Norski

Norski ei muutu vanhetessaan sen enempää vihaiseksi kuin mikään muukaan rotu. Kissan vanheneminen muuttaa kyllä luonnetta siten, että nuoruusvuosien hulvaton leikkisyys laimenee.

Jos kissa on vihainen, pitää tarkastella asiaa monesta näkökulmasta. Onko kissa leikattu? Hormonitoiminta pitää niin tytöt kuin pojatkin luonteeltaan terävämpinä.

Onko kissa terve? Yleensä sairas kissa on vetäytyvä, mutta esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta voi aiheuttaa ärtyisyyttä.

Onko kodin olosuhteissa tapahtunut muutoksia? Uusien kissojen tulo, lapsen syntymä, kissan saama vähäinen huomio - kaikki nämä voivat laukaista häiriökäyttäytymisen.

Onko kodissa liikaa kissoja? Kulläkin kaverilla kun pitäisi olla mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaansa pohdiskelemaan omia kissamaisia ajatuksiaan.

Ja onhan voinut käydä niinkin, että kissa on jostain syystä, joskus emännälle ihan havaitsemattomasta, menettänyt luottamuksensa isäntäväkeensä ja tuntemansa pelon vuoksi puolustautuu.

Norskeissa, kuten muissakin roduissa (ja maatiaisissakin) kulkevat luonneasiat linjoissa, ts pentu perii yleensä vahvasti luonteenpiirteensä isältään.

Vihaisen kissan omistajan kannattaisi tutkia ensin nämä asiat ja pyrkiä parantamaan niitä, ennenkuin lähtee leimaamaan koko rodun perättömällä väitteellä.

Tätä kirjoittaessa makaa tuossa näppäimistön vieressa 11-vuotias norjalainen metsäkissamummo kehräten ja välillä ystävällisesti vilkaisten.

Vanhuus toki muuttaa kissaasi. Jotkut luonteenpiirteet saattavat kärjistyä, mutta mikään sääntö, että mitkä, eivät sitä määrää (tarkoitan, että juuri norskit olisivat vihaisia, mainet vaikkapa laiskempia tjms). Perintötekijät ja luonne siihen vaikuttavat ennemminkin, sekä elämä juuri kokonaisuutena.

Kissat ovat yksilöitä aivain kuin ihmisetkin, vanhuus tuo tullessaan sitä samaa mitä meillä ihmisilläkin. Höppänyyttä, herkistymistä, ärtyisyyttä, hellyydenkipeyttä jne, kenessäkin näkyy mitäkin. Samoiten on myös koirien kohdalla.

Itselläni on kokemusta niin ihmisistä vanhoina työn puolesta, vanhuskoirista ja -kissoista (omistanpa myös juuri norjalaisenkin) omassa elämässäni. Ja kukaan ainakaan meillä ei onneksi tätä kiukkuista ominaisuutta ole vanhemmiten saaneet, mutta monia muita hassuja piirteitä kylläkin. Monenmoista vanhuus tuo, mutta niin kuuluukin, elämää sekin.

Tärkeintä kuitenkin, että suodaan lemmikeillemme myös oikein hyvä, turvallinen ja arvokas vanhuus.

ainakin on norski joka on n. 10v eli ei vielä kauhean vanha mutta äksy on ku mikä. Sen käyttäytymisessä ei oo mitään logiikkaa eikä ennalta arvattavuutta. Kynnestä voi tulla koska tahansa ja puree joskus niin että veri tirskuu vaikka se oikeasti haluaisi vaan olla hellä.. Vähän äkkipikainen äksy vanha herra joka ei osaa olla lähellä vaikka tahtoisi ihan selvästi.

nyt on kyllä jostain ihan vääränlaista tietoa tippunut. kyllä se vaan niin on että mitä parempaa huolta ja hellyyden pitoa kissa on tottunut saamaan, ei sen luonteen siitä pitäisi muuttua. ja tämähän varmasti koskee ihan kaikkia kissa rotuja. itsellä ainakin on niiiin leppoisa ja hellyyden kipeä noirski poika, eikä se ole vuosien varrella siitä muuttunut, ehkä enemmän tykkää vain maata ja ottaa vastaan silityksiä, jonka se sitten palkitsee kovalla kehräyksellä ja puskemisella:)