Jos mä en saa koskaan lapsia, mun elämällä ei ole merkitystä. Mitä muuta elämälläni tekisin?! Ei todellakaan kiinnosta käydä töissä kun 1000 kertaa mieluummin olisin kotona hoitamassa lapsia ja kotia.
Ei vaan oo mulle elämää ilman lapsia... Minusta vaan tuntuu ettei mulle riittäis ihana mies ja se, että sais hoitaa muitten lapsia (ei ne oo omia, ei niitten kans voi toimia ollenkaan samanlailla, ainakaan minä, erakko..).
Alkais nyt ees ne h*mmetin menkat että pääsis seuraavaan kiertoon, toivottavasti paremmalla tuurilla. Mennään jo kp. 39/30-32. :/
Ei vaan oo mulle elämää ilman lapsia... Minusta vaan tuntuu ettei mulle riittäis ihana mies ja se, että sais hoitaa muitten lapsia (ei ne oo omia, ei niitten kans voi toimia ollenkaan samanlailla, ainakaan minä, erakko..).
Alkais nyt ees ne h*mmetin menkat että pääsis seuraavaan kiertoon, toivottavasti paremmalla tuurilla. Mennään jo kp. 39/30-32. :/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juu, mä oon myös ollu aina enemmän semmonen kotonaviihtyjä, eikä mikään ammatti/ura ikinä erityisesti kiehtonu. Nyt mä menin sellaselle 3 kuukauden 'urakurssille',:b no lähinnä siks että edes vähä aikaa ois jotain muuta(kin) ajateltavaa kun vaan tää yks...
No, nyt oli viimesimmät menkat taas jotenki masentavammat ku moneen kuukauteen. Varmaan siks ku syntymäaika ois ollu lähellä omia synttäreitä...Oishan se nyt pitäny arvata että oli aivan liikaa toivottu jotain noin suurta pientä synttärilahjaa :( ja sit ku ne alko ja vielä täysin ilman ennkkokipuja yhtäkkiä, ni iski vielä seki ajatus että eipä tullu sitten enää tän ikäkymmenen puolella :'( ja ku viime yönä porasin ni sille ei sit meinannu loppua tulla.
Mä en JAKSAIS enää (10 kk jälkeen) yhtään pettymyksiä, mut alkaa vaan väkisinki usko loppuun tähän, että saadaanko me sitä ikinä, ainakaan ns. normaalikeinoin.
Oon aatellu että se aktiiviyritys saa loppua nyt tähän. Kun ei siitä oo nähtävästi mitään hyötyä kuitenkaan. Ei enää kiertopäiviä, ei kalenteria, ei ovislimojen bongailua, ei MITÄÄN. No, ehkä ihan pikkasen seksiä kuitenkin, mutta VAIN sillon kun oikeesti huvittaaki...
Se on nyt kyllä nähty että ei se ainakaan yrittämällä tuu. Jos/kun tulee ni luulis vähemmänki 'vaivan' riittävän, ilman mitään kummempia temppuja tai edes tarkkoja ajotuksia. Siis jos kaikki toimii normaalisti..?
Hmm...
Mut ei kai kirves sentään ihan täysin kaivossa oo ennenku ne tosiaan on alkanu..? ;) Oiskohan sellanen 'myöhäis ' ihan mahdoton ajatus..?!
masennu!!! Me yritettiin ensin vuosi kotikonstein, sitten 5 vuotta lapsettomuushoidoissa. Lopulta en jaksanut enää niitä hoitoja... luovutin. Siitä 3 kuukauden päästä olin raskaana. Nyt ihana poika on 4v. Taisi olla vikaa omien korvien välissä...liikaa yrittämistä.
lukea tuollaisiakin tarinoita! Ei pitäisi heittäytyä epätoivoiseksi, mutta meillä takana 1,5v yrittämistä. ja kuten sanottu, vuosi siitä on todella ollut yrittämistä!!Hoitoihin ollaan hakeuduttu. pientä häikkää on löytynyt, muttei ylitsepääsemätöntä. ja vaivan laatu sellainen, ettei mahdotonta periaatteessa olisi luomuna raskautua.kai.. Mutta siis kiitos sinulle, kun kerroit onnellisen oman kokemuksesi. nyt mies ja mammakandidaatti stressinhallintakurssille!