"Oletko sinä 13-18 vuotias tyttö ja haluaisit malliksi? Jos olet kiinnostunut mallintöistä, tule Avoimien Ovien päiville varaamaan tuntisi! Tervetuloa!"
Katja katseli Helsingin Sanomien ilmoitusta. Hänen tilaisuutensa oli tullut, ainoa ja viimeinen. Hän oli halunnut malliksi lapsesta saakka, ensin äiti oli luullut Katjaa diivaksi, kunnes olikin tajunnut Katjan oikeasti tarkoittanut totta. Kännykkä soi. Näytäöllä vilkkui Even (hänen parhaan kaverinsa) nimi. Sekin oli nähnyt ilmoituksen, ja aikoi myös pyrkiä sinne. Katjaa masensi, sillä Evellä oli täydellinen vartalo ja täydelliset kasvot. Katja taas... olihan hän kaunis, mutta vartalo tuotti ongelmia. Kuinkahan monta kertaa Katja oli uimahallilla katsellut muita tyttöjä ja ajatellut: Olisinpa tollainen tai edes tuollainen..." Ystävykset juttelivat vielä vähän aikaa, mutta lopettivat koska koulupäivä alkaisi viidentoista minuutin päästä.
Kun Katja oli päässyt koulun pihalle kaikki hänen luokkaliset tytöt, mukaanlukien Eve tulivat kyselemään, menisikö hän mallijuttuun. He kaikki menisivät. "Mä en tiedä mä en taida mennä" Katja kuuli itsensä sanovan. Tytöt hiljenivät, ja Eve tiukkasi:"Oletsä hullu, tää on sun tilaisuus?"
Katja ei ehtinyt vastata sillä kellot soivat. Tytöt menivät jonoon jutellen innokkaasti mallintöistä. Katja teeskenteli etsivänsä jotain repustaan, koska hänellä oli kyyneleet silmissään. Hän tunsi oppilaiden katseen polttavana selässään, kun Katja romahti istumaan keskelle pihaa,edelleen teeskennellen. Hänen päänsä oli melkein repussa, ja koulukirjojen päälle tipahteli kuumia kyyneleitä.
"Katja mitä sinä viivyttelet täällä vieläkin?"
opettaja kysyi. Katja pyyhki silmiään ja sanoi:"Mun avaimet katosi." Se oli tietenkin tekosyy, mutta parempaa hän ei keksinyt. Hän päätti kuitenkin mennä, koska tätä hän oli aina toivonut. Mahdollisuutta, joita hänellä ei olisi enään koskaan.
(antakaa palautetta, kiitti etukäteen!)
Katja katseli Helsingin Sanomien ilmoitusta. Hänen tilaisuutensa oli tullut, ainoa ja viimeinen. Hän oli halunnut malliksi lapsesta saakka, ensin äiti oli luullut Katjaa diivaksi, kunnes olikin tajunnut Katjan oikeasti tarkoittanut totta. Kännykkä soi. Näytäöllä vilkkui Even (hänen parhaan kaverinsa) nimi. Sekin oli nähnyt ilmoituksen, ja aikoi myös pyrkiä sinne. Katjaa masensi, sillä Evellä oli täydellinen vartalo ja täydelliset kasvot. Katja taas... olihan hän kaunis, mutta vartalo tuotti ongelmia. Kuinkahan monta kertaa Katja oli uimahallilla katsellut muita tyttöjä ja ajatellut: Olisinpa tollainen tai edes tuollainen..." Ystävykset juttelivat vielä vähän aikaa, mutta lopettivat koska koulupäivä alkaisi viidentoista minuutin päästä.
Kun Katja oli päässyt koulun pihalle kaikki hänen luokkaliset tytöt, mukaanlukien Eve tulivat kyselemään, menisikö hän mallijuttuun. He kaikki menisivät. "Mä en tiedä mä en taida mennä" Katja kuuli itsensä sanovan. Tytöt hiljenivät, ja Eve tiukkasi:"Oletsä hullu, tää on sun tilaisuus?"
Katja ei ehtinyt vastata sillä kellot soivat. Tytöt menivät jonoon jutellen innokkaasti mallintöistä. Katja teeskenteli etsivänsä jotain repustaan, koska hänellä oli kyyneleet silmissään. Hän tunsi oppilaiden katseen polttavana selässään, kun Katja romahti istumaan keskelle pihaa,edelleen teeskennellen. Hänen päänsä oli melkein repussa, ja koulukirjojen päälle tipahteli kuumia kyyneleitä.
"Katja mitä sinä viivyttelet täällä vieläkin?"
opettaja kysyi. Katja pyyhki silmiään ja sanoi:"Mun avaimet katosi." Se oli tietenkin tekosyy, mutta parempaa hän ei keksinyt. Hän päätti kuitenkin mennä, koska tätä hän oli aina toivonut. Mahdollisuutta, joita hänellä ei olisi enään koskaan.
(antakaa palautetta, kiitti etukäteen!)
Vastaukset 3
Vanhimmat
joo jatka ihmees...kuulostaa hyvältä...:)
keksi oikee muuta ku et: jatka pliis!! ;)
Jatka vaa, toihan oli hyvä!
Aihe oli kyl turhanki tavanomainen- tyttö on pettynyt ulkönäköönsä ja tuntee itsensä rumaksi, hän tekee jotain arvaamatonta, kuten menee mallikisoihin ja kuinkas ollakkaan, lopulta, hämmästyksekseen, tietenkin voittaa ne ja muut jäävät suu auki tollottamaan... vaikka useimpien mielestä tyttö onkin voittonsa ansainnut...
mut sunhan tarinas toi on...
noh,jatka ihmees, suosittelisin jotain yllättävää loppua...
vaikka,et tytöstä tulee onnellinen voittaja, mut kuitenkin lähiaikoina hänelle tapahtuu jotain kamalaa...(kuolee ym.)
Tee niin ku parhaaks näät;)
Onnea!!