Olen itseni ja muiden mielestä ruma... (ihan totta, kyseessä ei ole teiniagst)
ja olen epävarma alan valinnasta, teatteri ja näytteleminen on minulle suurin intohimo. Elän, hengitän, syön ja juon teatteria ja kaikkea muuta.
Mutta voiko ruma näytellä? se on ainoa asia joka tuo elämääni epävarmuutta.
ja olen epävarma alan valinnasta, teatteri ja näytteleminen on minulle suurin intohimo. Elän, hengitän, syön ja juon teatteria ja kaikkea muuta.
Mutta voiko ruma näytellä? se on ainoa asia joka tuo elämääni epävarmuutta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei näyttely kauneutta katso. Ei teatteris tartte näyttelijän olla mikään missi. Kaikki voi näytellä!
Olen samaa mieltä, ja haluaisin vielä lisätä että ns.rumilla/persoonallisen näköisillä on usein ulkoista karismaa paljon, edellyttää tietysti että tämä henkilö itse kääntäääulkoisen olemuksensa edukseen eikä häpeile sitä.
Tsemppiä kaikille rumille ja kauniille ja kaikille siltä väliltä. =)
ooon kanss samaa mieltä edellisten kanssa. sitä paitsi ei ne omat kasvot pahemmin näy sen meikkimäärän alta mitä teatterissa käytetään (kato vaikka kuvaa mari postista pirkassa ja sitt niitä julisteita)
niin että näyttele vaan rauhassa
Kyllä näyttelemisessä ratkaisee moni muu asia kuin ulkonäkö.
terveisin 11 vuotta alalla ollut eikä mikään silmän ilo.
Tärkeintä, kenen tahansa lavalla tai toisten edessä toimijan, on hyväksyä itsensä. Jos sä hyväksyt itse itses sellaisena kun lavalla olet, hyväksyvät myös katsojat paljon paremmin.
Itselleni tämä oli aluksi vaikeaa, mutta nykyään, alalle kohta valmistuessani, se on osa elämää. Itsetunto on kohentunut huimasti sen ajan aikana, mitä olen näyttelijänä (tai muuten teatterin parissa) työskennellyt. Itseensä täytyy osata suhtautua huumorilla, niin ruman kun kauniinkin. Vaikka olisit kuinka komea, mutta et kestä heittää tai kuulla itsestäsi hieman "negatiivisempaa" asiaa, on komeus pois pyyhkäisty.
Kuitenkaan, ei kannata alkaa pilkata itse itseään... se on taas huono itsetunnon kannalta. Vartalo on se työkalu, jota tällä alalla käytetään. Ei sitä kannata aliarvostaa.
Mr. Bean ei ole kauneudella pilattu, mutta niin hauska että wau!!!! :D
Ruma voi tottakai näytellä ja eräs vanha, ruma ja lihava ammattinäyttelijä sanoikin minulle, että rooleja saa sitä paremmin, mitä rumempi, vanhempi ja lihavampi on. Sitten taas jos olet nuori nainen ja halajat esimerkiksi teatterikorkeakouluun/leffarooleihin, tulisi sinun olla melko kaunis. Valitettavasti teatterimaailmassakin kauneus myy. Kaikki teakiin valitut naiset lähivuosina ovat melko kauniita. Vuosia sitten teakiin valittiin vain hoikkia blondeja. Siitä tosin on kauan aikaa. Ajattele nuorten naisten tähdittämiä elokuvia: kaikki ovat kauniita.
... niin kuten tuossa ydessä jutussa kävi jo ilmi, saattaa olla oma hankaluutensa päästä opiskelemaan alaa. Hyvin useat ohjaajat kuitenkin antavat poikkeuksetta arvon persoonallisuudelle, ja siksi onkin naurettavaa, jos teakiin pääsyvaatimuksena on pelkkä kauneus.
Itse alaa pitkään harrastaneena sanoisin, että esimerkiksi persoonallinen puheääni, puheen painotustapa ja non-verbaalinen ilmaisukyky (eleet, ilmeet) ovat kymmeniä kertoja tärkeämpiä ominaisuuksia kuin ulkonäkö. Ammattilaisista tässä mielessä ensimmäisenä tulee mieleen Esko Nikkari (joka ikävä kyllä on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen) ja Risto Salmi, molemmat erittäin tykättyjä näyttelijöitä, mutta ei ulkonäön vaan nimenomaan suullisen ilmaisun takia. Näiltä kavereilta löytyy myös täydellisen eläytymisen taito.