3 yön päästä joudun kohdunpoistoleikkaukseen, kohdunkaulansyövän takia...
tuntuu että oon maailman ainoin tyttö kuka tän ikäsenä joutuu tämmöseen.. ois niin kiva kuulla teidän tuntemuksia ja muutenkin kaikkea mahdollista..
mua ahdistaa ja tunteet on sellasta vuoristorataa että!! miten mä selviän tästä etten saa enää lapsia...
tuntuu että oon maailman ainoin tyttö kuka tän ikäsenä joutuu tämmöseen.. ois niin kiva kuulla teidän tuntemuksia ja muutenkin kaikkea mahdollista..
mua ahdistaa ja tunteet on sellasta vuoristorataa että!! miten mä selviän tästä etten saa enää lapsia...
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tuli mieleeni, että mitä hoitoja sinulle on jo tehty, kolposkopia,laserhoito, sähkösilmukka? Harvoin tuossa iässä varsinaista syöpää todetaan, eikö esiastetta voida muuten hoitaa? Eikö ole muita vaihtoehtoja?
Tässä sinulle ja muillekin luettavaa:
Hoito ja seuranta
Hoitopäätös tehdään solunäytteen luokituksen ja kolposkopialöydösten tulosten perusteella. Hoidon tarkoitus on poistaa muutosalue kokonaan. Toimenpide tehdään tavallisesti polikliinisesti sähkösilmukalla ja puudutettuna. Muitakin menetelmiä voidaan tilanteen mukaan käyttää. Teini-ikäisillä päädytään usein seurantaan, koska heillä solumuutokset paranevat usein itsestään.
Kaikkia hoidettuja potilaita seurataan. Kesto määräytyy hoidetun muutoksen vaikeusasteen mukaan. Pienen riskin muutoksissa tehdään kuuden kuukauden kuluttua hoidosta kolposkopia ja Papa-koe. Sen jälkeen Papa-koe otetaan vuosittain vähintään kahden vuoden ajan, jonka jälkeen riittää säännöllinen osallistuminen joukkotarkastuksiin.
Suuren riskin muutoksissa Papa-koe on tarpeen kaksi kertaa puolen vuoden välein. Ensimmäisellä kerralla tehdään myös kolposkopia. Jatkossa tilannetta seurataan kerran vuodessa vähintään viiden vuoden ajan hoidon päättymisestä ja sitten joukkotarkastusseulonnoissa. Kummassakaan tapauksessa irtosolunäytteiden väli ei myöskään jatkossa saa olla viittä vuotta pitempi, koska hoidon jälkeenkin kohdunkaulan syövän sairastumisriski on 2–3-kertainen verrattuna väestön keskimääräiseen sairastavuuteen. Riski on merkittävästi suurentunut vielä 20 vuotta hoidon jälkeenkin. Uusimisriski kasvaa iän mukana.
Lähde: käypähoito.fi/Tiivistelmät potilaille
niin..samat on ajatukset sulla kun oli mullakin aluksi..noin vuoden verran luulinkin että mulla on syövän esiaste, ja ajatukset oli just että eikö ole muita vaihtoehtoja..olen näin nuori jne... mutta kun asiasta puhuttiin lääkärin kanssa pari kuukautta sitten(eri lääkäri kun aijemmin) niin se puhui syövästä,ei esiasteesta, sitten kysyinkin että eikös mulla ole esiaste, se sano että ei vaan ihan kunnon syöpä, mutta onneksi vielä alle 3mm kokoinen..mutta siis turvallisin vaihtoehto on kohdun poistaminen.
kolposkopiaa on tehty kyllä..
mun juttu on käsitelty patalogimeetingissä ja siellä tulivat tähän tulokseen.
kävin juttelee leikkaavan lääkärin kanssa,ja se sano että kohdunkaulansyöpä on niin agrissiivinen laji, että se leviää kyllä nopeesti lantioon jne..
