka itseä keljutti ja hävetti pojan käytös. Siis myös pojan isä antoi pojan kiukutella.
lapsen/lasten huutaa seurassa, vaikka kyseessä olisikin kasvatus. Eikö yhtään tullut mieleen, että pilaatte juhlapäivän muilta ihmisiltä? Ilmastointiteippiä, jollette saa lasta pysymään hiljaa, tai sitten lähdette koko porukka kotiinne.
Minä olin aikoinaan se "paha nainen", järjestimme suurta joulujuhlaa, jonne ajattelimme kutsua myös erään oikein miellyttävän sukulaisen. Ikävä kyllä miellyttävä sukulainen halusi ehdottomasti, että myös hänen tyttärensä ja lapsenlapsensa viettävät joulua hänen kanssaan. Olin samana vuonna istunut pääsiäispöydässä samaisen lapsen kanssa, ja ilmoitin jyrkästi, ettei hän ole tervetullut kotiini, ainakaan ruokailutilaisuuteen. Jäivät siis kaikki pois tilaisuudesta.
Olet oikeassa, on todella inhottavaa muita kohtaan, että lapsi saa huutaa ja mesota koko ruokailun ajan. Isosiskokin häpesi melkein silmät päästään.
Omien lasteni kanssa kävelen ovesta ulos lapsi kainalossa, jos kaupassa/kylässä tms. aloitetaan raivoaminen. Mieheni lasten osalta en tällä tavalla asiaan puutu, en vaikka keljuttikin.
olen myös uusperheen lapsia itse olen 12v siskoni 7v kun meidän oma isämme meni uusiin naimisiin ja tällä naisella on 10v tytöt meillä on sellainen käytäntö että jokainen syö samaa ruokaa ja samaan aikaan ja jos ei tykkää niin saa jättää mitään ruokaa ei saa moittia toki me käydään joskus ulkona syömässä eli säännöt on mulle ja siskolle samat kuin isän uuden vaimon lapsille
Eivät kaikki voi olla mestarikokkeja.
Lapset eivät vaan pidä ruuistasi, lapset ovat lahjomattomia makuaistejensa suhteen, (ei auttaisi äidin manipuloinnit, jos ruokasi olisi hyvää)
Älä pidä älämölöä ruuistasi, koska mikään ei ärsytä enempää kuin olla pakoitettu syömään YÄK-ruokaa.
Sillä saat paljon vihamiehiä, jos pakoitat.
Ja putoa nyt hyvä ihminen sieltä pilvilinnoista, ei lapsille laiteta kovin monimutkaista ruokaa, ei moni vanhempikaan pidä mistään mitä on liikaa yritetty. Gurme-ruoka on hirveää!!!
Kaikenkaikkiaan tuntuu, että ruoka näyttelee liian suurta osaa syömisessänne, sit kun nälkä lähtee, niin ruoan voi unohtaa. näin on.
mukaan ruuanlaittoon. Jo nuorempikin osaa repiä käsin salaattia tai sekoitella kulhossa valmiita aineksia. Itse tehty maistuu paremmalta...
nyt ei ole varsinaisesti neuvoja,mutta kohtalotoveri olen.Miehelläni on 7-vuotias poika joka ei söisi muuta kuin perunamuusia ketsupilla!
Lähestulkoon kaikki muu mitä laitan on "pahanmakuista" ja "en tykkää".Poika on todennutkin,että ei halua tulla meille kun meillä on aina niin pahoja ruokia.
Oma lapseni huitelee kaiken valmistamani mitä eteen laitan niin en usko ruokieni nyt kovin pahoja olevan.
En välillä tiedä mitä tehdä kun makaroni-jauhelihapatakin on "huonoa".Usein käy myös niin,että poika oksentaa jo ruokapöydässä lautaselleen ne muutamat muruset mitä suostuttelulla ollaan saatu syömään.
