Corgi...

Itselläni ollut narttu jo 5-vuotta. Oli tarhakoirana ekat 7kk en tiä johtuuko siit vai mistä mut ei siedä toisia koiria kotinurkissa, mökillä taas ei oo moksiskaan. Todella ihmisystävällinen eikä lähe pihasta mihinkään, ainakaan mökillä. Mukava koira kaiken kaikkiaan...

...2,5v,corgi-poika ja täytyy sanoa,että kyllä on mukava rotu!!On kyllä hieman ihmisarka,esim,jos kotiin tulee vieraita,niin pysyy omissa oloissaan.Mutta ulkoillessa tutulla polulla pienessä kaupungissamme voin päästää sen huoletta vapaaksi,ei karkaa.Oppii myös uusia tapoja tosi nopeasti.Aivan ihana tapaus!!Suosittelen!

Mulla on n.6kk vanha pemu neiti ja täytyy sanoa että se on erittäin ihmisrakas(myös vieraita kohtaan) ja ihana luonteeltaan. Pemu onkin ns. koko kylän koira, joka on kaikille tosi ystävällinen. Ei ole ikinä yrittänytkään näykkiä jaloista, mutta voihan niitäkin olla jotka puree? Uskoisin kuitenkin että saa melko vaivattomasti koulutettua pois. On tullut hyvin toimeen myös toisen koirien kanssa. Melko oppivainen, mutta omistajalta tarvitaan kärsivällisyyttä/päättäväisyyttä.Ei ole ikinä lähtenyt omille teilleen.

Enemmän luonteesta (ja muustakin) täällä: http://www.corgiseura.net/ --> rotukuvaus

Meillä on jo toinen corgi, kohta 2 v cardipoju. Sitä ennen oli meille 5-vuotiaana tullut cardityttö. Kyllähän niillä on näykkimistaipumus kun ovat karjakoiria, mutta kyllä pennun saa opetettua ettei näyki kantapäitä tai roiku housunlahkeissa. Edellinen corgi oli vieraita ihmisiä kohtaan hieman pidättyväinen mutta ystävällinen, hyväkäytöksinen (ei hyppinyt eikä yrittänyt kantapäihin). Cardipoju taas on loputtoman utelias ja haluasi tutustua melkein jokaiseen lenkillä tavattuun ihmiseen. Nykyinen corgi tykkäsi pentuna kävelyllä ottaa lenkkitossun kantapäästä kiinni, mutta ei ota enää kun on kielletty ja aina pysähdytty, niin ei ole mitään iloa kun kantapäät eivät liiku. Pentuna yritti myös naamaa näykkiä, mutta kun ulvaisin aina kuin hirveästi olisi sattunut, kaveri lopetti säikähtäneenä. Tämä uros on paljon kohkaavampi luonteeltaan, mutta nyt näyttää jotain järkeäkin jo löytyvän päästä.

Nykyisin cardipoju pitää kiinni housunlahkeesta tai yöpaidanhelmasta kun oikein innostuu, mutta ei revi eikä näyki. On kuin mikäkin laahuksenkantaja. :) Voimakastahtoisia ovat nämä corgit, mutta viisaita. Eka koira ei tullut toisten koirien (paitsi parin uroskoiran) kanssa ollenkaan toimeen, mutta tämä nykyinen kaveri on hyvää pataa toisten koirien kanssa. No, muutaman uroskoiran kanssa tahtoo tulla "sanomista", kun meidän poju on huomannut olevansa aikuinen uroskoira ja jollain naaraalla oli juoksuaika. Aamusella viritteli haikeita säveliä ulvomalla. :) Riippuu yksilöstä ja luonteesta toisiin koiriin suhtautuminen, eivät kaikki ihmisetkään keskenään toimeen tule.

Koulutus olisi älyn puolesta helppoa, mutta corgi ei ole niin kuin esim saksanpaimenkoira joka kovasti tahtoo miellyttää ja kuunnella isäntää/emäntää. Meidän kaveri ei ainakaan pysy pihassa jos vapaaksi päästää, menee suoraan naapurin pihalle naapurin tyttökoirien näkemisen toivossa, tai lähtisi jäniksen perään. Toisaalta, en ole mikään mestarikouluttaja, joten joku osaavampi saisi hyvinkin corgin pidettyä pihassa. :) Takaa-ajovietti on aika voimakas, tahtoisi lähteä niin lenkkeilijöiden, pyöräilijöiden, motoristien, rekka-auton kuin rollaattorimummojenkin perään yht'äkkiä hihnassa tempoen. Nyt kun kaveri on toipunut teini-iästään ja alkanut kuunnella käskyjä, on sitä menestyksekkäästi opetettu eroon tuosta jahtauksesta. Mutta vaisto on välillä niin voimakas, että pakko joskus edes vähän rynnätä minkä hihna antaa myöten. Imurin ja mopin varsia jahtasi, kunnes sain neuvon, että antaa varren kaatua koiran viereen kun jahtaus on käynnissä. Corgi oppii nopeasti (jos viitsii) joten kerta pari riitti. Itsen ei tarvitse sanoa mitään, ja koira yhdistää epämiellyttävän räminän esineeseen eikä henkilöön.

Muuten corgit ovan kokemukseni mukaan reippaita, aktiivisia, energisiä, sitkeitä, itsenäisiä, taloa vahtivia ja tarvittaessa laumaansa empimättä puolustavia. Kovaluonteinen siinä mielessä, ettei pelkää mitään itseään isompaa, eikä mahd. tappelun tullessa tai vaikeuksia kohdatessa anna periksi eikä pelkää. Meidän pojua seurasin, kun se pentuna yritti sohvalle. Pienet jalat potkivat vauhtia ilmasta ja kauhea ähinä ja vaiva, välillä liukui takaisin lattialle, mutta ei luovuttanut. Aluksi kun ei päässyt sohvalle, roikkui sohvatyynyn reunassa sitkeästi. :)

Ainakin nuorena paljon liikuntaa tarvitsevia. Riippuu vähän minkälaiset lonkat on, corgeilla voi olla lonkkavikaa. Vaatii paljon älyllisiä virikkeitä ja leikkiä ja seurustelua, muuten pitkästyy. Agilityyn sopii. Ruumiiltaan corgi on vahva, vaikka jalat ovatkin lyhyttä mallia. Osaavat myös olla seurakoirina ja antaa lempeitä pusuja. "Eläimellinen" verrattuna esim meillä aiemmin olleisiin spanieleihin, jotka taisivat luulla olevansa ihmisiä.