siis tällähetkellä se syöpä on otettu sähkösilmukalla pois, mutta ovat sitä mieltä että helposti uusiutuu ja siksi on poistettava.
lääkäri kertoikin että kohdunkaulan syöpä tekee aluksi hitaasti tuloaan..kestää vuosia esiasteen tulo ja vuosia kehittyä oikeaksi syöväksi..eli mulla alkanu tosi nuorena kehittymään tämä syöpä..ja olen aina käynyt 2v välein papassa, ja aina ollu puhdas, paitsi nyt vasta vuosi sitten oli 3...ja sitten selvis tämä kaikki kauheus...
miks papa ei näyttänyt ajoissa?
Mielestäni luokka III ei ole sama kuin luokka V, jossa on pahanlaatuisia soluja.
Irtosolututkimuksen solulöydökset luokitellaan perinteisesti seuraavasti:
* L 0: riittämätön tai epäonnistunut näyte
* L I: normaali solukuva
* L II: hyvänlaatuinen solukuvan muutos, joka yleensä aiheutuu tulehduksesta. Uusi näyte on tarpeen 3-6 kuukauden kuluttua tai tulehduksen hoidon jälkeen
* L III: syövän esiasteeseen viittaavia tai luonteeltaan epäselviä solumuutoksia
* L IV: syövän esi- tai varhaisvaiheeseen viittaavia solumuutoksia tai vahva epäily syövästä
* L V: pahanlaatuisia soluja
Bethesda-luokitus
Perinteistä Papa-luokitusta on syrjäyttämässä ns. Bethesda-luokitus, jossa otetaan huomioon näytteen laatu, luokitellaan muutoksen luonne ja annetaan siitä sanallinen kuvaus.
Merkittävää on HPV-muutosten ja lievän limakalvon pintakerroksen kasvuhäiriön (dysplasia) yhdistäminen: löydös määritellään lieväksi limakalvon sisäiseksi muutokseksi (Lievä SIL, low grade squamous intraepithelial lesion).
Keskivaikea ja vaikea limakalvon pintakerroksen kasvuhäiriö ja limakalvon pintakerrokseen rajoittunut syöpä (carcinoma in situ) on yhdistetty ja määritellään vahvaksi limakalvon sisäiseksi muutokseksi (vahva SIL, high grade squamous intraepithelial lesion).
Mikäli Papa-näytteestä löytyy tällaisia muutoksia, suoritetaan kohdunkaulan tähystys (kolposkopia) ja otetaan näytepaloja mahdollisilta poikkeavilta alueilta. Patologi tutkii kasvainkudoksen mikroskooppisesti. Jos todetaan lievä muutos, riittää seuranta. Jos muutos on vaikeampi, se hoidetaan. Mikäli löytyy syöpä, patologi määrittelee sen tyypin, kasvun syvyyssuunnassa ja mahdollisen kasvun kohdunkaulan imuteihin tai verisuoniin.
tiedän ton taulukon kyllä, ja sitä ihmettelin myös..ja kysyinkin aikasemmin lääkäriltä, mutta selitti jotain enkä täysin ymmärtänyt..
kun sanoin että tuttavalla on ollut papa luokka 4 eikä ole kohtua poistettu,vaan hoidettu muulla tavoin. lääkäri sanoi että hänellä ollut esiaste,mutta sinun kohdalla tilanne pn paljon vakavampi,kun on oikea syöpä.
ja tiesinkin ton mitä kirjotit ja mulla on se pahalaatuinen,se toinen vaihtoehto,mitä siinä luki..koska se latinankielinen nimi siinä on ollu mun lapuissa,kun koepaloista tullu tulokset.
mulla on nyt vuoden verran seurattu ja solumuutoksia on jatkuvasti,eivät oo lähteny vaikka muutaman kerran poistettu niitä "huonoja" kohtia..
vaikea tätä on tajuta..
koko ajan enemmän vaan olo että eipä taida suomen maasta mulla kohtalo toveria olla(mun ikäistä), ja toisaalta todella hyvä niin..mutta toisaalta auttas ehkä kuulla tuntemuksia..