Todella oksettavaa, "oksentaa jo ruokapöydässä lautaselleen", tuota minä en kyllä sietäisi!! Eri asia, jos olisi pari-kolmevuotias, mutta 7-vuotiaalta voi odottaa käytöstapoja! Hiuksista vessaan, jos vielä yrittää, neuvoisin.
Täytyy sanoa, että on teillä nyksillä pitkä pinna, minun luonani tuollaisia lapsia ei toista kertaa näkyisi.
samanmoista taistoa miehen lapsen kanssa, ja nyt alkanut näkyä valoa tunnelin päässä, on se vaatinutkin pitkäjänteisyyttä, sekä tahtoa ja periksiantamattomuutta sekä useita keskusteluja äidin ja isän välillä, ja jopa neuvolan!!
lapsi ei suostunut syömään muuta kun makaroonia, meillä sitten kun on ruoka-ajat, ja perusruokaa tarjolla, niin mikään ei mennyt alas, ja oksennusta tuli lautaselle, ja huutomäärä kamala!!emme kertaakaan ole pakottaneet lasta syömään, mutta myös sitä mukaan hänet on poistettu keittiöstä jos ruoka ei mene alas, tietää että ruokailu ei ole mikään pelleily ja seurusteluhetki, muille annetaan ruokarauha!!alkuun huutoa ja kiljumista, halusi syömään, oli nälkä, sai mahdollisuuden tulla SYÖMÄÄN ei pelleileen ja kiukkuaan, mutta lopulta sitten aina päätyi siihen että ruoka pysyi koskemattomana, ja hän yökki ja joka paikkaan sattui!!
sitten ei mitään välipaloja,herkkuja, mehuja, vettä sai jos janotti!!sitten seuraavalla ruokakerralla taas sama juttu, ja otteet, eikä annettu vaihtoehtoja, ei tullut makaroonia vaikka kuinka huusi ja kiljui, ja jätti syömättä!!lopulta sitten usean taiston jälkeen ruoka alkoi kun alkoikin maistua, tietysti hänelläkin on inhokkiruokia, joita ei pakko syödä, mutta maistaa meillä kyllä pitää!!
se ettei äidin luona ole ruoka-aikoja, tai siellä pääosin ruoka koostuukin makaroonista ja herkuista, sekä hampurilaisista, ei estänyt sitä että meillä lapsen oli totuttava syömään ruokaa jota tarjolla, ja ruoka-aikaan!!sillä meillä ei ole yksinkertasesti mahdollisuus tarjoilla ruokaa kaikille perheessä silloin kun huvittaa ja sitä mitä haluaa..ja ei tähän ole mahdollisuutta julkisella päivähoitosekstorillakaan..näitä syömisohjeita ja tukea saatiin oman alueen neuvolasta paljon, ja se helpotti!!välillä oli hirviö olo, mutta kyllä kannatti!!!
tässä meidän kokemus lyhykäisyydessään, nyt voin todeta kaiken sen jälkeen että lapsi todellakin syö, ja kyllä kannatti hieman olla kovempi ja näyttää että aikuinen päättää milloin syödään, ja mitäsyödään eikä suinkaan lapset!!tsemppiä sinulle ap, ja kaikille jotka asian kanssa taistelevat..=)
kyllä monesti on itsellä vitsit vähissä kun poika on vuoroviikoin meillä.
Sitä vaan toivoo,että jospa joskus jonain päivänä poika oppisi tavoille.
karkkia saavat vain lauantaina, ja muitakaan herkkuja ei kyllä ostella eikä tarjota noin vain. Ruoat ovat perusruokia (esim. perunasuikaleet, joku liha, kermaa ja uuniin, makaronit, perunamuusi, salaatit jne jne), ei mitään gourmet annoksia todellakaan! Reilu 2-kymppinen olen, enkä tätä ennen paljon ruokaa laitellut ja nyt joutunut lasten vuoksi väkisinkin kiinnostumaan ruuanlaitosta enemmän.