On todella harvinaista, kirjoitelkaa muutkin, jos jollain on omakohtaisia kokemuksia.Toivotan sinulle paljon onnea matkaan ja nopeaa toipumista!
kiitos sulle!
vaikea tätä on uskoa varsinkaan hyväksyä..
kovin pahoillani, tuntuu varmasti pahalta :(
Nyt taitaa olla jo liian myöhäistä kysellä leikkaustavan muuttamisesta. Kohdunkaulan syövän takia voidaan nykyään tehdä leikkaus nimeltä trachelectomia, jossa poistetaan tähystysleikkauksella lantion imusolmukkeet ja alateitse vain kohdun kaulaosa. Kohtu jää siis tallelle ja myöhemmin on mahdollista tulla raskaaksi keinohedelmöityksellä omilla munasoluilla. Synnytystapa on tietenkin sitten keisarileikkaus. Suomessa on näitä leikkauksia tehty muutamia Helsingissä ja Tampereella, tuloksista ei juurikaan ole vielä tietoa.
miks mulle ei lääkäri sanonut sanallakaan tollaisesta vaihtoehdosta????????!!!!!!! nyt en tajua..luulis mun iän takia vähintäänkin kertovan tollasen mahdollisuuden, AHISTAA!!! mulla on ylihuomenna se leikkaus, aijon kyllä sanoa tosta sille lääkärille.varmaan kyllä myöhäistä..vai eivätkö sitten tee sellasia leikkauksia jyväskylässä..mutta oisivat laittanu mut sitten sinne missä osavaat.voi että raivostuttaa!!!! kiitos sulle kun kerroit.
sinulla on varmastikin ollut papa luokka 3, josta tarkemmat tutkimukset (eli koepalat) on aloitettu. vaikka papa olisikin luokkaa 3, niin vasta koepaloista näkee sen todellisen tilanteen. elikkä papassa "raavitaan" vain soluja näytteeksi ja aina niitä soluja ei välttämättä tule kaikista kohdista ukaan. koepala on ihan oikea kudosnäyte (ja siis suurempi ja tarkempi kuin papanäyte) ja siinä on voinut näkyä jossain kohdissa syöpäsoluja. ei sinulla varmastikaan kohtua leikattaisi pelkän esiasteen vuoksi pois, kullä se syöpää on jo ollut. mutta tsemppiä ja voimia sinulle! toivottavasti sait lääkäriltäsi vielä tarkempaa tietoa tilanteestasi.
mulle on käyny just noin kun kirjotit.lääkäri selittikin että se mun koepala on siivutettu tosi ohuiksi paloiksi ja ne tutkittu ja sieltä sitten löytyi se syöpä.
kiitos sulle.
karulta tää tuntuu, ja hämmentää kaikki vieläkin..eipä oo papa kokeisiin aina uskomista..
nyt eniten pelottaa se mikä on fiilis leikkauksen jälkeen,kun kaikki on sitten lopullista,todellista..no, sen näkee sitten..kun kykenen ni kertoilen vaikka täällä kokemuksia jos joku haluaa tietää :)
Mulla ei nyt ihan sama tilanne ole kuin sulla, eli syövän takia multa ei kohtua poistettu mut poistettiin kuitenkin kolmekymppisenä.Mutta elämä jatkuu leikkauksen jälkeenkin vaikka tietysti asia on tosi kova pala nieltäväksi.Mutta meillä naisilla on onneksi joku ihmeellinen voima jolla me jaksetaan eteenpäin :) Voimia sulle !!!!
kiitti sulle. niin, jostain kai sitä voimaa sit saa,kun on pakko kuitenkin jaksaa elämää eteenpäin..täytyy vaan ajatella niitä hyviä asioita mitä tällä hetkellä on.
Minulta poistettiin kohtu kun olin 25v. Sitä enne oli poistettu toinen munasarja ja kohdunpoiston yhteydessä poistettiin jäljelle jääneestä munasarjasta osa. Nyt olen lähe 46 vuotias. Enkä ole kohtua kaivannut. Kieltämättä oli vaikeaa kun ei saanut lapsia. Mutta ajattelin että tälläinen on minun elämäni ja hyväksyin tosiasiat. Minulla on ihan aviomie jonka olen tavannut kohdunpoistoni jälkeen, joten oli alusta asti selviä ettei lapsia meille tule. Meillä on" eläinlapsia" ja kaikki sirarusten lapset ovat kuin omiani. Rakkautta pystyy osoittamaan toisten lapsille. Kyllä sinäkin varmaan asiaan totut, mutta se ottaa oman aikansa ja paljon siihen kyyneleitäkin tarvitaan. Mitenkään muuhun elämään kohdunpoisto ei vaikuttanut. Ainoastaan olen ollut kyllä iloinen että kuukautisiia ei ole. Täysipainoinen nainen olen ilman kohtuakin.
Sinulle voimia leikkaukseen ja etenkin taisteluun syöpää vataan. Kohtu on vain pieni osa kunhan saat pitää terveen elämän ilman syöpää.
Onnea elämääsi.
siis löyty samanikäinen,joka kokenyt saman..kiitos sulle miljoonasti kun kirjoitit,ja kaikille muillekkin tottakai.helpottaa omaa oloa saada lukea toisten kokemuksia,kyllä mäkin sitten selviän tästä kun muutkin on selvinnyt :)
kiitos vielä! :)
muistatko miten nopeasti paranit silloin leikkauksen jälkeen?olitko kauan kipee? ja mitä pystyit tekee sitten saikkarin aikaan,vai olitko vaan vuodelevossa?
Kun minut aikoinaan leikattiin leikkauksia tehtiian ainostaan vatsanpeitteiden läpi, ei alakautta. Arpi on navasta alaspäin, eli suuri. Samasta kohden tehtiin myös muut mainitsemani leikkaukset, eli en ole arpia täynnä, vaikka usein on leikelty :) Sairaalassa joutui tulloin olemaan 10 päivää leikkauksesta, eli tikit poistettiin sairaalassa. kehitys on kehittynyt hurjasti nykypäivänä. Lyhyet sairaalassa olot, alakautta leikkaukset yms.Olikohan se niin että maitopurkki oli painavin mitä sai kuukauden aikana nostaa, ei painavampia. Heti leikkauksen jälkeen tarvitsin kipulääkkeitä ja niitä sainkin. Mutta ei niitä monena päivänä tarvinnut. Yskiminen ja muu sellainen teki tietenkin haavaan kipua, mutta auttoi kun "suojasi" haavaa kädellä yskimisen aikana.
Kun tulin kotiin voin tehdä kaikkea kevyttä. Hoidin itseäni: lueskellen,pikkuhiljaa ulkoillen ja tehden kaikkia kotiaskareita, mutta pidin sen nostovaran koska se oli haavan kiinnipysymisen takia tärkeää.
sairaalassa kyllä kertovat mitä rajoituksia tämä nyky leikkaussysteemi tuo. ja antavat hoito-ohjeet kirjallisena sinlle mukaan.
Vielä sellainen muisto tuli: pääsin sairaalasta pois joulun alla, eikä kukaan ollut tehnyt juolusiivouksia eikä paistamisia. Sitten silloisen avomieheni sisko tuli minulle siivoamaan. Ja erikoisen joululahjan halusin, se oli iso nukke. Kait siksi kun en sitten lapsia saa. Se nukke on minulla tallessa edelleen vaikka elämänkumppani myöhemmin muuttui. Kyllä se tuo aina mieleen kyseisen joulunajan.
Toivon sinulle paljon voimia elämään ja etenkin nyt kun sinulla on suuri muutos edessäsi.