En minä voi koko ruokailutottumuksia mennä muuttamaan, sitten eivät söisi senkään vertaa. Kotonaan ovat tottuneet syömään tietyllä tavalla (paahtoleivät, jugurtit, nakit...) ja ileisesti vain sen yhden lämpimän aterian päivässä. pikaruokia en ole itse ostanut ollenkaan, ehkä kerran kuussa on jotkut hampparit haettu.
ongelma ei ole mikään mahdoton, vaan ajattelin kuitenkin kirjoittaa jos jotain vinkkejä tai kokemuksia saisin. lasten kanssa kun en tätä ennen edes paljon tekemisissä ole ollut.
Onneksi kuitenkin koulussa/ hoidossa syövät ilmeisesti kunnolla. Isän kanssa on kyllä puhuttu ja annoksia pienennetty, siinä ei ole ongelmia. Kehotti myös lapsia syömään ennen meille tuloa kotonaan kunnolla (menevät siis hoidosta/ koulusta kotiinsa iltapäiväksi ja illaksi vasta meille arkisin) jos kerran siellä on paremmat ruuat. Illalla eivät sitten ole välttämättä muuta vaillakaan kuin iltapalan, jos ovat kotonaan syöneet.
viimeksi sunnuntaina aamulla tarjolla oli elovenan hetki omena kaneli kaurapuuroa. eivät syöneet kuin pari lusikallista kumpikin, kun siellä oli omenaa, hyi!!
Kyllä ne meillä ovat vähän ottaneet sellaisen linjan että ovat kuin "lomalla". leluja yritetään nakella minne sattuu, kiukutellaan ja käytöstavat vähän hukassa. olen tämän sikäli kokenut vaikeaksi kun ei tosiaan aiempaa kokemusta ole lapsista, että miten niitä kärsii ja voi komentaa ja miten nämä tilanteet yleensäkin kannattaisi hoidella. Esim. kun 5v lapsi isoon ääneen tokaisee minulle vastaukseksi "ole hiljaa siinä" kun huomautan ettei veljeä ihan välttämättä meillä ainakaan tarvitsisi nimitellä "paskaksi"...
Poika ei opi tavoille itsestään. Meidän aikuisten tehtävä on ne lapselle opettaa. Lasten kasvattaminen ei ole mitään herkkua, mutta se on pakko tehdä, jos meinaat saada lapset tavoille.
Jospas niiltä nassikoilta kysyisi, että mitäs ne tykkäisi syödä ja virittelette sitten syömistä yhdessä? Ihan sama mitä syötte(kunhan ei täytekakku linjausta)kunhan jotain saa vatsansa täytteeksi, ehkä se yhdessä laittaminen voisi olla kivaa.
Meillä on lapset innostuneet syömäänkin erilailla(paremmin) kun ovat itse osallistuneet siihen ruuanlaittoon jotenkin.Älä polta päreitäsi, vaikka sotkua tulisikin pienistä apureista keittiössä.
Meillä oli ihan sama ongelma alussa. Makarooni ja jauheliha upposi mutta muuten vaan pyöriteltiin haarukalla ruokaa.
Kunnes älyttiin, että heidän ruoka on kotona aina jauhelihaa ja makaroonia! Pikku hiljaa totuteltiin muihinkin ruokiin heidät ja nyt menee tosi hyvin alas kaikki. Säälihän se on jos lapset eivät ole tottuneet syömään eri ruokia, ei ole lapsen vika.
Meillä kanssa on haluttu tarjota lapsille eri ruokaa kuin mitä kotonaan syövät, kun kotona on, ainakin lasten puheiden mukaan, aika yksipuolinen ruokavalio. Nuorin jopa valitti, että kun äiti ei osta hänelle salaattiaineksia, että hän itse voisi tehdä salaatin (kurkku-tomaatti-kiinankaali). Meillä ollessan poika syö päivittäin kulhollisen samaista salaattia, hänen suuri herkkunsa! Voi olla, että tämä taas aiheutta kotona kitinää, kun meillä saa ja kotona ei.