Ilonpisaroita!
mulla tehdään alakautta se leikkaus..se vissiin paraneenopeammin..viime käynnillä se lääkäri testas sen että pystyykö sitä tekemään alakautta, otti kohdusta jollain kiinni ja veti ulospäin ja mun piti samalla ponnistaa..huusin,sattu niin paljon..mutta siitä sit selvis että voi tehdä. huomenna se sit tapahtuu..tähän aikaan kyllä pitäs olla jo leikkauksen ohi..vieläkin epätodellinen olo..
liikutuin ihan,kun kuin ton sun tekstin lopun..se nukke..
eiköhän tämä ajan kanssa tästä..
Minulle tehtiin joku kuukausi sitten,syystä että oli täynnä hyvänlaatuisia kasvaimia,jotka aiheuttivat ylimääräistä verenvuotoa,jotka useista kaavinnoista huolimatta kasvoivat aina uudestaan.
Minulle tehtiin selkäydin puudutuksella alakautta,kuten sinullekin tehdään.Olin valveilla koko touhun ajan,joka kesti parisen tuntia.
Ei sattunut,mitä nyt vähän ilkeää teki se nytkytys,kun nytkyttivät sitä pois.Siinä voi vaikka lueskella jos haluaa.
Toivuin leikkauksesta niin nopeasti,että en millään aina muistanut ettei saa ponnistella.Siellä sairaalassa jo menin nostamaan yhtä tuolia,kun en ollut juuri mitenkään kipeä.
Pääsin kotiin muutaman päivän perästä ja kotona pystyin heti tekemään kotiaskareet.Kannattaa kuitenkin varoa kakkea nostamista.
Ole kiitollinen kun pääsit ajoissa hoitoon ja voit jatkaa elämääsi,vaikkakin ilman kohtua.
Orgasmiin,eikä muutoinkaan hyvään sukupuoli elämään se ei vaikuta mitenkään.Tsemppiä sinulle ystävä.Siunaa itsesi ja jätä kaikki Taivaan Isän käteen,niin kyllä kaikki hyvin menee.
Niin minäkin tein.Laitoin tämän kirjoitukseni tänne siksi,että joku toinen saisi siitä voimia ja rohkeutta.Kyllä se hyvin menee!
Moi!
Haluat tietää olosta leikkauksen jälkeen.
Vaikka se tehdään alakautta niin leikkaus on kuitenkin iso ja vie voimat ihan totaalisesti.
Särkyä on, sairaalassa siihen saa kipupiikin mutta kotia minut laitettiin ilman lääkkeitä...joten toivottavasti sulla on paljon buranaa kotona. Sitä menee... Petipotilaaksi ei kannata kuitenkaan jäädä mutta jos ulos lähdet niin älä ahnehdi metrejä...itse lähdin mukaman hiljalleen lenkille ja voimat loppu totaalisesti 500m jälkeen.
Kolmeen viikkoon et saa nostella mitään painavaa...ja se kannattaa uskoa!
Tämän minulle sanoi eräs nainen joka oli emättimen kohotusleikkauksessa samaan aikaan, hän ei ollut levännyt ja niinpä emätin pullahti pihalle :(
Pieniä jumppaliikkeitä kannattaa tehdä sitten kun et enää tunne tikkejä.
Ja itse huomasin kun aamuisin olin tosi kipeä että kun sauvalla suristelin itselleni orgasmin (klitoriksesta) niin kipukin laukesi ja pääsin sängystä ylös...
Kuulostaa tietysti hassulle mutta näin vain oli.
Pidä nyt huolta itsestäsi ja muista levätä!
Silloin kun itse olin sairaalassa,oli samalla yksi toinen rouva,joka koki ihan eri tavalla,siis hän oli paljon kipeämpi.
Vähä niinkuin synnytys,tai mikä muu sairaus tahansa,toinen kokee sen kivunkin eri asteisena.
Mutta ei kuitenkaan kannata pelätä!
Hyvä kun pääset leikkaukseen.Itse odotan taas suurehkoa leikkausta ja aina se leikkaus peloittaa muutenkin,on hyvä senvuoksi saada hyviäkin selviytymis kokemuksia.
multa kans poistettiin kohtu n5-6v sit. olin silloin 32vuotias, pitkään sain tapella että suostuivat kun mulla ei ollu mitään syöpää tms.silloin vaan en vielä tiennyt että se "poikii" lisä ongelmia lantion seudulle. nyt olen menossa uuteen vielä vähän isompaan leikkaukseen ja osittain juuri kohdun poiston takia. rektum prolapsi on nykyisen vaivani hienompi nimi. ja jos olisin tän sillon tienny et näin käy niin olisin varmasti miettinyt sen kohdunpoiston jonkun kerran uudestaan..muuten olen kyllä itsekin tyytyväinen kun menkat loppu ettei niiden takia enää tartte kärsiä. jahka käyn nyt lyhennyttämässä tän peräsuoleni ja saadaan se uudestaan kiinniteltyä lantioluihin tai jonnekin niin eiköhän tämä tästä sitten ala taas menettelemään..
lykkyä teille kaikille..
mutta olen nyt raskaana, jos kaikki menee hyvin, raskauden jälkeen leikataan kaikki pois.....
nyt ei auta kun toivoa......jos menee kesken, se oli sitten siinä.
onnea,siunausta ja varjelusta sun raskauteen, toivon todella että kaikki menee hyvin,ja varmasti meneekin.
mulle ne anto sen mahdollisuuden myös että ois voinu lapsen tehdä nyt heti ja sitten vasta poistaa kaikki,mutta mun mies ei sitä halunnu nyt tehä.
Eihän mies osaa ajatella naisen kannalta,ehkä itse olen niin omapäinen, että olisin tehnyt lapsen ensin ,kyllä ne miehetkin sopeutuvat. Onnea matkaan!
pitkät keskustelut aiheesta ollaan monesti käyty,eikä asiasta tulla ikinä yhteisymmärrykseen,enkä tiiä olenko katkera asiasta lopun ikäni,vai totunko asiaan..en tiiä..ilmanmuuta mä oisin lapsen halunnu,mutta ei sitä yksin saa aikaiseksi :(
En ihan ymmärrä tätä keskustelua. Ei kai se ole tarpeenkaan, että ymmärtäisin. Olen pahoillani siitä, että et voi sada lapsia. Vilpittömästi olen pahoillani puolestasi. Mutta eiköhän se terveys ole kuitenkin tärkeämpää. Et kai ole mennyt naimisiin vain tehdäksesi lapsia. Elämällä on paljon muuta annettavaa!
Jos lasta haluat, ei sen tarvitse "oma" olla. Maailmassa on kodittomia, äidittömiä lapsia vaikka kuinka paljon. Adoptio on hyvä vaihtoehto. Ihmiset vain ovat usein niin itsekkäitä, adoptio ei siksi tule kyseeseen monella.
on tärkeintä, mutta ei tässä tilanteessa osaa aina ajatella selkeästi ja sillai miten ulkopuolinen asian näkee, kyllä mä pikkuhiljaa alan tajuta itekkin ton,että pääasia että saan jatkaa elämää terveenä, mutta aluksi ja vieläkin ajoittain tulee suuria ahdistuksen tunteita noista lapsi asioista,ehkä ikäni takia en tiiä..
aina olen ajatellut että olisi ihana saada adoptoida joskus lapsi,juuri siksikin kun niitä on niin paljon ilman vanhempia,ja se on meillä yksi vaihtoehto nyt..mutta päiväkerrallaan..
Toivottavasti en loukannut sinua! Tottakai ymmärrän sinua. Kyllähän tuo ikäkin siihen vaikuttaa. Toivon ja uskos, että kaikki menee hyvin. Ota tosiaan päivä kerrallaan. Myöhemmin kannattaa ajatella adoptiota jos siltä tuntuu. Sinä saisit olla äiti ja ennenkaikkea antaisit kodin lapselle/lapsille jotka sitä tosiaan tarvitsevat.
et loukannut ollenkaan :) ihan totta kaikki mitä kirjoitit,asioiden tärkeysjärjestys vaan omassa päässä ailahtelee vielä,mutta parempaan päin :) kiitti sulle :)
hei,
itselläni on tilanne ollu päällä kahdesti, ja kummallakin kerralla luulin että menetän kohtuni...Olen siis joutunut leikkauksiin kahdesti suurten kystien takia ja ekalla kertaa lähti toinen munasarja...toisella ensin meinattiin poistaa koko kohtu, mutta lääkärit saivat kiinnikkeillä sen ja jäljellä olevan munasarjan pelastettua...en voi sanoa voivani täysin asettua kenkiisi, mutta olen itsekin ollut samalla vuoristoradalla...en tiedä itsekään voinko koskaan saada lapsia, ikää on 23 ja en vielä halua edes tutkimuksiin siitä, sulattelen ajatusta ja adoptio on ollut mielessäni ekasta leikkauksesta lähtien, jolloin lääkäri sanoi etten mahdollisesti koskaan saa lapsia...15 vuotiaana...luulin aina olevani yksin asiani kanssa, koska olin niin nuori...mutta ajatukseen ja elämään tottuu...se kestää ja sitä pitää sulatella rauhassa...asiasta voi katkeroitua, mutta sehän on turhaa ja ajan hukkaamista, on paljon ihanaa, ja monia lapsia vailla rakastavaa perhettä...tiiän kliseisyyden...itsekin kuullut näitä juttuja paljon. Mutta toivon jaksamista sulle ja aina se aurinko löytää luokse :)
varmasti ollaan samoja tuntemuksia käyty,tsemppiä sulle, toivottavasti kaikki järjestyy ja saat lapsia.
mä tulin tänään sairaalasta kotia,eilen leikattiin kohtu pois, ja sama tyttö olen vieläkin,vaikkei kohtua ole..turhaan pelkäsin ;) leikkaus meni hyvin,eikä kipujakaan juuri ole :)
Siis, hienoa, että kaikki meni hyvin. Uskon, että olet sama tyttö edelleen. Miksi et olisi! Kohtu on poissa mutta mitä sitten...kuten sanoin aikaisemmin terveytesi on kuitenkin kaiken a ja o.
Kaikkea hyvää elämässä sinulle. Elämällä on paljon annettavaa sinulle...odotahan vain.
kiitos kiitos!!
Leikkaus on takanasi ja edessä tutkimuksia tutkimusten perään. Toivotaan että osaltasi kaikki oli nyt tässä, kerro siitä sitten kaikille meille!
Mutta muista että naiseuttasi et tule menettämään koskaan. Sinulla on tulevaisuudessa hitusen enemmän aikaa itsellesi. Ja sinulle, joka taatusti tämän jälkeen osaa arvostaa elämää, tulet käyttämään aikasi hyvin. Lapsia on ja riittää kaikille halukkaille, itse en moista odotusaikaa haluaisi enää edes kokea, se oli fyysisesti mulle vaarallista. Ja äitihän voi olla muutenkin kuin biologisesti! Meidänkin muksuilla niitä kaksin kappalein! Älä huoli. Ja vaikka nuo muksut onkin mun sisuksissa elelleet, niin ei ne tuskin sellaista halua ajatella kolmekymppisinä, vaan jatkavat elämistään jossain muualla ja tulevat jouluksi käymään. Jokainen meistä voi rakentaa oman sosiaalisen verkoston, ei se lapsiin ainoastaan perustu. Ja odottaminen on ihan turhan yliammuttua juttuu, kamalaa rääkkiä se mulle oli ja on se ihan uskomatonta ettei se kaikille ole niin vaikeaa. Mutta sellaista tää elämä on, epäreiluu, erinlaista jokaiselle, vaiko taistelua hyvän asian puolesta ja hyvis tarinois ne hyvät voittaa aina pahat. Voimia.